Miksi jotkut miehet jää junnaamaan suhteissa seurustelutasolle?

Olen sinnkunainen ja pitkän sinkkuajan jälkeen ajattelin jälleen lähteä sinkkumarkkinoille. En ole koko ketjua lukenut, mutta olen järkyttynyt ja pyöristynyt. Tämmöisiäkö ovat vapaana olevat miehet? Kamalia hirviöitä. Jatkan elämääni edelleen sinkkuna. Hirvitys

En ole tavannut yhtään näistä palstan sinkkumiehistä, mitta tämän ketjun luettuani en kyllä yhtään ihmettele että he ovat sinkkumiehistä ja tulevat olemaan jatkossakin. Järkyttäviä kommentteja, hirvittävää naisvihaajia ja katkeraa nimitystä. Kuka haluaisi vapaaehtoisesti viettää aikaansa iden kanssa? Käsi ylös!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että hauskanpitoa ei kannata lopettaa, sillä silloin ei enää ole hauskaa.

Luin ensimmäisen sivun ja tämä viesti oli lähimpänä totuutta ja loput lähinnä turhaa lätinää ja aivan käsittämättömiä perusteluita varsin yksinkertaiseen aiheeseen. Varsinkin näiden säälittävien naisvihaajalassukoiden katkerat kommetit voi jättää ihan omaan arvoonsa.

Itse olen jo yli viiskymppinen yksin asuva mies ja voin kertoa, että baanalla on oltu ja paljon. Eli selkänojaa on aivan riittävästi kertomaan, mistä kenkä puristaa, jos puristaa.

Minulla siis parasta ennen päiväys on mennyt jo ajat sitten ja sauhuamisetkin jo taakse jäänyttä elämää. Voin siis täysin rehellisesti tilittää mennyttä elämääni.

Ensinnäkin tämä ongelmahan on ainoastaan niillä miehillä, joilla on menekkiä naismaailmassa. Ne vähän ujommat ja ei niin kiinnostavat (tätä sitten voi ap ja muut kaltaisensa kysellä itseltään hiljaa mielessään, että miksi juuri he ovat vähemmän kiinnostavia) olisivat kyllä heti valmiita sitoutumaan, mutta kun naisia ei taas heikäläiset kiinnosta. Heitä kiinnostaa meikäläiset hieman "syntiset" ja jännittävät miehet, joissa on särmää ja rosoa, eli miehisyyttä, mutta ei halua sitoutua.  Ongelmahan meillä on juuri siinä, että emme vaan kykene pysähtymään, kun kulman takana on vielä jotain uutta ja ennen kokematonta tarjolla ja ennen kaikkea mahdollisuuksia niihin uusiin seikkailuihin. Näin se elämää pikkuhiljaa kulkee kulkuaan, kunnes huomaamme, että me emme enää kulukaan siihen parhaaseen A-ryhmään, joita naiset haluavat. Jotkut jää vielä roikkumaan, minä en jäänyt, vaan hyppäsin kerralla kelkasta ja se oli siinä.

En sanoisi kuitenkaan katuvani, tai olevani katkera, kun nyt yksinäisenä katselen muiden perheonnea. Tämä oli minun kohtaloni, enkä olisi voinut valita toisin, tai en ainakaan olisi niin tehnyt, vaikka saisin vielä uudelleen päättää. Minä elin tällaisen elämän.

Eli tiivistetysti: Meillä miehellä on kyltymätön halu päästä kokemaan aina uutta ja mielenkiintoista varsinkin mitä tulee naisiin. Mitä enemmän sinulla on menekkiä, sitä todennäköisemmin painat menemään päätyyn saakka ja jotkut vielä siitä ylikin. Minä lopetin hieman ennen päätyä ja olen päätökseeni tyytyväinen.

-M52 entinen naistenmies ja vapaaehtoisesti kärrynpyörästä pois hypännyt nykyinen erakko-

Voin kertoa sulle miksi naiset välttävät joidenkin miesten seuraa. Nämä miehet käyttäytyvät enemmän kuin lapset tai pennut, jolle nainen on energian ja ravinnonlöhde. Nainen haluaa lapsia, ei mieslasta. Omillaan viipottava mies on epäluotettava, mutta ei kuormita ja roiku helmoissa, jolloin naisella jää enemmän aikaa ja energiaa hoitaa lapsia. Valintaprosessi on suurimmalle osalle naisista tiedostamaton, mutta tuo on se luonnollinen syy.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella miepsten arvot on aivam totaalisen täysin päin helvettiä. Ja naisia syytetään pinnallisuudesta?

Mitähän nykymiesten isoisät näihin juttuihin sanoisi? Puistattavaa.

Niinpä

Isoisät taisteli rintamalla siksi, että lapsilla ja lapsen lapsilla olisi parempi elämä. Sitten nämä nillittää ja vinkuu katkerana täällä naisvihaansa ja tussunpuutettaan naisten keslustelupalstalla. Huhuhuuu. Hankkisitte edes elämän

Tapana on ollut jälkeläisille jättää niin kauan kuin omaisuutta on ollut olemassa, mutta toki, romutetaan tämäkin instituutio. Mihin sitä tulevaisuutta tarvitaan.

Suhteen syvyydellä ja virallisilla papereilla ei ole mitään yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös niin, että joku voi olla sitä mieltä, että tämä riittää ja että näin on hyvä. Missään laissa kun ei säädetä, että on pakko mennä avioliittoon tai asioiden pitäisi jotenkin niin sanotusti edetä. Jatkuva kehittyminen ja eteneminen ei kiinnosta kaikkia.

Voisiko joku kertoa, kuinka naimisiin meno edistää elämää tai henkistä kasvua? "Ei junnata paikoillaan", ok mutta mikä muuttuu? Jos naimisiin meno on etenemistä, onko uudelleen naimisiin meno vielä edistyksellisempää? Kaikista valaistunein ja kehittynein on tyyppi, jolla on 5+ avioliittoa takana? Jos ei ole kypsä ellei ole aviossa, onko kypsä ennenkuin on ollut monta kertaa? Ei pidä jämähtää olemiseen. Jokuhan puhui tuolla uusista näkymistäkin jne.

Ja sitoutumisesta on turha puhua, olen naimattomana ollut pidemmissä suhteissa kuin monet naimisissa keskenään. Avioliitto ei vanhentuneena instituutiona kiinnosta. Joku kommentoi, että saisitte sitten häälahjoja, mieti! Joo ostan itse mitä tarvitsen, enkä niin hirveästi tarvitse mitään muutenkaan.

Voin kertoa. Sinkkumiehellä on annettu yhteiskunnallinen rooli, joka pitää sisällään usein työn ja puolison etsimistä. Kun nämä ovat kunnossa, ollaan vakaassa parisuhteessa. Tällöin tutustutaan toiseen, harjoitellaan sekä hiotaan yhdessä toimisen taitoja, jotta selvitään lapsihelvetistä. Hehe, ei se kyllä helvetti ole, mutta vaatii suoritustehoja. Tämä on se junnaamisvaihe, josta moni mies tuntuu tykkäävän. Lasten tekoa harjoitellaan ja maailmaa tutkitaan loputtomasti.

Seuraava vaihe olisi vakiinnuttaa liitto, joka muuttaa perpsektiiviä siinä mielessä, että muita naisia ei enää katsella sillä silmällä ja ovet suljetaan. Koska harva suhde kuitenkaan kestää liikkumatonta painetta, lapsi on luonnollinen tapa lisätä perheeseen eloa ja vuorovaikutusta ympäröivän maailman kanssa. Intressit muuttuvat miehen oman navan tuijottelusta lapsen olosuhteiden ja tulevaisuuden paranteluun ja petailuun.

Kovan lastenkasvatustyön jälkeen hyvät miehet jatkavat sukulinjansa tukemista etäisen konsultin tai isoisän roolissa. He kasvavat siis ulos siittäjäroolistaan ja alkavat kantaa enemmän vastuuta yhteiskunnasta sekä esimerkiksi ympäristöstä. Isoisät toimivat vähän samassa roolissa kuin isoäidit - backuppina vanhempien mahdollisille puutteille.

Luppoaikaa voi käyttää uransa ja asemansa parantamiseen yhteiskunnassa. Tämä on koko perheen ja auvun intressi, kun mies on sitoutunut perheeseen ja sukuun, jolloin tähän saa tukea myös vaimolta ja lapsilta

Oleellista tässä kasvussa on se, että luovutaan edellisen vaiheen huvituksista ja tehdään tilaa jollekin uudelle. Jostain syystä moni mies ei ole valmis luopumaan erityisesti metsästäjä-siittäjäroolistaan, eikä kognitio pääse koskaan kehittymään laajemmalle tasolle kuin oma napa.

Ehkäpä miehet eivät todella ole ihan niin vahvoja ja itsenäisiä, mitä uskotellaan? Työhön sekä pariutumiseen on vahva sosiaalinen paine, seuraaviin vaiheisiin ei niinkään. Voipi siis olla, että ainoastaan fiksummat sukulinjat asettavat miehille paineen jatkosta ja muiden linjojen annetaan rauhassa sammua miesten ikuiseen elosteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä siksi, että nykyään miesten osallistumista vaaditaan perhe-elämään paljon enemmän kuin ennen. Miehiä sen sijaan ei kiinnosta se perhe-elämä yhtään enempää kuin aikaisemminkaan.

Tuokin vielä.

Itselle kävisi hyvin että kotityöt jaetaan 50-50. Mutta kun naisen vaatimustaso asunnon, sisustuksen, siisteyden ym suhteen on niin kova että verrattuna sinkkuaikaan työt lisääntyvät vaikka olisi kaksi tekemässä. Ja loppupeleissä vaikka tehtäisiin puolet ja puolet, koti on naisen valtakunta.

Ja kun se unelmakämppä on saatu ja rempattu kuntoon, max muutama vuosi niin kuulet lauseen "kulta eikö tämmöinen talo olisikin ihanampi...".

Juuri näin.

Tyypillisenä miehenä olen kiinnostuneempi harrastuksista kuin naiset, ja vastaavasti vähemmän kiinnostunut kodista.

Siksi se helppohoitoinen vuokraluukku on kiva. Ja kun naiselle iskee muutos- ja muuttovimma päälle (ajan kysymys koska naiset kaipaavat jatkuvaa muutosta ja liikettä), on muutossa uuteen luukkuun pienempi vaiva kuin omistusasuntohärdellissä.

Tuommoiset miehet tuntuvat ihan joltain alieneilta, kun itse olen törmännyt vain niihin, jotka alkavat kahden kuukauden seurustelun jälkeen puhua yhteen muutosta, sitten jo katsellaan omistusasuntoa, sen jälkeen haaveillaan omakotitalosta, pihasaunasta, grillituvasta, kolmen auton autotallista... Ja mulle kun riittäisi se tapaaminen muutaman kerran viikossa kaiken kivan merkeissä, ja mies sotkuineen näppäräati omassa kämpässään muun ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska avioliitto ja perheellistyminen on nykyään monen miehen, varsinkin menestyvän miehen kannalta huono diili.

Ei se mies kovin menestyvä voi olla, jos se ei mieti mitä sen omaisuudelle tapahtuu sen kuoleman jälkeen.

Itse hankittu omaisuus kulutetaan itse eläessä.

Ps. kuollessa oikeasti kuolet etkä jatka elämistä jossain muualla.

Toki jos elää kädestä suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei teitä miehet pakota lapsentekoon tai naimisiin. Eikun piuhat poikki vaan niin ei niitä lapsia tule. Ja kerrotte naiselle että lapsen saaminen ei ole mahdollista ja naimisiin en mene. Mikä Vttu on niin vaikeaa Tässä?Häh? Sitten se on naisen valinta että ottaako vai ei. Jos ei kerta lapsia halua, niin piuhat poikki

Mitä sä kulta pieni raivoat? 

Ei miehen tarvitse silpoa itseään sen takia, että ei halua lapsia. Varsinkaan sinun kaltaisesi sekopään kanssa. 

Lääkkeet kohdillaan? 

Kyllähän se ihan reilua olisi, jos kerran ei tosiaan lapsia halua. Leikkaamattoman eläimenkin käytös poikkeaa merkittävästi leikatusta, ja jos kerran itsebolevinaan valitsee lapsettomuuden, ei muilla ole mitään syytä sietää hormonihuuruisen miehn perseilyä. Piuhojen poikkaisemisen sijaan voisi siis poistaa suoraan pallit.

Vierailija kirjoitti:

Itselle kävisi hyvin että kotityöt jaetaan 50-50. Mutta kun naisen vaatimustaso asunnon, sisustuksen, siisteyden ym suhteen on niin kova että verrattuna sinkkuaikaan työt lisääntyvät vaikka olisi kaksi tekemässä. Ja loppupeleissä vaikka tehtäisiin puolet ja puolet, koti on naisen valtakunta.

Tää on niin totta.

Naisille on Tärkeintä on että koti on putipuhdas ja tiptop.

Siivous menee melkein neuroosien puolelle.

Jos jotain touhuu ja harrastaa niin sitä tavaraa vaan pitää olla. Konmarittajille tämä on melkein ylipääsemätön paikka, pätevä syy erolle naisen mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä siksi, että nykyään miesten osallistumista vaaditaan perhe-elämään paljon enemmän kuin ennen. Miehiä sen sijaan ei kiinnosta se perhe-elämä yhtään enempää kuin aikaisemminkaan.

Tuokin vielä.

Itselle kävisi hyvin että kotityöt jaetaan 50-50. Mutta kun naisen vaatimustaso asunnon, sisustuksen, siisteyden ym suhteen on niin kova että verrattuna sinkkuaikaan työt lisääntyvät vaikka olisi kaksi tekemässä. Ja loppupeleissä vaikka tehtäisiin puolet ja puolet, koti on naisen valtakunta.

Ja kun se unelmakämppä on saatu ja rempattu kuntoon, max muutama vuosi niin kuulet lauseen "kulta eikö tämmöinen talo olisikin ihanampi...".

Juuri näin.

Tyypillisenä miehenä olen kiinnostuneempi harrastuksista kuin naiset, ja vastaavasti vähemmän kiinnostunut kodista.

Siksi se helppohoitoinen vuokraluukku on kiva. Ja kun naiselle iskee muutos- ja muuttovimma päälle (ajan kysymys koska naiset kaipaavat jatkuvaa muutosta ja liikettä), on muutossa uuteen luukkuun pienempi vaiva kuin omistusasuntohärdellissä.

Tuommoiset miehet tuntuvat ihan joltain alieneilta, kun itse olen törmännyt vain niihin, jotka alkavat kahden kuukauden seurustelun jälkeen puhua yhteen muutosta, sitten jo katsellaan omistusasuntoa, sen jälkeen haaveillaan omakotitalosta, pihasaunasta, grillituvasta, kolmen auton autotallista... Ja mulle kun riittäisi se tapaaminen muutaman kerran viikossa kaiken kivan merkeissä, ja mies sotkuineen näppäräati omassa kämpässään muun ajan.

Tämä!!! Miehet haluaa sitoumuksia, lupauksia ja hammasharjansa mun peilikaappiin tutustumisviikon sisällä, kun itse en suunnilleen ikinä tule kaipaamaan suhteelta sen enempää kuin paria näkemistä viikossa. Sitten ne etsii toisen, sellaisen, jonka kanssa voi perustaa sen yhteisen pesän ja perheen ja pysyä valmiin pöydän ääressä. Ja hyvä tietysti että etsivät, koska oltaisi oltu epäsopiva pari, mutta huvittaa vain että prioriteetit on niin selkeät.

Molemmissa sukupuolissa on molempia tapauksia. Ei ole sukupuolisidonnainen asia. Tästä on vieläpä ihan turha tapella täällä, koska totta kai naisia tapailevat miehet ja miehiä tapailevat naiset katsovat asiaa vain omasta vinkkelistään. Kuten edellä esitinkin niin itsellä naisena ei ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa tai aikomusta ottaa ketään miestä samaan kotiin asumaan saati synnytellä tälle mitään mukuloita, ihan voi pitää oman elämänsä niin kuin itsekin pidän ja sitten vain nähdään niiden itsellisten elämiemme ohella.

N40

Vierailija kirjoitti:

Naine on hypännyt karusellista ja nyt on kiire avioon, mies ei kuitenkaan saa seurustella ja hankkia niitä kokemuksia?

Aika jännä

Toki saa, mutta jos siihen käyttää koko elämänsä, kyse on jostain muusta kun vaiheesta. Sitä paitsi suurin osa miehistä vaikuttaa olevan aika epätehokkaita tuon kokemusten hankkimisen suhteen, joten voisi olla fiksumpaa keskittyä johonkin muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naine on hypännyt karusellista ja nyt on kiire avioon, mies ei kuitenkaan saa seurustella ja hankkia niitä kokemuksia?

Aika jännä

Toki saa, mutta jos siihen käyttää koko elämänsä, kyse on jostain muusta kun vaiheesta. Sitä paitsi suurin osa miehistä vaikuttaa olevan aika epätehokkaita tuon kokemusten hankkimisen suhteen, joten voisi olla fiksumpaa keskittyä johonkin muuhun.

Kannattaa sitten etsiä mies joka on jo kokenut riittävästi ja valmis vakiintumaan.

Ai kyse on naisten oikeudesta hyvään mieheen ja 2.1 lapseen jos hän sellaista vaatii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä siksi, että nykyään miesten osallistumista vaaditaan perhe-elämään paljon enemmän kuin ennen. Miehiä sen sijaan ei kiinnosta se perhe-elämä yhtään enempää kuin aikaisemminkaan.

Tuokin vielä.

Itselle kävisi hyvin että kotityöt jaetaan 50-50. Mutta kun naisen vaatimustaso asunnon, sisustuksen, siisteyden ym suhteen on niin kova että verrattuna sinkkuaikaan työt lisääntyvät vaikka olisi kaksi tekemässä. Ja loppupeleissä vaikka tehtäisiin puolet ja puolet, koti on naisen valtakunta.

Ja kun se unelmakämppä on saatu ja rempattu kuntoon, max muutama vuosi niin kuulet lauseen "kulta eikö tämmöinen talo olisikin ihanampi...".

Juuri näin.

Tyypillisenä miehenä olen kiinnostuneempi harrastuksista kuin naiset, ja vastaavasti vähemmän kiinnostunut kodista.

Siksi se helppohoitoinen vuokraluukku on kiva. Ja kun naiselle iskee muutos- ja muuttovimma päälle (ajan kysymys koska naiset kaipaavat jatkuvaa muutosta ja liikettä), on muutossa uuteen luukkuun pienempi vaiva kuin omistusasuntohärdellissä.

Tuommoiset miehet tuntuvat ihan joltain alieneilta, kun itse olen törmännyt vain niihin, jotka alkavat kahden kuukauden seurustelun jälkeen puhua yhteen muutosta, sitten jo katsellaan omistusasuntoa, sen jälkeen haaveillaan omakotitalosta, pihasaunasta, grillituvasta, kolmen auton autotallista... Ja mulle kun riittäisi se tapaaminen muutaman kerran viikossa kaiken kivan merkeissä, ja mies sotkuineen näppäräati omassa kämpässään muun ajan.

Niin samat kokemukset! Monilla miehillä tuntuu olevan jokin vimmainen tarve varmistaa, että nainen (ja eritoten naisen palkka) on omassa hallussa. Äkkiä saman katon alle ja naisenkin varallisuutta sijoittamaan yhteiseen asuntoon, näitä on nähty useampiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle kävisi hyvin että kotityöt jaetaan 50-50. Mutta kun naisen vaatimustaso asunnon, sisustuksen, siisteyden ym suhteen on niin kova että verrattuna sinkkuaikaan työt lisääntyvät vaikka olisi kaksi tekemässä. Ja loppupeleissä vaikka tehtäisiin puolet ja puolet, koti on naisen valtakunta.

Tää on niin totta.

Naisille on Tärkeintä on että koti on putipuhdas ja tiptop.

Siivous menee melkein neuroosien puolelle.

Jos jotain touhuu ja harrastaa niin sitä tavaraa vaan pitää olla. Konmarittajille tämä on melkein ylipääsemätön paikka, pätevä syy erolle naisen mielestä.

Miksi sitten muutatte naisen kanssa yhteen, jos on in vaikeaa? Asukaa niissä poikamiesbokseissanne kuolemaanne asti, ei teitä kukaan pakota muuttamaan yhteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naine on hypännyt karusellista ja nyt on kiire avioon, mies ei kuitenkaan saa seurustella ja hankkia niitä kokemuksia?

Aika jännä

Toki saa, mutta jos siihen käyttää koko elämänsä, kyse on jostain muusta kun vaiheesta. Sitä paitsi suurin osa miehistä vaikuttaa olevan aika epätehokkaita tuon kokemusten hankkimisen suhteen, joten voisi olla fiksumpaa keskittyä johonkin muuhun.

Kannattaa sitten etsiä mies joka on jo kokenut riittävästi ja valmis vakiintumaan.

Ai kyse on naisten oikeudesta hyvään mieheen ja 2.1 lapseen jos hän sellaista vaatii?

Ai semmoisen +50setämiehen kanssa jonka on pakko vakiintua kun ei saa enää irtopanoja edes korttelikapakan 70-vuotiaalta pubiruusulta. Hyi helvetti , ei kiitos

Miksi kukaan nainen haluaisi muuttaa yhteen tai edes seurustella näiden ulisevien miesvauvojen kanssa? Mitä nainen saa tämmöisestä suhteesta? Passattavan riesan ja jumputijumputi työntö ja tuijotus panoja x1/viikko. Enemmän annat kuin saat , joten ei kiitos. Ei tarvitse pelätä, että joutuisitte minun tai useamman muun naisen takia "sitoutumaan", ei tarvitse

Vierailija kirjoitti:

Siksi ettei niitä se nainen kiinnosta oikeasti sen kummemmin, kunhan nyt on joku suht siedettävä. Kun on saatu se vakituinen seksikumppani/siivooja/pyykkäri/ruuanlaittaja/laskujen maksaja, niin muuta ei mies enää kaipaa. Sitten voi keskittyä harrastuksiin ja kavereihin, ja kotona on ilmainen piika joka hoitaa kaikki käytännön asiat  ja jopa maksaa puolet laskuista. Mikä diili! Vähän nalkutusta voi joutua kuuntelemaan mutta sitäkin voi hyödyntää kun muistaa lähteä ovet paukkuen Maken kanssa kaljalle. Oppii muija pitämään suuta soukemmalla.

Mies joka oikeasti rakastuu haluaa kyllä enemmänkin, koska ei halua että nainen löytää jonkun toisen jonka kanssa parituu ja perustaa perheen. Mies haluaa nimenomaan tämän naisen elämäänsä.

eli rakastunut mies ei halua enempää, mutta kokee olevansa pakotettu sitomaan naisen ettei se lähtisi toisen matkaan.

Epäkypsyyttä.

Oma mies onneksi oli tässä asiassa kypsä, kosi pian ja alttarin kautta avioliiton satamaan, alle vuodessa seurustelun aloittamisesta =) Alusta asti oli selvää, että ollaan tosimielellä etsimässä, tsekataan sovittaisko loppuelämäksi yhteen, ja muunlaiseen pelleseurusteluun tai kotileikkiin en olisi suostunutkaan.