Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miesystävän traumat entisistä parisuhteista
20.06.2020 |
Olen seurustellut pari vuotta miehen kanssa, jolla on menneisyydessään ollut muutama pitkä parisuhde. Jo alussa häkellyin hänen tavastaan pyydellä anteeksi ihan tavallisia arkisia asioita ja toimia, mutta ajan kanssa tuo tekemisen pahoittelu ja anteeksipyytely on pahentunut ja pahentunut.
”Ei kai haittaa..?” kuuluu miehen suusta päivittäin tai ainakin viikoittain. Kesäisin miehen anteeksipyytely puhkeaa kukkaan, kun hän on silminnähden pahoillaan siitä, että lähtee ”taas” kalaan. Talvisin hän pyytelee anteeksi päiväuniaan tai sellaisia asioita, jotka vievät kaiken hänen huomionsa.
Olen suoraan sanottuna vähän kyllästynyt, enkä osaa enää suhtautua tähän tyyliin rakentavasti. Alussa olin empaattinen, jolloin mies kertoi, ettei aiemmissa parisuhteissaan saanut lähteä kalaan ilman riitaa ja päiväunista oli mäkätetty niin, että mies oppi tuntemaan syyllisyyttä kaikesta mitä tekee (jos se ei ole toisen huomioimista).
Kuinka saada iskostumaan miehen kaaliin, ettei minulta tarvitse pyytää kaikkeen lupaa? Ja millaisia tyranneja hän onkin sietänyt, ja vieläpä useiden vuosien ajan?
Älkää olko tyranneja, mies voi mennä rikki.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut traumatisoituu aivan mistä tahansa. Ei sen eksän tarvitse olla mikään hirviö. Todennäköisesti mies on sinunkin kohdalla jo saanut jotain traumoja. Yrirät selvästi jo varoa sanojasi ym., että mies ei ota itseensä. Ei kukaan jaksa tuollaista hyssyttelyä pidemmän päälle... Miehen terapia voisi auttaa.
Hienosti taas vähätellään toisen traumoja kun kyseessä on mies
Moni nainenkin on omaksunut uhriroolin, eikä pääse siitä yli (eikä haluakaan). Rooli ei kuitenkaan tue funktionaalisen aikuisen toimintaa vaan lamaannuttaa ja estää elämästä eteenpäin. Ainahan niitä pikkusieluja löytyy, jotka adoptoivat "raukkoja" tunteakseen itsensä vahvemmiksi, mutta onko tuollaisesta miehestä tai naisesta perheen perustamiseen esimerkiksi on asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi minä en tutustu ikinä tuollaisiin tyyppeihin? Olisi mielenkiintoista tutustua tyypin ajatustenkulkuun.
Vieläkö naisiin uppoaa tämä 'mulla on niin kauheita eksiä, että olen ihan rikki' - manipuloinnit? Ei elämä sentään - niillähän pyritään hallistemaan sitä nyksää, että se aloittaisi kilpailun näitten (kuvitteellisten) kauheiden eksien kanssa ja pyrkisi joka käänteessä olemaan sen kauhen eksän vastakohta. Kas näin se menee:
-saanko mennä kalaan - fisuja metskaamaan?
-tietysti saat, kulta, ei sinun nyt tarvitse sellaista kysellä herraisäsentään
-saanko mennä poikain kanssa huomenillalla ulos?
-tietysti saat, kultapieni, minä hoidan vieraat ja lapset, ja aamutoimet jos sinulla sattuu olemaan krapula, herraisä sentää, sinun tarvitse näihin lupaa kysellä
-saanko sanoa, älä nyt suutu, mutta kun minua niin ahdistaa sinun (valitse vapaasti) ulkonäössä jokin asia/työpaikka tai jokin asia siellä/ystävät tai jokin asia heissä/sinun harrastus tai jokin siinä jne jne, Mut eksä otti aina niin nokkiinsa, jos vähääkään mainitsi näistä asioista...
-Voi herraisä sentään, saa mulle sanoa ihan reilusti vain, hyvänen aika, kai ihminen voi mielipiteensä sanoa, kulta ressukka...
Keskustelkaa vielä asiasta. Kerro että haluaisit tasavertaisen ihmissuhteen. Mies käyttäytyy nyt kuin sinä olisit tyranni ja kontrolloija, vaikket ole. Olette seurustelleet jo aika kauan kuitenkin ja mies voisi alkaa kiinnittää aktiivisesti huomiota anteeksipyytelyynsä jne, jotta voisi pikkuhiljaa jo oppia pois siitä ja suhteestanne muodostuisi tasapuolinen ja reilu.
Eräs ystäväni käyttäytyi/käyttäytyy samalla tavalla. Syynä jo päättynyt pitkä alistava ihmissuhde. Kyllä se anteeksipyytely tavallisista asioista alkaa toisinaan vähän häiritä, vaikka on tuo käytös jo vähentynytkin. Sellaisesta käytöksestä tulee olo, kuin meidän ystävyyssuhteemmekaan ei olisi tasa-arvoinen, vaikken ole todellakaan itse mikään alistaja. Joskus on vähän harmittanut toistella ettei haittaa ja ei ole mitään anteeksipyydettävää.
Ymmärrän toki taustan, mistä johtuu, mutta silti tuntuu vähän häiritsevältä toisinaan. Tavallinen reilu tasapuolinen vuorovaikutus on kuitenkin aika tärkeää. Itselläni tulee hänen seurassaan joskus myös sellainen olo, ettei voi itse olla aina täysin normaalisti, vaan pitää olla varovainen ja asetella omat sanat tavallista tarkempaan, ettei toinen ymmärrä jotenkin moitteeksi jotain tavallista asiaa tms. Muuten tuo ystävänikin on ihana ihminen, eikä tämä asia nyt kokonaisuudessa sillä tavalla haittaa. Mutta ymmärrän ap hyvin tuon asian, varsinkin kun kyse on parisuhteesta, kun ollaan toisen kanssa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö naisiin uppoaa tämä 'mulla on niin kauheita eksiä, että olen ihan rikki' - manipuloinnit? Ei elämä sentään - niillähän pyritään hallistemaan sitä nyksää, että se aloittaisi kilpailun näitten (kuvitteellisten) kauheiden eksien kanssa ja pyrkisi joka käänteessä olemaan sen kauhen eksän vastakohta. Kas näin se menee:
-saanko mennä kalaan - fisuja metskaamaan?
-tietysti saat, kulta, ei sinun nyt tarvitse sellaista kysellä herraisäsentään
-saanko mennä poikain kanssa huomenillalla ulos?
-tietysti saat, kultapieni, minä hoidan vieraat ja lapset, ja aamutoimet jos sinulla sattuu olemaan krapula, herraisä sentää, sinun tarvitse näihin lupaa kysellä
-saanko sanoa, älä nyt suutu, mutta kun minua niin ahdistaa sinun (valitse vapaasti) ulkonäössä jokin asia/työpaikka tai jokin asia siellä/ystävät tai jokin asia heissä/sinun harrastus tai jokin siinä jne jne, Mut eksä otti aina niin nokkiinsa, jos vähääkään mainitsi näistä asioista...
-Voi herraisä sentään, saa mulle sanoa ihan reilusti vain, hyvänen aika, kai ihminen voi mielipiteensä sanoa, kulta ressukka...
Kuulostaa minulta. Miehen ex oli vaatinut kotitöiden tekoa joten minä teen senkin edestä kotitöitä etten ole samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut traumatisoituu aivan mistä tahansa. Ei sen eksän tarvitse olla mikään hirviö. Todennäköisesti mies on sinunkin kohdalla jo saanut jotain traumoja. Yrirät selvästi jo varoa sanojasi ym., että mies ei ota itseensä. Ei kukaan jaksa tuollaista hyssyttelyä pidemmän päälle... Miehen terapia voisi auttaa.
Hienosti taas vähätellään toisen traumoja kun kyseessä on mies
Ei kyse ole siitä, että traumat on miehellä, vaan siitä, että mies on jo saanut ap:n tanssimaan oman pillinsä mukaan ja traumat hallitsevat suhdetta. Olen itse asunut vuosia miehen kanssa, joka jatkuvalla syötöllä keksi uusia traumoja vanhojen päälle. Olin munankuorilla kävelevä hermoraunio, kun sain lopulta erottua. Kyse oli oikeasti miehen huonosta itsetunnosta ja kehittymättömästä persoonasta erittäin vaikean lapsuuden vuoksi. Tällaista komboa ei tyttöystävän hyysäys, jota tein vuosia, paranna, vaan mies tarvitsee ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Karkeasti joka toinen suomalainen nainen on narsisti.
Tilastojen mukaan narsismi on yleisempää miehillä kuin naisilla eikä puolet miehistäkään ole narsisteja. Näin ollen väitteesi on täysin perätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut traumatisoituu aivan mistä tahansa. Ei sen eksän tarvitse olla mikään hirviö. Todennäköisesti mies on sinunkin kohdalla jo saanut jotain traumoja. Yrirät selvästi jo varoa sanojasi ym., että mies ei ota itseensä. Ei kukaan jaksa tuollaista hyssyttelyä pidemmän päälle... Miehen terapia voisi auttaa.
Hienosti taas vähätellään toisen traumoja kun kyseessä on mies
Parisuhteessa kannattaa vältellä traumaattista ihmistä sukupuolesta riippumatta. Varsinkin jos tämä ihminen odottaa parisuhteen hoitavan ne traumat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua huolestuttaa joskus työkaveri joka pyytää anteeksi jos aivastaa, tekee pienen virheen, ottaa puheenvuoron, tai haluaa tuoda esiin ideansa. Olen saanut vaikutelman että joku on lytännyt hänet niin alas että hän ei uskalla enää olla esillä pyytämättä anteeksi itseään.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle voi myöhemmin tulla "murrosikä" ja alkaa kapinoida sinua vastaan.
Minä olin tällaisen miehen kanssa suhteessa, ja näin kävi. Mies aloitti ensin minun kannustuksetani terapian. Siellä noin vuoden käytyään tuli vaihe, että aivan kaikki kamalat asiat hänen elämässään olivat minun syytäni. Olin pettävä ja valehteleva, narsistisesti häiriintynyt, ja ties mitä kaikkea. En jaksanut kuunnella tuota muutamaa kuukautta kauempaa ja lähdin. (En ole koskaan pettänyt ketään ja valehtelukin on minulle suuren työn ja tuskan takana.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, pitäisikö huolestua kun mies jätti exänsä voimaannuttuaan terapiassa?
Mitä AP haluaisi tapahtuvan? Ero? Korjata suhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinua AP veti hänen puoleensa alussa? Miksi luulet että olette olleet yhdessä noinkin kauan(et lähtenyt heti alussa?)
Mieshän voi tehdä mitä vaan, jos sinun kommenttisi ovat aina "syyllistämistä".
Vierailija kirjoitti:
Juokse. Kokemuksella
Kerro tarkemmin?
Niin, miten voi antaa palautetta jos se menee aina ihon alle ja tulee puolustusreaktio?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihdoin löysin vertaistukea! Minulla on samankaltainen tilanne. Vieläpä samanlaisista asioista: saako mennä yksin jonnekin, pahoittelee päiväunia, viivyttelee töihin lähtöä kun varmistaa että minä olen ok (ex oli estänyt töihin lähtöä).
Lisäksi on vaikeaa sanoa mistään oikeasti minua häiritsevästä asiasta (edellä mainitut ei todellakaan häiritse). Jos sanon, mies saa "häpeäkohtauksen" ja kokee olevansa läpeensä huono ihminen (vaikka pidän huolen etten kritisoi häntä vaan asioita). Sitten huomio meneekin tilanteen korjaamisesta ja alunperin minun mielipahasta siihen, että vakuuttelen ja lohdutan miestä.
En siis osaa neuvoa mutta kiinnostaa, onko teillä konflikteissa vastaavaa?
Kuulostaa todella tutulta, sillä minunkin on varottava tarkoin etten kritisoi miestä itseään, ja vaikka kuinka varoisin, ottaa hän asian hyvin henkilökohtaisesti. Oikeastaan lopulta keskustelemme siitä, että syyttelinkö vai enkö syytellyt, jolloin alkuperäinen ongelma
Ap
Jos joku ystäväsi tekisi noin, eli et voisi sanoa puolta sanaakaan mitään poikkipuolista tai eriävää,niin olisiko se ok? Olisiko ihan ok, jos toinen alkaisi rähisemään heti ja syyttelemään sinua niin kamalalla metelillä, että koko alkuperäinen asia unohtuisi? Eikä vain kerran, vaan koko ajan. Ystävä rähisisi sinua syytellen asiasta ja ei suostuisi edes ajattelemaan asiaa muulla tavoin. Olisiko hän hyvä ystävä, jonka kanssa olisi leppoisaa olla? Olisiko kiva olla aina se altavastaaja, joka ei ikinä tiedä milloin toinen keksii räjähtää?
Alue: Aihe vapaa
Kerropa tarkemmin mitä ongelmia sinulla on. Tai älä kerro, ketään ei kiinnosta.