Lue keskustelun säännöt.
Poika ja miniä pahoina, kun sanoin etteivät heidän lapset ole tervetulleita kesäpaikkaamme.
17.06.2020 |
Minulla on ihana mökki saaristossa, jossa vietän suurimman osan kesää. Kulkuyhteydet ovat hankalat, mökki ei ole suuren suuri (olo/takkahuone, ruokahuone ja baarikeittiö, kaksi makuuhuonetta ja lasitettu veranta sekä terassia, jossa mm ulkotakka ja kesäkeittiö. Rantasauna ja laituri veneille.
Poikani ja hänen vaimonsa haluavat tulla mökilleni pariksi kolmeksi viikoksi heinäkuussa. Sanoin, että ei käy, heillä kolme pientä lasta, nuorin vasta vauva. En jaksa lasten riehumista ja huutoa. Haluan keskittyä omiin juttuihin ja olla rauhassa. Saari ei ole sopiva paikka pienille lapsille, siellä ei ole leikkipaikkoja eikä tekemistä. Lisäksi mainitsin vielä koronan syynä, mutta tosiasia on, että meluavat pikkulapset ahdistaa jo ajatuksenkin tasolla.
Poika veti erityisesti herneen nenään, kun ei voi tulla ”omaan” saareen. Sori, mun se on.
Kommentit (401)
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyajan lapsiperhe jaksa jumittaa missään saaressa 2-3 viikkoa. Provo.
Tämä! Kukaan ei halua lapsiperheen kanssa saateen kolmeksi viikoksi, nyt on liikaa värikynää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee vain mieleen kysymys että mitä olet tehnyt kun olet saanut kasvatettua tuollaisen lapsen (poikasi), joka pitää selvyytenä tulla puolihoitoon mökille? Ja loukkaantuu kun kielletään..
kyllä meidät on kasvatettu niin ettei tällaisia tilanteita edes tule vastaan.
Kerrotko meille tyhmemmille. että miten teit sen?
Ajatteletko tosissasi että se mökki on vain sinun? Ehkä papereissa, mutta silti. Et taida muutenkaan olla heidän kanssaan paljoa tekemisissä, jos et kestä lasten ääntä. Sitäpaitsi se mökki tulee olemaan todennäköisesti joskus poikasi oma.
Meillä on oikeasti pieni mökki (2 pientä makkaria, toiseen mahtuu ainoastaan yksi kerrossänky. Lisäksi tupakeittiö/olohuone. Neliöitä ehkä noin 30). Silti joka kesä olemme kaikki 4 sukupolvea (yht. 12 hlö) siellä yhtäaikaa. Kaikki saavat tulla ja lähteä milloin haluavat, kavereiden kanssa tai yksinään. Nukkumapaikkoina ovat kerrossänky, parisänky, sohva, lattia, saunan pukuhuone tai teltta. Ja kaikki saavat tulla iästä riippumatta. Eikä lapsille tarvitse olla mitään erikoista tekemistä. Vedessä leikkiminen sekä ihan vaikka kivien tai keppien tutkiminen kiinnostavat. Vähän vanhemmillekin lapsille löytyy varmasti tekemistä. Ja meillä siis kaikki osallistuvat päätöksentekoon, esim jos sinne aiotaan ostaa jotain uutta, kaikkien mielipidettä kysytään ensin. Saaressa on siis meidänkin mökki.
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko tosissasi että se mökki on vain sinun? Ehkä papereissa, mutta silti. Et taida muutenkaan olla heidän kanssaan paljoa tekemisissä, jos et kestä lasten ääntä. Sitäpaitsi se mökki tulee olemaan todennäköisesti joskus poikasi oma.
Meillä on oikeasti pieni mökki (2 pientä makkaria, toiseen mahtuu ainoastaan yksi kerrossänky. Lisäksi tupakeittiö/olohuone. Neliöitä ehkä noin 30). Silti joka kesä olemme kaikki 4 sukupolvea (yht. 12 hlö) siellä yhtäaikaa. Kaikki saavat tulla ja lähteä milloin haluavat, kavereiden kanssa tai yksinään. Nukkumapaikkoina ovat kerrossänky, parisänky, sohva, lattia, saunan pukuhuone tai teltta. Ja kaikki saavat tulla iästä riippumatta. Eikä lapsille tarvitse olla mitään erikoista tekemistä. Vedessä leikkiminen sekä ihan vaikka kivien tai keppien tutkiminen kiinnostavat. Vähän vanhemmillekin lapsille löytyy varmasti tekemistä. Ja meillä siis kaikki osallistuvat päätöksentekoon, esim jos sinne aiotaan ostaa jotain uutta, kaikkien mielipidettä kysytään ensin. Saaressa on siis meidänkin mökki.
Piti vielä sanoa, että ruoat tehdään ja ostetaan yhdessä.
Miten joku kehtaa edes ehdottaa parin kolmen viikon kyläilyä? Ja mitä noin pitkän ajan edes toisten nurkissa tekisi, pienten lasten kanssa vielä. 1 tai 2 yön vierailu olisi ollut varmaan molemmin puolin ihan mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko tosissasi että se mökki on vain sinun? Ehkä papereissa, mutta silti. Et taida muutenkaan olla heidän kanssaan paljoa tekemisissä, jos et kestä lasten ääntä. Sitäpaitsi se mökki tulee olemaan todennäköisesti joskus poikasi oma.
Meillä on oikeasti pieni mökki (2 pientä makkaria, toiseen mahtuu ainoastaan yksi kerrossänky. Lisäksi tupakeittiö/olohuone. Neliöitä ehkä noin 30). Silti joka kesä olemme kaikki 4 sukupolvea (yht. 12 hlö) siellä yhtäaikaa. Kaikki saavat tulla ja lähteä milloin haluavat, kavereiden kanssa tai yksinään. Nukkumapaikkoina ovat kerrossänky, parisänky, sohva, lattia, saunan pukuhuone tai teltta. Ja kaikki saavat tulla iästä riippumatta. Eikä lapsille tarvitse olla mitään erikoista tekemistä. Vedessä leikkiminen sekä ihan vaikka kivien tai keppien tutkiminen kiinnostavat. Vähän vanhemmillekin lapsille löytyy varmasti tekemistä. Ja meillä siis kaikki osallistuvat päätöksentekoon, esim jos sinne aiotaan ostaa jotain uutta, kaikkien mielipidettä kysytään ensin. Saaressa on siis meidänkin mökki.
Se, joka maksaa verot, omistaa sen ihan tosissaan. Näin minä ajattelen. Vastaavasti en myöskään kuvittele, että poikani ja miniän omistama talo ei olisi vain ja ainoastaan heidän. Jos aikuiset lapseni kuvittelisivat omistavansa jonkun oikeuden mökkiin, jonka olen hankkinut heidän ollessaan jo AIKUISIA, niin minäkin kuvittelisin silloin omaavani jotain sananvaltaa heidän asumukseensa. Ei mökki ole sen kummempi, kiinteistö mikä kiinteistö.
Sitä paisi ap voi myydä,sen mökin pois ennen kuin kuolee, jos niin tahtoo.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itsellä pienet lapset, mutta haluisin kysyä näiltä ap:n arvostelijoilta, että ottaisitteko itse vanhempanne tai appivanhempanne KOLMEKSI VIIKOKSI kylään kesälomallanne. Mä en kyllä jaksais. Ihan oikeesti. Kolme päivää vieraita on ehdoton maksimi ja se koskee myös kaikkia sukulaisia.
Tämä on hyvä kysymys!
Kolme viikkoa on kuitenkin suurin osa lomasta. Suomessahan se yleisin kesälomapituus on 4-5 viikkoa. Minäkin toivoisin tähän nyt vastauksia pikkulasten vanhemmilta.
Minä voin vastata. Olen yhden pikkulapsen vanhempi. Kyllä ottaisin ihan mielelläni vanhempani kylään kolmeksi viikoksi. Meillä on erittäin läheiset välit, ja en näe asiassa mitään ongelmaa. Omat vanhempani eivät kylläkään ikinä kieltäisi meitä tulemasta kylään... etää meillä on aika erilainen perhekulttuuri kuin ap:n perheellä. Me saamme iloa siitä, että autamme toisiamme ja teemme toisillemme hyvää. Emme ajattele ensimmäisinä omaa itseämme. Se tuo meille onnea.
Kyllä mullakin on erittäin läheiset välit vanhempiini, mutta en silti vaivaisi heitä menemällä lasteni kanssa KOLMEKSI VIIKOKSI heidän mökilleen. Ja joo, äärimmäisessä hädässä ottaisin heidät kyllä kolmeksi viikoksi meille asumaan. Mutta kyläilyjen suhteen meidän suvussa on sanaton sääntö, että liikaa ei vaivata. Mä luulen, että mun vanhemmat jaksaisivat meitä maksimissaan sen saman kolme päivää ja viimeistään siinä vaiheessa lähtisivät kotiin. Pitävät toki lapsistaan ja lastenlapsistaan, siitä ei ole kyse. Meillä halutaan vain antaa omaa rauhaa, eikä kukaan halua vaivata liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itsellä pienet lapset, mutta haluisin kysyä näiltä ap:n arvostelijoilta, että ottaisitteko itse vanhempanne tai appivanhempanne KOLMEKSI VIIKOKSI kylään kesälomallanne. Mä en kyllä jaksais. Ihan oikeesti. Kolme päivää vieraita on ehdoton maksimi ja se koskee myös kaikkia sukulaisia.
Tämä nyt on selvä provo. Yksikään miniä ei todellakaan ehdota kolmea viikkoa jossain saaressa anopin kanssa.
No meidän tytär ja vävy asuvat lastensa kanssa seinän takana (paritalo). Lapset saavat tulla milloin tahansa tänne, esim. jos haluaa leikkiä jollain, mitä kotona ei ole, tai saattavat tulla ihan vaikka vain katsomaan mitä teemme. Ikinä en ole kieltänyt tulemasta, vaikka olisi joku työjuttu kesken. Lisäksi käymme kesäisin lähes joka viikonloppu mökillämme yhdessä, myös toinen tytär tulee aina. Kaikki tekevät hommia ja ruokaa yhdessä. Ja todellakaan he eivät ole mitään vieraita, vaan perhettä. Lapset saattavat tulla välillä meille muutamaksi päiväksi kotona tai mukaan mökille, jotta vanhemmat saavat hetken olla kaksin. He viettävät myös useita päiviä vävyn perheen kotona, yleensä noin viikon kerrallaan. Itsellä ei tulisi mieleenkään kieltää heitä tulemasta meille tai mökille.
Uhhuh kuka haluaa mennä viikkokausiksi jonkun toisen mökille asumaan ahtaasti, vaikka nyt sitten omien vanhempiensa. Minulle juhannus appivanhempien mökillä on jo ihan riittämiin ja sitten on jo ihana päästä omaan rauhaan. Ja tuommoinen saarimökki kuulostaa sitä paitsi ihan painajaiselta pikkulasten kanssa, vaikka ilmeisesti mukavuudet on kohdallaan ja tilaakin riittää.
No, joka tapauksessa tämän asian olisi voinut hoitaa fiksusti ja aikuismaisesti, todeten että mökki on hankala lasten kanssa ja kolme viikkoa on liian pitkä aika, tulkaa vaikka viikonlopuksi. Mutta toki jos et halua tavata poikaasi ja lapsenlapsiasi ollenkaan, niin sitten on varmasti järkevää rikkoa välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en sekuntiakaan voi uskoa että joku haluaa pienen vauvan ja pikkulapsien kanssa anopin mökille saareen kolmeksi viikoksi!
Ei vaan voi olla totta, sori!
Ymmärrän kyllä aloittajaa sikäli, että kyllähän pienet lapset tuovat tullessaan aina meteliä ja häslinkiä. Heitä on vahdittava koko ajan ja heille täytyy antaa huomiota. Itse olen iltaisin aivan rättiväsynyt, kun olen saanut lapsen nukkumaan, ja minulla on sentään vain yksi kaksivuotias. Minun ja puolisoni vanhemmat rakastavat lastamme hurjasti, mutta kyllä he vaan jo väsyvät kaikesta siitä hurlumheista mitä mukula luo ympärilleen, vaikka se olisi kivaakin. Siksi mietin hyvin tarkkaan, mitä kehtaan pyytää ja mitä en. Olen myös käskenyt isovanhempia sanomaan suoraan, jos eivät jaksa meidän seuraa :D On läheiset ja lämpimät välit kaikkien kanssa.
Mielestäni aloittaja olisi kuitenkin voinut vaikka ehdottaa, että poika perheineen tulisi mökille esimerkiksi yhdeksi viikonlopuksi. Ei toki mikään pakko ole ottaa ketään vieraita vastaan, mutta itse en tahtoisi omaa perhettäni ihan kokonaan torjua. Tietenkin pelisäännöt pitäisi tehdä selväksi eli aloittaja ei ole lapsenvahti eikä passaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vanhempi huolehtii niistä lapsistaan.
Minusta tuollainen olisi ihanaa, jos joskus must tulee isovanhempi.
Tapaan säännöllisesti lapsenlapsiani, mutta omien lasteni kanssa olen epäonnistunut. He eivät näe minua vanhempana ihmisenä, joka ei jaksa enää kuten ennen. Helposti tulee sanomista, jos kerron olevani väsynyt, että on en jaksa.
Silloin menee hyvin, kun pyykkään ja passaan kuten nuorempana. Toivoisin jo välillä, että he pyörittäisivät ruoka- yms. palettia ja minä saisin olla vain lastenlasten kanssa ja olla jo saavana osapuolena. Meillä pamahtaa aikuisten lasten kanssa vanhat äiti-lapsi roolit herkästi päälle, kun vietetään aikaa mökillä. Eli jotain on mennyt kasvatuksessa pieleen.
Parhaiten menee, kun olen ipanoiden kanssa ja vanhemmat käyvät kylässä.
Menevätkö nämä roolit päälle silloinkin kun olet heillä? Se on omien kokemusteni perusteella helpoin tapa välttää tämä asia. Harva omassa kodissaan passauttaa vierailla kotitöitä. Eli mene heidän luokse tapaamaan lapsenlapsia.
En suoraan sinulle sano, kun en todellista tilannetta tiedä. Mutta moni isovanhempi ei tajua teiden kulkevan molempiin suuntiin. Minusta ainakin on mukava ajella omalta kylältä välillä pois lasteni perheiden luokse. Siellä meidän keskinäinen oleminen on rennompaa ja jotenkin "aikuisempaa".
Tämä on muuten niin totta. Lapsiperheen lähteminen vaatii aina melkoisen työn ja tavaramäärän, yksi mummo tai pappa matkustaa helposti. Lapset viihtyy kotona kun on omat lelut ja sängyt ja muut eikä tarvitse varoa koriste-esineitä ym. mitä mummolassa monesti on esillä. Isovanhemmat voi keskittyä viihdyttämään lapsia ja vanhemmat saa sillä välin tehtyä kotihommia, niitäkin joita ei muuten tahdo ehtiä lastenhoidolta tehdä.
Ymmärrän aloittajaa täysin, mutta toisaalta en. Tai siis, miksei oman perheensä kanssa haluaisi olla vaikka yhtä viikonloppua tai viikkoa kesässä? Miten voi olla, että omat perheenjäsenet ovat noin suuri rasite? Onko ap muuten sosiaalinen ihminen?
Minulla isän vanhemmat ovat vähän vastaavia. Meidät lapsenlapset piti aina viedä ulos, ettemme sotke sohvatyynyjä ja leikit piti tiiviisti pitää yhdessä lastenhuoneessa. Mummilla meni hermo helposti, ja kutsuja kylään tuli todella vähän. Tästä on seurannut se, että emme koskaan olleet kovin läheisiä, ja mummon ollessa jo reippaasti auringonlaskun puolella, hän alkoi kysellä jatkuvasti kylään, ihmetteli kun emme olleet innokkaita käymään siellä jatkuvasti ja uhriutui, kun välit ovat kiusalliset. En juuri edes tuntenut mummoa, joka aina puhui minusta ja äidistäni vähän pahasti tai kommentoi elämäämme, eikä ottanut enää yhteyttä täytettyäni 18, ennen kuin itse veteli viimeisiään.
Ei aloittajan tarvitse majoittaa poikaansa koko kesäksi, mutta minulle ainakin perheen ja läheisten kanssa oleminen on keskeistä, tuo kesän tunnun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset ihmiset on todella usein hyvin itsekkäitä. Minunkin kupeitteni hedelmä kuvitteli, että olen milloin tahansa olemattomalla varoitusajalla käytettäväksi lapsenvahtina. No, en ole; minulla on omakin elämä. Jos ajoissa sovitaan eikä ole jatkuvaa, niin sitten tietysti, mutta jos minuun suhtaudutaan itsestäänselvyytenä, alkaa vanhakin akka äkkiä ikäväksi.
Onneksi et ole äitini, minun äitini ei ikinä käyttäisi omasta lapsestaan tuollaista halventavaa "kupeitteni hedelmä" nimitystä.
Tuo "kupeitteni hedelmä" on käytössä tuolla lapsettomien (velojen ) piireissä. Ei kukaan oikeasti äiti käytä ko nimitystä.
Millä lailla se on halventava? Minusta se kuulostaa melkein raamatulliselta, mutta en oikein ymmärrä miten se on halventaa. Olen kuullut per*ehedelmää käytettävän samoin, ja se on oikeasti halventava, mutta tämä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aloituksesta voidaan havaita, että nykyisestä syntyvyyden laskusta voidaan syyttää paitsi itsekkäitä millenniaalifeministejä, myös vielä itsekkäämpiä suurten ikäluokkien (1945-65) feministejä.
M/40
Jos et olisi syrjäytynyt jo kouluiässä, tietäisit, etteivät suuret ikäluokat ulotu 60-luvulla syntyneisiin millään laskuopilla.
Kyseessä on laskennallinen määritelmä. Suuret ikäluokat, jotka ehtivät päästä helppoon elämään kiinni ennen 90-luvun lamaa, eivätkä ole otettaan sittemmin irroittaneet. Tosin ehkä tarkemmin ottaen aikavälin pitäisi ollakin 1945-63. 1965 syntyneissä saattaa olla jo niitä, jotka ovat kokeneet kusetuksen joka nuorempiin ikäluokkiin on suunnattu 90-luvun lamasta lähtien.
M/40
"Suuret ikäluokat" syntyivät sodan jälkeen 1945-1950 ja "helppoa elämää" emme todellakaan viettäneet. Mene puhumaan tuota soopaasi muualle. 1950-luku oli Suomessa erittäin köyhää, perheet olivat suuria +10 lasta oli hyvin tavallista. Nämä suuret ikäluokat muuttivat massoittain Ruotsiin työn perässä täysin kielitaidottomina; vertaa tämän päivän maahantulijat, jotka lähtevät työn perään kielitaidottomina vieraisiin kulttuureihin. Silloin suomalaiset pääsivät suoraan töihin liukuhihnalle.
Suomeen jääneet "suuret ikäluokat" jäivät myös 90-luvun laman jalkoihin. Työpaikat menivät alta (teollisuustyö siirtyi muualle) ja huonolla pohjakoulutuksella ei enää löytynyt uutta työpaikkaa. Syntyi "pitkäaikaistyöttömien " ryhmä, joille ei löytynyt työtä, mutta jotka olivat vielä liian nuoria eläkkeelle. Juuri näissä "suurissa ikäluokissa" on nyt paljon todella pienituloisia eläkeläisiä juuri sen takia, että viimeiset työvuodet kuluivat työttömyyskortistossa merkkaillen työkkärin "työtön, työtön, työtön " lappua. Toki heissä on myös hyväonnisia, jotka onnistuivat saamaan keskikoulupohjalta hyvän viran, mutta nämä onnekkaat ovat vähemmistönä.
Oon kans kuullu tästä paljain jaloin hiihtämisestä. Mahtaa olla ollut kovaa hommaa! Sitä olen aina miettinyt, että miten se paljas jalanpohja saatiin luistamaan riittävästi kouluun hiihtäessä, että ei tuhraantunut ihan tunteja matkaan. Tietty kovalla pakkasella jalkapohja varmaan jäätyi aika nopeasti, ja sillä oli sitten kätevä hiihdellä kansakouluun, mutta loskakelillä tätäkään hyötyä ei saanut, joten on täytynyt varmaan jotain vaseliinia laittaa jalanpohjaan tai jotain...
M/40
Äläpä kuule epäile :D. Minun edesmennyt isäni (s.1929) kertoi humalassa ollessaan koulunkäynnistään, että lumihangessa astuttiin paljain jaloin metsäneläinten ja lehmien (!!) jättämiin pissakohtiin kun olivat vielä lämpöisiä pissasta :D. Pikkupentuna vielä uskoin noi jutut. RIP isä<3.
Kyllähän se teitä "pullamössöjä" naurattaa tuo -40 ja -50 lukujen köyhyys. Tämän päivän konmarittajien ja yltäkylläisyydessä elävien on vaikea uskoa sitä, että tuolloin elettiin todellakin köyhyydessä. Ei ollut toimeentulotukia ja muutenkin kaikesta oli pulaa. Itse muistan vielä elintarvikesäännöstelynkin, olen jo niin vanha. Mutta turhaanpa näistä teille kerron, kun vastassa on naureskelu ja irvailu.
40-ja 50-luvun alussa syntyneet ovat kaikki halutessaan päässeet töihin, he ovat edenneet paljon urillaan joskus ilman mitään koulutusta...He ovat saaneet parhaat äitiys-ym. edut, heidän ei tarvinnut (mikäli opiskelivat) maksaa lainoistaan kiskurikorkoja. Mitä unohdin?...
Hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
k
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aloituksesta voidaan havaita, että nykyisestä syntyvyyden laskusta voidaan syyttää paitsi itsekkäitä millenniaalifeministejä, myös vielä itsekkäämpiä suurten ikäluokkien (1945-65) feministejä.
M/40
Jos et olisi syrjäytynyt jo kouluiässä, tietäisit, etteivät suuret ikäluokat ulotu 60-luvulla syntyneisiin millään laskuopilla.
Kyseessä on laskennallinen määritelmä. Suuret ikäluokat, jotka ehtivät päästä helppoon elämään kiinni ennen 90-luvun lamaa, eivätkä ole otettaan sittemmin irroittaneet. Tosin ehkä tarkemmin ottaen aikavälin pitäisi ollakin 1945-63. 1965 syntyneissä saattaa olla jo niitä, jotka ovat kokeneet kusetuksen joka nuorempiin ikäluokkiin on suunnattu 90-luvun lamasta lähtien.
M/40
"Suuret ikäluokat" syntyivät sodan jälkeen 1945-1950 ja "helppoa elämää" emme todellakaan viettäneet. Mene puhumaan tuota soopaasi muualle. 1950-luku oli Suomessa erittäin köyhää, perheet olivat suuria +10 lasta oli hyvin tavallista. Nämä suuret ikäluokat muuttivat massoittain Ruotsiin työn perässä täysin kielitaidottomina; vertaa tämän päivän maahantulijat, jotka lähtevät työn perään kielitaidottomina vieraisiin kulttuureihin. Silloin suomalaiset pääsivät suoraan töihin liukuhihnalle.
Suomeen jääneet "suuret ikäluokat" jäivät myös 90-luvun laman jalkoihin. Työpaikat menivät alta (teollisuustyö siirtyi muualle) ja huonolla pohjakoulutuksella ei enää löytynyt uutta työpaikkaa. Syntyi "pitkäaikaistyöttömien " ryhmä, joille ei löytynyt työtä, mutta jotka olivat vielä liian nuoria eläkkeelle. Juuri näissä "suurissa ikäluokissa" on nyt paljon todella pienituloisia eläkeläisiä juuri sen takia, että viimeiset työvuodet kuluivat työttömyyskortistossa merkkaillen työkkärin "työtön, työtön, työtön " lappua. Toki heissä on myös hyväonnisia, jotka onnistuivat saamaan keskikoulupohjalta hyvän viran, mutta nämä onnekkaat ovat vähemmistönä.
Oon kans kuullu tästä paljain jaloin hiihtämisestä. Mahtaa olla ollut kovaa hommaa! Sitä olen aina miettinyt, että miten se paljas jalanpohja saatiin luistamaan riittävästi kouluun hiihtäessä, että ei tuhraantunut ihan tunteja matkaan. Tietty kovalla pakkasella jalkapohja varmaan jäätyi aika nopeasti, ja sillä oli sitten kätevä hiihdellä kansakouluun, mutta loskakelillä tätäkään hyötyä ei saanut, joten on täytynyt varmaan jotain vaseliinia laittaa jalanpohjaan tai jotain...
M/40
Äläpä kuule epäile :D. Minun edesmennyt isäni (s.1929) kertoi humalassa ollessaan koulunkäynnistään, että lumihangessa astuttiin paljain jaloin metsäneläinten ja lehmien (!!) jättämiin pissakohtiin kun olivat vielä lämpöisiä pissasta :D. Pikkupentuna vielä uskoin noi jutut. RIP isä<3.
Kyllähän se teitä "pullamössöjä" naurattaa tuo -40 ja -50 lukujen köyhyys. Tämän päivän konmarittajien ja yltäkylläisyydessä elävien on vaikea uskoa sitä, että tuolloin elettiin todellakin köyhyydessä. Ei ollut toimeentulotukia ja muutenkin kaikesta oli pulaa. Itse muistan vielä elintarvikesäännöstelynkin, olen jo niin vanha. Mutta turhaanpa näistä teille kerron, kun vastassa on naureskelu ja irvailu.
40-ja 50-luvun alussa syntyneet ovat kaikki halutessaan päässeet töihin, he ovat edenneet paljon urillaan joskus ilman mitään koulutusta...He ovat saaneet parhaat äitiys-ym. edut, heidän ei tarvinnut (mikäli opiskelivat) maksaa lainoistaan kiskurikorkoja. Mitä unohdin?...
Piti sanoa 40-luvulla ja 50-luvun alussa...
Hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aloituksesta voidaan havaita, että nykyisestä syntyvyyden laskusta voidaan syyttää paitsi itsekkäitä millenniaalifeministejä, myös vielä itsekkäämpiä suurten ikäluokkien (1945-65) feministejä.
M/40
Jos et olisi syrjäytynyt jo kouluiässä, tietäisit, etteivät suuret ikäluokat ulotu 60-luvulla syntyneisiin millään laskuopilla.
Kyseessä on laskennallinen määritelmä. Suuret ikäluokat, jotka ehtivät päästä helppoon elämään kiinni ennen 90-luvun lamaa, eivätkä ole otettaan sittemmin irroittaneet. Tosin ehkä tarkemmin ottaen aikavälin pitäisi ollakin 1945-63. 1965 syntyneissä saattaa olla jo niitä, jotka ovat kokeneet kusetuksen joka nuorempiin ikäluokkiin on suunnattu 90-luvun lamasta lähtien.
M/40
"Suuret ikäluokat" syntyivät sodan jälkeen 1945-1950 ja "helppoa elämää" emme todellakaan viettäneet. Mene puhumaan tuota soopaasi muualle. 1950-luku oli Suomessa erittäin köyhää, perheet olivat suuria +10 lasta oli hyvin tavallista. Nämä suuret ikäluokat muuttivat massoittain Ruotsiin työn perässä täysin kielitaidottomina; vertaa tämän päivän maahantulijat, jotka lähtevät työn perään kielitaidottomina vieraisiin kulttuureihin. Silloin suomalaiset pääsivät suoraan töihin liukuhihnalle.
Suomeen jääneet "suuret ikäluokat" jäivät myös 90-luvun laman jalkoihin. Työpaikat menivät alta (teollisuustyö siirtyi muualle) ja huonolla pohjakoulutuksella ei enää löytynyt uutta työpaikkaa. Syntyi "pitkäaikaistyöttömien " ryhmä, joille ei löytynyt työtä, mutta jotka olivat vielä liian nuoria eläkkeelle. Juuri näissä "suurissa ikäluokissa" on nyt paljon todella pienituloisia eläkeläisiä juuri sen takia, että viimeiset työvuodet kuluivat työttömyyskortistossa merkkaillen työkkärin "työtön, työtön, työtön " lappua. Toki heissä on myös hyväonnisia, jotka onnistuivat saamaan keskikoulupohjalta hyvän viran, mutta nämä onnekkaat ovat vähemmistönä.
Oon kans kuullu tästä paljain jaloin hiihtämisestä. Mahtaa olla ollut kovaa hommaa! Sitä olen aina miettinyt, että miten se paljas jalanpohja saatiin luistamaan riittävästi kouluun hiihtäessä, että ei tuhraantunut ihan tunteja matkaan. Tietty kovalla pakkasella jalkapohja varmaan jäätyi aika nopeasti, ja sillä oli sitten kätevä hiihdellä kansakouluun, mutta loskakelillä tätäkään hyötyä ei saanut, joten on täytynyt varmaan jotain vaseliinia laittaa jalanpohjaan tai jotain...
M/40
Äläpä kuule epäile :D. Minun edesmennyt isäni (s.1929) kertoi humalassa ollessaan koulunkäynnistään, että lumihangessa astuttiin paljain jaloin metsäneläinten ja lehmien (!!) jättämiin pissakohtiin kun olivat vielä lämpöisiä pissasta :D. Pikkupentuna vielä uskoin noi jutut. RIP isä<3.
Kyllähän se teitä "pullamössöjä" naurattaa tuo -40 ja -50 lukujen köyhyys. Tämän päivän konmarittajien ja yltäkylläisyydessä elävien on vaikea uskoa sitä, että tuolloin elettiin todellakin köyhyydessä. Ei ollut toimeentulotukia ja muutenkin kaikesta oli pulaa. Itse muistan vielä elintarvikesäännöstelynkin, olen jo niin vanha. Mutta turhaanpa näistä teille kerron, kun vastassa on naureskelu ja irvailu.
40-ja 50-luvun alussa syntyneet ovat kaikki halutessaan päässeet töihin, he ovat edenneet paljon urillaan joskus ilman mitään koulutusta...He ovat saaneet parhaat äitiys-ym. edut, heidän ei tarvinnut (mikäli opiskelivat) maksaa lainoistaan kiskurikorkoja. Mitä unohdin?...
Inflaatio söi heidän asuntolainansa.
Vierailija kirjoitti:
Eikös lapset vois mennä miniän vanhempien riesaksi?
Jos niillä ei ole omaa saarta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itsellä pienet lapset, mutta haluisin kysyä näiltä ap:n arvostelijoilta, että ottaisitteko itse vanhempanne tai appivanhempanne KOLMEKSI VIIKOKSI kylään kesälomallanne. Mä en kyllä jaksais. Ihan oikeesti. Kolme päivää vieraita on ehdoton maksimi ja se koskee myös kaikkia sukulaisia.
Tämä on hyvä kysymys!
Kolme viikkoa on kuitenkin suurin osa lomasta. Suomessahan se yleisin kesälomapituus on 4-5 viikkoa. Minäkin toivoisin tähän nyt vastauksia pikkulasten vanhemmilta.
Minä voin vastata. Olen yhden pikkulapsen vanhempi. Kyllä ottaisin ihan mielelläni vanhempani kylään kolmeksi viikoksi. Meillä on erittäin läheiset välit, ja en näe asiassa mitään ongelmaa. Omat vanhempani eivät kylläkään ikinä kieltäisi meitä tulemasta kylään... etää meillä on aika erilainen perhekulttuuri kuin ap:n perheellä. Me saamme iloa siitä, että autamme toisiamme ja teemme toisillemme hyvää. Emme ajattele ensimmäisinä omaa itseämme. Se tuo meille onnea.
Kyllä mullakin on erittäin läheiset välit vanhempiini, mutta en silti vaivaisi heitä menemällä lasteni kanssa KOLMEKSI VIIKOKSI heidän mökilleen. Ja joo, äärimmäisessä hädässä ottaisin heidät kyllä kolmeksi viikoksi meille asumaan. Mutta kyläilyjen suhteen meidän suvussa on sanaton sääntö, että liikaa ei vaivata. Mä luulen, että mun vanhemmat jaksaisivat meitä maksimissaan sen saman kolme päivää ja viimeistään siinä vaiheessa lähtisivät kotiin. Pitävät toki lapsistaan ja lastenlapsistaan, siitä ei ole kyse. Meillä halutaan vain antaa omaa rauhaa, eikä kukaan halua vaivata liikaa.
Kun meillä oli putkiremontti, oltiin juurikin kolme viikkoa vanhempien kotona. Äitini vaatimalla vaati. Tosin lapsia oli vain kaksi.
Minä voin vastata. Olen yhden pikkulapsen vanhempi. Kyllä ottaisin ihan mielelläni vanhempani kylään kolmeksi viikoksi. Meillä on erittäin läheiset välit, ja en näe asiassa mitään ongelmaa. Omat vanhempani eivät kylläkään ikinä kieltäisi meitä tulemasta kylään... etää meillä on aika erilainen perhekulttuuri kuin ap:n perheellä. Me saamme iloa siitä, että autamme toisiamme ja teemme toisillemme hyvää. Emme ajattele ensimmäisinä omaa itseämme. Se tuo meille onnea.