MIten siitä selviää, kun mies sanoo, ettei enempää lapsia?

Olen nainen, yksi lapsi. En todella halua enempää. Toivon miehen sen myös ymmärtävän. Jos alkaa painostamaan, niin siihen loppuu yhteiselo. Minkä takia tosissaan miehesi tarttis vielä suostua kolmanteen...? Olet jo kaksi saanut... Naisilla yleensä on kamala hinku saada lapsia ja iso liuta -sitten ollaan ihmeissään, kun miestä ei niin kiinnostakaan...

En osaa selittää, mutta jokainen tekee päätöksensä. Suurperhe vain ei ole kaikkien haave...

mahdollista kaksi vanhempaa jotka sitä toivovat, joten älä painosta miestäsi mitenkään.



Olet todella nuori, ja lapset on mukavampikin saada niin että on vähän enemmän ikäeroa, kokemuksella voin sanoa, että niistä iltatähdistä nauttii todella paljon enemmän.



Jos Luoja suo, elämä ei lopu vielä, ja miehesi mieli hyvin todennäköisesti muuttuu vielä, ainakin omasta tuttavapiiristäni päätellen. Järkevää on nyt antaa toisen toipua.

Hyvin selviää, miehetkin muuttaa mielensä jollain herkällä hetkellä. Miehenkin EI KOSKAAN ei tarkoita sitä oikeasti. Se tarkoittaa vaan sitä että juuri sillä hetkellä tuntuu että ei koskaan, mutta hetket tulevat ja menevät. Odottelet vain rauhassa.

Ei ole oikein, että toinen tekee yksiksensä jonkun päätöksen, jonka sitten sittelee ehdottomana ja lopullisena toiselle, tyyliin ota tai jätä. Olipa sitten mies tai nainen. Ehdottomasti ei ole oikein sekään, jos nainen hankkiutuu salaa raskaaksi. Kyllä tuollaiset asiat vaan pitää pystyä keskustelemaan läpi, ei lyömään yksipuolisesti lukkoon. Ihmeellisenä pidän tätä kuoroa täällä, että ap:n pitää vaan hyväksyä miehen päätös - kun toisaalta ilmeisen vahvasti tuomitaan naisen yksipuolisesti tekemä päätös (esim. salaraskaus).

miten taas kaikki (tai lähes kaikki) ovat sen miehen puolella, joka ei halua lapsia. Eli siis kanssasisarten mielestä ap:n pitää hyväksyä se, ettei saa mitä haluaa mutta miehen ei. Miehen pitää luonnollisesti saada, mitä haluaa eli " ei enempää lapsia" . Jälleen kerran: nainen on naiselle susi. Ymmärrän ap:tä täysin, vaikken samassa tilanteessa olekaan. Eihän tuohon mitään ratkaisua sinänsä ole, koska kyse on kahden aikuisen erilaisista haluista mutta uskon silti, että miehesi mielikin voi vielä muuttua. Yleismielipiteenä sanoisin, ettei mielestäni miehesi ole sen enempää oikeassa eikä mitenkään oikeutetumpi omaan kantaansa (vaikka enemmistö tuntuu niin jostain käsittämättömästä syystä ajattelevat).



Ehkäpä nyt olisi parasta itse vähäksi aikaa unohtaa lapsiajatus ja keksi hyviä puolia siitä, että lapset kasvavat :) ja palata vauvahaaveisiin vähän ajan kuluttua, jos ne vielä itsestä tuntuvat omilta. Miehellesi tekisi kyllä hyvää jonkun lapsimyönteisen isukin seura :).

Mies on sanonut EI joten sitä on kunnioitettava.

Sitä päivää kun ei välttämättä koskaan tule että mies muuttaa mielensä. Niitäkin on-paljon. Eikö elämässä ole muuta kuin lasten teko? Eikö elämästä ja parisuhteesta voi muuten nauttia? Ole onnellinen että teillä on kaksi lasta ja aviomies. Joillakin ei ole kumpaakaan.

Ei puoliso pidä painostaa mihinkään mihin hän ei halua, se on huono asia parisuhteen toimivuudelle, luottamukselle ja toisen kunnioitukselle. Olipa sitten kyse miehestä tai naisesta. Ei tämä mikään sukupuoli-kysymys ole.



Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus kieltäytyä jostakin mikä ei tunnu itselleen oikealta.

Meillä oli monta vuotta toisinpäin. Mieheni halusi toista, minulle riitti yksi jonka sain ollessani 23. Olin aivan raivoissani, jos joku svihjaisi että mieli voi vielä muuttua ja aikaa on... Olin täysin ehdoton kannassani. Mutta kuinkas onkaan. 32 vuotiaana sain saman miehen kanssa ihan omasta tahdostani toisen, nyt olen 36. Eli tahdon vain sanoa, että anna miehellesi aikaa ja pidä oma suuntasi selvänä. Jos mies on lapsirakas, niin kyllä hän muutaman vuoden kuluttua ja kun lapsenne ovat hieman isompia, saattaa hyvinkin muuttaa mielensä.