En tajua mistään mitään

Nyt on hyvä ja tarpeellinen kysymys. Ja hyvä kysymys. Miksi maailmasta on tullut tällainen ettei muka mitään osaa eikä kuulu mihinkään ?????

Erittäin hyvä kysymys.

On kuule monta jotka ajattelevat juuri samaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on hyvä ja tarpeellinen kysymys. Ja hyvä kysymys. Miksi maailmasta on tullut tällainen ettei muka mitään osaa eikä kuulu mihinkään ?????

Erittäin hyvä kysymys.

Tässähän ei ollut kysymys mistään "muka" osaamisesta,  vaan ihan oikeasti siitä, että ap ei yksinkertaisesti aivan oikeasti osaat tai ymmärrä mitään.

Lastit ambulanssiijbs aseeet

Voit alkaa ottaa selvää asioista joita et tajua ja jotka on sinulle jollakin tavalla merkityksellisiä. Itselle merkitykselliset asiat oppii paremmin. Jos taas asialla ei sinulle ole merkitystä niin ei sen ymmärtämättömyydenkään luulisi paljon painavan.

Vierailija kirjoitti:

Voit alkaa ottaa selvää asioista joita et tajua ja jotka on sinulle jollakin tavalla merkityksellisiä. Itselle merkitykselliset asiat oppii paremmin. Jos taas asialla ei sinulle ole merkitystä niin ei sen ymmärtämättömyydenkään luulisi paljon painavan.

Ei auta. Olen halunnut oppia vaikka mitä ja ollut innoissani, mutta kaikki kaatunut siihen kun ei vaan opi. Elämä on jäänyt sellaiseksi kuivaksi, ei oikein innostu mistään kun tietää jo ettei pääse siihen maailmaan sisään. Eikä edes kuulu piireihin.

Ala treenaa ja liikkua!siitä kun innostut niin aukeaa uusi maailma.

Aikuisiälläkin voi hakea diagnoosin, jos on ongelmia sosiaalisissa suhteissa. Tai esim. laaja-alaisia oppimisongelmia. Näihin saa apua.

Itse olen vasta 35-v tajunnut omaavani hyvin paljon autistisia piirteitä, mikä on vaikuttanut esim. uraan ja sosiaalisiin suhteisiin. Tämän tajuaminen ei sinänsä muuttanut mitään, mutta helpottaa omaa syyllisyyden tunnetta.

Mulla sama juttu. Olen kokeillut erilaisia töitä joissa en pärjännyt, en vaan pysty olemaan yhtä nopea ja tehokas kuin muut vaikka olisin ihan uusi alalla jo muutaman kuukauden päästä pitäisi olla todella hyvä ja kovasti aina yritän ja sitten potkitaan ulos kun en täyttänytkään kriteerejä. Sosiaalinenkaan en ole. Olen nyt taas sitten työtön. Rahan takia en pelkästään työtä haluaisi tehdä, miksi pitäisi herätä klo 6 joka aamu, mennä klo 8 töihin ja tulla ilta neljältä kotiin? Ihan sairasta elämää :/ Opiskelin graafikon alan muttei työtä löytynyt. Sitten freelancer hommia vain ja pimeänä netissä että edes jotain rahaa saa tukien päälle. Kyllä se nyt näin vaan on että jos ei ole super sosiaalinen tehopakkaus ja verkostoa ympärillä niin ihan turha yrittää ponnistaa kauhean pitäkke elämässä. Monet aina ajattelevat asian olevan itsestä kiinnu mutta ei kukaan mene pitälle jollei onni potkaise ja tunne oikeita ihmisiä. oma työ ja motivaation on 50% siitä. 

Varmaan uraohjukset sun muut jotka ovat elämässä pitkälle pötkineet sanoisivat että "potaskaa ihan itse oman elämäni rakensin ihan yksin" pah sanotko ettet hyötynyt että tunsit oikeaa porukkaa jotka sitten antoivat sinulle hyvät eväät jatkaa eteenpäin? :p niinpä. Ihminen on sosiaalinen eläin...jotkut vähemmän. Tuntuu että ymmärrän niin paljon mutten yhtään mitään maailmasta. Ihan sama mitä sanotte nyt elän vain itselleni ja ei edes hävetä enään elää tuilla.

Mene tiskariksi. Ei kaikista ole parhaimpiin hommiin, luulisi tuon jo oppivan aikaisemminkin. 

Zinccis

No, jotkut eivät opi ..

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama juttu. Olen kokeillut erilaisia töitä joissa en pärjännyt, en vaan pysty olemaan yhtä nopea ja tehokas kuin muut vaikka olisin ihan uusi alalla jo muutaman kuukauden päästä pitäisi olla todella hyvä ja kovasti aina yritän ja sitten potkitaan ulos kun en täyttänytkään kriteerejä. Sosiaalinenkaan en ole. Olen nyt taas sitten työtön. Rahan takia en pelkästään työtä haluaisi tehdä, miksi pitäisi herätä klo 6 joka aamu, mennä klo 8 töihin ja tulla ilta neljältä kotiin? Ihan sairasta elämää :/ Opiskelin graafikon alan muttei työtä löytynyt. Sitten freelancer hommia vain ja pimeänä netissä että edes jotain rahaa saa tukien päälle. Kyllä se nyt näin vaan on että jos ei ole super sosiaalinen tehopakkaus ja verkostoa ympärillä niin ihan turha yrittää ponnistaa kauhean pitäkke elämässä. Monet aina ajattelevat asian olevan itsestä kiinnu mutta ei kukaan mene pitälle jollei onni potkaise ja tunne oikeita ihmisiä. oma työ ja motivaation on 50% siitä. 

Varmaan uraohjukset sun muut jotka ovat elämässä pitkälle pötkineet sanoisivat että "potaskaa ihan itse oman elämäni rakensin ihan yksin" pah sanotko ettet hyötynyt että tunsit oikeaa porukkaa jotka sitten antoivat sinulle hyvät eväät jatkaa eteenpäin? :p niinpä. Ihminen on sosiaalinen eläin...jotkut vähemmän. Tuntuu että ymmärrän niin paljon mutten yhtään mitään maailmasta. Ihan sama mitä sanotte nyt elän vain itselleni ja ei edes hävetä enään elää tuilla.

Oikeassahan sinä olet, että työ täyttää päivistä 50%, mutta eikö sitä voisi ajatella niin, että töistä tienaa rahaa ja vapaa-ajalla sitten tekee jotain mielekästä ?

Zinc

Meillä olisi aika moni homma tekemättä, jos kaikki vain suostuisivat tekemään mielekästä työtä. 

Voi olla, ettei banaanit liikahtaisi ..

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit alkaa ottaa selvää asioista joita et tajua ja jotka on sinulle jollakin tavalla merkityksellisiä. Itselle merkitykselliset asiat oppii paremmin. Jos taas asialla ei sinulle ole merkitystä niin ei sen ymmärtämättömyydenkään luulisi paljon painavan.

Ei auta. Olen halunnut oppia vaikka mitä ja ollut innoissani, mutta kaikki kaatunut siihen kun ei vaan opi. Elämä on jäänyt sellaiseksi kuivaksi, ei oikein innostu mistään kun tietää jo ettei pääse siihen maailmaan sisään. Eikä edes kuulu piireihin.

Voisin itsekin kirjoittaa juuri näin. Olen yrittänyt monella eri keinolla tahkota yleissivistyksen perusteita kovaan kallooni, mutta lähes tuloksetta. Esimerkiksi peruskoulun ja lukion oppimäärästä muistan, että maailmansotia on käyty kahdesti ja Saksa liittyy merkittävästi ainakin toiseen niistä. Muuta en aiheesta osaisikaan kertoa, vaikka olen lukioaikojenkin jälkeen yrittänyt paikata madonreikiä tiedoissani. 

Lähipiirissäni on paljon ihmisiä, jotka ovat suorittaneet tutkintoja helpon oloisesti, koska "mua nyt vaan kiinnostaa kaikki ja haluan laajentaa sivistystäni". Huomaan että heidän lähtökohtansa asioiden opiskeluun eroavat valtavasti omistani tietty koulutusvuosien, mutta myös yleisen kognitiivisen kapasiteetin vuoksi. Seurueessa olen yleensä se tyyppi, joka peilaa muiden reaktioita ja itkee hiljaa sisällään ymmärtämättömyyttään, kun ei mitään viitsi kysyäkään ettei oma täydellinen typeryys paljastuisi. Jotenkin kumman kautta olen kuitenkin ympäröinyt itseni näillä tiedonjanoisilla itsensäkehittäjillä enkä uskalla strategiastani luopuakaan, sillä toivon (täysin turhaan) jonain päivänä kuuluvani myös henkisesti samaan joukkoon.

Kaikki mitä teet, on aina jonkun mielestä väärin. Ihan oikeasti.

Etsi ne, joiden mielestä se mitä teet, on oikein, mutta pysy erossa heistä. Pysy erossa myös niistä, jotka pitävät toimintaasi vääränä. Kuuntele heidän mielipiteensä, mene kotiisi itseksesi, ja mieti.

Mieti mitä sinä haluat. Älä anna paskaakaan siitä, mitä muut sinulta haluavat. Ala kulkea sitä kohti, mitä sinä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit alkaa ottaa selvää asioista joita et tajua ja jotka on sinulle jollakin tavalla merkityksellisiä. Itselle merkitykselliset asiat oppii paremmin. Jos taas asialla ei sinulle ole merkitystä niin ei sen ymmärtämättömyydenkään luulisi paljon painavan.

Ei auta. Olen halunnut oppia vaikka mitä ja ollut innoissani, mutta kaikki kaatunut siihen kun ei vaan opi. Elämä on jäänyt sellaiseksi kuivaksi, ei oikein innostu mistään kun tietää jo ettei pääse siihen maailmaan sisään. Eikä edes kuulu piireihin.

Voisin itsekin kirjoittaa juuri näin. Olen yrittänyt monella eri keinolla tahkota yleissivistyksen perusteita kovaan kallooni, mutta lähes tuloksetta. Esimerkiksi peruskoulun ja lukion oppimäärästä muistan, että maailmansotia on käyty kahdesti ja Saksa liittyy merkittävästi ainakin toiseen niistä. Muuta en aiheesta osaisikaan kertoa, vaikka olen lukioaikojenkin jälkeen yrittänyt paikata madonreikiä tiedoissani. 

Lähipiirissäni on paljon ihmisiä, jotka ovat suorittaneet tutkintoja helpon oloisesti, koska "mua nyt vaan kiinnostaa kaikki ja haluan laajentaa sivistystäni". Huomaan että heidän lähtökohtansa asioiden opiskeluun eroavat valtavasti omistani tietty koulutusvuosien, mutta myös yleisen kognitiivisen kapasiteetin vuoksi. Seurueessa olen yleensä se tyyppi, joka peilaa muiden reaktioita ja itkee hiljaa sisällään ymmärtämättömyyttään, kun ei mitään viitsi kysyäkään ettei oma täydellinen typeryys paljastuisi. Jotenkin kumman kautta olen kuitenkin ympäröinyt itseni näillä tiedonjanoisilla itsensäkehittäjillä enkä uskalla strategiastani luopuakaan, sillä toivon (täysin turhaan) jonain päivänä kuuluvani myös henkisesti samaan joukkoon.

Jos sä et uskalla kysyä, kun sä et tiedä jotain asiaa, niin sä et _koskaan_ opi ja jäät vain enemmän ja enemmän jälkeen. 

Jos taas myönnät tyhmyytesi ja nöyrryt, niin opit enemmän ..

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit alkaa ottaa selvää asioista joita et tajua ja jotka on sinulle jollakin tavalla merkityksellisiä. Itselle merkitykselliset asiat oppii paremmin. Jos taas asialla ei sinulle ole merkitystä niin ei sen ymmärtämättömyydenkään luulisi paljon painavan.

Ei auta. Olen halunnut oppia vaikka mitä ja ollut innoissani, mutta kaikki kaatunut siihen kun ei vaan opi. Elämä on jäänyt sellaiseksi kuivaksi, ei oikein innostu mistään kun tietää jo ettei pääse siihen maailmaan sisään. Eikä edes kuulu piireihin.

Voisin itsekin kirjoittaa juuri näin. Olen yrittänyt monella eri keinolla tahkota yleissivistyksen perusteita kovaan kallooni, mutta lähes tuloksetta. Esimerkiksi peruskoulun ja lukion oppimäärästä muistan, että maailmansotia on käyty kahdesti ja Saksa liittyy merkittävästi ainakin toiseen niistä. Muuta en aiheesta osaisikaan kertoa, vaikka olen lukioaikojenkin jälkeen yrittänyt paikata madonreikiä tiedoissani. 

Lähipiirissäni on paljon ihmisiä, jotka ovat suorittaneet tutkintoja helpon oloisesti, koska "mua nyt vaan kiinnostaa kaikki ja haluan laajentaa sivistystäni". Huomaan että heidän lähtökohtansa asioiden opiskeluun eroavat valtavasti omistani tietty koulutusvuosien, mutta myös yleisen kognitiivisen kapasiteetin vuoksi. Seurueessa olen yleensä se tyyppi, joka peilaa muiden reaktioita ja itkee hiljaa sisällään ymmärtämättömyyttään, kun ei mitään viitsi kysyäkään ettei oma täydellinen typeryys paljastuisi. Jotenkin kumman kautta olen kuitenkin ympäröinyt itseni näillä tiedonjanoisilla itsensäkehittäjillä enkä uskalla strategiastani luopuakaan, sillä toivon (täysin turhaan) jonain päivänä kuuluvani myös henkisesti samaan joukkoon.

Jos sä et uskalla kysyä, kun sä et tiedä jotain asiaa, niin sä et _koskaan_ opi ja jäät vain enemmän ja enemmän jälkeen. 

Jos taas myönnät tyhmyytesi ja nöyrryt, niin opit enemmän ..

Zinc

Moi Zinccis. Olen kyllä tätäkin toimintatapaa yrittänyt, mutta en viitsi kovin usein pilata muiden dynaamista ja soljuvaa keskustelua Välimeren alueen historiallisista tapahtumista kyselemällä itsestäänselvyyksiä. Usein googlailen näitä asioita sitten jälkeenpäin, vaikka en oikeastaan koekaan siitä olevan mitään hyötyä. 

Mistä elämään voi enää löytää iloa, sisältöä ja tekemistä. En puhu työstä (pelkästään). Nimittäin mitä järkeä siinä vapaa-ajassakaan on, jos ei kehity omissa mielenkiinnon kohteissaan eikä osaa mitään.

Mutta sitten työhaastattelussako pitäisi lässyttää niitä paska fraaseja, olen nopea oppimaan. KUN EN OLE!

Vierailija kirjoitti:

Mutta sitten työhaastattelussako pitäisi lässyttää niitä paska fraaseja, olen nopea oppimaan. KUN EN OLE!

Työhaastattelussa testataan sitä, osaako valehdella. Työhaastattelussa pitää valehdella ja haastattelijaa olettaa, että valehtelet. Jos valehtelet paremmin kuin muut, saat paikan.

Ei tässä maailmassa enää riitä mikään. Koko ajan vaaditaan enemmän ja enemmän joka puolella. Itse en pärjää missään työssä. Eikä pärjää moni muukaan. Olen nähnyt omin silmin.