Miksi kaverit ovat erilaisia miestensä seurassa?

Sellaisia ihmisiä on. He ei koe mitään tai käsitä tarpeeksi sosiaalisuutta. Heillä jää puolet kokematta mitä ihmisten välillä tapahtuu. He ihmettelee Miksi ihmiset muuttuu muiden seurassa. He ei oikeasti vaan koe mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni seurassa usein huomaan, että olen ns. soveliaampi, mietin enemmän mitä sanon jne. Mutta kun paikalla on vain ystäviä, niin olen äänekäs ja rivo. Miksikö? No, on ihan normaalia, että ihmiset käyttäytyvät eri tavalla eri seurassa. Hillitsen itseäni hieman mieheni seurassa ihan vaan välttääkseni konflikteja - mieheni ei tykkää yhtään että mistään meidän asioista puhutaan. En saa siis sanallakaan mainita mitään häneen liittyvää kun ollaan seurassa, etenkään mitään hauskoja tapahtumia/vitsejä. Luonteeltani olen vitsiniekka, mutta mieheni ei aina ymmärrä huumoriani

Eli puhut puolisostasi hänen selän takanaan asioita, joita et sanoisi kun hän on paikalla.

Sellaiset ihmiset ei vaan tajua paljon mitään. He ei koe tai ymmärrä. Autistisia piirteitä, ei itse tajua sitä. He ei edes tajua tai tiedosta että heidän oma käytös muuttuu myös jonkun verran eri seurassa. Ei kykene tajuamaan sitä.

Olen erilainen miehen ja kavereiden kanssa. En ehkä paljon, mutta olen kuitenkin. Asia tuntuu ihan luontevalta, sillä kysehän on vuorovaikutuksesta ja eri ihmisten kanssa se on erilaista.

Yleensä olen kavereiden kanssa villimpi ja heitän enemmän mautonta ja typerää läppää. Meillä on monen kaverin kanssa erilainen huumori kuin mitä minulla on miehen kanssa.

Tosin mieskin on vähän erilainen omien kavereidensa kanssa, hirvee moottoriturpa, koko ajan äänessä. Muutenkin ne puhuu keskenään kamalan kovaan ääneen ja mökää ja nauraa niin että talo tärisee.

Normaali tajuaa että käytös on erilaista äidille, sedälle ja töissä työkaverille ja lääkärissä lääkärille.

Lääkärissä ei lääkärille voi heittää vitsiä tai naurattaa häntä. Normaali käsittää tämän. Käyttäydyt eri tavalla ystävälle kuin silloin kun hoidat asioita vaikka virallisesti. Etkä naapurille mene selittämään samoja asioita mitä veljelle. Olet siis erilainen eri ihmisten kanssa eikä siinä ole mitään valehtelua.

Jos ryhmän joku jäsen on helposti suuttuvaa tyyppiä niin aina kun hän on paikalla, sinä välttelet tiedostamattasi jotain puheenaiheita tai käyttäytymistä. Käyttäydyt siis eri tavalla. Ei ole valehtelua tai esittämistä.

Minulla ja miehelläni on pitkälti sama kaveripiiri, joten kyllä kumpikin ollaan ihan sellaisia, kuin oikeasti ollaan. Ei tarvitse suodatella, hyssytellä ja esittää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta ihan normaalilta että miehen seurassa pitää käyttäytyä hillitymmin ja varoa sanomisiaan. Tietty jos kyseessä on tuore suhde jossa ei vielä ole kunnolla tutustuttu ja rentouduttu niin sitten ymmärrän, mutta jos on jo pitempään oltu yhdessä niin eihän tuo voi olla normaalia. Eikö juuri sen ihmisen kanssa jonka kanssa elämänsä jakaa, pitäisi pystyä olemaan vähintään yhtä rennosti kuin kaverien seurassa? Miten jaksatte arjessa tuollaista itsensä hillitsemistä ja soveliaan esittämistä?

Ei jaksakaan :/ Tästä syystä mies on eksä

No mikä on esittämistä? Ei ole esittämistä jos Jannikan mies on tosikko eikä osaa olla rento. Ja Aada on Jannikan miehen kanssa hillitty kun tämä vaivautuu joistain vitseistä. Aada on erilainen Sennin miehen kanssa jolla on samanlainen huumorintaju kuin hänellä. Esittääkö siis Aada Jannikan ja miehen seurassa?

Jos Aada päättää vaan olla täysin oma itsensä Jannikan miehen kanssa ja saa hänet illan aikana yhä kiusaantuneemmaksi niin ei ole tunne-älyä. Jannika on vain oma itsensä.

Kumpikin käyttäytymismalli on aitoa. Ihmisen on pakko osata toimia ympäristön vaatimalla tavalla joskus. Ei voi aina olla oma aito itsensä. Töissä pitää tuoda hyviä puolia esiin.

Ihmiset on aina erilaisia lapsuudenkavereiden kanssa. He taantuu niihin aikoihin. Aikuisuuden kaverit on oppineet tuntemaan vasta aikuisena ja suhde on pakosti erilainen. Vaikka työn kautta solmitut ihmissuhteet on aika erilaisia mitä 15-vuotiaana. Ei aikuisena edes ole ehkä enää sama ihminen mikä oli lapsena.

Suodatat joitain asioita tahtomattakin. Se on sosiaalisen silmän omaamista. Ei kukaan halua olla sellaisen kanssa tekemisissä joka ei osaa mitään suodattaa. Jos serkultasi on kuollut lapsi niin et ala selittää hänelle sinun raskaudesta joka alkoi viime viikolla. Muuten oot juntti.

Selität työkavereilles rikosrekisteristäsi ja rattijuopumyksestasi ja lehtolapsestasi? Et ole muuten aito? Esität heille jotain muuta mitä olet? Näitä kommentteja ei jotenkin tajua...

Kaikille pitää olla aina aidoimmillaan. Jos riitelet veljen kanssa koko lapsuuden niin olet sellainen aitona? Ja pitää olla ystäville samanlainen, alkaa riidellä heidän kanssa, muuten on esittämistä. Tuolla logiikalla. Tai voit käsittää että eri ihmisten kanssa tulee esiin eri piirteitä.

Kaverin mies voi olla mustasukkainen ja kontrolloiva joten kaverisi on erilainen hänen seurassa kuin sinun. Tai mies ei pidä jostain tietyistä jutuista niin kaveri on erilainen kun tahtoo olla mieliksi. Et sinä ole kaverisi koko elämä ja ei aina tarkoita että sinun seurassa ihmisten on hyvä olla. Se ihminen on ihan yhtä oikea muidenkin kanssa kuin sinun. Vaikka sinua ärsyttää.

Sinun tulee työskennellä itsesi kanssa ja ymmärtää ettei sinun kokemus muista ja heidän käyttäytymisestä ole aina muille se aidoin. Se on sinun toivomus heille. Ystäväsi on erilaisia myös sisaruksilleen ja vanhemmilleen ja puhuu heidän kanssa eri asioista kuin sinun.

Ne sun kaverisi on muille erilaisia vaikka et tykkää. Ja he puhuu muille eri asioita kuin sinulle.

Vaikuttaa siltä että ap n kavereiden pitäisi olla hänelle mieliksi ja niin kuin hän tahtoo. Ei se ole aitoa.