Oravanpyörästä hyppääminen parikymppisenä, kokemuksia kellään?

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden päästä ole täällä itkemässä, kun et löydä sopivaa naista. Kolmekymppinen elämäntapatyötön ei olekaan enää in.

Olen nainen :D

Vierailija kirjoitti:

Voit hypätä pois, kunhan kustannat elämäsi itse. Vai oletatko muiden jatkavan työssäkäyntiä (oravanpyörää...) ja itsensä lisäksi elättävän myös sinut?

Itse rajaisin työttömyysturvan aikaa ja perustoimeentulotuen saamisen aikaa myös. Asumistukia pk-seudulla alas, nyt asutaan liian kalliisti ja työssäkäyvillä mahdoton maksaa Helsingin vuokria ilman tukia. Järjetön systeemi.

Kyllä nyt taas niin totisesti ajatellaan asioita! Meidän kolmekymppisten porukassa ei haittaa yhtään mitä kukakin tekee.

Mulla on tosi kiva työpaikka (perusduuni), ja mua ei haittaa pätkäkään että kaveri on nyt työtön koska haluu levätä ja ottaa lomaa. Ei paina yhtään maksaa veroa siitä että muut voivat hieman levätä.

Samoin kun mä olin työtön, puolisolla täysin ok. Ettekö koskaan voi olla onnellisia ittensä ja muiden puolesta? Eikö koskaan saa olla vaihtelua elämässä? Toisin ja puolin.

Mä enmmäkin säälin katkerat keskikäiset jotka suorittavat ja tuhoavat ittensä työelämässä jotta saadaan vakuutuksia ja velkoja pois.

Kun et ole omaisuutta kartuttanut, saat kaiken ilmaiseksi. Kannattaa hankkia lapset nuorena ja olla yh. Saatat saada tukina enemmän kuin lähes 3000€ omalla työllä tienaava.

Nyt jos olisin nuorempi, tekisin kaiken toisin ja yhteiskunta auttaisi siinä. Nyt ei auta, koskatyhmänä köyhänä kerrytin omaisuutta, enkä saa edes toimeentulotukea, jota saa ne joilla ei ole omaisuutta ja onnistuneet tukisurffauksessa hyvin. Ei kaikki ole tällaisia, vaikka tuilla elävät.

Itse tajusin vasta lähes 40 vuotiaana, että luukultahan saa ilmaista rahaa. Tai omalla kohdalla olen sitä veronmaksun kautta tukenut, mutta että olisin saanut sieltä rahaa ilman veronmaksuakin.

Koska se perustulo tulee? Loppuu se omaisuutta edes vähän kerryttäneiden köyhien rökitys.