Pahinta olisi pitkään elävät vanhemmat ettei perinnöstä ehtisi enää nauttia
Itselläni onneksi oli vanhemmat, jotka eivät eläneet liian vanhoiksi vaan ehdin hyvin nauttia perintörahoista. Joka vuosi teen kuusi ulkomaanmatkaa ja majoitun silloin sviittiin. Kaikki tämä on mahdollista perintörahoin, jotka sain, kun olin vielä 40-vuotias. Antaa muiden kärvistellä, minä nautin.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Surkeaa, jos ei ole tuon ikäisenä itsellä varaa moiseen. Ei kovin kummoisia rahoja tuohon tarvita.
Jossain varakkaiden kuplassa elävän todellisuudesta vieraantunut kommentti. Ne onnekkaat, joita elämä on kohdellut menestyksekkäällä, hyväpalkkaisella työuralla ja usein edukseen olevalla kotitaustalla, on varaa tuollaiseen nelikymppisenä. Rahaa on kuin roskaa, jos vuosittaiseen kuuteen ulkomaanmatkaan sviiteillä "ei tarvita kummoisia rahoja".
Onhan tää huoletonta, kun ei tarvi odottaa perintöä, kun on vain persaukiset vanhemmat. Toinen vielä elossa enkä toivo kuolevan kovin pian.
Täytyy olla säälittävä rotta, jos ei saa hankittua itse omaa varallisuuttaan vaan joutuu kyttäämään toisten rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat tuollaisia kermaperseitä. Toiset taas tienaavat ihan itse rahansa.
Yleensä sekä että. Varakkaista perheistä saattaa saada paremmat eväät elämään ja oman omaisuuden rakentamiselle. Lisäksi sitten periikin jotain.
Eivät nuo ole mitenkään ulossulkevia vaan toisiaan tukevia juttuja.
Geeneistä kaikki on kiinni. Jos vanhemmat kuolee suht nuorena mitä todennäköisimmin lapsi kuolee myös samanikäisenä. Eli yhtä kauan saa elää perinnön turvin. Jos suvussa on syöpää ja vanhemmat kuolevat siihen, miten lapset eläisivät sen pidempään? Samat syöpägeenit silläkin on. Tiedän lukuisia tapauksia missä rapajuopot on eläneet 80-90-vuotiaiksi ja terveellisesti eläneet kuolleet alle 60 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surkeaa, jos ei ole tuon ikäisenä itsellä varaa moiseen. Ei kovin kummoisia rahoja tuohon tarvita.
Jossain varakkaiden kuplassa elävän todellisuudesta vieraantunut kommentti. Ne onnekkaat, joita elämä on kohdellut menestyksekkäällä, hyväpalkkaisella työuralla ja usein edukseen olevalla kotitaustalla, on varaa tuollaiseen nelikymppisenä. Rahaa on kuin roskaa, jos vuosittaiseen kuuteen ulkomaanmatkaan sviiteillä "ei tarvita kummoisia rahoja".
Lisään, että itse työskentelen matalapalkka-alalla ja tuollaiset puheet ovat ihan vieraita niissä ympyröissä. Itselläni työn mielekkyys menee palkan suuruuden edelle, vaikka työ sinänsä olisi korkeamman palkan arvoista. Perinnön kyttääminen on samoin ala-arvoista touhua.
Mä taas pelkään ylitse kaiken äitini kuolemaa, vaikka olenkin häneltä saamassa ihan hyvän perinnön. Olen yksinäinen ja perheetön, äiti on aina ollut paras ja ainoa ystäväni.
Kun hän kuolee, minulla ei ole enää mitään syytä elää. 😟
Vierailija kirjoitti:
Mä taas pelkään ylitse kaiken äitini kuolemaa, vaikka olenkin häneltä saamassa ihan hyvän perinnön. Olen yksinäinen ja perheetön, äiti on aina ollut paras ja ainoa ystäväni.
Kun hän kuolee, minulla ei ole enää mitään syytä elää. 😟
Ota lemmikki. Kissa tai koira, ne on korvaamattomia kun niihin kiintyy. On seuraa ja hellyyttä. Rahan turvin voit myös saada vapautta elämääsi. Voit luoda ihan uuden elämän, matkustella, ostaa mökin, lopettaa työt jne.
"voisivatko läheiseni kuolla pois, että saan heidän rahansa"
Mene itse töihin tienaamaan omasi, sinulla ei ole mitään oikeutta jonkun toisen työn hedelmiin...
Vierailija kirjoitti:
Heh, tein lapseni niin nuorena että hyvässä lykyssä ollaan samaan aikaan vanhainkodissa. Siellä on vanhuksia 70-90 ja me menemme hyvin tuohon väliin saamaan aikaan😊
Nykyajan vauvelit ovat 70-vuotiaana vielä töissä, eivätkä missään vanhainkodissa. Itselläni oli viimeksi tsekaten eläkeikä joku 67+ v.
Miksi mietit tätä ap, kun se ei itseäsi koske? Ja miksi juuri nyt?