Mitä tehdä, kun olen kiusattuna työpaikallani?
Vakivirka kunnallisella. Olen ainoa, joka joutuu rajaamaan työaikaa lapsen vuoksi, esim.en voi jäädä ylitöihin (aina, joskus voin). Varmaan liittyy muutakin tähän. Minua ei pyydetä mukaan kauppaan tai kahville, minulle ei aina puhuta, minua ei haluta mukaan työskentelyyn eikä auteta työssä, yksi työntekijä tuijottaa minua häiritsevästi ja vastaa aina tosi napakasti. Nämä ovat sellaisia pieniä asioita, jotka eivät koko ajan tapahdu, mutta säännöllisesti. Minulle tulee käsitys, että minusta ei pidetä ja esim.tuntuu nöyryyttävältä, kun uudet työntekijät varmaan ajattelevat, että mistä on kyse. En haluaisi lopettaa työssä, mutta en oikein tiedä miten jatkaa. Minun ammatilliset näkemykset ovat usein jotenkin huonompia. Ehkä vikaa on minussakin, en tiedä, mutta miten jatkaa tässä tilanteessa...
Kommentit (23)
En ole kenellekään kertonut asiasta enkä usko, että asian käsittely työpaikalla auttaisi. Ap
Olen aiemminkin ollut koulukiusattu ja varmaan olen jotenkin huono/erikoinen ihminen monellakin tapaa. Ap
Parasta olisi vaihtaa paikkaa.
Mutta ymmärrettävästi se ei aina onnistu. Joten toiseksi parasta on tehdä työnsä yksin, yrittämättäkään saada toisilta apua tai mitään. Palavereissa voi sitten vain istua hiljaa omiaan mietiskellen. Ideana on se, ettei odota toisilta yhtään mitään. Työskentelee kuin yksinyrittäjä. Jos vain alallasi onnistuu näin.
Luultavasti et ole yksin asian kanssa, yleensä huonon ilmapiirin tiedostavat kaikki.
"Minua ei pyydetä mukaan kauppaan tai kahville"
Pyydätkö itse toisia mukaasi?
Vierailija kirjoitti:
"Minua ei pyydetä mukaan kauppaan tai kahville"
Pyydätkö itse toisia mukaasi?
No tarkoitan, että pyytävät esim.viereisessä huoneessa olijan muttei minua. Olen kyllä itse mennyt vain mukaan, mutta sellaista se on, että ei ikinä pyydetä. Ap
On ollut esim sellaista, että kun pyydetään kehuja muista työntekijöistä (ns.huomataan hyvä), niin minusta ei ikinä sanota mitään. Olen siis kai ainoa, josta ei ole koskaan sanottu mitään. En oikeasti tiedä jos olenkin ihan surkea ja teen työni huonosti muihin verrattuna. Ap
Kaikilla nyt vain ei synkkaa niin hyvin keskenään. Ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti. Töissä ollaan tekemässä töitä, ei siellä tarvitse ystävyyssuhteita luoda. Peruskohteliaisuus riittää.
Käyttäjä34355 kirjoitti:
En ole kenellekään kertonut asiasta enkä usko, että asian käsittely työpaikalla auttaisi. Ap
Ei auta asian ottaminen esiin tuollaisessa yhteisössä. Joko lakkaat ajattelemasta noita kahvi ja kauppajuttuja ja et vaan välitä siitä tiuskijasta tai vaihdat paikkaa tai toivot, että joku päivä sinne tulee joku uusi. Jos joudut jäämään sairaslomalle, niin se on pahempi juttu, mutta ei välttämättä muuta mitään muuten kuin, että sinun on vaan sitten pakko jossain vaiheessa lähteä. Pomolta on ihan turha pyytää tukea, on kuitenkin tuon porukan kanssa samaa tai niiden talutusnuorassa.
Monessa tiimissä vallitsee huono ilmapiiri. Helpotetaan huonoa oloa valitsemalla mustalammas, syntipukki, minkä viaksi sitten kaikki laitetaankin. Ap, lue ryhmädynamiikasta. Jos se et olisi sinä niin joku muu. Olen ollut työelämässä 30 vuotta, joka tiimissä useimmiten nainen joka lajitellut työkaverinsa hyviin ja pahoihin. Aina joku ollut hampaankolossa. Epäkypsiä, ikääkin saattaa olla 60 v mutta aina draamaa ympärillä.
Tuo kiusaamistausta voi vaikuttaa sinun käyttäytymiseesi ja siihen, miten tulkitset tilanteita. Parasta olisi, jos sinulla olisi edes yksi luotettava kaveri töissä, jolta voisit kysyä, miltä tilanteet näyttävät hänen silmissään. Minustakin tuntuu välillä vähän kurjalta, kun näen, että joillain työkavereilla on jotain spesiaalia menossa keskenään, mutta ei sitä auta jäädä miettimään. On minullakin töissä muutama ihminen, joiden kanssa viihdyn paremmin, kuin muiden kanssa. Kaikkien kanssa olen väleissä.
Jos lapsen takia tulee poissaoloja tms., niin ainakin minä syyllistyn siitä herkästi, vaikka kukaan muu ei ole reagoinut siihen mitenkään. Tuon asian kanssa pitää vaan kovettaa itsensä. Sitä paitsi jos joku paheksuu, hän on todennäköisesti kasvattanut aiemmin omat lapsensa työssä käyvänä äitinä tai tulee tekemään sen tulevaisuudessa. Tuo asia ei välttämättä ole syy sinun kokemaasi syrjintään työpaikalla tai ainakaan ainoa.
Voisit itse kokeilla muuttaa omaa tekemistäsi. Pyydä jotakuta kaveriksi kauppaan, jos sitä kaipaat. Yritä olla hieman sosiaalisempi ja avoimempi, kerro jotain itsestäsi, äläkä välitä vaikkeivät heti lämpene.
Alat käydä niiden kanssa ulkona tupakalla, siellä ne pahimmat porukat syntyy.
Käyttäjä34355 kirjoitti:
On ollut esim sellaista, että kun pyydetään kehuja muista työntekijöistä (ns.huomataan hyvä), niin minusta ei ikinä sanota mitään. Olen siis kai ainoa, josta ei ole koskaan sanottu mitään. En oikeasti tiedä jos olenkin ihan surkea ja teen työni huonosti muihin verrattuna. Ap
Minusta tuo on aika tavallista. Yli 20 vuotta samalla työnantajalla, ja joskus olen jälkeenpäin kuullut, että olin hyvä jossain hommassa, jota tein ammuvainaan aikaan.
Mutta meneillä olevasta tilanteesta on vaikea saada tietoa.
"Huonon ilmapiirin tiedostavat kaikki."
Näin se on.
Kehityskeskustelussa olisi hyvä ottaa esiin tuo palautteen saaminen. Toivot, että saisit sekä positiivista että negatiivista palautetta, jotta tietäisit missä asioissa voisit parantaa.
No siis ei tässä ole kyse omasta kokemuksestani pelkästään, vaan kohtelu on kylmää. Aika vaikea sitä on toteennäyttää. Kai sitä pitää vaan sinnitellä yksinäni. Ap
Sinun Ap kannattaa suhtautua työpaikkaasi vain työnä. Jos ajattelet että itsessäi on vikaa niin se näkyy ulospäin.
Syitä voi tilanteeseen olla useampi. Työkaverisi voi oikeasti olla k***päitä tai siellä voi olla yksi sellainen ja muut lampaat seuraa perässä, tai mahdollista on että olet itse yliherkistynyt koulukiusaamisen myötä ja pelkäät sitä niin plajon, että näet sitä siellä missä sitä ei ole.
Sitten voi olla ihan harmiton tilanne, että jotkut ovat vain oikeasti ystävystyneet keskenään ihan oikeiksi ystäviksi ja ovat ehkä siksi läheisempiä keskenään.
Peruskohteliaisuus riittää, jos joku on ilkeä voit kysyä suoraan onko hän taroituksella ilkeä vai vain huomaamattaan. Jos on hämillään tilanteesta se on todennäköisesti ollut tiedostomatonta ja jos kieltää tai alkaa syyttelemään sinua niin on todennäköisesti juuri sellainen henkilö josta kannattaa pysyä muutenkin kaukana.
Mulla on 2 työpaikassa käynyt niin että olen joutunut vakavan työpaikkakiusaamisen uhriksi, onneksi muut kolleegat olivat tukena. Koskaan IKINÄ en ole kuullut että olisin ollut huono.
Mä on vaa semmonen ihminen joka vetää puolensa kaikki ne pahimmat. Nää 2 tapausta olivat psykopaattisia narsisteja ketä kukaan muu ei sietänyt.
Semmosta se on. Se on kaikki pienestä kiinni tässä elämässä.