Kenenkään poika lähdössä armeijaan nyt heinäkuussa

Vierailija kirjoitti:

Minä suosittelen kyllä soittamaan siihen yksikköön minne lapsi menee jos mikään pohdituttaa. Liian pientä huolta ei ole! Kantahenkilökunta on nykyään iloista ja urheilullista porukkaa ja vastaavat vanhempien kysymyksiin varmasti mielellään. Voi olla myös, että heillä itsellä ei tule kaikki hyvät ajatukset mieleen joten kuuntelevat omaisten palautetta ja kehitysideoita herkällä korvalla.

Tietääkö kukaan mistä löytyy yksikön päälliköiden puhelinnumerot? Vai kenelle siellä pitää soitella?

LOL

Esikoinen menee.

Hän odottaa innoissaan, useampi kaveri menossa samaan paikkaan, joka on ihan tässä kotikaupungin kupeessa.

On harrastanut partiota, joten leireily ja eräily ovat tuttuja.

Meillä vanhemmilla pieni haikeus asian suhteen, tosin olemme jo tottuneet poissaoloihin, koska poika on ollut paljon farrasteleireillä ja reissaamassa kavereiden kanssa.

Tiedän, että pärjää.

Asenne ratkaisee aivan kaiken miten palvelus tulee menemään. Tätä ei voi liikaa painottaa kotonakaan.

Vierailija kirjoitti:

Asenne ratkaisee aivan kaiken miten palvelus tulee menemään. Tätä ei voi liikaa painottaa kotonakaan.

Ei se nyt aivan kaikkea ratkaise. Jos ei vaikka terveys kestä, niin siinä asenteesta on heikonlaisesti apua. Tai jos on kiusaamista ja simputusta, niin ei siihen ole ratkaisu mikään "muuta asennetta". Paitsi tietenkin jos puhutaan siitä että kiusaajien pitäisi muuttaa asennetta...

Mun tyttäreni on menossa ja pärjää varmasti. Sanompa vaan vaikkei ap sitä kysynyt, ilmeisesti luulee että se on edelleen paikka jossa pojasta tulee mies (paitsi jos äiti on pitämässä kädestä)

Ne armeijaikäiset on aikuisia. Napanuora oisi pitänyt katkaista jo 15v sitten

Tsemiä kaikille vanhemmille ja tuleville uusille alokkaille! Hyvin se menee. Oma poika oli saapumiserässä 1/20 ja on nyt alikessuna heinäkuussa vastassa uusia alokkaita.

Koronan takia armeijassa on erilainen sykli kuin normaalisti, eli nyt ollaan pitkään menty syklillä kaksi viikkoa kassulla, kaksi viikkoa metsässä, sitten kaksi viikkoa lomilla. Tämä tietty voi muuttua nopeastikin, reagoivat vauhdilla. Minusta ovat hoitaneet asiat hyvin, sillä koronaa ei juuri ole ollut armeijassa.

Poikkeuksellisen syklin johdosta alokkaat voivat tarvita enemmän tukea sekä teiltä läheisiltä että armeijasta, ja tähän on ainakin oman poikani palveluspaikassa kiinnitetty huomiota aukin koulutuksissa. Oma poikani on paljon miettinyt, miten voi tukea, tsempata ja motivoida sitten omaa ryhmäänsä.

Nukkuminen voi armeijassa aluksi olla vaikeaa (iso uusi porukka, osa kuorsaa jne.), muistaakseni omalla pojalla meni pari viikkoa, että oppi nukkumaan muiden kanssa. Ei siis kannata stressata, jos heti ei onnistu. Korvatulpat voi olla joillekin apu.

Hyvin se menee. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenne ratkaisee aivan kaiken miten palvelus tulee menemään. Tätä ei voi liikaa painottaa kotonakaan.

Ei se nyt aivan kaikkea ratkaise. Jos ei vaikka terveys kestä, niin siinä asenteesta on heikonlaisesti apua. Tai jos on kiusaamista ja simputusta, niin ei siihen ole ratkaisu mikään "muuta asennetta". Paitsi tietenkin jos puhutaan siitä että kiusaajien pitäisi muuttaa asennetta...

Koulutus on nousujohteista ja kunto sekä terveys kehittyy. Tapaturmille toki ei voi mitään.

Mikä sitten on kiusaamista, mikä simputusta ja mikä sotilaskoulutusta on veteen piirretty viiva, siinä asenteella on suuri merkitys.

Meillä poika menossa ja hieman tuo korona mietityttää varsinkin kun poika on astmaatikko. Kotona tulee hiljaista kun on ainoa lapsi mutta en epäile yhtään pärjääkö siellä. On luonteeltaan sellanen että menee ja tekee sen mitä pitääkin.

Kiitos vastauksista. Poikani kyllä kunnon puolesta pärjää ja varmasti muutenkin. Kuitenkin äitinä sitä pohtii ja vähän murehtiikin kun esikoinen on kyseessä. Lisäksi palveluspaikka on kaukana, satojen kilometrien päässä. Kavereita ei ole juuri tähän erään lähdössä, ainakaan kovin läheisiä. Poikani haluaa armeijan heti suorittaa. No onneksi siellä tulee uusia tuttuja. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäreni on menossa ja pärjää varmasti. Sanompa vaan vaikkei ap sitä kysynyt, ilmeisesti luulee että se on edelleen paikka jossa pojasta tulee mies (paitsi jos äiti on pitämässä kädestä)

Ne armeijaikäiset on aikuisia. Napanuora oisi pitänyt katkaista jo 15v sitten

Ai eli 3-vuotiaana olisi pitänyt alkaa karaisemaan lasta? Tässä näkyy hyvin suomalainen välttelevä kiintymyssuhde.

Meidän poika on astumassa heinäkuussa palvelukseen. Häntä jännittää enemmän kuin minua. Jotenkin pitäisi rohkaista.

No mikä pakko sinne armeijaan on mennä, jos ei miellytä? On muitakin vaihtoehtoja.

Täällä kans yks äiti, jonka esikoinen lähdössä heinäkuussa. Aika sama tilanne kuin ap:n pojalla: introvertti, urheilullinen eikä kuin yksi kaveri menossa nyt tässä erässä samaan paikkaan ( Vekaranjärvi). Ei kokemusta leirioloista hirveesti ja on aina tarvinnut esim koulun jälkeen paljon omaa rauhaa. Mutta toivon, et sopeutuu ja tykkäisi olla intissä 😊

Ei lähde ei.

Oli ilmoittanut, että on käyttänyt kannabista. "tervetuloa vuoden päästä uudelleen!" Olisin ollut totaalikieltäytyjästä paljon onnellisempi, mutta hänen hommansa se tuo on. Ei mun.

Tälläkin poika lähdössä. Hänellä lähtee useampi kaveri samaan paikkaan ja yksi hyvistä kavereista oli määrätty saapumaan samaan aikaan (saapumisajat tänä vuonna porrastettu koronan vuoksi). Poika on hyvässä kunnossa ja sopeutuvainen, varmasti pärjää hyvin armeijassa. 

Kyllähän se haikealta tuntuu, tämä on taas yksi virstainpylväs aikuistumisen tiellä. Ikävä tulee varmasti, vaikka ei nytkään niin hirveästi nähdä kun käy töissä ihan erilaisessa vuorossa kuin itse ja viettää paljon aikaa tyttöystävällä ja kavereillaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä suosittelen kyllä soittamaan siihen yksikköön minne lapsi menee jos mikään pohdituttaa. Liian pientä huolta ei ole! Kantahenkilökunta on nykyään iloista ja urheilullista porukkaa ja vastaavat vanhempien kysymyksiin varmasti mielellään. Voi olla myös, että heillä itsellä ei tule kaikki hyvät ajatukset mieleen joten kuuntelevat omaisten palautetta ja kehitysideoita herkällä korvalla.

Tietääkö kukaan mistä löytyy yksikön päälliköiden puhelinnumerot? Vai kenelle siellä pitää soitella?

Totta. Häpäise lapsi oikein kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans yks äiti, jonka esikoinen lähdössä heinäkuussa. Aika sama tilanne kuin ap:n pojalla: introvertti, urheilullinen eikä kuin yksi kaveri menossa nyt tässä erässä samaan paikkaan ( Vekaranjärvi). Ei kokemusta leirioloista hirveesti ja on aina tarvinnut esim koulun jälkeen paljon omaa rauhaa. Mutta toivon, et sopeutuu ja tykkäisi olla intissä 😊

Oma poika oli vekaranjärvellä ja kaverinsa lähtee nyt 2/20.

Kiva paikka,paljon harrastusmahdollisuuksia ym.

Simputus täysin kiellettyä siellä ja siihen puututaan välittömästi.

Siellä tulee pian vahva yhteishenki ja sen voimin pärjää.

Minulla/äidillä oli paljon vaikeampaa:D

Tsemppiä,hyvin menee!

Pääsi juuri pois =). Nyt odottaa opinnot.

Anna sille kultaakin kalliimpi tipsi: kännykkä herättämään tyynyn alle 30min ennen herätystä. Se ehtii hoitaa pinkat, punkat ja käydä suihkussa ihan rauhassa. Kun huuto ja karjunta alkaa, niin sitten menee minne käsketään muka kiireellä, mutta kaikki on jo tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, miten hän kokee sen armeijan. Kokeeko kovin raskaana esim. ettei ole yksityisyyttä siellä. Ja jos/kun simputetaan alkuaikoina. Myös korona huolettaa vähän. Ja se tuntuuko kotona tyhjältä ja hiljaiselta...

Ei simputus ole sallittua.

Ja siksi sitä ei tapahdu?

Vuosittain jaellaan lukuisia rangaistuksia simputuksesta sekä tuomioistuimissa että pv:n sisäisessä menettelyssä. Ja ilmi tulleet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Vaikka tilanne on viime vuosikymmeninä vähitellen parantunut, ongelma ei ole läheskään poistunut.