Annoin ex-aviopuolisoni kohdella huonosti vuosikymmenen ajan, kuinka päästä eroon itsesyytöksistä?
Olin tuossa suhteessa lähes koko nuoren aikuisikäni, eli ikävuodet 22-33. Mies oli erittäin kontrolloiva, itsekeskeinen, hyvääkin oli paljon.. mutta pääsääntöisesti jälkikäteen ajatellen, huono muisto jäi. Nyt olen jotenkin havahtunut siihen, että kestin mieheltä aivan liikaa. Miksi en eronnut jo aiemmin? Miksi en pitänyt puoliani? Kuinka näistä itsesyytöksistä voisi päästä eroon? Kenelläkään kokemusta vastaavasta? Auttaako aika, vai pitääkö mennä terapiaan?
Kommentit (35)
Anna itsellesi anteeksi ja harjoita itsemyötätuntoa. Ehkä tulevaisuudessa osaat pitää puoliasi paremmin.
Ei sille menneisyydelle oikeen mitään voi, kannattaa keskittyy vaan siihen mitä opit suhteesta ja mitä et oo valmis sietämään enää tulevissa suhteissa
Olin kontrolloivan miehen kanssa 20 vuotta. Erosin 40-vuotiaana. En ole sen jälkeen ottanut miestä. Ihanaa saada päättää oman elämän asioista aivan itse..
Sä oot vielä nuori ja voit muuttaa vaikka koko elämäs suunnan. Onnee et pääsit noinkin aikasin pois hirveän miehen luota.
Ihmiset tekevät virheitä, ihan jokainen. Virheen jälkeen olennaista on, miten siitä eteenpäin. Voit jäädä siihen jumiin, elämä on tästä eteenpäin hukkaan heitetty, tai käsittelet ja hyväksyt asian ja jatkat viisaampana kohti uusia kokemuksia. Olet nyt viisaampi ja osaat varmasti tulevaisuudessa nähdä varoitusmerkit. Varsinkin rakkaussuhteissa on helppo sulkea silmiään totuudelta, et ole poikkeus.
Terapiasta ei ole haittaa. Jos menet sinne niin saat todennäköisesti helpommin muodostettua sellaisia käyttäytymismalleja, että huomaat helpmmin vastaavat kuviot jo alkuvaiheessa.
Sinä voisit kyllä olla erityisen ylpeä itsestäsi, kun olet päässyt tuollaisesta suhteesta irrottautumaan! Se ei ole helppoa, olen sivusta seurannut ja tukenut, kun ystävä on pyristellyt eroon.
Älä syytä itseäsi, vaan sotiaan, ole onnellinen ja ylpeä itsestäsi!
Tunnistan itseni tuosta. Katselin liian pitkään hyväksikäyttösuhdetta.
Olen pettynyt itseeni. En tiennyt olevani niin sinisilmäinen ja helposti vedätettävä. Miten en tajunnut tai uskonut havaintojani aiemmin.
No, totuus on, että aina riittää ihmisiä, jotka pyrkivät hyötymään toisista. Tai kuten sinun tapauksessasi, jotka kohtelevat toisia huonosti ja epäempaattisesti.
Minulla meinaa nousta katkeruus siitä, että olin toiselle kertakäyttökamaa. Mutta joku ystäväni sanoi minulle aikanaan, että minä olen hyväsydäminen, auttavainen, empaattinen, kannustava. Ja vaikka se houkuttaakin hyväksikäyttäjiä, niin haluaisinko kuitenkaan olla toisenlainen? No en todellakaan halua!
Ikävä kyllä tämä ei ole ensimmäinen kerta samantyyppisessä tilanteessa. En siis ole vieläkään oppinut suojelemaan itseäni hyväksikäyttäjiltä. Yritän kyllä.
Kuten joku jo sanoi, anna itsellesi anteeksi. Se voi olla vaikeampaa kuin luuletkaan. Ajan kuluessa huomaat myös "löytäneesi" itsesi uudelleen ja saat olla se mikä olet, eikä kukaan ole huomauttelemassa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni tuosta. Katselin liian pitkään hyväksikäyttösuhdetta.
Olen pettynyt itseeni. En tiennyt olevani niin sinisilmäinen ja helposti vedätettävä. Miten en tajunnut tai uskonut havaintojani aiemmin.
No, totuus on, että aina riittää ihmisiä, jotka pyrkivät hyötymään toisista. Tai kuten sinun tapauksessasi, jotka kohtelevat toisia huonosti ja epäempaattisesti.
Minulla meinaa nousta katkeruus siitä, että olin toiselle kertakäyttökamaa. Mutta joku ystäväni sanoi minulle aikanaan, että minä olen hyväsydäminen, auttavainen, empaattinen, kannustava. Ja vaikka se houkuttaakin hyväksikäyttäjiä, niin haluaisinko kuitenkaan olla toisenlainen? No en todellakaan halua!
Ikävä kyllä tämä ei ole ensimmäinen kerta samantyyppisessä tilanteessa. En siis ole vieläkään oppinut suojelemaan itseäni hyväksikäyttäjiltä. Yritän kyllä.
Mutta joku ystäväni sanoi minulle aikanaan, että minä olen hyväsydäminen, auttavainen, empaattinen, kannustava.
Nuo ominaisuudet ovat magneetteja luonnehäiriöisille ja ilkeille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni tuosta. Katselin liian pitkään hyväksikäyttösuhdetta.
Olen pettynyt itseeni. En tiennyt olevani niin sinisilmäinen ja helposti vedätettävä. Miten en tajunnut tai uskonut havaintojani aiemmin.
No, totuus on, että aina riittää ihmisiä, jotka pyrkivät hyötymään toisista. Tai kuten sinun tapauksessasi, jotka kohtelevat toisia huonosti ja epäempaattisesti.
Minulla meinaa nousta katkeruus siitä, että olin toiselle kertakäyttökamaa. Mutta joku ystäväni sanoi minulle aikanaan, että minä olen hyväsydäminen, auttavainen, empaattinen, kannustava. Ja vaikka se houkuttaakin hyväksikäyttäjiä, niin haluaisinko kuitenkaan olla toisenlainen? No en todellakaan halua!
Ikävä kyllä tämä ei ole ensimmäinen kerta samantyyppisessä tilanteessa. En siis ole vieläkään oppinut suojelemaan itseäni hyväksikäyttäjiltä. Yritän kyllä.
Mutta joku ystäväni sanoi minulle aikanaan, että minä olen hyväsydäminen, auttavainen, empaattinen, kannustava.
Nuo ominaisuudet ovat magneetteja luonnehäiriöisille ja ilkeille ihmisille.
Ystäväsi sanoi noin? No tuota...
Nuorena ihminen tekee virheitä, ja puutteellisen elämänkokemuksen vuoksi, saattaa jäädä tuhoisiin ihmissuhteisiin liian pitkäksi aikaa, vaikka järki sanoisi: lähde.
Onnea, että olet nyt irti.
Hyvää pohdintaa! Suosittelen terapiaa. Ei siitä mitään haittaa ainakaan ole. Sä oot onnekas, et pääsit eroon tuosta suhteesta "noinki aikasi". Jotkut tajuaa saman vasta vuosikymmenten jälkeen, ja sit kaduttaa!
Olen myös vihainen itselleni että jäin myrkylliseen ihmissuhteeseen, koko parhaaksi pariutumisiäkseni. Pääsin irtaantumaan suhteesta vasta lähempänä 50 ikävuotta , vaikka mietin eroa jo 37-v.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ihminen tekee virheitä, ja puutteellisen elämänkokemuksen vuoksi, saattaa jäädä tuhoisiin ihmissuhteisiin liian pitkäksi aikaa, vaikka järki sanoisi: lähde.
Onnea, että olet nyt irti.
En koe itseäni kovinkaan nuoreksi, enkä koe saavutuksena sitä, että pääsin eroon miehestä vasta 33-vuotiaana. Jos nyt saisin valita, olisi ero tapahtunut silloin, kun olin vielä parikymppinen. / AP
Ei kai tuollaista vanhaa kannata märehtiä. Nyt elämään parempaa elämää vain.
Itsekin olin kurjassa suhteessa ja vasta viimeisinä vuosina tajusin mitä paskaa oikeastaan koko ajan on ollut. Erosin 38 - vuotiaana 20 vuoden suhteesta. Nautin nyt. Hyvä asia suhteesta on upeat lapset.
Miksi niistä suhteista eroaminen on niin vaikeaa????
Sitä sattuu paremmissakin piireissä.
T. Akateeminen, onneton vaimo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ihminen tekee virheitä, ja puutteellisen elämänkokemuksen vuoksi, saattaa jäädä tuhoisiin ihmissuhteisiin liian pitkäksi aikaa, vaikka järki sanoisi: lähde.
Onnea, että olet nyt irti.
En koe itseäni kovinkaan nuoreksi, enkä koe saavutuksena sitä, että pääsin eroon miehestä vasta 33-vuotiaana. Jos nyt saisin valita, olisi ero tapahtunut silloin, kun olin vielä parikymppinen. / AP
Ei voi mitään!
Vierailija kirjoitti:
Ei sille menneisyydelle oikeen mitään voi, kannattaa keskittyy vaan siihen mitä opit suhteesta ja mitä et oo valmis sietämään enää tulevissa suhteissa
Parisuhdetta ei kannata muutenkaan pitää elämän maalina. On parempiakin kohteita.
Anna olla ja unohda. Ei menneet märehtimällä parane. Suuntaat katseen eteenpäin ja siihen mitä sinä elämältä tästä eteenpäin haluat. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuttaan voi ja paljon.