Miten selität oman lihavuutesi?

Pulla ja jätski on niin hyvää.

Syön karkkia ja jätskiä.

Elämä on valintoja ja olen valinnut nauttia syömisestä. Vaihtoehtona olisi ollut olla kaunis ja puoleensavetävä.

Jostain syystä se ei ollut minun juttuni. Pizza on.

Syön liikaa herkkuja.

Toki muutenkin nautin syömisestöä, mutta varsinkin sokeriherkkuja tulee vedettyä aivan liikaa.

N 35-vuotiaasta alkaen tämä tyyli alkoi kerryttää kiloja, ennen olin laiha läski. Nyt liikun enemmän, mutta ilmeisesti aineenvaihdunta on hidastunut keski-ikäistyttyäni melkoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään ruoasta enemmän

kuin pitäisi ja liikun liian vähän.

Sama täällä. Lisäksi olen tunnesyöjä.

Tulipahan selitettyä. Kiinnostaa vain tietää mikä on ap:n aloituksen tarkoitus, siis mahdollisesti joku muu kuin palstan iänikuinen läskiviha ja ulina siitä kuinka läskit ovat rumia.

Oikeasti olen selitysvelvollinen vain terveydenhuollon henkilöstölle ja heillekin vain silloin, kun terveysongelma liittyy suoranaisesti painoon.

Painoaloitukset saavat olla palstalla vaikka kuinka kauan, kun kiinnostavat keskustelut poistetaan nopeasti. Mistähän sekin kertoo?

Harrastan tunne-syömistä. Työpäivän päätteeksi asetun sohvalle ja alan katsella netflixiä syöden karkkia, sipsejä tai jäätelöä.

En ole lihava vaan on pienet vatsamakkarat.

Enkä ole vielä 30:täkään.

Mulla on pcos.

Masennuslääkkeet lisäsivät ruokahalua niin jumalattomasti että lihoin neljässä vuodessa 45 kilosta 77 kiloon. Olen nykyään lievästi ylipainoinen mätäri että vttuakos tässä!

Mulla on raskaat luut.

Syön liikaa karkkia, keksejä jne ja juon liikaa viiniä. Liikun liian vähän.

178/85

Ei lihava ihminen koko ajan mieti ai kun oon lihava:).  Sitä on vain ihminen ja toivoisi kelpaavansa ihan vaan ihmisenä, ei lihavana ihmisenä.  Joka ei ero tässä ymmärrä on arvostelija ja hienostelija. Liekkö se sitten hienonmpaa oloa, tiedä häntä.

Kyllä nykyaikaina lääkärit yms pitää huolen ettet unohda kokonaan olevasi ylipainoinen, joten rentoudu sinä vaan ja elä ihmisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Harrastan tunne-syömistä. Työpäivän päätteeksi asetun sohvalle ja alan katsella netflixiä syöden karkkia, sipsejä tai jäätelöä.

En ole lihava vaan on pienet vatsamakkarat.

Enkä ole vielä 30:täkään.

Mihin tunteeseen siis syöt? (sivusta)

Oon iltasyöppö..ja laiska laittamaan ruokaa, helpoin hakea vaan se pizza

Jääny raskauden aikanen dieetti päälle ja salilla käynti katkesi koronaan. Teen suht. fyysistä työtä, mut panivat mut samperi hoitamaan karkkiosastoa, missä se makeannälkä iskee. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen, mutten kyllä aio jäädä tällaiseksi plösöksi! Yritän nyt lopettaa ton päivittäisen suklaanmussutuksen ja löytää muita kohtia, missä niitä kaloreita kertyy. Esim. tuoremehua opettelen nyt oikeasti juomaan vedellä laimennettuna ja panostan siihen liikuntaan kans vapaa-aikana...

Olen masentunut ja viimeiset 5 vuotta on tullut vaan syötyä suruunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei lihava ihminen koko ajan mieti ai kun oon lihava:).  Sitä on vain ihminen ja toivoisi kelpaavansa ihan vaan ihmisenä, ei lihavana ihmisenä.  Joka ei ero tässä ymmärrä on arvostelija ja hienostelija. Liekkö se sitten hienonmpaa oloa, tiedä häntä.

Kyllä nykyaikaina lääkärit yms pitää huolen ettet unohda kokonaan olevasi ylipainoinen, joten rentoudu sinä vaan ja elä ihmisiksi.

No mä kyllä mietin. En tiedä johtuuko se sitten siitä, että olen ollut aina ennen laiha. Inhoan tätä olotilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauden takia lihavat älkööt selittäkö.

Lihavuus on sairaus.

No ei se itse lihavuus ole sairaus, syömishäiriö on.

Syön herkkuja mutta liikun myös. Ruokaa en kovin paljon syö määrällisesti eli vain kerran päivässä ja maltillisesti jossa puoli lautasta on kasvista.

Rehellisesti sanoen syy on geeneissä. Toisen vanhemman puolella kaikki ovat olleet lyhyitä ja pyöreitä omenamallisia tynnyreitä Karjalasta. Esim. vanhempani liikkui ja söi hyvin maltillisesti ja silti hänellä oli aivan valtava vatsa vaikka muuten oli hyvin kiinteä. Se vatsa oli kuin 10kk raskaana olevalla. Olen tullut tähän vanhempaani eli jo nuorena vaikka olin hoikka niin sellainen outo "vanne" alkoi kertyä lantioon ja vatsaan. Vatsa on ollut pullistunut aina vaikka olen ollut muuten hyvin hoikka. Olen aina kuullut olevani raskaana. 

Lisäksi olen oikeasti raskastekoinen eli vähän malliltani kuin joku kuulantyöntäjänainen. Ainoa keino millä pysyä laihana on olla syömättä oikeastaan mitään ja liikkumalla kokoajan. Nuorena olin laiha koska en syönyt oikeastaan mitään (ei anoreksia) ja harrastin erästä lajia jopa kilpailumielessä. Se vaati sitä että en todella syö yhtään mitään. Siltikin vatsa meinaa pullistua ja pömpöttää.

Mukavuudenhaluinen ja laiskahko luonne, inhoan liikuntaa, itsekurin puute, rakastan makeaa ja voin syödä sitä paljon kerralla. Sain tosin laihdutettua itseni ja olen normipainossa ollut jo pitkään, mutta paino nousee toooodella helposti. Jojoilen viiden kilon sisällä jatkuvasti. Se on muuten aiheuttanut sen että kasvot rupsahtivat jo alta neljänkympin iässä, iho siis veltostunut ja tuli syvät nasolabialejuonteet ja leuan alla roikkuu höttöinen heltta. Eli jos en ole läski niin naama on kuin joku Dalin maalaus. Jeejee👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lihava ihminen koko ajan mieti ai kun oon lihava:).  Sitä on vain ihminen ja toivoisi kelpaavansa ihan vaan ihmisenä, ei lihavana ihmisenä.  Joka ei ero tässä ymmärrä on arvostelija ja hienostelija. Liekkö se sitten hienonmpaa oloa, tiedä häntä.

Kyllä nykyaikaina lääkärit yms pitää huolen ettet unohda kokonaan olevasi ylipainoinen, joten rentoudu sinä vaan ja elä ihmisiksi.

No mä kyllä mietin. En tiedä johtuuko se sitten siitä, että olen ollut aina ennen laiha. Inhoan tätä olotilaa.

Minulla sama. Joka päivä peilin ohi kulkiessa mietin millaista olisi olla taas normipainoinen. Olen ollut vain 3,5 vuotta ylipainoinen, tuona aikana lihonut yli 30kg, eli vähä reilu 10kg vuodessa. Lähiaikoina paransin ruokavalion sellaiseksi kuin oli 3 vuotta sitten (hedelmiä, kasviksia), mutta en saa aikaiseksi liikkua koska on vastenmielistä liikkua. On aina ollut. Suunnittelin aloittavani lähiaikoina uimisen, koska se on tällä hetkellä ainut liikuntamuoto josta tykkäisin.