En voi viettää aikaa julkisissa paikoissa koska minulla ei ole kavereita.

Hommaa mies (tai nainen)

Ei minullakaan ole, mutta tykkään silti pyöriä julkisilla paikoilla.

Minullakin ongelmana, että moniin paikkoihin tai tilaisuuksiin en kehtaa mennä yksin, koska se tuntuu nololta. Ei pitäisi, mutta tuntuu. Esim. juhannuksena kiinnostaisi vaikka Seurasaari, mutta ei ole ollut seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Minullakin ongelmana, että moniin paikkoihin tai tilaisuuksiin en kehtaa mennä yksin, koska se tuntuu nololta. Ei pitäisi, mutta tuntuu. Esim. juhannuksena kiinnostaisi vaikka Seurasaari, mutta ei ole ollut seuraa. 

Tuo nyt on ihan sun oma ongelmanäytelmä. Mä käyn ihan huoletta yksin siellä ja täällä. Ajattelet liikaa, Senkus menet vaan.

Reipastukaas ihmiset! Miksi ei voi mennä yksin??

Kyllähän sitä yksin kehtaa lenkkeillä, pyöräillä, käydä kirjastossa ja kaupoissa pyöriä, kun ei niissä silmätikuksi joudu tai herätä minkäänlaista ylimääräistä huomiota. Mutta ei se mitään mukavaa ole noitakaan aina yksin tehdä, paitsi kirjastossa ihan mieluusti yksin toki. Mutta tulee sielläkin yksinäinen olo jos kovin kauan on, ilman mitään kommunikointia.

Vierailija kirjoitti:

Reipastukaas ihmiset! Miksi ei voi mennä yksin??

No kyllähän siinä yksinäisyyden tunne korostuu, kun muut kuhertelevat vieressä...

Toiset jopa reppureissaa yksin. Tapaa silloin paljon enemmän ihmisiä

Me yksinäiset emme voi löytää toisiamme, jos kyyhötämme yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Reipastukaas ihmiset! Miksi ei voi mennä yksin??

No kyllähän sitä mennä voi, mutta ei siellä yksinään jaksa kauan hengailla. Olen monta kertaa ollut esimerkiksi yksin ravintolassa ja kahvilla, mutta kyllä se tuntuu tyhmältä, kun voisin istua yksin kotonakin. 

Ap, ymmärrän hyvin sinua. Itsekin ajattelin noin nuorena, ja silti yritin tunkea yksinäisen itseni sinne baariin tai kesätapahtumiin. Olin myös tolkuttoman ujo. Siihen auttoi tietysti vetää nestemäistä rohkaisua.

Lopulta en enää jaksanut enkä viitsinyt. En saanut ystäviä, en muuta kuin yhden yön seuraa. Olin henkisesti raatona tästä kaikesta.

Hankin sitten koiran. Olipa ainakin ulkoilukaveri, ja koirapuistoissa saattoi löytyä juttuseuraakin. Toisaalta, kaikki eivät pidä koirista, varsinkaan kaupungissa, ja vieraat ihmiset tulivat joskus siitäkin mässyttämään.

Olen muuten aina käynyt yksin reissussa, enimmäkseen ulkomailla. Sitä teen edelleenkin? Yksinmatkustus on eri asia kuin mennä johonkin yksinään johonkin seurustelupaikkaan kotiseudulla. Ulkomaassa voin mennä hyvin yksin kierrokselle nähtävyyksiä katsomaan, konserttiin ja syömään raflaan, no problem.

Vaikka on kavereita käyn silti yksin usein kahvilla, drinkille, kaupoilla, syömässä, museoissa, jne. Alkaa oleen vaikee löytää yhteistä aikaa, kun useat kaverit perustanu perheen enkä sen takia viitti vaan kotona nyhjätä ettei heistä aina saa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipastukaas ihmiset! Miksi ei voi mennä yksin??

No kyllähän siinä yksinäisyyden tunne korostuu, kun muut kuhertelevat vieressä...

Kaikki ne stressaantuneita ja onnettomia on. Puolet pettää toisiaan. Kotona sitten parutaan ja kiskotaan turpaan. Nussitaan naapuria kellarivarastossa. Julkisesti sitten esitetään jotain idylliä.

Sama, tekisi mieli tehdä kaikkea mutta en viitsi yksin. Joitain sentään viitsin tehdä onneksi.

Mulla ei ole ollut oikein koskaan ystäviä. Ksupassa, kirjastossa kehtaa käydä hyvin yksim, elokuvissa vielä jotenkin, mutta pahoja on ravintola (siis ruoka-) ja teatteri. Niissä KAIKILL on mukana ysätävä tai puoliso ja todella pistän silmään kun olen yksin. Teatterin väliajalla pakenen vessaan etten näytä surkealta. Ravintolassa illalla megahävettävää olla yksin kun muilla ystävä/puoliso/porukka/seurue.

Tästä saisi puhua ja kirjoittaa enemmänkin ja ravintolat ym ottaa ehkä paremmin huomioon. Esim niin että olisi jotenkin luontevia yhden hengen pöytiä tms.

"Liity vaikka Tinderiin jos kerran olet niin paljon petikaveria vailla." Niin on minuakin asiadta neuvottu kun olen sanonut ettei ole sellaista kaveriporukkaa jonka kanssa hengailla, pitää hauskaa ja touhuta asioita. No en ole liittynyt ja tuntuu kyllä hölmöltä että aina on joku joka sanoo että seksi auttaa yksinäisyyteen tai että yksinäisyysden tunne johtuu seksinpuutessta. Maailma on niin yliseksualisoitunut että seksiä tuputetaan kaikkialla kuin jotain uskontoa.

Missään ei kai kuitenkaan min. 2 henk osallistumispakkoa? Ihan omissa korvien välissä.

Nuorena lähdin baariin mieluumin yksin kuin porukalla, silloin tapasi uusia ihmisiä helpommin kuin ringissä notkuessa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut oikein koskaan ystäviä. Ksupassa, kirjastossa kehtaa käydä hyvin yksim, elokuvissa vielä jotenkin, mutta pahoja on ravintola (siis ruoka-) ja teatteri. Niissä KAIKILL on mukana ysätävä tai puoliso ja todella pistän silmään kun olen yksin. Teatterin väliajalla pakenen vessaan etten näytä surkealta. Ravintolassa illalla megahävettävää olla yksin kun muilla ystävä/puoliso/porukka/seurue.

Tästä saisi puhua ja kirjoittaa enemmänkin ja ravintolat ym ottaa ehkä paremmin huomioon. Esim niin että olisi jotenkin luontevia yhden hengen pöytiä tms.

Niinpä. En oikein ymmärrä, miksi tämä ongelma ja ilmiö niin vahvasti kielletään. Kovasti hehkutetaan, miten normaalia on mennä yksin minne tahansa, mutta käytännössä harva menee yksin, jos seuraa löytyy. Jos se olisi niin helkkarin normaalia kuin väitetään, miksi olen sitten poikkeuksetta ainoa siellä teatterisalissa tai ravintolassa, joka oikeasti on yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Missään ei kai kuitenkaan min. 2 henk osallistumispakkoa? Ihan omissa korvien välissä.

Nuorena lähdin baariin mieluumin yksin kuin porukalla, silloin tapasi uusia ihmisiä helpommin kuin ringissä notkuessa.

Huomaatko itsekään ristiriitaa tekstissäsi? Et sinäkään mennyt baariin ollaksesi yksin vaan nimenomaan sielläkin hengailit uusien tuttavuuksien kanssa. Jostain syystä sinäkään et siellä halunnut istua yksin puhumatta kenellekään. 

Sitten on peiliin katsomisen paikka. Itsekin välillä surkuttelen yksinäisyyttäni mutta sitten muistan, että en ole oikein koskaan tehnyt mitään se eteen, että tutustuisin ihmisiin tai että vaalisin ystävyyssuhteita silloin kun niitä on.

Klisee, mutta kaikki on itsestä ja asenteesta kiinni.