weerees

Töissä muutamana päivänä hätänumero pyöri päässäni epätavallisen usein. Se pari kertaa oikein

piirtyi mieleeni. Ajattelin, että enpä ole tosi pitkään aikaan ajatellutkaan hätänumeroa.

Meni viikko niin putosin/kaaduin pahasti toisella paikkakunnalle, ja ambulanssi piti kutsua paikalle.

Pitkä sairausloma ja kuntoutuminen jne.

Mielenkiintoinen "sattuma". Olin silloin jo yli 40-vuotias ja tämä oli ainoa kerta kun hätänumero on pyörinyt mielessä ja ainoa kerta kun itselle on tarvinnut ambulanssi soittaa.

Opin vasta aikuisiällä, että ammatinvalinnassa PITÄÄ ajatella myös sitä, miten se ala työllistää.

Kyllä soveltuvuudella ja kiinnostuksellakin on väliä, mutta täytyy ottaa vaikka se 3. kiinnostavin, jos se on ala, joka työllistää.

On aivan hirveesti aloja, joissa on kova kilpailu työpaikoista. Ei sitä nuorena tajua.

t. työtön

Vielä 41-42-vuotiaana olin hoikka. Sitten lihoin nopeasti uskomattomat 30 kiloa, vaikka yritin syödä vähemmän. (tuli harvinaisen selväksi, millaiset geenit olen saanut)

Nykyisin näytän uhkealta maatalon emännältä. Nuorempana olin myös notkea, mutta muutaman viime vuoden aikana olen myös jäykistynyt. Jos istun lattialla jalat suoraan edessäni, minulla menee 3 minuuttia pystyäkseni tarttumaan varpaisiini, vaikka venyttelisin joka päivä. Puhumattakaan jos päiviä jää väliin 1 tai enemmän, niin se on vähintään 5 minuuttia.

Myös pissaa on alkanut lirahtelemaan housuun joskus, ei onneksi vielä säännöllisesti.

Iltariennot eivät ole pitkään aikaan enää kiinnostaneet.  Tätimäistyminen oikeen hyvässä vauhdissa.

N49

Täällä Pohjantähden alla (luin noin 350 sivua enkä vieläkään tajunnut, mikä koko kirjan pointti on, joten lopetin)

Sinuhe (ei vaan iskenyt. lopetin 20 sivun jälkeen)

Puhdistus (tyyli ei miellytä)

Rikos ja rangaistus (tämän lukemisesta aika kauan, mutta melko tuskaista oli)