Miksi kaverit ovat erilaisia miestensä seurassa?

Oon miehenki seurassa erilainen eri hetkinä. Yleensä hassutellaan, kiusotellaan, keskustellaan kuten kavereiden kans, mut sit on myös tosi herkkä lässyttävä puoli jota on hänen lisäks nähnyt ehkä joku yksittäinen ihminen elämäs. Jotenkin just se herkkyys on sellaista, jota tosi harvoille näytän, muillekin oon oma itseni mut vaan rajatut osat musta.

Ap ei sun kaverit juttele sulle aiheista joista tietää ettet yhtään pidä. Eikö niin? Ne juttelee niistä aiheista toisten samanhenkisten kanssa. Varmaan käsität? Eli käsität että kaveris puhuu muille varmaan eri asioita. Etenkin jos harrastaa jotain aihepiiriä tai sellaisia asioita joissa et ole mukana. He on aitoja ihmisiä vaikka harrastaa jotain mistä et pidä. Normaalia ihmistä ei pitäisi vaivata.

He menevät vaimomoodiin.

Ei kannata liikaa vaatia ihmisiltä ja vaatia niiltä jotain käyttäytymistä. Sellaiset ihmiset voi olla omassa seurassa toisen samanlaisten kanssa yhtenä harmaana massana missä kaikki tapahtuu odotetun mukaisesti. Mee muualle ihmettelemään ja kaltaistesi tampioiden seuraan.

Ap on vihaisena erilainen kuin tyytyväisenä. Ja hän riitelee joskus. Hän siis muuttuu erilaiseksi. Jos ei koskaan koe kiukun tunnetta niin jotain puuttuu. Tai sitten on vähintään passiuvis-agressiivinen. Sekin on vihaisuutta mutta passiivisesti.

Autisteilla kaikki pitää tapahtua odotetun mukaisesti. Muuten heidän elämä häiriintyy eikä heidän mieli käsitä sellaista että joku voi olla eri ihmisten kanssa erilainen. Ap on artisti.

Ap passiivis-agressiivusuus on vihaisuutta mutta peitetysti. Jos käsität.

Vaikka väität ettet ole koskaan vihainen tai huuda tai suutu niin muut näkee susta että olet salaisesti ja peitetysti joskus vihainen. Siis passiivis-agressiivinen. Tiuskit tilaisuuden tullen ja mökötät. Nielet salassa kiukkua. Muut näkee.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärissä ei lääkärille voi heittää vitsiä tai naurattaa häntä. Normaali käsittää tämän. Käyttäydyt eri tavalla ystävälle kuin silloin kun hoidat asioita vaikka virallisesti. Etkä naapurille mene selittämään samoja asioita mitä veljelle. Olet siis erilainen eri ihmisten kanssa eikä siinä ole mitään valehtelua.

Nyt puhuttiinkin siitä että on erilainen ystävien ja puolison seurassa. Molemmat ovat ihmisiä, joiden voisi olettaa olevan läheisiä ja jotka tunnetaan molemmin puolin hyvin. Pieni käytösero on toki silloinkin ymmärrettävää, koska puolison kanssa on romanttinen suhde, kavereiden kanssa ei.

Mutta on se silti outoa, jos näiden läheisten seurassa käyttäytyy kovin erilaisesti. Siis tyyliin puolison seurassa on hyvin asiallinen ja pidättyväinen ja kavereiden kanssa heittää kovaan ääneen pieruhuumoria ja räkänaurut päälle. Tai toisin päin. Väkisin tulee mieleen, että onko jompi kumpi esittämistä eikä luontaista olemista. Miksi olla sellaisen puolison tai ystävän kanssa, jonka kanssa ei voi olla oma itsensä vaan pitää kovasti tarkkailla käytöstään.

Olette sitten varmaan lapsuudenkavereita? Kaveris on kasvanut teistä erilleen jos on noin. Hänen elämä menee eri suuntaan kuin teidän.

Kirjoitit että on miehensä kanssa tosi erilainen. Hän ei ehkä halua olla teidän kanssa enää sellainen oikeasti. On vaan enää tottumuksen vuoksi koska se on ollut ryhmän tyyli. Hän on sitten miehen ystävien kanssa myös hillitty. Päästäkää irti.

Tehän voitte etsiä uusia samankaltaisia kavereita teidän kanssa taantumaan.