Lue keskustelun säännöt.
Vauvan katuminen
19.06.2020 |
Ollaan päälle 35 pariskunta ja vietetään ekaa juhannusta 2 kk vauvan kanssa. Lapsi oli pitkään toivottu, mutta onhan tämä aikamoinen muutos totuttuun tapaan viettää juhannusta!!! Yleensä on käyty veneilemässä ja saaressa nautittu hyvät eväät ja viinit. Myös perinteinen luontoretki intiimeine hetkineen on kuulunut meidän juhannukseen. Nyt hyssytetään vauvaa ja vaihdetaan vaippaa asunnossa joka on kuuma kuin pätsi! Kaiholla muistellaan "vanhoja hyviä" juhannuksia... Mites onko muita samassa veneessä?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Eikä tuo tule tuosta helpottumaan. Seuraavat 18 vuotta pidätte hänestä huolta, ja senkin jälkeen. Pienen kanssa pienet huolet, ison kanssa isot huolet.
Tällaisia kommenteja ei kannata ikinä kuunnella. Jo puolen vuoden päästä teillä on ihan erilaista. Puhumattakaan kahden vuoden, viiden vuoden jne. Lapsi kasvaa, muuttuu, itsenäistyy. Kuulin myös tällaisen kommentin kun olin juuri kotiutunut synnytyssairaalasta ja valitin kun en edes suihkuun tai syömään kunnolla ehdi. Olin itse suurissa kivuissa. Ei auttanut siinä mielentilassa vaan pahensi vain oloani. Vauva ja elämä oli kuitenkin ihan toista jo muutaman kuukauden päästä kun olin itse toipunut synnytyksestä ja vauva naureskeli ja söi kiinteitä, jolloin imetyksellä ei ollut enää niin suurta merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit sanoa hyvästit omalle ajalle ja parisuhdeajalle. Nämä ovat asioita, joita ei valitettavasti opeteta koulussa. Jos opetettaisiin, moni tekisi valinnan lapsettomuudesta jo koulussa.
Jokainen fiksu kyllä ymmärtää itsekin, ei kaikkea tarvitse koulussa opettaa.
Ei tuommoista ehdi miettiä ennen lasta, kun on työt ja opiskelut ja kaikki muu ja yölläkin tekee.
Ei ehdi miettiä? Ei siihen nyt herraihme mitään puolen vuoden retriittia tarvitse että ymmärtää täysin avuttoman ja aivottoman pötkön tuovan mukanaan suunnattoman määrän työtä. Elitkö yksin autiolla saarella ennen päätöstä lisääntyä, näkemättä yhtä ainoaa lasta ikinä?!
Vierailija kirjoitti:
Eikä tuo tule tuosta helpottumaan. Seuraavat 18 vuotta pidätte hänestä huolta, ja senkin jälkeen. Pienen kanssa pienet huolet, ison kanssa isot huolet.
No kyllä se isomman lapsen kanssa on paljon helpompaa kuin vauvan.
Itselleni ne ekat kuukaudet oli ahdistavia. Mutta pikkuhiljaa koko ajan helpottaa, ensinnäkin jo kun vauva ottaa enemmän kontaktia. Kun yöunet alkavat sujua, niin se on jo iso plussa.
Omani on jo melkein viisi. On paljon helpompaa vauva-arkeen verrattuna.
Mutta pakko sanoa, että vauva-arjen joitain kohtia muistelen toisinaan kaiholla, kuten pitkiä vaunulenkkejä. Eli pitää yrittää löytää myös ne hyvät asiat.
Kyllä kovasti mietittiin miten lapsi muuttaa elämää mutta ei sitä vaan tajua ennen kuin se oikeasti konkretisoituu... Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä tuo tule tuosta helpottumaan. Seuraavat 18 vuotta pidätte hänestä huolta, ja senkin jälkeen. Pienen kanssa pienet huolet, ison kanssa isot huolet.
Tällaisia kommenteja ei kannata ikinä kuunnella. Jo puolen vuoden päästä teillä on ihan erilaista. Puhumattakaan kahden vuoden, viiden vuoden jne. Lapsi kasvaa, muuttuu, itsenäistyy. Kuulin myös tällaisen kommentin kun olin juuri kotiutunut synnytyssairaalasta ja valitin kun en edes suihkuun tai syömään kunnolla ehdi. Olin itse suurissa kivuissa. Ei auttanut siinä mielentilassa vaan pahensi vain oloani. Vauva ja elämä oli kuitenkin ihan toista jo muutaman kuukauden päästä kun olin itse toipunut synnytyksestä ja vauva naureskeli ja söi kiinteitä, jolloin imetyksellä ei ollut enää niin suurta merkitystä.
No ei kyllä ole. Se sama jatkuu eri muodoissa ihan sinne asti kunnes ne lähtee omiin nurkkiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä voin sanoa että ei tässä mitään hienoa ole! Ehkä ensi juhannuksena jo viitsii lähteä lapsen kanssa veneilemään ja jospa joku ehtisi hetken vahtia että päästään puskaan lempimään...
Se liikkuu ensi juhannuksena ettekä tee sitä vähääkään mitä nyt, ettekä seuraavinakaan juhannuksina jos haluatte, että lapsi pysyy hengissä sinne asti, että sillä on edes hieman älliä päässä.
Sinäkö siis olet pysynyt lasten kanssa 24/7 kotona, kunnes ovat olleet täysi-ikäisiä?
Vierailija kirjoitti:
Muutaman vuoden päästä helpottaa.
Noin 20 vuoden päästä, ehkä. Mikään ei palaa ennalleen, siis elämään ilman lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kovasti mietittiin miten lapsi muuttaa elämää mutta ei sitä vaan tajua ennen kuin se oikeasti konkretisoituu... Ap
Kyllä jotkut tajuaa, ja osaa tehdä päätöksensä sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä tuo tule tuosta helpottumaan. Seuraavat 18 vuotta pidätte hänestä huolta, ja senkin jälkeen. Pienen kanssa pienet huolet, ison kanssa isot huolet.
Tällaisia kommenteja ei kannata ikinä kuunnella. Jo puolen vuoden päästä teillä on ihan erilaista. Puhumattakaan kahden vuoden, viiden vuoden jne. Lapsi kasvaa, muuttuu, itsenäistyy. Kuulin myös tällaisen kommentin kun olin juuri kotiutunut synnytyssairaalasta ja valitin kun en edes suihkuun tai syömään kunnolla ehdi. Olin itse suurissa kivuissa. Ei auttanut siinä mielentilassa vaan pahensi vain oloani. Vauva ja elämä oli kuitenkin ihan toista jo muutaman kuukauden päästä kun olin itse toipunut synnytyksestä ja vauva naureskeli ja söi kiinteitä, jolloin imetyksellä ei ollut enää niin suurta merkitystä.
No ei kyllä ole. Se sama jatkuu eri muodoissa ihan sinne asti kunnes ne lähtee omiin nurkkiinsa.
Just.
Kyllä tämä elämä nelivuotiaan lapsen kanssa on jo paljon helpompaa ja mukavampaa kuin vauva-arki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko vielä hormoonihöyryt päällä? Vauva-vaihe on tosi lyhyt ja pian saat viipottaa hänen kanssaan.
Opeta pienestä asti käyttämään pelastusliiviä. Kelluntaliivissä ei ole kaulusta, mutta kauluksellinen pelastusliivi kääntää selälleen.
Missä ihmeen pöllyssä ihmiset elää kun ei osaa etukäteen tajuta mitä pienen avuttoman ihmisen hankkiminen tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teitä on sentään kaksi hoitamassa.
Itsekeskeisten ei pitäisi lisääntyä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä voin sanoa että ei tässä mitään hienoa ole! Ehkä ensi juhannuksena jo viitsii lähteä lapsen kanssa veneilemään ja jospa joku ehtisi hetken vahtia että päästään puskaan lempimään...
Se liikkuu ensi juhannuksena ettekä tee sitä vähääkään mitä nyt, ettekä seuraavinakaan juhannuksina jos haluatte, että lapsi pysyy hengissä sinne asti, että sillä on edes hieman älliä päässä.
Sinäkö siis olet pysynyt lasten kanssa 24/7 kotona, kunnes ovat olleet täysi-ikäisiä?
En sentään. Ensimmäiset vuodet kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Aikansa kutakin 😁
T. Hieman vanhempi jonka lapset jo teinejä,grillasivat just meille burgereita 🤩
Ja aika kultaa muistot.
T. Kahden teinin äippä. Ne teinit siivosivat asunnon juhannukseksi ja kohta grillaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä tuo tule tuosta helpottumaan. Seuraavat 18 vuotta pidätte hänestä huolta, ja senkin jälkeen. Pienen kanssa pienet huolet, ison kanssa isot huolet.
Tällaisia kommenteja ei kannata ikinä kuunnella. Jo puolen vuoden päästä teillä on ihan erilaista. Puhumattakaan kahden vuoden, viiden vuoden jne. Lapsi kasvaa, muuttuu, itsenäistyy. Kuulin myös tällaisen kommentin kun olin juuri kotiutunut synnytyssairaalasta ja valitin kun en edes suihkuun tai syömään kunnolla ehdi. Olin itse suurissa kivuissa. Ei auttanut siinä mielentilassa vaan pahensi vain oloani. Vauva ja elämä oli kuitenkin ihan toista jo muutaman kuukauden päästä kun olin itse toipunut synnytyksestä ja vauva naureskeli ja söi kiinteitä, jolloin imetyksellä ei ollut enää niin suurta merkitystä.
No ei kyllä ole. Se sama jatkuu eri muodoissa ihan sinne asti kunnes ne lähtee omiin nurkkiinsa.
Just.
Kyllä tämä elämä nelivuotiaan lapsen kanssa on jo paljon helpompaa ja mukavampaa kuin vauva-arki.
Varmasti on. Ei se silti tarkoita, että se olisi mitenkään mielekästä.
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeen pöllyssä ihmiset elää kun ei osaa etukäteen tajuta mitä pienen avuttoman ihmisen hankkiminen tarkoittaa?
Joillain ihmisillä on hirvittävä kiire.
Ootte kyllä aika lapsellisia ja epäkypsiä 35-vuotiaita. Meilläkin on menossa juhannus pienen vauvan kanssa, mutta ei tää mikään järkytys ja kiukuttelun aihe ole, että mennään vauvan ehdoilla ja ilman viinin lipittelyjä tai veneretkiä. Onhan se nyt selvää, että elämä muuttuu lapsen myötä ja se on ihan ok. Hyvillä mielin seuraavaa juhannusta odotellen, mitä kaikkea lapsi silloin jo osaakaan ja mitä vielä päästään yhdessä lapsen kanssa kokemaan tulevina vuosina.
Vauva katuu syntymistään apn kaltaiselle ääliölle.
Se liikkuu ensi juhannuksena ettekä tee sitä vähääkään mitä nyt, ettekä seuraavinakaan juhannuksina jos haluatte, että lapsi pysyy hengissä sinne asti, että sillä on edes hieman älliä päässä.