Miksi niin monet mummot sekoaa, kun lapsenlapsi syntyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös olemassa niin v#ttumaisia miniöitä, että lapsenlastaan on mahdotonta nähdä lähes koskaan. Vävyt harvoin ovat ilkeitä.

Vauvan äidillä on syntymän jälkeen tarve tunnistaa vauva omakseen, ja siinä voi mennä aikaa enemmänkin. Äidillä on tarve olla vauvan kaikkein tärkein asia, ja kyse on tässä vauvan tarpeiden tunnistamisesta. Ja tämä on normaalia.

Siinä yksi syy miksi hösäävä mummo ärsyttää tullessaan siihen väliin. Ja syy siihen, miksi äidistä voi tuntua, että muut omii hänen vauvansa.

Mutta joo, onhan niitä kuspäitä kaikenlaisissa ihmisissä ja ikäluokissa.

En ole "hösäävä" mummo. 2-vuotiaan lapsenlapseni olisin halunnut nähdä enkä mielestäni olisi mennyt vauvan ja äidin väliin.

Meillä tuoreiden isovanhempien "sekoaminen" ilmeni esimerkiksi siten että mummi ja mummi kinastelivat siitä kuka saa viettää eniten aikaa vauvan kanssa. Jos toisen luona oli käyty lauantaina niin toinen vaati että heille tullaan viimeistään sunnuntaina ja tietysti jouluna, koska joulu menee pilalle jos vauva ei ole heillä. Ja pääsiäisenä, äitienpäivänä, juhannuksena, isänpäivänä ja mieluusti joka ikinen viikonloppu. Koska muuten on niin kamala ikävä vauvaa.

Ai niin, unohdin sen riidan jo ennen vauvan syntymää siitä, kumpi saa olla mummi, koska molemmat ei voi olla mummeja, lapsihan menee sekaisin!

Entäpä ristiäiset, lapsellekin annettiin ihan väärä nimi kun ei annettu niitä suvussa perinteenä kulkeneita. Vaari olisi halunnut lapsen kummiksi mieheni serkun (jota tapaamme ehkä kerran viidessä vuodessa). Mutta heillä on kuulemma suvussa tällainen tapa.

Lisäksi vaarin sekoaminen näkyi siinä että osteli vauvalle kaikenlaisia härpäkkeitä. Mitä isompi, muovisempi ja kovaäänisempi sen parempi. Klassista musiikkia soittava ja surraava jättimobile oli vielä ok, mutta sähköllä toimiva traktori ryömimään opettelevalle vauvalle kaupunkikaksiossa oli liikaa.

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Raskainta oli tuo kinastelu sekä kilpavarustelu, jossa meidän pieni perhe joutui välikäteen. Olkaa kiitollisia te kaikki jotka ette ole joutuneet sekopäisiä isovanhempia kaitsemaan.

Vähän myös ärsyttää anoppi, joka puhuu vaan vauvalle, mutta ei pysty enää minkänlaiseen normaaliin keskusteluun meidän vanhempien kanssa. Hän ei välttämättä edes tervehdi meitä vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös olemassa niin v#ttumaisia miniöitä, että lapsenlastaan on mahdotonta nähdä lähes koskaan. Vävyt harvoin ovat ilkeitä.

Vauvan äidillä on syntymän jälkeen tarve tunnistaa vauva omakseen, ja siinä voi mennä aikaa enemmänkin. Äidillä on tarve olla vauvan kaikkein tärkein asia, ja kyse on tässä vauvan tarpeiden tunnistamisesta. Ja tämä on normaalia.

Siinä yksi syy miksi hösäävä mummo ärsyttää tullessaan siihen väliin. Ja syy siihen, miksi äidistä voi tuntua, että muut omii hänen vauvansa.

Mutta joo, onhan niitä kuspäitä kaikenlaisissa ihmisissä ja ikäluokissa.

En ole "hösäävä" mummo. 2-vuotiaan lapsenlapseni olisin halunnut nähdä enkä mielestäni olisi mennyt vauvan ja äidin väliin.

No hyvä jos et ole. Edeltävä lainaus ei sitten koske muutenkaan teidän tilannettanne jos lapsi on jo 2-vuotias

Toivon että jokainen miettii, millainen mummo tulee itse olemaan. Millaista on mennä katsomaan vauvaa, jos vastassa on naamaansa nyrpistelevä, hormonihuuruinen miniä, joka ärsyyntyy jokaisesta lauseestasi?

Vierailija kirjoitti:

Minusta varmaan tulee sekoava mummo, jos lapsenlapsia saan. Jos siis sekoaminen on halua pitää sylissä kyläilyillä, mummon kullaksi kutsuminen ja tutuille vauvasta puhuminen.

Lapseni ovat minulle elämäni suurin ilo ja onni, vaikka ihan hyvässä asemassa työelämässä olenkin. Samoin ajattelisin pakahtuvani onnesta lastenlasten kanssa. Toivoisin, että saisin heitä (jos siis lapsenlapsia tulee) hoitaa ja olla se pullantuoksuinen mummo.

Lapsemme ovat teinejä. Joitain heidän lelujaan on säästetty ajatuksella, että jos lapsivieraita (erityisesti niitä lapsenlapsia) joskus tulee kylään.

Sinulla on noin 20 vuotta aikaa mennä ylikierroksille :)

Sitten alat vaatimaan 30+ lapsiltasi vauvoja koska sinulla on oikeus olla mummo ja kaikilla muillakin on lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun lapsi kommunikoi niin, että isovanhemmatkin sen ymmärtää.

Isovanhemmat ei voi ymmärtää vauvan tarpeita. Mitem hemmetissä te ootte itse jääny henkiin tuollaisten vanhempien käsissä?

Vierailija kirjoitti:

Toivon että jokainen miettii, millainen mummo tulee itse olemaan. Millaista on mennä katsomaan vauvaa, jos vastassa on naamaansa nyrpistelevä, hormonihuuruinen miniä, joka ärsyyntyy jokaisesta lauseestasi?

Sitten voit vaikka toivoa että nyrpeä miniä olisi kuollut synnytykseen ja saisit ihanan poikasi takaisin ja vielä ihanemman vauvan kokonaan itsellesi.

Tai sitten korjaat omaa asennettasi, koska toista et voi muuttaa. Vain itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on tärkeä, mutta lapsenlapsi on vielä tärkeämpi. Söpö pieni ihminen, jota ei ole pakko hoitaa.

Just se paras, rusinat pullasta. Ei tarvitse kavattaa vaan pelkästään hemmotella.

Onhan noita lapsia muitakin kuin ne omat lapsenlapset. Olen varmaan outo kun en ole seonnut kahdesta lapsenlapsesta. Miniä ei ole tarvinnut apuani eikä ole vierailtu usein. En oikein tunne näitä lapsenlapsiani, kun ei ole syntynyt mitään kiintymistä heihin. Naapurin kullannuput on läheisempiä, koska tapaan heitä päivittäin. Harvoin keskusteluissa ystävien kanssa mainitsen olevani mummo. Kuvia en näyttele kelleen. 

Totta, että jotku ystävistäni on puheissaan aina lapsenlapsia hoitamassa. Tuntuu elämä pyörivän lasten maailmassa. Tinderissäkin miehet aina hakevat isoäiti ikäistä naista kumppaniksi, mutta toivovat ettei se isoäityis olisi maailman ensi tärkrin juttu.

Että näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon että jokainen miettii, millainen mummo tulee itse olemaan. Millaista on mennä katsomaan vauvaa, jos vastassa on naamaansa nyrpistelevä, hormonihuuruinen miniä, joka ärsyyntyy jokaisesta lauseestasi?

Sitten voit vaikka toivoa että nyrpeä miniä olisi kuollut synnytykseen ja saisit ihanan poikasi takaisin ja vielä ihanemman vauvan kokonaan itsellesi.

Tai sitten korjaat omaa asennettasi, koska toista et voi muuttaa. Vain itseäsi.

Millainen mummo sinusta tulee?

Itse en ole mummo ja omat lapset on vielä pieniä, mutta kauhistuttaa nämä mummojutut palstalla. Mummon pitäisi olla äänetön ja pyyteetön lastenhoitoautomaatti (vain toki silloin kun vanhemmat niin haluaa, auta armias jos mummolla on omia toiveita), joka osaa aina valita tilanteeseen sopivat sanat. Jos mummo kuitenkin innostuu tai haluaa nähdä vauvaa, hän on sietämätön. Sylissä pitäminen on liian suuri toive ja oikeuttaa mummon haukkumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mummo ei voi tehdä mitään oikein. Jos tämä elää lapsenlapsensa syntymän jälkeen omaa elämää ja hoitaa pientä vain silloin kun itselle sopii, hän on itsekäs ja vanhemmat itkevät turvaverkon puuttumista. Monta ketjua on palstallakin nähty itsekkäistä nykymummoista.

Jos mummo on innoissaan lastenlapsesta ja haluaa tavata tätä tai jopa pitää sylissä hetken, kyseessä on rajaton mummo joka on rasite.

Ääripäät joka asiassa yleensäkin ärsyttävät/harmittavat. Mutta välimuotoja on paljon, eikä suurinta osaa varmastikaan ärsytä, jos mummo pyytää lasta syliin. Ellei asiaan liity paljon muutakin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon että jokainen miettii, millainen mummo tulee itse olemaan. Millaista on mennä katsomaan vauvaa, jos vastassa on naamaansa nyrpistelevä, hormonihuuruinen miniä, joka ärsyyntyy jokaisesta lauseestasi?

Sitten voit vaikka toivoa että nyrpeä miniä olisi kuollut synnytykseen ja saisit ihanan poikasi takaisin ja vielä ihanemman vauvan kokonaan itsellesi.

Tai sitten korjaat omaa asennettasi, koska toista et voi muuttaa. Vain itseäsi.

Millainen mummo sinusta tulee?

Itse en ole mummo ja omat lapset on vielä pieniä, mutta kauhistuttaa nämä mummojutut palstalla. Mummon pitäisi olla äänetön ja pyyteetön lastenhoitoautomaatti (vain toki silloin kun vanhemmat niin haluaa, auta armias jos mummolla on omia toiveita), joka osaa aina valita tilanteeseen sopivat sanat. Jos mummo kuitenkin innostuu tai haluaa nähdä vauvaa, hän on sietämätön. Sylissä pitäminen on liian suuri toive ja oikeuttaa mummon haukkumiseen.

Kuten sanottu, voit muuttaa vain itseäsi.

Jos sinä koet, että isovanhemmuus on tuollaista kuin edellä kuvailet, niin sille ei kukaan muu voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös olemassa niin v#ttumaisia miniöitä, että lapsenlastaan on mahdotonta nähdä lähes koskaan. Vävyt harvoin ovat ilkeitä.

Vauvan äidillä on syntymän jälkeen tarve tunnistaa vauva omakseen, ja siinä voi mennä aikaa enemmänkin. Äidillä on tarve olla vauvan kaikkein tärkein asia, ja kyse on tässä vauvan tarpeiden tunnistamisesta. Ja tämä on normaalia.

Siinä yksi syy miksi hösäävä mummo ärsyttää tullessaan siihen väliin. Ja syy siihen, miksi äidistä voi tuntua, että muut omii hänen vauvansa.

Mutta joo, onhan niitä kuspäitä kaikenlaisissa ihmisissä ja ikäluokissa.

En ole "hösäävä" mummo. 2-vuotiaan lapsenlapseni olisin halunnut nähdä enkä mielestäni olisi mennyt vauvan ja äidin väliin.

No hyvä jos et ole. Edeltävä lainaus ei sitten koske muutenkaan teidän tilannettanne jos lapsi on jo 2-vuotias

Koskee se sillä tavalla, että se jota lainasin, lainasi omaa kommenttiani.

Vierailija kirjoitti:

Toivon että jokainen miettii, millainen mummo tulee itse olemaan. Millaista on mennä katsomaan vauvaa, jos vastassa on naamaansa nyrpistelevä, hormonihuuruinen miniä, joka ärsyyntyy jokaisesta lauseestasi?

Synnytyksestä ei selviä ilman hormoneja, sitä ei voi äiti itse valita ja entäpä jos nyrpeys onkin ihan vain väsymystä? Väsyneenä moni normaalikin juttu ärsyttää.

Eivät sekoa!

Ovat iloisia, että oma jälkeläinen tuottaa omia. On iloinen hänen ja puolisonsa puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun lapsi kommunikoi niin, että isovanhemmatkin sen ymmärtää.

Isovanhemmat ei voi ymmärtää vauvan tarpeita. Mitem hemmetissä te ootte itse jääny henkiin tuollaisten vanhempien käsissä?

Tuossa ihmeteltiinkin mikä saa ihan normaalit vanhemmat muuttumaan sekopäisiksi isovanhemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Eivät sekoa!

Ovat iloisia, että oma jälkeläinen tuottaa omia. On iloinen hänen ja puolisonsa puolesta.

Monet sekoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon että jokainen miettii, millainen mummo tulee itse olemaan. Millaista on mennä katsomaan vauvaa, jos vastassa on naamaansa nyrpistelevä, hormonihuuruinen miniä, joka ärsyyntyy jokaisesta lauseestasi?

Synnytyksestä ei selviä ilman hormoneja, sitä ei voi äiti itse valita ja entäpä jos nyrpeys onkin ihan vain väsymystä? Väsyneenä moni normaalikin juttu ärsyttää.

Jokaiselle tekee hyvää miettiä, osaako itse olla aina ja joka tilanteessa unelmamummo sitten kun sen aika ehkä joskus koittaa. Se ei ole helppoa. Itse olen epätäydellinen äiti eikä minusta tule ikinä täydellistä mummoa, jos mummoksi ikinä tulen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon että jokainen miettii, millainen mummo tulee itse olemaan. Millaista on mennä katsomaan vauvaa, jos vastassa on naamaansa nyrpistelevä, hormonihuuruinen miniä, joka ärsyyntyy jokaisesta lauseestasi?

Synnytyksestä ei selviä ilman hormoneja, sitä ei voi äiti itse valita ja entäpä jos nyrpeys onkin ihan vain väsymystä? Väsyneenä moni normaalikin juttu ärsyttää.

Jokaiselle tekee hyvää miettiä, osaako itse olla aina ja joka tilanteessa unelmamummo sitten kun sen aika ehkä joskus koittaa. Se ei ole helppoa. Itse olen epätäydellinen äiti eikä minusta tule ikinä täydellistä mummoa, jos mummoksi ikinä tulen.

Ei ketään ole vaadittu olemaan unelmamummo. Ihan tavallinen riittää. Kuten edellä joku viisaasti sanoi, ääripäät on aina huonoja.