Minulla on maski kasvoilla ja toivoisin niin kovasti...
Saatat nähdä minut maski kasvoilla kävelemässä vajaa 70- vuotiaan miehen kanssa. Olen silloin vakavaa syöpää sairastavan isäni kanssa.
Käytän isääni kävelyllä, jotta hänen kuntonsa paranisi ja hän selvityisi sairaudestaan. Isäni ei voi maskia pitää, koska hänen on vaikea hengittää maskin kanssa. Yritämme valita sellaisia paikkoja lenkkeilyyn missä on mahdollisimman vähän ihmisiä. Isäni jalat eivät kestä kuin mäkisiä maastoja, joten lenkkeilypaikat on aika rajattuja.
Miten ihmiset ovat pääsääntöisesti toimineet nähdessään minut maskin ja isäni kanssa? Kävelleet lähes päin, jopa uhmakkaasti!
En ymmärrä. En oikeasti ymmärrä. Ihan kuin maskeja pitävät olisivat joitain hulluja hysteerikkoja ja heihin voi ja pitää raivoaan purkaa.
Uskon, että suurimmalla osalla maskeja pitävistä on joku yhtä pätevä syy kuin minulla.
Toivoisin, että seuraavan kerran, kun näette meidät, ajattelisitte, että onpa hyvä, että sairas mies yrittää saada voimansa takaisin ja ottaisitte pari askelta sivulle varmistaen turvavälin.
Meillä kaikilla on rakkaita, joista emme haluaisi luopua. Minä teen kaikkeni, ettei minun tarvitse luopua isästäni.