Lue keskustelun säännöt.
Vauvan katuminen
19.06.2020 |
Ollaan päälle 35 pariskunta ja vietetään ekaa juhannusta 2 kk vauvan kanssa. Lapsi oli pitkään toivottu, mutta onhan tämä aikamoinen muutos totuttuun tapaan viettää juhannusta!!! Yleensä on käyty veneilemässä ja saaressa nautittu hyvät eväät ja viinit. Myös perinteinen luontoretki intiimeine hetkineen on kuulunut meidän juhannukseen. Nyt hyssytetään vauvaa ja vaihdetaan vaippaa asunnossa joka on kuuma kuin pätsi! Kaiholla muistellaan "vanhoja hyviä" juhannuksia... Mites onko muita samassa veneessä?
Kommentit (57)
Itsekin ajattelin ennen lasta, että minne tungen lapseni sitten hoitoon juurikin juhannuksena tai uutenavuotena kun haluan itse ryyppäämään. Nyt lapsi viisi ja ainoa mitä mietin on että miten viettäisimme mahdollisimman kivan juhannuksen yhdessä. Niin että lapsi saa hyvät muistot loppuelämäkseen kun perhe panosti yhteisiin juhliin. Eipä ole ryyppääminen pahemmin enää kiinnostanut kun on jotain tärkeämpää.
Kommenttini tuskin auttoi teitä, mutta toivottavasti ymmärrätte että teillä on jotain paljon arvokkaampaa tilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli tollanen olo esikoisen kanssa. Elämä tuntui ahdistavalta, vaikka rakastinkin lasta. Ajan mittaan siihen vanhemmuuteen kasvoi ja löytyi oma tapa olla äiti. Nyt odotan innolla kolmatta ja haikeilen jo sitä, että muutaman vuoden päästä mulla ei ole enää pieniä lapsia. Esikoinen on 6-vuotias, enkä enää moneen vuoteen oo kaivannut elämää ilman lapsia. Tsemppiä teille!
Minusta pitäisi ihan rehellisesti äitien saada puhua katumisesta, ja isien kanssa. Ei ole mitään mieltä siinä, että hymistellään ikäviä asioita piiloon ja ongelmissa kärvistelijät eivät voi/saa hakea apua, vaikka sitten vaan vertaistukea.
Kyllä lapsia kadutaan, valitettavasti. Maailma on täynnä lapsiaan katuvia vanhempia, kun lähtee tuonne maailman anonyymipalstoille lukemaan ja kuuntelemaan avautumisia nimimerkkien takaa.
AP:lle toivon, että saat jostain vertaistukea. Jos ikävä olotila jatkuu pitkään, käy lääkärissä tarkastamassa, ettei kyseessä ole synnytyksen jälkeinen masennus.
Ihmiset myös sietävät muutoksia eri tavalla. Joku solahtaa vanhasta uuteen helposti, toinen haparoiden, kolmas pitkän ajan jälkeen, neljäs terapian avulla ja viides ei koskaan.
Lapsi kasvaa tosui nopeasti. Pian hän osallistuu kanssanne kaikkeen ja sitten onkin jo aika päästää hänet omien kavereidensa kanssa viettämään jussia.
Eli kaikki ok kunhan et sitten mene tekemään lisää "jotta sillä olisi seuraa"!
Vierailija kirjoitti:
Minusta pitäisi ihan rehellisesti äitien saada puhua katumisesta, ja isien kanssa. Ei ole mitään mieltä siinä, että hymistellään ikäviä asioita piiloon ja ongelmissa kärvistelijät eivät voi/saa hakea apua, vaikka sitten vaan vertaistukea.
Kyllä lapsia kadutaan, valitettavasti. Maailma on täynnä lapsiaan katuvia vanhempia, kun lähtee tuonne maailman anonyymipalstoille lukemaan ja kuuntelemaan avautumisia nimimerkkien takaa.
AP:lle toivon, että saat jostain vertaistukea. Jos ikävä olotila jatkuu pitkään, käy lääkärissä tarkastamassa, ettei kyseessä ole synnytyksen jälkeinen masennus.
Ihmiset myös sietävät muutoksia eri tavalla. Joku solahtaa vanhasta uuteen helposti, toinen haparoiden, kolmas pitkän ajan jälkeen, neljäs terapian avulla ja viides ei koskaan.
Voi olla myös PTSD, jos synnytys oli vaikea. Ero on tärkeä, koska hoito on eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kovasti mietittiin miten lapsi muuttaa elämää mutta ei sitä vaan tajua ennen kuin se oikeasti konkretisoituu... Ap
On aivan totta että sen vastuun painon, minkä vastasyntynyt tuo tullessaan, ymmärtää vasta kun sen kokee vaikka olisi miten paljon asiaa miettinyt etukäteen. Vanhemmat on vastuussa sen vauvan hengissäpysymisestä, totta kai se alussa ensimmäisen lapsen kanssa tuntuu välillä ahdistavalta! Ja se äidin ja isän rakkaus kehittyy ajan kanssa, suhteessa vauvaan. Välillä saattaa tuntua siltä että apua, mitä tulikaan tehtyä. Se alku on yhtä opettelua. Mutta vauvan kasvaessa syntyy rutiinit päiviin ja vauvan hoitoon, ja monenlaiset jutut onnistuu vauvan kanssa tosi hyvin. Kantorepussa vauva kulkee mukana ja jos imetys onnistuu, on aina eväät mukana. ei se pullojen kuljettaminenkaan mitään rakettitiedeträ ole.
Ap:lle sanoisin että tutustukaa nyt ihan rauhassa siihen vauvaan ja antakaa ajan kulua. Vähitellen alkaa sitten asiat sujumaan. Ja jos kovasti on tuollaisia negatiivisia ajatuksia, niin kannattaa muistaa että synnytyksen jälkeinen masennus saattaa oireilla juuri noin.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun lapseni oli vauva. Kerran leikkasin kynnet. Se oli omaa aikaa. Kerran myös kävelin kerran talon ympäri ilman vauvaa. Se oli omaa aikaa. Vauvan äidillä ei ole omaa aikaa.
Kyllä mulla vaan on ollut omaa aikaa jokaisen vauvan kanssa. En ymmärrä, miten ydinperheen äidillä ei muka olisi ikinä omaa aikaa. Totaali-yh:t toki erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä voin sanoa että ei tässä mitään hienoa ole! Ehkä ensi juhannuksena jo viitsii lähteä lapsen kanssa veneilemään ja jospa joku ehtisi hetken vahtia että päästään puskaan lempimään...
Miten vauva estää viinin tai seksin? Ryyppääminen toki eri juttu, mutta ihan hyvin voi juoda lasin tai kaksi ja seksiä voi harrastaa vauvan nukkuessa. En ymmärrä mistä te kehitätte näitä ongelmia.
Sellaista se on ja se vaan pitää hyväksyä.
Meillä ei ole ollut reilu 14 vuoteen yhtään kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Siis sellaista lapsivapaata yötä. Ei ole lapsenlapsista kiinnostuneita isovanhempia ja mll hoitajat tässä kaupungissa huonoja. Tukiverkoton ei vietä parisuhdeaikaa koskaan, mutta tämä oli tiedosa kun lapsia halusimme. Pienin taapero.
Aplle vähän kisakestävyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun lapseni oli vauva. Kerran leikkasin kynnet. Se oli omaa aikaa. Kerran myös kävelin kerran talon ympäri ilman vauvaa. Se oli omaa aikaa. Vauvan äidillä ei ole omaa aikaa.
LOL I love u! 😁
Ei näin tyhmiä ihmisiä voi olla. Eihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän arki 4,5 vuotiaan raivoajan kanssa, uuvuttaa. Nyt on päiväunet jäämässä pois. Tunnin raivoaminen ihan täysil. Huutaa täysillä. Kiva juttu. Että hauskaa juhannusta. Elämä on täyttä paskaa.
Itse tiedän, että katuisin. Joten en ole hankkinut lapsia, enkä hanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee. Minäkin kadun kyllä tupakkalakkoani taas kokoajan kun ennen oli helpompaa sen iänikuisen röökin kanssa ja nyt olen kuin olisin mielisairaalaa vailla ja keuhkotkin vain krohisee kun kuona poistuu.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä voin sanoa että ei tässä mitään hienoa ole! Ehkä ensi juhannuksena jo viitsii lähteä lapsen kanssa veneilemään ja jospa joku ehtisi hetken vahtia että päästään puskaan lempimään...
Muistakaa sitten viinipäissänne ehkäisy.
Antakaa se vauva pois jollekin normaaleille ihmisille.