Asiat, jotka olet oivaltanut elämästä vasta aikuisena -peukutusletku

Suorittaminen ei takaa elämässä yhtään mitään

Nyt vasta tajusin et otsikossa lukee peukutusletku 😂😂😂😂

Monet tämän ketjun kommentoijat eivät ole vielä kasvaneet aikuisiksi. Monista kommenteista huomaa että ovat teinien tai parikymppisten kirjoittamia.

Elämässä isoja asioita ei kannata laskea toisten varaan ja odotella loputtomiin toisten tekemiä ratkaisuita. Avioliittoa, lapsia tms ei tarvitse miettiä vuosikymmeniä, vaan muutamassa vuodessa tietää tämän kumppanin kohdalla, haluaako niitä vai ei. Jos puoliso ei halua lasta ja sinä haluat, lähde. Muuten katkeroidut ja pahimmillaan puoliso vielä perustaa perheen jonkun toisen kanssa.

Elämä onkin täynnä jatkuvia haasteita, joista ei niin vaan selviä ja kaikki asiat eivät ehkä olekaan omaa syytä. Ja tähän liittyen siis kaikki jutut aina opiskelupaikan saannista, työpaikan löytämiseen ja "hyvien" ystävien löytämisestä aina kumppanin saantiin.

Älä sotke ystävyyttä ja rahaa

Hiton tylsä, mutta olennainen asia:Omasta terveydestä kannattaa huolehtia: syö terveellisesti, nuku, liiku, pysy suurinpiirten normaalipainoisena, pidä stressi kurissa, käy lääkärissä tarvittaessa, hanki hyviä ystäviä, naura, nauti elämästä. Oon seurannut vanhempia ihmisiä, jotka ovat elintavoillaan ajaneet itsensä huonoon kuntoon, on ylipainoa, diabetesta, jalkavaivoja, verenpainetta... En halua ehdoin tahdoin ajaa itseäni tuohon jamaan.

Toinen: järkevä rahankäyttö tuo turvaa. Ei kannata ottaa mitä tahansa korkeakorkoista lainaa tai ostella kaikkea krääsää. Rahaa kannattaa käyttää valikoiden itselle tärkeisiin asioihin.

Esimiesten kiusaaminen on yleistä ja sitä pidetään hyvinkin normaalina toimintana työpaikalla. Valehtelu ja epäasiallinen palaute annetaan tosin selän takana. Loppujen lopuksi asiat usein paljastuvat ja osuvat ns. omaan nilkkaan. Seuraus on jotain, jota väärän tiedon levittäjä pitää kiusaamisena.

Nuorempana kuvittelin, että vain esimiehet kiusaavat ja kaikki kiusaaminen on totta - little did I know.

Omia unelmia ei kannata uhrata, jotta joku toinen saisi toteuttaa omia unelmiaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos lähdet opiskelemaan yliopistoon huonosti työllistävää alaa, ei riitä että teet opinnot vähän niin ja näin vasemmalla kädellä. Sinun pitäisi käyttää kaikki aika siihen, että saat parhaat mahdolliset arvosanat, verkostoidut juuri oikeiden tyyppien kanssa ja vapaa-aikasikin käytät itsesi kehittämiseen ja alaan liittyviin harrastuksiin, vapaaehtoistöihin, seminaareihin ja VERKOSTOITUMISEEN x 100000000. 

t. TE-toimiston asiakas

Eikä sekään välttämättä auta, jos opiskeluaikoina "kerma" on päättänyt, että olet outo ja rasittava tyyppi, jonka kanssa ei pidä kaveerata oman imagon vuoksi. Siinä saat ravata miljoona verkostoitumistilaisuutta läpi ja jokaisesta lähdet ilman kontakteja, koska tehokas mustamaalaus. Ihmisethän yleensä uskovat mieluummin juoruja kuin ottavat itse asiasta selvää.

Minä olen oppinut suhteellisen myöhäisellä iällä sen, että hiljaisissa vesissä kalat kutevat. Toisin sanoen itsestään ääntä pitämättömät tyypit ovat paljastuneet aidoiksi, lämpimiksi ja avarakatseisiksi ihmisiksi. Ne omaa sosiaalisuuttaan, spontaaniuttaan, empatiakykyään jne. mainostavat immeiset ovat puolestaan olleet pohjimmiltaan itsekeskeisiä, lapsellisia ja jotkut suoranaisia kiusaajia. Myös sen olen tullut huomanneeksi, että kriisin hetkellä apu tulee monta kertaa jostain hyvinkin yllättävältä taholta lähipiirin ulkopuolelta.

Että olen erillinen henkilö kuin äitini, eikä minun tarvitse ottaa hänen puheitaan henkilökohtaisesti. Hänellä on lievä persoonallisuushäiriö ja kannattaa vain purra hammasta,hengittää syvään ja antaa juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Että kaikki ihmissuhteet ovat pidemmän päälle haastavia. Me kaikki kun ollaan niin erilaisia.

Että omat vanhemmat voivat oikeasti olla kateellisia lapsensa onnesta ja menestyksestä ja esim. avioeron jälkeen uuden parisuhteen löytämisestä. > Olisi pitänyt kituuttaa yhtä huonossa suhteessa kuin heidänkin on.

Opin vasta aikuisiällä, että ammatinvalinnassa PITÄÄ ajatella myös sitä, miten se ala työllistää.

Kyllä soveltuvuudella ja kiinnostuksellakin on väliä, mutta täytyy ottaa vaikka se 3. kiinnostavin, jos se on ala, joka työllistää.

On aivan hirveesti aloja, joissa on kova kilpailu työpaikoista. Ei sitä nuorena tajua.

t. työtön

Että kuinka paljon maailmassa oikeasti on kylmiä ja julmia ihmisiä, joita ei kiinnosta muu kuin oma hyöyty. Kyllähän tämän jo lapsena tajuaa, mutta näin aikuisena karu totuus on kyllä oikein rysähtänyt päin kasvoja.

Että ne työpaikat vaan saa suhteilla. Useimmat paikat on pakko laittaa julkiseen hakuun vaikka tekijät on valittu jo ajat sitten, ja moni oikeasti hyvä ja kokenut työntekijä jää rannalle ruikuttamaan kun niiden hakemuksia ei edes vilkaista.

Ihmiset ovat ajatustoiminnaltaan yksiä apinoita ja tästä poikkeavat yksilöt ovat lopulta hyvin harvassa.

Hyvää juhannusta siis vaan, ja kärvennelkää itseänne sankoin joukoin kokkoon ja loput voivat hukuttautua sammutustöissä jorpakkoon.

Raha tulee rahan luokse. Olin siis kuullut tämän sanonnan ja ajattelin sen tarkoittavan että rikkaat ahnehtivat, mutta oikeasti koko rahasysteemi, lainat ja pankit on rakennettu niin että rikkaiden ei edes tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä isoja asioita ei kannata laskea toisten varaan ja odotella loputtomiin toisten tekemiä ratkaisuita. Avioliittoa, lapsia tms ei tarvitse miettiä vuosikymmeniä, vaan muutamassa vuodessa tietää tämän kumppanin kohdalla, haluaako niitä vai ei. Jos puoliso ei halua lasta ja sinä haluat, lähde. Muuten katkeroidut ja pahimmillaan puoliso vielä perustaa perheen jonkun toisen kanssa.

Tämä! Kuinka moni nainen on vuosikausia seurustellut eikä mies halua naimisiin/lapsia. Sitten tulee ero ja vuodessa miehellä on muksu ja sormus.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena on vaikea saada sydänystäviä. Jokaisella on jo omat kiireensä ja kalenteri täynnä, joten uudelle ystävälle ei ole tilaa.

Monilla aikuisilla on niin kiire, etteivät ehdi pitää edes vanhoihinkaan ystäviinsä yhteyttä. Sitä ei olisi lapsena osannut mitenkään kuvitella.