Miksi kaverit ovat erilaisia miestensä seurassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kaverit ovat jotenkin vaisuja ja jopa vaivaantuneita, jopa virallisia. Osa kyhnyttää miehessä kiinni ja käytytyy kuin teini..

Itse olen ihan samanlainen miehen, vanhempieni ja ystävieni kanssa. Töissä vähän hiljaisempi.

Ap

Vaisusta tulee mieleen että on pskaa puhunut ystävästä miehelleen. Jos se todellisuus ystävästä ei vastaakaan mielikuvaa mistä miehelle puhunut, ristiriitatianne ystävien kesken.

Lapsellista. En oikein usko, että kovin moni pariskunta keskustelee kavereistaan toisilleen. Mieheni tuntee ai ainakin tietää ystäväni ja ei hän ole heidän jutuistaan kiinnostunut ollenkaan ja sama juttu minulla miehen lapsuudenystävien kanssa. He ovat mieheni ystäviä ja minulla on omat ystäväni, ei meidän tarvitse kimpassa aikaamme viettää elleivät sitten perheenkin tunne toisiaan. En minä siltikään keksi mitään syytä mustamaalata ystäviäni miehelleni, vaan kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin ovat ja hyväksyn heidät sellaisenaan.

No todellakin lapsellista. Tämä kaverin miehen sivulauseesa tuli ilmi asioita mitä hän ei ikinä voisi tietää jos asiasta ei ole puhuttu. Outo pariskunta jollain tapaa, olivat niin kiinnostuneita muitten asioista. Kyllä ihmisiä on joka junaan.

Naisena oleminen patriarkaalisessa yhteiskunnassa on rituaalista alistumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilaisissa porukoissa käyttäydytään eri tavoin ja sen tajuaa jo lapsikin. Asiaa ei tarvitse selitellä enempää.

Ymmärrän kyllä jos on puolison sukujuhlat tai luokkakokous, uuden työkaverin esittely, lounas kissan kaverin äidin kanssa, mutta mies ja ystävät ovat mielestäni molemmat läheisiä. Miten käytös voi poiketa niin paljon? Kumpi on aitoa?

Ap

Toiset vain eivät osaa olla rohkeasti omia itsejään vaan muokkautuvat automaattisesti seuran mukaan. Osa tekee tämän jopa huomaamattaan. Pahimmat vielä sitten itse ihmettelevät miten jonkun toisen seurassa on eri tunnelma. Tavallaan kaikki vastuu jää sille toiselle, itse vain peilataan toista. Ei ymmärretä että itsekin voisi tehdä jotain tunnelman eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni seurassa usein huomaan, että olen ns. soveliaampi, mietin enemmän mitä sanon jne. Mutta kun paikalla on vain ystäviä, niin olen äänekäs ja rivo. Miksikö? No, on ihan normaalia, että ihmiset käyttäytyvät eri tavalla eri seurassa. Hillitsen itseäni hieman mieheni seurassa ihan vaan välttääkseni konflikteja - mieheni ei tykkää yhtään että mistään meidän asioista puhutaan. En saa siis sanallakaan mainita mitään häneen liittyvää kun ollaan seurassa, etenkään mitään hauskoja tapahtumia/vitsejä. Luonteeltani olen vitsiniekka, mutta mieheni ei aina ymmärrä huumoriani

Kuulostaa aika hirveältä mieheltä.

Kuulostaa vahvasti siltä, että naisen huumori on toiselle nauramista. Aika selvä, että mies ei halua yhteisistä jutuista puhuttavan, jos se on hänelle nauramista.

Ei kuulosta ihan normaalilta että miehen seurassa pitää käyttäytyä hillitymmin ja varoa sanomisiaan. Tietty jos kyseessä on tuore suhde jossa ei vielä ole kunnolla tutustuttu ja rentouduttu niin sitten ymmärrän, mutta jos on jo pitempään oltu yhdessä niin eihän tuo voi olla normaalia. Eikö juuri sen ihmisen kanssa jonka kanssa elämänsä jakaa, pitäisi pystyä olemaan vähintään yhtä rennosti kuin kaverien seurassa? Miten jaksatte arjessa tuollaista itsensä hillitsemistä ja soveliaan esittämistä?

Sosiaalinen konteksti. Todennäköisesti olet itsekin erilainen pomosi ja äitisi seurassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilaisissa porukoissa käyttäydytään eri tavoin ja sen tajuaa jo lapsikin. Asiaa ei tarvitse selitellä enempää.

Ymmärrän kyllä jos on puolison sukujuhlat tai luokkakokous, uuden työkaverin esittely, lounas kissan kaverin äidin kanssa, mutta mies ja ystävät ovat mielestäni molemmat läheisiä. Miten käytös voi poiketa niin paljon? Kumpi on aitoa?

Ap

Jos mies ja ystävät ovat hyvin erilaisia persoonia, silloin käytös on ihan normaalia. Sosiaaliset suhteet ovat pääasiassa luovimista eri ihmisten välillä. Jos kovin erilaiset ihmiset ovat samassa tilassa, vaatii se jo melko hyviä diplomaattisia taitoja. 

Omalle miehelle vedetään vaimoroolit ja muille ollaan se mikä ollaan oikeasti. Ainakin enemmän ollaan oma itsensä. Taas yksi syy miksi parisuhde ei kiinnosta. En jaksa enää olla aamu 7 alkaen esiintyvä taiteilija.

Itse olen aidoin miehelle. Avoin, hellä, herkkä. En kenellekään muulle pysty. Täytyy esittää vahvaa, älykästä ja tietää asioista. Ystäväni rakastavat politiikkaa ja siitä kiihkeästi keskustelua.

Olen aika väsynyt nähtyäni ystäviäni, joiden kanssa on oltava nokkela ja kiihkeä sekä hauska. Täytyy seistä omilla jaloilla ja pärjätä itse.

Rakastan tulla kotiin! Voin olla kotona se nössö kainaloinen, ja puhua tyhmiä.

En syytä ystäviäni, he ovat mahtavia! Opin vasta aikuisena näyttämään tunteita, enkä osaa sitä ystävieni seurassa. Rakastan heitä kuitenkin juuri sellaisina mitä he ovat.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen konteksti. Todennäköisesti olet itsekin erilainen pomosi ja äitisi seurassa. 

Kyse oli ystävistä ja miehistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Omalle miehelle vedetään vaimoroolit ja muille ollaan se mikä ollaan oikeasti. Ainakin enemmän ollaan oma itsensä. Taas yksi syy miksi parisuhde ei kiinnosta. En jaksa enää olla aamu 7 alkaen esiintyvä taiteilija.

Ihan itse olet päättänyt aikoinaan teeskennellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi käyttäytyä eri tavalla, jos ei yritä iskeä yms.

???

Flirttailee ja kikattelee miehen ollessa paikalla. Ei tarkoita mitään? Ok.

Mikä maa mikä planeetta?

Vierailija kirjoitti:

Omalle miehelle vedetään vaimoroolit ja muille ollaan se mikä ollaan oikeasti. Ainakin enemmän ollaan oma itsensä. Taas yksi syy miksi parisuhde ei kiinnosta. En jaksa enää olla aamu 7 alkaen esiintyvä taiteilija.

Jos ei koskaan ole miehelle sitä aitoa omaa itseään paljastanut, niin kenenkäs vika se on? Ei pidä ihmetellä jos toinen hämmästyy nähdessään toisessa täysin ennen näkemättömiä piirteitä. Tai että toinen ei ymmärrä.

Se on totta, että esittäminen on varmasti raskasta. Kannattaa ehkä kuitenkin yrittää testata mitä se toinen pitää siitä todellisesta sinusta ajan kanssa eikä vain pitää parisuhdetta parantumattomasti huonona ja miettiä eroa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni seurassa usein huomaan, että olen ns. soveliaampi, mietin enemmän mitä sanon jne. Mutta kun paikalla on vain ystäviä, niin olen äänekäs ja rivo. Miksikö? No, on ihan normaalia, että ihmiset käyttäytyvät eri tavalla eri seurassa. Hillitsen itseäni hieman mieheni seurassa ihan vaan välttääkseni konflikteja - mieheni ei tykkää yhtään että mistään meidän asioista puhutaan. En saa siis sanallakaan mainita mitään häneen liittyvää kun ollaan seurassa, etenkään mitään hauskoja tapahtumia/vitsejä. Luonteeltani olen vitsiniekka, mutta mieheni ei aina ymmärrä huumoriani

Minullakin on kokemusta miehistä jotka eivät halunneet, että puhuisin mistään yhteisistä asioistamme seurassa. Kaikki oli automaattisella bannilistalla ja ihan kuin mies olisi kaiken aikaa varonnut, etten sano jotain häntä loukkaavaa - kuitenkin pienessä tuiterissa exät sitten itse laukoivat mitä vain joko totuudentorvena tai vitsillä tai sitten riitelivät kavereitteni kanssa. Katsoin aina kaihoten pariskuntia, joiden yhdessäolo oli saumatonta seurassa. 

Exäni toimi jossain vaiheessa valheenpaljastuskoneenani. Siihen kiinnitti lopulta huomiota pari muutakin, mutta että oli rasittavaa kun mistään ei voinut puhua omana itsenään, kun muuten hiljaa istuva mies sitten aukoi päätään koko ajan. "Ei se noin mennyt", "Eikä sanonut noin" ja koko ajan eikäeikä eikä mitään tajua, onko se sopivaa alkaa selittämään, ettemme ehtineet hänen ripulinsa takia ajoissa kun muille selitin, että bussi tai muu julkinen oli myöhässä. Siinä kohtaa pomppasi, kun hän alkoi riidellä tai huomautella rahankäytöstä muiden kuullen. Olin menossa kavereitten kanssa tiskille, ja kun mies alkoi kovaäöänisesti huomautella "Miks meet ku ei sul oo rahaa", niin meinasin vajota maanalle. Vastaavasti jos olimme sopineet, että mies maksaa, niin mies aloitti yhtä kovaäänisen paasaamisulinan aina kohdallaan miten ei maksele mitään. Erosimme, koska tilanteessa huomauttelusta mies suuttui ja raivosi minulle kolme päivää kotona. Olisi hauska tietää miten hänen nykyinen suhteensa voi, paitsi tajusin, että akka jätti "kylmästi siinäkin". 

Vierailija kirjoitti:

Olen myös kavereiden kanssa vitsikäs ja vähän levoton ja ylivireinen.

Miehen kanssa rauhallisempi.

Kavereit olen tuntenut lapsesta asti, kun olin se vilkas tai villi teini. Miehen tapasin aikuisena, ehkä sekin vaikuttaa.

Välillä jopa hävettää kun unohdan että mies on paikalla, ja jutut lähtee vahingossa lentoon. Tosin välillä mietin miksi ihmeessä taannun ystävieni seurassa..

Miksi kutsut sitä taantumiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös kavereiden kanssa vitsikäs ja vähän levoton ja ylivireinen.

Miehen kanssa rauhallisempi.

Kavereit olen tuntenut lapsesta asti, kun olin se vilkas tai villi teini. Miehen tapasin aikuisena, ehkä sekin vaikuttaa.

Välillä jopa hävettää kun unohdan että mies on paikalla, ja jutut lähtee vahingossa lentoon. Tosin välillä mietin miksi ihmeessä taannun ystävieni seurassa..

Miksi kutsut sitä taantumiseksi?

Koska palaan siihen mikä olin teininä. Ei suodattimia. Saatan kiroilla kertoessani juttua ja nauraa sellaista kovaäänistä ulvontanaurua 😅

Mun yksi tuttu on miehensä seurassa todella jäykkä ja varautunut, sellainen yliasiallinen. Sitten kun tätä naista tapaa yksin, niin on todella iloinen höpöttäjä. En tajua, mikä miehen läsnäolossa tuon aiheuttaa.

Onpa outoa että monet ovat rauhallisempia kun mies on paikalla :D tai minä olen outo kun meillä on just toisinpäin. Me ollaan miehen kanssa kahdestaan ihan kauheita kakaroita, meillä on oma huumori ja roikutaan toisissamme jatkuvasti, kiusataan ja kutitetaan ja läpsitään pyllylle jne. Kavereiden seurassa pitää käyttäytyä hillitymmin etteivät kiusaantuisi meistä. Jos ollaan juotu pari lasillista viiniä niin käytös meinaa lipsua ja vahingossa tulee puheeseen lempinimet jne. Eikä me kehdattaisikaan puhua tai olla muiden seurassa näin niin kuin toistemme kanssa. Ja ollaan kolmekymppistä jos joku sitä mietti.

Ihmettelijällä on joku jäykkä persoona ja ei varmaan aisti eroja ihmisten välillä jos luulee olevansa kaikkien kanssa samanlainen. Jos on oikeasti kaikkien kanssa samanlainen niin ei ole persoonassa mitään syvyyttä. Ei tajua muista paljoakaan tai ymmärrä tai tunne tai koe mitään sosiaalisia juttuja mitä suurin osa tuntee. Kokee kaiken samana harmaana massana. Siis ihmiset ympärillään.