Miksi niin monet mummot sekoaa, kun lapsenlapsi syntyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vieläkään käsitä, miten jotkut voivat puhua "lapsensa omimisesta". Omaa lastaan ei vanhempi voi omia, lapsi ei ole esine.

On vanhemman tehtävä huolehtia lapsesta ja vaikka miten isovanhemmat rakastaisivat tuota lasta, he eivät ole vanhempia, vaan isovanhempia. Ja kyllä se niin vain on, että vanhempi tuntee lapsensa parhaiten ja huomaa pienistäkin merkeistä mikä on vialla.

Ja esimerkkinä, meillä mummo ei ymmärrä lapsen antamista merkeistä, ettei halua häneen koskettavan, vaan yrittää väkisin koskea ja ottaa syliin. Mummo onkin minulle valittanut monesti, miten "omin" lapsen, vaikka minä vain huolehdin hänestä ja hänen henkilökohtaisesta tilastaan ja rajoistaan, kun mummo ei sitä ymmärrä itse tehdä.

Jep. Ja vauvanhan kuuluu olla äitinsä kanssa. Isovanhempiin ehtii tutustua sitten myöhemmin.

Todella paljon ihmetyttää kaikki vauvaa syliin kinuavat. Ei vauva sellaista halua. Enkä nyt siis tarkoita vain isovanhempia.

Toivottavasti olet ihan tyytyväinen sitten kun et saa itse tutustua omaan lapsenlapseesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vieläkään käsitä, miten jotkut voivat puhua "lapsensa omimisesta". Omaa lastaan ei vanhempi voi omia, lapsi ei ole esine.

On vanhemman tehtävä huolehtia lapsesta ja vaikka miten isovanhemmat rakastaisivat tuota lasta, he eivät ole vanhempia, vaan isovanhempia. Ja kyllä se niin vain on, että vanhempi tuntee lapsensa parhaiten ja huomaa pienistäkin merkeistä mikä on vialla.

Ja esimerkkinä, meillä mummo ei ymmärrä lapsen antamista merkeistä, ettei halua häneen koskettavan, vaan yrittää väkisin koskea ja ottaa syliin. Mummo onkin minulle valittanut monesti, miten "omin" lapsen, vaikka minä vain huolehdin hänestä ja hänen henkilökohtaisesta tilastaan ja rajoistaan, kun mummo ei sitä ymmärrä itse tehdä.

Jep. Ja vauvanhan kuuluu olla äitinsä kanssa. Isovanhempiin ehtii tutustua sitten myöhemmin.

Todella paljon ihmetyttää kaikki vauvaa syliin kinuavat. Ei vauva sellaista halua. Enkä nyt siis tarkoita vain isovanhempia.

Toivottavasti olet ihan tyytyväinen sitten kun et saa itse tutustua omaan lapsenlapseesi.

En ole kieltänyt tutustumasta. Isovanhempia tavataan jatkuvasti. Varsinaisen tutustumisen aika on sitten kun lapsen kanssa voi edes kunnolla kommunikoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vieläkään käsitä, miten jotkut voivat puhua "lapsensa omimisesta". Omaa lastaan ei vanhempi voi omia, lapsi ei ole esine.

On vanhemman tehtävä huolehtia lapsesta ja vaikka miten isovanhemmat rakastaisivat tuota lasta, he eivät ole vanhempia, vaan isovanhempia. Ja kyllä se niin vain on, että vanhempi tuntee lapsensa parhaiten ja huomaa pienistäkin merkeistä mikä on vialla.

Ja esimerkkinä, meillä mummo ei ymmärrä lapsen antamista merkeistä, ettei halua häneen koskettavan, vaan yrittää väkisin koskea ja ottaa syliin. Mummo onkin minulle valittanut monesti, miten "omin" lapsen, vaikka minä vain huolehdin hänestä ja hänen henkilökohtaisesta tilastaan ja rajoistaan, kun mummo ei sitä ymmärrä itse tehdä.

Jep. Ja vauvanhan kuuluu olla äitinsä kanssa. Isovanhempiin ehtii tutustua sitten myöhemmin.

Todella paljon ihmetyttää kaikki vauvaa syliin kinuavat. Ei vauva sellaista halua. Enkä nyt siis tarkoita vain isovanhempia.

Toivottavasti olet ihan tyytyväinen sitten kun et saa itse tutustua omaan lapsenlapseesi.

En ole kieltänyt tutustumasta. Isovanhempia tavataan jatkuvasti. Varsinaisen tutustumisen aika on sitten kun lapsen kanssa voi edes kunnolla kommunikoida.

Kyllä lapsen kanssa voi kommunikoida jo vauvana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vieläkään käsitä, miten jotkut voivat puhua "lapsensa omimisesta". Omaa lastaan ei vanhempi voi omia, lapsi ei ole esine.

On vanhemman tehtävä huolehtia lapsesta ja vaikka miten isovanhemmat rakastaisivat tuota lasta, he eivät ole vanhempia, vaan isovanhempia. Ja kyllä se niin vain on, että vanhempi tuntee lapsensa parhaiten ja huomaa pienistäkin merkeistä mikä on vialla.

Ja esimerkkinä, meillä mummo ei ymmärrä lapsen antamista merkeistä, ettei halua häneen koskettavan, vaan yrittää väkisin koskea ja ottaa syliin. Mummo onkin minulle valittanut monesti, miten "omin" lapsen, vaikka minä vain huolehdin hänestä ja hänen henkilökohtaisesta tilastaan ja rajoistaan, kun mummo ei sitä ymmärrä itse tehdä.

Jep. Ja vauvanhan kuuluu olla äitinsä kanssa. Isovanhempiin ehtii tutustua sitten myöhemmin.

Todella paljon ihmetyttää kaikki vauvaa syliin kinuavat. Ei vauva sellaista halua. Enkä nyt siis tarkoita vain isovanhempia.

Toivottavasti olet ihan tyytyväinen sitten kun et saa itse tutustua omaan lapsenlapseesi.

En ole kieltänyt tutustumasta. Isovanhempia tavataan jatkuvasti. Varsinaisen tutustumisen aika on sitten kun lapsen kanssa voi edes kunnolla kommunikoida.

Eikö se tapaaminen ole tutustumista? Tutustuuhan se lapsi kotiinsa ja vanhempiinsakin jo kauan ennen kuin osaa puhua tai mitä ikinä tarkoitat kommunikoimisella.

Sitten kun lapsi kommunikoi niin, että isovanhemmatkin sen ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oman lapsen lapsi "periaatteessa melkein vieras muksu"? Tämä nykyaika on joskus niin hämmentävää.

Onhan se aika lailla vieras, kun sen näkee ekan kerran ristiäisissä (koskea ei saa, koska korona) ja perhe haluaa sillai tutustua toisiinsa rauhassa ilman ulkopuolisia. Paitsi että isovanhempien mökille pitäisi päästä, siivotkaa se meitä varten! Seuraavan kerran lapsenlapsesta kuulee, kun miniä soittaa ja vaatii ottamaan hampaiden puhkeamista itkevän vauvan yökylään. Koska kun teit lapsia, hyväksyit sen, että hoidat lapsenlapsia. 84-sivuinen ohjekirja tulee mukana ja anoppi saa luvan noudattaa sitä pilkuntarkasti tai miniä kertoo koko vauvapalstailevalle kansalle, että anoppi on paska.

Kun minua on pyydetty hoitamaan lapsenlasta niin olen kysellyt tarkkaan ohjeita. Mitä syö ja juo ja mitä ei saa antaa. Nukkumisaikataulu ja rutiinit jne. Haluan että kaikki sujuu kivasti, lapsi viihtyy eikä sekoa siitä että mummulassa nukutaan, valvotaan ja syödään ihan päin honkia. Minulle kelpaisi pieni ohjekirja.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun lapsi kommunikoi niin, että isovanhemmatkin sen ymmärtää.

Onko isovanhemmilla jokin kyvyttömyys kommunikoida vauvan kanssa? Miten he ovat ainakin yhden vauvan kanssa osanneet kommunikoida ja hoitaa vastasyntyneestä lähtien ennen lapsenlapsensa syntymää?

Lapselle puhuminen, ilmehtiminen ja vuorovaikutus vauvan kanssa on kommunikaatiota ja siihen kykenee ihan jokainen, myös isovanhemmat.

Sanoin kommunikoida niin, että isovanhemmat ymmärtää. En sanonut kommunikoida ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin kommunikoida niin, että isovanhemmat ymmärtää. En sanonut kommunikoida ollenkaan.

Rautalangasta: ymmärtäminen ei ole pelkkää puheen ymmärtämistä. Isovanhemmatkin ymmärtää vauvan viestejä eli eleitä ja ilmeitä ja kommunikoi tämän kanssa jo ennen kuin vauva puhuu. Suurin osa puhuvienkin ihmisten kommunikaatiosta on sanatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin kommunikoida niin, että isovanhemmat ymmärtää. En sanonut kommunikoida ollenkaan.

Rautalangasta: ymmärtäminen ei ole pelkkää puheen ymmärtämistä. Isovanhemmatkin ymmärtää vauvan viestejä eli eleitä ja ilmeitä ja kommunikoi tämän kanssa jo ennen kuin vauva puhuu. Suurin osa puhuvienkin ihmisten kommunikaatiosta on sanatonta.

Joo, eli kun isoisä vauvaa ilahduttaakseen vääntelee naamansa ja päästelee outoja ääniä niin, että vauvaa pelottaa niin sitähän se on.

Tai kun vauva juttelee omia tärkeitä tarinoitaan ja haluaa aikuisen huomion niin isoäiti toteaa, että nyt se taitaa kakata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin kommunikoida niin, että isovanhemmat ymmärtää. En sanonut kommunikoida ollenkaan.

Rautalangasta: ymmärtäminen ei ole pelkkää puheen ymmärtämistä. Isovanhemmatkin ymmärtää vauvan viestejä eli eleitä ja ilmeitä ja kommunikoi tämän kanssa jo ennen kuin vauva puhuu. Suurin osa puhuvienkin ihmisten kommunikaatiosta on sanatonta.

Joo, eli kun isoisä vauvaa ilahduttaakseen vääntelee naamansa ja päästelee outoja ääniä niin, että vauvaa pelottaa niin sitähän se on.

Tai kun vauva juttelee omia tärkeitä tarinoitaan ja haluaa aikuisen huomion niin isoäiti toteaa, että nyt se taitaa kakata.

Jos oletat että isovanhemmat kommunikoi lapsen kanssa sinun vaatimusten mukaan sitten kun lapsi osaa puhua, tulet pettymään. Heillä on oma tapansa ja tulkintansa ja se tulee pysymään. Silti he joka vierailulla tutustuvat vauvaan ja vauva heihin, halusit tai et.

Oma äitini höpsähti aikoinaan esikoiseni synnyttyä ja se oli todella rakkautta ensisilmäyksellä.  Vauva oli äitini silmissä kauneinta ja ihmeellisintä maan päällä ja minulle se sopi oikein hyvin. Vauva kun oli minunkin mielestäni kauneinta ja ihmeellisintä maan päällä, joten oli hauska jakaa tämä käsitys oman äitini kanssa. 

Luultavasti höpsähtäisin itsekin jos mummoksi joskus pääsisin. En ole maailman tervein ihminen, joten olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos heille siunaantuu lapsia vasta, kun aika on minusta jättänyt, niin kertoisivat lapsilleen, että odotin heitä kovasti ja olisin halunnut olla heille mummi. Mummiksi pääsemistä en kuitenkaan mangu, lapset lisääntyvät jos joskus haluavat, eivät minun mielikseni.

On myös olemassa niin v#ttumaisia miniöitä, että lapsenlastaan on mahdotonta nähdä lähes koskaan. Vävyt harvoin ovat ilkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin kommunikoida niin, että isovanhemmat ymmärtää. En sanonut kommunikoida ollenkaan.

Rautalangasta: ymmärtäminen ei ole pelkkää puheen ymmärtämistä. Isovanhemmatkin ymmärtää vauvan viestejä eli eleitä ja ilmeitä ja kommunikoi tämän kanssa jo ennen kuin vauva puhuu. Suurin osa puhuvienkin ihmisten kommunikaatiosta on sanatonta.

Joo, eli kun isoisä vauvaa ilahduttaakseen vääntelee naamansa ja päästelee outoja ääniä niin, että vauvaa pelottaa niin sitähän se on.

Tai kun vauva juttelee omia tärkeitä tarinoitaan ja haluaa aikuisen huomion niin isoäiti toteaa, että nyt se taitaa kakata.

Jos oletat että isovanhemmat kommunikoi lapsen kanssa sinun vaatimusten mukaan sitten kun lapsi osaa puhua, tulet pettymään. Heillä on oma tapansa ja tulkintansa ja se tulee pysymään. Silti he joka vierailulla tutustuvat vauvaan ja vauva heihin, halusit tai et.

Niinhän heillä on. Mutta vielä kun vauva on pieni niin hänen on parempi tulla ymmärretyksi, varsinkin silloin kun pelottaa. Siksi mielestäni ainakin meidän tapauksessa paremmin tutustumisen aika on myöhemmin.

Toki haluan, että lapsella on isovanhemmat joiden kanssa voi touhuta. Mutta kun kaikki isovanhemmat ei ole samanlaisia. 60-vuotiaat on aivan eri kuin yli 80-vuotiaat, jollainen meidänkin pappa on. Isoäiti on kovin innokas, mutta ei ymmärrä ettei hänestä ole pienen lapsen hoitajaksi.

Tavata saa kyllä, ja tavataankin usein. Mutta eivät he ainakaan vielä osaa lapsen kanssa kommunikoida kovin hyvin.

Rakkaus vain lisääntyy, kun sitä antaa. Mikä on ihananpaa kuin yhteinen aika oman lapsenlapsen kanssa. Lapsenlapsen kanssa oleminen ei tarkoita sitä, että oma elämä jää taas sivuun, päinvastoin lapsenlapsi tuo rakkautta ja yhden ihanan lisän elämään. Mikä sen hienompaa❤️

Mummon kullaksi kutsuminen on ok, itsensä äidiksi kutsuminen ei.

On ok haluta sylitellä pientä vauvaa, ei ole ok pitää oma syliä vauvalle tärkeämpänä kuin äidin syli.

On ok tarjota hoitoapua, ei vaatia sitä mummin oikeuksiin perustuen.

Jne.

Vierailija kirjoitti:

On myös olemassa niin v#ttumaisia miniöitä, että lapsenlastaan on mahdotonta nähdä lähes koskaan. Vävyt harvoin ovat ilkeitä.

Vauvan äidillä on syntymän jälkeen tarve tunnistaa vauva omakseen, ja siinä voi mennä aikaa enemmänkin. Äidillä on tarve olla vauvan kaikkein tärkein asia, ja kyse on tässä vauvan tarpeiden tunnistamisesta. Ja tämä on normaalia.

Siinä yksi syy miksi hösäävä mummo ärsyttää tullessaan siihen väliin. Ja syy siihen, miksi äidistä voi tuntua, että muut omii hänen vauvansa.

Mutta joo, onhan niitä kuspäitä kaikenlaisissa ihmisissä ja ikäluokissa.

Ettekö tajua, että evoluutiossa parhaiten ovat säilyneet lapsirakkaiden suvut. Siis ne, jotka rakastavat ihan hulluna omia jälkeläisiään ja niiden jälkeläisiä.

Sanoin parhaiten, sillä kyllä muunlaisiakin on jatkanut sukua, mutta kun oma äiti on superlapsirakas ja isoäiti myös, niin tottahan lapsen lapsilla on ollut parempi mahdollisuus selviytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös olemassa niin v#ttumaisia miniöitä, että lapsenlastaan on mahdotonta nähdä lähes koskaan. Vävyt harvoin ovat ilkeitä.

Vauvan äidillä on syntymän jälkeen tarve tunnistaa vauva omakseen, ja siinä voi mennä aikaa enemmänkin. Äidillä on tarve olla vauvan kaikkein tärkein asia, ja kyse on tässä vauvan tarpeiden tunnistamisesta. Ja tämä on normaalia.

Siinä yksi syy miksi hösäävä mummo ärsyttää tullessaan siihen väliin. Ja syy siihen, miksi äidistä voi tuntua, että muut omii hänen vauvansa.

Mutta joo, onhan niitä kuspäitä kaikenlaisissa ihmisissä ja ikäluokissa.

Eikös nykyään halut isän rooli yhtä vahvaksi kuin äidin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin kommunikoida niin, että isovanhemmat ymmärtää. En sanonut kommunikoida ollenkaan.

Rautalangasta: ymmärtäminen ei ole pelkkää puheen ymmärtämistä. Isovanhemmatkin ymmärtää vauvan viestejä eli eleitä ja ilmeitä ja kommunikoi tämän kanssa jo ennen kuin vauva puhuu. Suurin osa puhuvienkin ihmisten kommunikaatiosta on sanatonta.

Joo, eli kun isoisä vauvaa ilahduttaakseen vääntelee naamansa ja päästelee outoja ääniä niin, että vauvaa pelottaa niin sitähän se on.

Tai kun vauva juttelee omia tärkeitä tarinoitaan ja haluaa aikuisen huomion niin isoäiti toteaa, että nyt se taitaa kakata.

Jos oletat että isovanhemmat kommunikoi lapsen kanssa sinun vaatimusten mukaan sitten kun lapsi osaa puhua, tulet pettymään. Heillä on oma tapansa ja tulkintansa ja se tulee pysymään. Silti he joka vierailulla tutustuvat vauvaan ja vauva heihin, halusit tai et.

Niinhän heillä on. Mutta vielä kun vauva on pieni niin hänen on parempi tulla ymmärretyksi, varsinkin silloin kun pelottaa. Siksi mielestäni ainakin meidän tapauksessa paremmin tutustumisen aika on myöhemmin.

Toki haluan, että lapsella on isovanhemmat joiden kanssa voi touhuta. Mutta kun kaikki isovanhemmat ei ole samanlaisia. 60-vuotiaat on aivan eri kuin yli 80-vuotiaat, jollainen meidänkin pappa on. Isoäiti on kovin innokas, mutta ei ymmärrä ettei hänestä ole pienen lapsen hoitajaksi.

Tavata saa kyllä, ja tavataankin usein. Mutta eivät he ainakaan vielä osaa lapsen kanssa kommunikoida kovin hyvin.

Millä tavalla kommunikointi teillä menee isoäidin ja vauvan kanssa pieleen.

En ymmärrä, miten se voi mennä pieleen.