Mikä on järkyttävin työhaastattelukokemuksesi

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksan ihmistä (8!!!) haastatteli, eikä ollut kyseessä mikään kovin kummoinen työtehtävä. Minä istuin heidän edessään, kaaressa noi kahdeksan tyyppiä. Jokainen teki muistiinpanojaan, kun joku kysyi. En saanut paikkaa.

Olen ollut samanlaisessa haastattelussa! Kyseessä oli palkanlaskijan paikka. En saanut paikkaa.

Onko kokemuksia akateemisilta aloilta?

Tämä ei ole järkyttävä, pikemminkin hämmentävä. Olin aika nuori ja työkokemusta oli vain parista työpaikasta, joista toinen oli saman yrityksen toinen osasto. Työ oli hyvin samanlaista. Hämmentävää oli siis se, kun haastattelijana toimi entinen esimieheni, joka ei ilmiselvästi muistanut minua. Ei se mitään, se on ihan ymmärrettävää. Mutta siinä vaiheessa kun kysymykset kiertävät kehää, vaikka oli jo tullut ilmi edellisen työpaikkani olevan saman firman osasto ja haastattelijan olevan entinen esimieheni, olo oli kuin piilokamerassa.

"Mitä sun työnkuvaan kuului edellisessä työssäsi?" Luulisi sun entisenä esimiehenä tietävän mitä siellä osastolla tehdään, vaikka et henkilökohtaisesti mua muistaisikaan... Tietenkään näin en vastannut, vaikka mielessäni ajattelin.

"Voiko sun edelliselle esimiehelle soittaa ja kysyä suosituksia" Ai haluat soittaa itsellesi? Vaikka et muista mua? Toki, ihan vapaasti. Saatan antaa myös sitä edeltävän esimiehen tiedot, jos haluat.

"Uskotko pärjääväsi tässä työympäristössä " No jos haen uudestaan töitä samasta firmasta, niin mitäpä luulet? Luonnollisesti en näin vastannut.

Ja niin edelleen.

Todennäköisesti hän vain kysyi tismalleen samat kysymykset kaikilta, riippumatta missä oli ollut aiemmin töissä. Olihan tuo silti hieman hämmentävää. Jälkikäteen aloin miettiä, että tallennettiinko haastattelu jonkun muun kuultavaksi, mutta siitäkin olisi pitänyt erikseen mainita.

Sain toki paikan.

Vierailija kirjoitti:

Vuokrafirman täti tuntui ymmärtävän kaiken sanomani väärin.

Esim. kysyi miten otan palautetta vastaan, ja sanoin että mielestäni hyvin ja yleensä kun saan asioita hetken ajatella kykenen erinomaisesti näkemään asioiden eri näkökulmat, en vain omasta näkökulmastani, vaan myös yrityksen.

Tähän hän alkoi paasaamaan miten mököttäminen ei kuulu millään tavalla työyhteisöön eikä sellainen ole suvaittua missään. Jäin hieman suu auki ihmettelemään että missä kohtaa sanoin suuttuvani palautteesta......

Tutulta kuulostaa! Multa vuokrafirman haastattelija kysyi, että "miten suhtaudut ristiriitoihin työpaikalla?" Vastasin, että "eihän ne kivoja ole". Sitten alkoi paasaus, miten pitää sietää erilaisuuttaa, ristiriitoja ja olla välittämättä pahoista puheista duunissa jne. 

Näille vuokrafirmoille ei ole mitään merkitystä työntekijän työyvinvoinnilla, kunhan saavat tuupattua vaan hakijan jonnekin ja rahat kassaansa.

Ei tiennyt paikasta johon hain yhtään mitään, selvittelyn jälkeen kävi ilmi että siihen oli jo otettu joku... sanoi että palkkaisi minut heti, öö niin mihin? Ei tullut yhteydenottoa eikä mitään jälkeenpäin. Aivan turha koko juttu siis, vtuttaa vieläkin kun mietin. Miksi hitossa mut edes pyydettiin sinne?

Olin pitkäaikaistyötön ja asuin Kuopiossa. Hain yhtä työpaikkaa Helsingistä ja sain kutsun haastatteluun. Haastattelussa sanoivat suoraan, että haluavat palkata helsinkiläisen, ettei tule mitään ongelmia asunnon hakemisen kanssa ja työntekijä pystyy aloittamaan suht nopeasti. Minut pyysivät haastatteluun siksi, kun minulla oli niin hyvä hakemus. Tuli todella p*ska fiilis. Ymmärrän, että helpoin palkata paikallinen töihin, mutta törkeää oli pyytää minut haastatteluun vain siksi, että näkevät kuka niin hyvän hakemuksen on tehnyt. Tulin haastatteluun Kuopiosta asti ja käytin aikaa ja rahaa sitä varten. Ei sitten yhtään voitu ajatella minun tunteita. 

Löytyy parikin esimerkkiä:

Monta vuotta sitten eräässä paikassa naishaastattelija haukkui maasta taivaaseen entisen työntekijän (jonka paikalle hain) ja kertoi vielä henkilön etunimen. Sama haastattelija tenttasi moneen kertaan, että ihastunko helposti miespuolisiin työkavereihin, heillä kun on talo täynnä komeita myyntimiehiä, jotka laittaa nuorten naisten päät pyörälle.

Päätin jo haastattelun aikana, etten ota työpaikkaa vastaan.

Haastattelussa kysyttiin (pienehköllä paikkakunnalla), että "kenenkäs tyttäriä sitä ollaan?" Olin 39 -vuotias. Enpä älynnyt kysyä, että miten se tähän työnhakuun liittyy? 

Eka työpaikkahaastattelu oli erittäin outo kokemus. 

Hain 80 -luvulla kesätöitä paikkakuntani suuresta yrityksestä. Oli yleinen fakta, että kesätöihin pääsivät ensisijaisesti ne, keiden vanhemmat tai toinen vanhemmista olivat ko. yhtiön palveluksessa. Minun kohdallani ei ollut näin, mutta hainpa silti.

Haastattelijana toimi eräs vanhempi herra, joka piti varmaan aikansa kuluksi nuorille pitkiä jaarittelevia haastattelutuokiota ja kyseli tietysti vanhempien tekemiset sun muut epäolennaiset jutut. Ukko oli ilmeisen innostunut juuri markkinoille tulleista kotitietokoneista, niistä hänellä riitti juttua. Paras oli, kun setä arveli, että voisin ehkä saada heiltä toimistosta töitä, jos meille kotiin hankitaan ensin kotimikro, millä voisin harjoitella?!

Simppeli homma! Kotiin vaan puhumaan yksinhuoltaja äitini kanssa, että kuuleppas nyt meille pitääkin hankkia superkallis kotimikro.

No, en oikeasti kehdannut sanoa äidilleni mitään koko asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkäaikaistyötön ja asuin Kuopiossa. Hain yhtä työpaikkaa Helsingistä ja sain kutsun haastatteluun. Haastattelussa sanoivat suoraan, että haluavat palkata helsinkiläisen, ettei tule mitään ongelmia asunnon hakemisen kanssa ja työntekijä pystyy aloittamaan suht nopeasti. Minut pyysivät haastatteluun siksi, kun minulla oli niin hyvä hakemus. Tuli todella p*ska fiilis. Ymmärrän, että helpoin palkata paikallinen töihin, mutta törkeää oli pyytää minut haastatteluun vain siksi, että näkevät kuka niin hyvän hakemuksen on tehnyt. Tulin haastatteluun Kuopiosta asti ja käytin aikaa ja rahaa sitä varten. Ei sitten yhtään voitu ajatella minun tunteita. 

Minä tein samanlaisen matkan Helsingistä Jyväskylään. Haastattelijakaksikko hymyili leveästi ja kertoi kutsuneensa minut haastatteluun vain nähdäkseen, kuka viitsii Helsingistä asti hakea tämmöiseen hommaan. Viransijaisuudesta oli kysymys. Ottivat sitten sen, jonka alun perin olivat halunneetkin. Toisen samanlaisen reissun olen tehnyt Tampereelle, mutta siellä ei sentään naureskeltu päin naamaa, näytettiin vain pitkästyneiltä.

Olen kertonut tämän ennenkin, mutta nuorempana kävin todella tympeän oloisen naisen haastateltavana. Hän esitti kaikki kysymykset lyttäävällä asenteella "sä et varmaan osaa ruotsia" tai "sä et varmaan osaa sitä/tätä". Lisäksi hän puhui kesken haastettelua pitkän puhelun toisen hakijan kanssa, jonka päättelin siitä, että hän kertoi puhelimessa paikassa. Loppuhuipennuksena nainen ihmetteli, miksi en ole ollut heillä työharjoittelussa tai miksi työkkäri ei ollut osoittanut minulle tätä paikkaa. Hän selasi jotain työkkäristä saatua paperipinoa monta kertaa läpi ja ihmetteli, kun minua ei löydy sieltä. 

Vastasin firman sivuilla olevaan ilmoitukseen konsultin paikasta maanantai-iltana. Tiistaiaamuna pyydettiin haastatteluun keskiviikoksi keskipäivälle. Järjestelin tietenkin kalenteriin tilaa ja pistin tukan tötterölle. Eihän nyt tuolla aikataululla pyydetä, ellei ole tosi kiinnostava!

Viidessä minuutissa kävi ilmi, että olen kyllä tosi kiinnostava, mutta minulle sopivaa asiakasta heillä ei ole. Kävimme asiallisen, rakentavan ja mielenkiintoisenkin keskustelun, mutta olisin mieluummin käynyt sen itselleni paremmin sopivana ajankohtana.

Hain aikoinaan mainostoimistoon, mistä selvisi vasta paikanpäällä, että siellä tehtiin mainontaa pääasiassa tuotteille, jotka eivät mahdu minun moraaliini. Paikan omistaja/pomo poltti tupakkaa ketjussa pienessä työhuoneessa koko ajan ja haastattelukeskustelu oli oudon syyllistävä ja kesti 3 h! En jotenkin kehdannut/uskaltanut lähteä pois keskenkaiken, vaikka oli todella huono olo siitä tupakansavusta, sillä minulla on astma. Jäänyt mieleen hirveänä kokemuksena ja näin ihmettelemään niitä, jotka työskentelivät siellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei pystytty kertomaan paljonko palkkaa työstä saisi.

Minulla samanlainen kokemus. Sanottiin vain että on TES:in mukainen. No, ihan mitätön palkkahan se oli ja osalle työntekijöistä veronmaksajat Kelan kautta maksoivat palkanlisää esim. asumistuen muodossa. Ja ihan täyspäiväisestä työstä oli kysymys.

Otin työn vastaan kun sitä tarjottiin ja tarkka palkka selkisi siinä ensimmäisen palkkakuitin yhteydessä. Onneksi itselläni ei ollut tarvetta jatkaa pitempään, vaan siirryin muualle muutaman kuukauden jälkeen.

Kyseinen firma oli Rovaniemellä sijaitseva yksityisyritys. Tämän jälkeen ymmärsin että suomalaisen työansio ei voi koskaan olla tarpeeksi matala paikalliselle kokkarivaikuttajalle. Ei vaikka ilmaiseksi tekisit työsi, niin aina on kuulemma "liian kalliit työvoimakulut". 

Eikö noissa parissa tapauksessa, missä jätetty valitsematta asuinpaikan mukaan ole rikottu lakia?

Haastattelija tivasi neljä kertaa haastattelun aikana, että eikö sulla tulis aika pitkä työmatka. Joka kerta vastasin, että ei, reilu puoli tuntia. Olen kulkenut paljon pidempäänkin työmatkaa. Haastattelun lopuksi piti saarnan siitä, että heillä ei sitten myöhästellä töistä ja työmatkaa on ihan turha käyttää tekosyynä myöhästymisiin. No ehkä hänellä oli huonoja kokemuksia jostain myöhästelevästä työntekijästä, mutta mua huvitti, kun pk-seudulla tuollainen 35 min työmatka on ihan normaali. Eikä mulla tietenkään ole tapana myöhästellä.

En saanut paikkaa. Ehkä palkkasivat jonkun vieressä asuvan.