Kenenkään poika lähdössä armeijaan nyt heinäkuussa
Mitkä fiilikset? Minä vähän jännitän ja tuntuu haikealta... tiedän että poika pärjää.
Kommentit (266)
Mietin, miten hän kokee sen armeijan. Kokeeko kovin raskaana esim. ettei ole yksityisyyttä siellä. Ja jos/kun simputetaan alkuaikoina. Myös korona huolettaa vähän. Ja se tuntuuko kotona tyhjältä ja hiljaiselta...
On menossa, mut onneksi menee samaan aikaan muita kavereita et pitävät vähän toisistaan huolta.
On lähdössä. Ei ole enää asunut kotona, joten muutosta arkeemme ei ole tulossa.
Mun kaverin poika on menemässä. Kuopus.
Kaveri sanoi, että siellä ollaan nyt pidempään ja sitten loma koronan takia
Kaveri on miehensä kanssa ajatellut, ettei sitten aina jaksa enää käyttää astianpesukonetta, kun ovat kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, miten hän kokee sen armeijan. Kokeeko kovin raskaana esim. ettei ole yksityisyyttä siellä. Ja jos/kun simputetaan alkuaikoina. Myös korona huolettaa vähän. Ja se tuntuuko kotona tyhjältä ja hiljaiselta...
Ei simputus ole sallittua.
Kumma tuo yksityisyys kun lapsena kesät oltiin poikien leireillä viikot ja nykyään aikamiehelle jo muka kova paikka?
Vierailija kirjoitti:
Kumma tuo yksityisyys kun lapsena kesät oltiin poikien leireillä viikot ja nykyään aikamiehelle jo muka kova paikka?
Niin no en tiedä, onko kova paikka. Poika kuitenkin vähän introvertti luonteeltaan. T.ap
Niin ja hän ei ole käynyt muuta kuin tietysti rippileirin.
Minusta on vähän outoa, että minun pitäisi äitinä olla huolissaan siitä miten aikuinen mies pärjää. Jos tulee jotain ongelmia, niin kyllä hän saa suunsa auki ja osaa kertoa ongelmistaan. Minusta on ihanan huoletonta, kun olen saanut lapsen kasvatettua aikuiseksi, niin nyt saan jo vaihtaa vapaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma tuo yksityisyys kun lapsena kesät oltiin poikien leireillä viikot ja nykyään aikamiehelle jo muka kova paikka?
Niin no en tiedä, onko kova paikka. Poika kuitenkin vähän introvertti luonteeltaan. T.ap
Niin ja hän ei ole käynyt muuta kuin tietysti rippileirin.
Introvertti pärjää armeijassa loistavasti. Siellä saa sulautua massaan.
Pärjää varmasti hienosti jos asenne kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin poika on menemässä. Kuopus.
Kaveri sanoi, että siellä ollaan nyt pidempään ja sitten loma koronan takia
Kaveri on miehensä kanssa ajatellut, ettei sitten aina jaksa enää käyttää astianpesukonetta, kun ovat kaksin.
Miten tuo astianpesukonejuttu liittyy mihinkään?
🤔
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vähän outoa, että minun pitäisi äitinä olla huolissaan siitä miten aikuinen mies pärjää. Jos tulee jotain ongelmia, niin kyllä hän saa suunsa auki ja osaa kertoa ongelmistaan. Minusta on ihanan huoletonta, kun olen saanut lapsen kasvatettua aikuiseksi, niin nyt saan jo vaihtaa vapaalle.
Ei tietenkään sinun ”pidä”. Olisi helpottavaa jos itsekin kokisin näin. Olen vähän tämmöinen herkkis itse... t. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vähän outoa, että minun pitäisi äitinä olla huolissaan siitä miten aikuinen mies pärjää. Jos tulee jotain ongelmia, niin kyllä hän saa suunsa auki ja osaa kertoa ongelmistaan. Minusta on ihanan huoletonta, kun olen saanut lapsen kasvatettua aikuiseksi, niin nyt saan jo vaihtaa vapaalle.
Ei tietenkään sinun ”pidä”. Olisi helpottavaa jos itsekin kokisin näin. Olen vähän tämmöinen herkkis itse... t. Ap
Kyllä mä ymmärrän. En toru sinua siitä :) Mä olen muuten herkkis, mutta tässä asiassa näköjään en niin kovasti :)
Kyllä siellä yksityisyyttä on juuri sen verran kun tarvitsee olla. Simputusta saisi olla hieman jopa nykyistä enemmän, oleellinen osa kun koulutetaan sodan ajan joukkoja.
Kasvatukseni on tähdännyt siihen, että hän selviää yhteiskunnassa, mihin kuuluu mm. armeijan käynti, (jos sen haluaa käydä). Siitä ei ainakaan ole kiinni että ei olisi kotoa saanut tarpeeksi eväitä. Olen luottavaisin mielin, että asiat sujuvat ja että asepalvelus tulee olemaan myönteinen tai vähintään neutraali kokemus.
Esikoinen on lähdössä. Vähän huolettaa korona, mutta ei sitä toki elämää voi lopettaa, toivon että sen suhteen asiat menee hyvin. Muuten ei kyllä pojan puolesta jännitä, avoin, sosiaalinen, sporttinen kaveri, joka tuntuu pärjäävän tilanteessa kuin tilanteessa. Ikävä toki tulee, mutta sitähän se vanhemmuus on, irtipäästämistä. Ja loppujen lopuksi olen onnellinen ja ylpeä siitä, millaiseksi nuoreksi mieheksi poika on kasvanut
Minä suosittelen kyllä soittamaan siihen yksikköön minne lapsi menee jos mikään pohdituttaa. Liian pientä huolta ei ole! Kantahenkilökunta on nykyään iloista ja urheilullista porukkaa ja vastaavat vanhempien kysymyksiin varmasti mielellään. Voi olla myös, että heillä itsellä ei tule kaikki hyvät ajatukset mieleen joten kuuntelevat omaisten palautetta ja kehitysideoita herkällä korvalla.
Tietääkö kukaan mistä löytyy yksikön päälliköiden puhelinnumerot? Vai kenelle siellä pitää soitella?
Oma poika menossa. Mikä sinua jännittää? Itse en osaa vielä jännittää.