Arvostatko käsitöitä lahjana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä arvostan, haluaisin itse osata tehdä käsitöitä niin varmaan siksi jonkun omatekemä leikkuulauta tai pitsiliina tuntuu tosi luksukselta. Mutta ymmärrän kyllä että kaikki käsityöt ei ole omaan makuun vaikka kuinka hienoja olisi. Itse en ole niin tarkka esteettisesti/sisustajana niin mulle voi lykätä kaikki sinapinruskeat viltit ja veistetyt puukarhut. :D

Kunnon käsityöläinen joka arvostaa saajaa kysyy kyllä väreistä jne. vaikka kiertotietä.

Totta tämäkin, jos haluaa varta vasten ilahduttaa lahjansaajaa niin on hyvä tietää tämän preferensseistä. Muuten lähtökohtana tavallaan vaan se oma ilo, että sai tehdä ja pääsi siitä työstä eroon kun ei itse tarvinnut. 

-36

Vähän ohi aiheen, mutta minulle sukulainen antaa käsityömessuilta ostamiaan lahjoja, ilman että olen pyytänyt, ilman että tarvitsen tai haluan. Tuntuu pahalta että aina ne tulee heitettyä pois kun itse ei tarvitse. Esin jotain eri värisistä nahkatilkuista tehtyjä kasseja... En halua käyttää mitään eläinperäistä, mutta tuollaista omasta näkökulmasta epäeettistä ja rumaa tuputetaan, eikä se ole edes käytännöllinen mihinkään tarkoitukseen... Uffin laatikoihin näitä sitten kuskailen :/

Vierailija kirjoitti:

Arvostan todella, mutta sisutusjutut on välillä vähän hankalia, kun tykkään aika modernista. Miten ap, jos sen värjäisi? Vaikka mustaksi? Itse haluaisin tuollaisen sänkypeitteen mökille, mutta oma tekeminen on itsellä niin hidasta, että ei tulisi ikinä valmiiksi.

Mulla on valkoinen moderni vinttimakuuhuone kaltevalla katolla, ja mielestäni luonnonvalkoinen kalastajalankainen sängynpeitto nimenomaan on piste i:n päälle. Se tuo sisustukseen tekstuuria vähän niin kuin paimentolaismatot Aallon interiööreissä.

Mustaksi värjätty sängynpeitto taas on väistämättä halvan näköinen. Ei mikään määrä kangasväriä riitä tekemään puuvillapeitosta kunnon mustaa, se on aina tunkkaisen ja elottoman harmaa tai tummanvihreä. Juuri tuota epäaitouden efektiä modernistit käsittääkseni pyrkivät välttämään.

Me saatiin mummuvainaan kalastajanlangasta kuulemma mulle aikoinaan virkatun päiväpeiton, ja viritettiin se meidän nykyisen peiton päälle. Aika hyvännäköinen, joskin nyt päiväpeittokombo on sairaan painava siirrellä.

Käsityöt on toisaalta kivoja, toisaalta työläitä lahjoja. Anoppi on innokas kutomaan ja kokeilemaan ihmeellisiä malleja, niitä tossuja ja omituisen mallisia pipoja löytyy vieläkin kaapinnurkista. Villasukkiakin kaikki nurkat pursuaa, kun anoppi tekee, äiti tekee, itsekin haluaisin joskus tehdä, eikä ne kulu ikinä, mulla ainakaan. Samat sukat menee kymmenen vuotta, kun käytän niitä lähinnä sohvalla istuskellessa.

Arvostan kovasti käsityötä ja siihen käytettyä aikaa ja vaivaa. Mutta lahjan suhteen on aina se hankaluus, että itse ainakin kysyisin ensin, tykkäisikö lahjansaaja tietynlaisesta lahjasta ennen kuin alan tekemään.

Villasukkia ym arjen käyttötavaraahan kuluu käytössä ja niitä on helppo lahjoitella, mutta esimerkiksi tuollaisen suuritöisen päiväpeiton kohdalla en edes harkitsisi antamista kysymättä ensin. Tai jos vaikka joku läheinen aina puhuisi miten toivoisi sellaista muttei ole mistään löytänyt eikä osaa itse tehdä, sitten ehkä voisi yllättääkin. Mutta niissäkin on eri malleja.

AP, joka tapauksessa tämä lahja on äitisi rakkaudenosoitus sinulle. Hän on luultavasti tehnyt sitä pitkät tunnit sinua ajatellen. Koeta keksiä jokin tapa käyttää sitä niin, että et vain viskaa menemään. Ehkä esim. mummia rakastava lapsesi saattaisi haluta sen aikanaan nostalgian kaipuussa itselleen.

Arvostan. Nykyään ei arvosteta lähinnä sen vuoksi, että on kivempi ostaa kaupasta krääsää ja sellaista mitä ihan jokaiselta löytyy omasta kodista, ettei olisi erilainen.

Kyllähän se olisi ihan kiva saada handjob lahjaksi.

Arvostan käsitöitä ja teen itse.

En kuitenkaan anna lahjaksi, sillä jokaisella on niin oma makunsa niin värin, tyylin kuin materiaalien suhteen. Ellei joku sitten erikseen pyydä. Maailma on niin tavaraa pullollaan, että harva meistä välttämättä tarvitsee lisää.

En. Sisustukseni on suunnilleen valmis enkä kaipaa tänne mitään sellaista, jota en ole itse valinnut ja harkinnut huolella. Sama pätee vaatteisiin ja muihinkin tavaroihin. Minulla ei ole myöskään säilytystilaa tavaroille, joita en aio koskaan käyttää missään. Sellainen käsityö, joka kuluisi käyttämällä, olisi ok.

En ymmärrä edes kaikkien muiden ihastelemia villasukkia. Minulla on ollut kolme sopivaa paria viimeiset kymmenen vuotta ja yhdetkään ei ät ole kuluneet niin, että uuden parin tarvisin niiden tilalle. Ja käytän kyllä paljon talvisin. Pärjäisin hyvin yhdelläkin parilla, mutta sain kaksi paria lisää - joko arvaatte mistä? - lahjaksi.

Olen antanut. Saa laittaa kierrätykseen.

Miten saatte villasukista käyttötavaraa?