Miten pitkään tapailua ennen seurustelua?

10 kertaa nähtiin ja mentiin naimisiin jaksais mitään tapailua kuukausi tolkulla että voi alkaa seurustelemaan seuraavat 10v ennen naimisiin menoa.

Viitisen kuukautta taidettiin tapailla. Välissä oli kyllä joululoma, jonka aikana emme päässeet näkemään. Alunperin tapasimme sattumalta, kiinnostuimme toisistamme ja aloimme nähdä pari kertaa viikossa. Siitä se lisääntyi kolmeen, neljään kertaan ja kun olimme pari viikkoa nukkuneet joka yö toistemme kainalossa, niin mies kysäisi, että olisikos tämä nyt ihan seurustelua. Olin itsekin ajatellut sitä, mutta hän ehti ensin. :)

Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä kuutisen vuotta, niistä kaksi avoliitossa. Emme ole missään vaiheessa käyneet keskustelua seurustelusta. Kuulostaisi tosi kummalliselta.

Lähinnä tarkoitin sitä, että treffailu johtaa seurusteluun vai onko teidän mielestä treffit heti sama kuin seurustelu?

Jotta voisin seurustella, pitää minun ihastua ja siihen ei tarvita tapailua. Yleensä homma lähtenyt välittömästi käyntiin, ei ole tarvinnut erikseen edes keskustella.

T. Boomer

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tarkoitin sitä, että treffailu johtaa seurusteluun vai onko teidän mielestä treffit heti sama kuin seurustelu?

Jotta voimme keskustella järkevästi, määrittele ensin, miten sinä ymmärrät termit

- treffailu

- tapailu

- seurustelu

Muuten on oikeasti todella vaikea ymmärtää puolin ja toisin, mistä puhutaan.

Me alettiin seurustella samana päivänä kun tavattiin. Mies muutti saman tien mun luokse.

Eipä ole tullut juuri tapailtua. Joko on kolahtanut tai sitten ei. Vaimon kanssa mentiin sänkyyn ensitreffeillä.

Tapailun vika on, että siinä usein sallitaan itselle enemmän kuin toiselle osapuolelle. Tapaillaan muita siinä sivussa, muttei suoda sitä toiselle osapuolelle.

Vanha 1970 luvulla syntynyt kääpä täällä ihmettelee, että mitä nämä nykyajan tapailut ja seurustelut on. Ennen vaan joko alettiin olemaan yhdessä tai sitten ei eikä missään vaiheessa tarvinnut määritellä, että onko tämä tapailua vai seurustelua vai mitä. Yhdessä alettiin yleensä olemaan rakastuneena, ja silloin oli selvää että käytännössä seurustellaan eli ei enää katsella muita ja ei saa pettää. Jos taas ei heti kolahtanut, ei jääty tapailemaan siinä toivossa että ehkä se joskus se ihastus tulee, vaan erottiin. 

Aviomiehekseni päätyneen miehen kanssa meni niin, että mentiin bileistä petiin, ja sen jälkeen mies jäi käytännössä asumaan luokseni. Kolmen kuukauden päästä mentiin kihloihin ja siitä puolen vuoden päästä naimisiin. Molemmat vaan tiesi heti ensitapaamisella, että tämä se nyt on. Aiemmissa suhteissa joskus ei homma alkanut seksillä, mutta silloinkin oli selvää, että jos nyt molempia toinen kiinnostaa ja flirttityyliin ja vakavissaan jutellaan, niin seurustelua tässä kehitellään, eikä enää muita katsella (ja jos tuntuisi ettei tulekaan mitään, kerrottaisiin tämä suoraan toiselle ennen muihin sekaantumista, eikä vaan tehtäisi ghostausta).

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tarkoitin sitä, että treffailu johtaa seurusteluun vai onko teidän mielestä treffit heti sama kuin seurustelu?

Aiemmin ajattelin että tapailu olisi sama kuin seurustelu, mutta kuinka väärässä olinkaan. Tapailussa ei ilmeisesti olla millään lailla sitouduttu, voi treffailla ja paneskella useampia yhtä aikaa ja lopettaa ihan kuin seinään, kun ei enää huvita ja löytyy yksi joka on ylitse muiden.

Vierailija kirjoitti:

Vanha 1970 luvulla syntynyt kääpä täällä ihmettelee, että mitä nämä nykyajan tapailut ja seurustelut on. Ennen vaan joko alettiin olemaan yhdessä tai sitten ei eikä missään vaiheessa tarvinnut määritellä, että onko tämä tapailua vai seurustelua vai mitä. Yhdessä alettiin yleensä olemaan rakastuneena, ja silloin oli selvää että käytännössä seurustellaan eli ei enää katsella muita ja ei saa pettää. Jos taas ei heti kolahtanut, ei jääty tapailemaan siinä toivossa että ehkä se joskus se ihastus tulee, vaan erottiin. 

Aviomiehekseni päätyneen miehen kanssa meni niin, että mentiin bileistä petiin, ja sen jälkeen mies jäi käytännössä asumaan luokseni. Kolmen kuukauden päästä mentiin kihloihin ja siitä puolen vuoden päästä naimisiin. Molemmat vaan tiesi heti ensitapaamisella, että tämä se nyt on. Aiemmissa suhteissa joskus ei homma alkanut seksillä, mutta silloinkin oli selvää, että jos nyt molempia toinen kiinnostaa ja flirttityyliin ja vakavissaan jutellaan, niin seurustelua tässä kehitellään, eikä enää muita katsella (ja jos tuntuisi ettei tulekaan mitään, kerrottaisiin tämä suoraan toiselle ennen muihin sekaantumista, eikä vaan tehtäisi ghostausta).

1960-luvulla syntynyt kääpä ihmettelee samaa. Myös oma ex-puolisoni ja lapseni isä löytyi samalla tavalla; baarista sänkyyn ja mies jäy käytännössä asumaan luokseni. Parin vuoden kuluttua perustettiin ASP-tili (asuntosäästöpalkkiotili) ja sovittiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Ja tulihan se samoihin aikoihin, kun muutettiin omistusasuntoon. Se suhde päättyi sittemmin eroon, mutta alusta alkaen oli tosiaan selvää, että miksi ollaan yhdessä.

Ja niin oli nykyisessäkin suhteessani, jossa nyt keski-ikäisinä puolisoni kanssa olemme. Ei meidän ole ikinä tarvinnut kysellä toisiltamme, että onko tämä treffailu vai tapailua vai seurustelua vai jotain muuta. Aloimme viettää aikaa yhdessä, koska kiinnostuimme toisistamme. Kiinnostus kasvoi ihastukseksi ja tunteiksi, joista puhuttiin. Kuten myös siitä, mitä tulevaisuudelta ja toisiltamme haluamme/toivomme/odotamme. Se ero nuoruuden hulluuteen oli, että enää ei muutettu yhteen ensitapaamisella. Kun kummallakin oli oma kotinsa, oma asuinpaikkakuntansa, työt, tavat ja tottumukset jne, siihen oltiin valmiita vasta muutaman vuoden parisuhteen jälkeen.

Niin, tuntuu että nykyaikana nämä jutut ei olekkaan enää niin yksinkertaisia.

Kyllä aina on tapailtu tavalla tai toisella ennen seurustelua. Tapailua oli tanssilavoilla ym. Amerikalaisissa elokuvissa deittailua on ollut vuosikymmenet.

Nykyisin on Tinder, jossa voi tavata useammankin kiinnostavan ihmisen somessa. Kyllähän heitä on tavattava nokatustenkin. Ei silloin voi alkaa heti seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuntuu että nykyaikana nämä jutut ei olekkaan enää niin yksinkertaisia.

Niin, vaikka ihmiset ovat.

Me on mieheni kanssa tavattu juhannuksen tienoilla ja marraskuussa samana vuonna kysyin, että haluaisiko hän olla poikaystäväni ihan virallisesti. Siihen saakka tutustuttiin, vietettiin aikaa yhdessä, hengailtiin ja yökyläiltiin. Minulla ei ollut tuona aikana muita, miehestä en tiedä mutta arvelisin että ei hänelläkään.

Meille rauhallinen tahti toimi.

Kyllä minun piti ottaa puheeksi miesystäväni kanssa suhteen tila. Olimme olleet yhdessä reilu puoli vuotta silloin. Miehen mielestä me seurusteltiin. Itse emmin tuota sanaa vielä nyt kolmen vuoden jälkeenkin. Mies kun kuitenkin on sanonut ettei ole luvannut minulle mitään. Itse ajattelen, että seurustelu on sitä minkä on tarkoitus johtaa johonkin pysyvään ja sitoutumiseen. Keski-ikäisiä ollaan.

No  jos haluan tavata miehen uudemmankin kerran niin siinä vaiheessa sitä seurustellaan eli tapailua on yksien ekatreffien verran.

N43

Vierailija kirjoitti:

Vanha 1970 luvulla syntynyt kääpä täällä ihmettelee, että mitä nämä nykyajan tapailut ja seurustelut on. Ennen vaan joko alettiin olemaan yhdessä tai sitten ei eikä missään vaiheessa tarvinnut määritellä, että onko tämä tapailua vai seurustelua vai mitä. Yhdessä alettiin yleensä olemaan rakastuneena, ja silloin oli selvää että käytännössä seurustellaan eli ei enää katsella muita ja ei saa pettää. Jos taas ei heti kolahtanut, ei jääty tapailemaan siinä toivossa että ehkä se joskus se ihastus tulee, vaan erottiin. 

Aviomiehekseni päätyneen miehen kanssa meni niin, että mentiin bileistä petiin, ja sen jälkeen mies jäi käytännössä asumaan luokseni. Kolmen kuukauden päästä mentiin kihloihin ja siitä puolen vuoden päästä naimisiin. Molemmat vaan tiesi heti ensitapaamisella, että tämä se nyt on. Aiemmissa suhteissa joskus ei homma alkanut seksillä, mutta silloinkin oli selvää, että jos nyt molempia toinen kiinnostaa ja flirttityyliin ja vakavissaan jutellaan, niin seurustelua tässä kehitellään, eikä enää muita katsella (ja jos tuntuisi ettei tulekaan mitään, kerrottaisiin tämä suoraan toiselle ennen muihin sekaantumista, eikä vaan tehtäisi ghostausta).

Saman vuosikymmenen lapsi olen ja kylläpä vaan minun nuoruudessani tapailtiin. Seurustelua se oli vasta kun niin sovittiin. Ja oli seksisuhteita, kaveripanoja jne ihan samalla lailla kuin nykyäänkin. Ja ghostaamista.

Ajat ovat muuttuneet ainoastaan siten, että deiteille pääsee helpommin ja nopeammin kun ihmiset voi poimia sovelluksesta. Itse en käytä tinderiä, mutta jos olisin 20 niin käyttäisin varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Jotta voisin seurustella, pitää minun ihastua ja siihen ei tarvita tapailua. Yleensä homma lähtenyt välittömästi käyntiin, ei ole tarvinnut erikseen edes keskustella.

T. Boomer

Sama. Itse kyllä miellän tietynlaiseksi tapailuksi sen, jos/kun ajan kanssa ihastuu vaikka (työ)kaveriin kun vaan vietetään aikaa yhdessä ihan muista syistä. Tapailuun ei siis minusta kuulu vielä mitään romanttista tai intiimiä kanssakäymistä vaan se on se vaihe, kun tunteita alkaa herätä kun toista oppii tuntemaan. 

n40+

Meillä oli mieheni kanssa yhteinen harrastus, jossa nähtiin satunnaisesti noin vuoden verran. Ei siis sovittu mitään tai tiedetty toistemme yhteystietoja, mutta oltiin kyllä kiinnostuneita. Sitten vuoden päästä sovittiin tapaaminen ja kyllä se sitten minusta aika nopeasti oli seurustelua, niin tiiviisti oltiin yhdessä.