70-luvulla syntyneet, muistatteko kun kesällä jos meni vaikka retkelle (siis lapsena), niin evääksi laitettiin oli yleensä ranskanleipäsiivuja ja lauantaimakkaraa?

Voi kyllä. Paksu siivu ranskanleipää, voita ja sipuliteemakkaraa. Sitäkin pötköstä leikattu paksu siivu 😍 ja rannalla lisäksi mukana lämmintä frisco palmaa. Ai ai

Vierailija kirjoitti:

Keskiviikkoisin tuli Aku Ankka, jota luettiin mäntypuisen keittiönpöydän äärellä ranskista syöden ja kylmää kaakaota juoden. Meillä taisi olla vuotta nuoremman veljeni kanssa joku systeemi kumpi sai vuorollaan lukea Akkarin ensin :)

Ja tämän kirjoitti -69 syntynyt :)

Minä luulin, että ranskista ei saa enää kaupoista?

Ranskis oli parasta meetvurstin kanssa :) Lauantai sopi paremmin ruisleivän kanssa. Tai itse ne tykännyt jauhosta jauhon päällä :D

Haluaisin kuulla lisää ranskis- ja lauantaimuistoja muilta! :D

- ei ap :)

Vierailija kirjoitti:

Oliko pieni muovinen pullo, sellainen taskumatti kokoa oleva kerhopullo? Niitä oli ainakin punaisina ja sinisinä.

Just tällainen oli ranskanleipänsä gotlerilla syöneellä pikkukylän tytöllä. Keltaisia oli myös.

Ei meillä syöty koskaan lauantaimakkaraa, en tykännyt. Eikä juuri koskaan ranskanleipää, jota kyllä kinusin, mutta kun äidin mielestä se oli pelkkää pullaa, niin sitä oli suunnilleen vain synttäreinä ja jouluna. 

Meillä syötiin ruisleipää tai limppua, päällä voimariinia, juustoa, tomaattia/kurkkua ja salaatinlehti. 

Vierailija kirjoitti:

Ruisleipää ja meetvurstia sekä kurkkua. Kolmio Tripit juomana tai kaakaota termarissa.

Tai näkkäriä ja meetvurstia

Meillä oli vuoroin lauantaimakkaraa,vuoroin sipuliteemakkaraa jota äiti siivutti sellaisella hurisevalla koneella. 

Meillä ei koskaan ostettu kaupan mehuja. Omatekemää viinimarjamehua juotiin.

Juusto on punavahakuorinen palloedam ja siitä neljäsosa aina ostettiin eli tosi pieni pala.

Sama meno oli vielä 80-luvullakin.

Joo. Meillä yleensä ranskanleipää, voita, makkaraa ja Jaffaa. Kasviksia tai hedelmiä ei muutenkaan juuri näkynyt ruokavaliossa, vaan päivän pääruoat oli perunaa ja lihaa eri muodoissa. Silti ei oltu kukaan ylipainoisia eikä mitään terveysongelmia ollut.

Olen syntynyt 1973. Meillä ei koskaan ollut retkieväänä ranskanleipää, eikä varsinkaan lauantaimakkaraa. Sitä ei ostettu ikinä, ranskanleipää oli kyllä kotona joskus. Parhaiten muistan retkiltä ruisleivät, joiden päällä oli voita, ja sitten siihen syömään käytäessä siivutettiin keitetty muna. Päälle ehkä vielä ruohosipulia tms. Oli hyvää! Joskus päällisenä oli myös kinkkua, salaatinlehtiä ja oliiveja, niitä paprikatäytteisiä. Näitä pantiin ehkä ennemmin äidin leipomien sämpylöiden kuin ruisleivän päälle. 

Sellaisia litteitä eväspulloja meillä ei myöskään ollut. Eväsjuoma, joka oli yleensä kotitekoista raparperi- tai marjamehua, oli valkoisissa puolen litran veripulloissa. Vaihtoehtoisesti saattoi olla kolmiotrippejä, joista tosiaan sitä pillinreikää joutui aina etsimään. Leipien lisäksi eväänä oli joku hedelmä, useimmiten ehkä banaani, joskus myös persikkaa, aprikoosia,, luumuja tms. Ja jälkiruoaksi suklaapatukka, lempparini oli Fazerina, joka silloin oli kaksinkertaisessa kääreessä, paperinen päällinen, jonka alla superohut folio. Palaset olivat neliönmuotoisia, ja yhdistetty toisiinsa kahdella "kiskolla". 

Se oli lauantaimakkara TAI edam viipale, ei molempia! Vaikea valinta.

Joskus koulun jälkeen tein välipalaksi leipiä ja salaa laitoin leivälle molempia!! 😄

Ja isoveli söi koko ranskiksen kerralla.

Voipaperiin kääritty voileipä ja lauantaimakkaran haju vei muistot esikoulua edeltäneeseen kerhoon vielä teininäkin. Siellä siis syötiin omat eväät eli lauantaimakkara-voileipiä. Nyt tuo hajumuisto on jo kadonnut kun en ole makkaroita syönyt pariinkymmeneen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Voipaperiin kääritty voileipä ja lauantaimakkaran haju vei muistot esikoulua edeltäneeseen kerhoon vielä teininäkin. Siellä siis syötiin omat eväät eli lauantaimakkara-voileipiä. Nyt tuo hajumuisto on jo kadonnut kun en ole makkaroita syönyt pariinkymmeneen vuoteen.

Ja lisään vielä että sitä litteää muovista mehupulloa meillä sanottiin kerhopulloksi, koska äiti laittoi siihen maidon tai mehun kerhoon mukaan vietäväksi. Kerhopullosta on puhuttu vielä minun aikuisiällänikin :D 

Ranskanleipä oli kyllä herkkua lauantaimakkaran kanssa! Ja jos päälle sai vielä tomaattisiivuja ja persiljaa. Eväänä meillä oli kuitenkin lähes aina ruisleipää, jonka päällä pari siivua edamia ja kurkkua. Leivät käärittiin voipaperiin tai talouspaperiin. Juomana meillä oli yleensä maitoa lasipullossa, tai joskus harvoin trippimehut. Retkillä eväs oli ihan parasta, ja retkiä tehtiin sekä kesällä että talvella. Oi niitä aikoja, kun vähään oltiin tyytyväisiä!

Jos söi liikaa ranskista, tuli vähän öllikkä olo, semmoinen hiivaleipäköntti mahaan. Senkin oppi välttämään :)

Muuten juu, mutta en muista koskaan syöneeni lapsena ranskanleipää. Aina oli kotitekoista ruisleipää, porkkanaleipää tai jos oikein lykästi niin äiti oli tehnyt evääksi karjalanpiirakoita. Voi että oli hyvää.