Näinkö nopeasti sitä ihminen vanhenee ja raihnanee?

Ap, minulla alkoi nuo vanhuuden oireet 20 vuotta myöhemmin. Olen nyt 63 v.

Silti tuntuu, että mitä tässä tapahtui? Esim. polvet raihnaistuivat kuin yht'äkkiä.

Olen lenkkeillyt ja kiipeilllyt ihan näihin vuosiin asti, mutta viime keväänä loppui kaikki semmoinen. Polvet turpoavat, nivel jäykistyy ja kipeytyy. Alkava nivelrikko kuulemma. :(

Neljäkymmentä on kyllä viimeistään se raja, jossa elintapojen vaikutus alkaa näkyä. Jotkut on kuin toinen jalka haudassa ja toiset ihan yhtä hyväkuntoisia kuin 20 vuotta aiemmin. Ja ne erothan vaan korostuu koko ajan. Yllättävän harva pystyy edes tekemään elämäntaparemonttia, vaikka olisi korkeaa kolesterolia, korkeaa verensokeria, korkeaa verenpainetta, kipuja ja kolotuksia. Minusta se on surullista, onhan nelikymppisellä usein vielä puolet elämästään elämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse täytän tänä kesänä 65 vuotta eikä kasvoissani ole yhtäkään ryppyä - kiitos sen, että olen ikäni vältellyt aurinkoa.

 

Minä olen 117v ,juon viskiä ja poltan kessua eikä ole kremppaa eikä ryppyjä. Syön pääasiassa pottuja ja läskisoosia. Vähän kuin Arvo Ylppö.

Halusit varmaankin olla vitsikäs, mutta koulunkäynti on arvattavasti jäänyt väliin.

Ei ollut kouluja lapsena.

Olihan niitä kouluja joskus. Jos ei muuta niin kiertokoulu ja sekin väärään suuntaan.

Kiertokoulu:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiertokoulu

Ei ollut lapsuudessani oppivelvollisuuslakia.

Vierailija kirjoitti:

Olen 45 vuotta ja kaikki noista sujuu täysin ongelmitta enkä ole huomannut muutosta aikaisempaan. Mun mielestä tuo ei ole normaalia vanhenemista. Etenkin tuo, että ei muka pysty pyyhkimään takapuoltaan kuulostaa todella kummalliselta. Syyttäkää lällättelystä tai ihan mistä tahansa, mutta tavallinen keski-ikäinen ei ole vielä raihnainen jos vain liikkuu edes jonkin verran ja syö jotenkin järkevästi. 

Tuon kaltaiset liikkumisvaikeudet kuulostavat normaaleilta 60-70 -vuotiaalle, ei neli- tai edes viisikymppiselle. Tai tosiaan merkittävästi ylipainoiselle ihmiselle, iästä riippumatta. 

Jos olisin nelikymppisenä tuossa kunnossa, hakeutuisin lääkärin tai fysioterapeutin vastaanotolle selvittämään, mistä on kysymys. Jos tosiaan ongelma ei ole se ilmiselvä eli ylipaino. 

Samaa mieltä tästä, ei ole normaalia nelikymppiselle tuollaiset vaivat, mitä ap kuvaa. Kannattaa käydä fysioterapeutilla ja todellakin aloittaa säännöllinen, tehokas liikunta. Ja laihduttaa, jos vaivat johtuvat ylipainosta.

Olen itse 55 v., jolla on diagnosoitu nivelrikko, mutta pääsen kyllä helposti ylös lattialta käyttämättä käsiäni tukena.

Vierailija kirjoitti:

Mä huomasin myös että heti kun täytin 40 alkoi tulla kolotuksia ja jalkavoimat heikkeni.

Toki se johtuu liikunnan puutteesta, mutta en nuorempanakaan liikkunut sen enempää ja silti oli vetreä olo. Nyt on ollut pakko tehdä vähän jumppaliikkeitä ja koittaa käydä kävelyllä, että jalat vähän vahvistuisi. Istumatyö kun on niin en saa työssäni ollenkaan liikuntaa.

Tämä on muuten totta. 40-vuotiaana elintavat alkavat näkymään ja niillä on erittäin suuri merkitys jaksamisen suhteen. Ennen sitä oli virkeä ja pysyi hyvässä kunnossa, vaikka ei olisi joka päivä liikkunut tai venytellyt. Myös esim. liiallinen suolan käyttö ja juhliminen näkyy seuraavana aamuna turvonneina silmänalusina, tosin enää ei edes kiinnosta juhlia mihinkään aamuun asti niinkuin nuorempana.

Olen 42-vuotias ja ilman liikuntaa sekä terveellistä ruokavaliota en jaksaisi samalla tavalla kuin 10 vuotta sitten. Myös hyvien yöunien merkitys on korostunut iän myötä. Tosin aloittajat kuvaamat asiat eivät minusta kuulosta normaaleilta vaivoilta tämän ikäisille. Kannattaa käydä lääkärissä ja miettiä, että onko omat elintavat kunnossa.

Täytit 3 vuotta sitten 40? Eli olet 43 😑 ja mikä v...n RAIHNANEE???? 😂😂😂 Että oikeasti v...taa, kun kirjoitatte niin sairaan surkeasti ja käytätte epäsanoja.

Minulla alkoi olla päältä 40-v. pahenevia polvivaivoja. Liikuntaa en lopettanut, söin edelleen paljon kasviksia ja kalaa, vähän lihaa ja vähän viljoja. Hedelmiä ja marjoja. Kalaöljyä lisäksi ja oliiviöljyä reilusti ruoanlaitossa. Sokeria olen aina vältellyt.

Mutta maitotuotteet jätin pois. Pari kuukautta ja selkeä ero, nyt reilu puolisen vuotta ja minun on vaikea uskoa että polvissa ikinä oli mitään vikaa. Samoin iho näyttää moninverroin paremmalta.

En sano että toimii kaikille, mutta minulle ainakin maitotuotteet ilmeisestikin aiheuttaa tulehduksellisia reaktioita kehossa. Koska muuta en muuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan sulla alkamassa vaihdevuodet? Ne aiheuttaa monille särkyä niveliin ja oman olon raihnaistumista. VV alkavat joillain jo 40v, itselläni alkoi 45v. nivelkivuilla ja säryillä. Esim siivoaminen tuntui ärsyttävälle kun niveliin sattui.

Huono ruoka tekee tuon vaihtari-iässä.

Mikä ”huono ruoka”?! Kyllä sen tekee ihan estrogeenin romahtaminen, tutkimusten mukaan. Syön kasvisruokaa. Ihan normaali ruokavalio minulla.

Kasvisruoka ei ole ihmisen normaaliruokaa.

Mummuni oli ylipainoinen ja nukkui pois 85 vuotiaana. Mummu oli täysin terve, ei kolotuksia, ei vaivoja, ei mitään perussairauksia. Marjasti, sienesti ja oli oikein jaksavainen. Viisi vuotta sitten hän sairastui kuumeeseen ja sitä ihmeteltiin, koska mummulla ei ollut koskaan edes pieniä flunssia! Kuukausi sen jälkeen mummu nukkui pois. Häneltä löydettiin ärhäkkä syöpä :( Mutta oli todella energinen, jaksavainen ja hyppeli kiveltä toiselle marjametsässä.

Itse olen nyt 38 vuotias. Ja kyllä kolottaa, särkee, tuntuu jäykältä ja muutenkin paikat tulee todella herkästi kipeiksi. En tiedä miksi näin. Ylipainoinen en ole, en tupakoi, en käytä alkoholia. Syön terveellisesti (toki en mitenkään super terveellisesti, ennemminkin ehkä ihan normaalisti? Toki syön joskus karkkia, grillaan makkaraa, mutta vastaavasti arkena syön puuroa ja perus kotiruokaa, salaatin kera). En tiedä miksi näin. Tuntuu, että nykyään mummotkin voi paremmin, kuin ikäiseni. Tästä olen ystävieni kanssa keskustellut aiemminkin...

Jepjep

Vierailija kirjoitti:

Mummuni oli ylipainoinen ja nukkui pois 85 vuotiaana. Mummu oli täysin terve, ei kolotuksia, ei vaivoja, ei mitään perussairauksia. Marjasti, sienesti ja oli oikein jaksavainen. Viisi vuotta sitten hän sairastui kuumeeseen ja sitä ihmeteltiin, koska mummulla ei ollut koskaan edes pieniä flunssia! Kuukausi sen jälkeen mummu nukkui pois. Häneltä löydettiin ärhäkkä syöpä :( Mutta oli todella energinen, jaksavainen ja hyppeli kiveltä toiselle marjametsässä.

Itse olen nyt 38 vuotias. Ja kyllä kolottaa, särkee, tuntuu jäykältä ja muutenkin paikat tulee todella herkästi kipeiksi. En tiedä miksi näin. Ylipainoinen en ole, en tupakoi, en käytä alkoholia. Syön terveellisesti (toki en mitenkään super terveellisesti, ennemminkin ehkä ihan normaalisti? Toki syön joskus karkkia, grillaan makkaraa, mutta vastaavasti arkena syön puuroa ja perus kotiruokaa, salaatin kera). En tiedä miksi näin. Tuntuu, että nykyään mummotkin voi paremmin, kuin ikäiseni. Tästä olen ystävieni kanssa keskustellut aiemminkin...

Syöt huonosti. Mummoikäiset ovat aina syöneet ravinteikasta ruokaa, toisin kuin nuoremmat, jotka luulevat kaiken keinoruuan olevan sitä terveellistä.

Vierailija kirjoitti:

Raihnanee? Raihnaistuu.

Raihna eestä, raihna takaa, raihna istuu, raihna makaa.

En tiedä mitä mummuni nuoruudessaan söi, mutta niin kauan kuin itse muistan, niin ei hänen ruokansa kovin "ravintorikasta" ollut. Aina perunaa (hiilihydraattia), oma tekemiä hilloja (joihin todella laittoi sokeria!), oma tekemiä mehuja (jälleen kilokaupalla sokeria piti saada sekaan!), voita ja kermaa joka ruokaan. Salaattia ei tunnettu ruokapöydässä. Toki marjoja ja sieniä söi melko paljon ja marjat toki hyvin terveellisiä. Ja pannukakkua hyvin usein jälkiruokana. 

Syön itse todella paljon terveellisemmin, vaikka en mitenkään "erityisen terveellisesti". 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä mummuni nuoruudessaan söi, mutta niin kauan kuin itse muistan, niin ei hänen ruokansa kovin "ravintorikasta" ollut. Aina perunaa (hiilihydraattia), oma tekemiä hilloja (joihin todella laittoi sokeria!), oma tekemiä mehuja (jälleen kilokaupalla sokeria piti saada sekaan!), voita ja kermaa joka ruokaan. Salaattia ei tunnettu ruokapöydässä. Toki marjoja ja sieniä söi melko paljon ja marjat toki hyvin terveellisiä. Ja pannukakkua hyvin usein jälkiruokana. 

Syön itse todella paljon terveellisemmin, vaikka en mitenkään "erityisen terveellisesti". 

Sama täällä. Mummo käveli kaupoille loppuun asti, tuulessa ja tuiskussa joka päivä pari kolme kilometria. Eli 94-vuotiaaksi. Ja millaisella ruoalla! Pääasiassa hiilihydraatteja, sitä pottua ja yksinkertaista kastiketta. Leipoi joka viikko kunnon pullaa ja piirakoita. Kyllä hän söi marjojakin, mutta usein ne säilöttiin sokerilla. Makeaa puolukkasurvosta, palastemansikoihinkin piti lisätä sokeria kuulemma rakenteen vuoksi. Omatekoisia hilloja ja mehuja.

Nuoruudessaan ei talvisin Suomessa edes ollut tuoreita hedelmiä.

Ja ruoanlaitossa käytettiin ennen aina eläinrasvaa, voita tai ihraa, laardia.

Mummo ei ollut kumminkaan ylipainoinen.

Nämä "kunnon ruokaa" -tyypit ovat hämmentäviä. Minäkin suosin pääasiassa "välimeren ruokavaliota", mutta olen raihnaisempi kuin mummo samanikäisenä.

Aivan! Mielenkiintoista, mutta mielestäni ruokavalio ei selitä tätä eroavaisuutta. Olen pohtinut myös stressin vaikutusta. Mummo kertoi aina olleensa pääsääntöisesti tyytyväinen elämäänsä. Tottakai oli rankkoja vuosia ja kaikesta oli puutetta, mutta pääosin kertoi, että on ollut ihan hyvä elämä. Itselläni on jatkuvaa stressiä (opinnot loppusuoralla, kolmivuorotyö, 2 pientä lasta, yrittäjämies joka ei juurikaan kotona ole jne). 

Minun mielestäni keskiverto 60-70v pystyy istumaan lattialle ja nousemaan siitä ylös, sekä pyyhkimään pyllynsä. Ellei ole jokin liikkumista huomattavasti rajoittava sairaus tai hyvin merkittävää ylipainoa. Miten tuon ikäiset isovanhemmat pystyisivät lapsenlasta kymmentä minuuttia kauempaa, jos olisi normaalia olla tuossa kunnossa? En ainakaan itse jättäisi omaa lasta hoitoon sellaiselle, joka ei pystyisi noihin.

Kaikki me vanhenemme ja 40-vuotiaalle alkaa olemaan tuttuja pikkukrempat, mutta AP:lle sanoisin kyllä, että olisi aika varata lääkäriin selvittämään vaivoja.

Ei, en suosittele lääkäriä! Siellä jos jossain määrätään vaan elimistöä kuormittavia lääkkeitä ja pian huomaa, että tarvii olla dosetti, jotta pysyy perillä, milloin mitäkin lääkettä "on pakko ottaa". 

Suosittelen osteopatiaa ja homeopatiaa. Luonnollisia ja lempeitä, mutta erittäin toimivia hoitomuotoja. Myös kalevalaisesta jäsenkorjauksesta saattaa olla hyötyä!