Teini kieltäytyy kotitöistä

Et tietenkään pese vaatteita jotka eivät tietään pyykkikoriin ole löytäneet. Lattialla olevat voit heittää teinin huoneeseen jos ne itseäsi häiritsevät. Ja ulos ei asiaa ennenkuin hommat tehty tai sitten aikaistat kotiintuloaikoja radikaalisti.

Puhuisin kyllä teinin kanssa, että mikä mättää.

Ja ne rahat loppuvat ja teini oppii siinä vaiheessa, että jatkuva rahantulo olisi aika tärkeää elämän kannalta. Jos haluaa käyttää säästönsä yhteen kesään niin käyttäkööt, lisää ei heru ennen sovittujen töiden hoitamista.

Vierailija kirjoitti:

Jos teini ei tee kotona mitään, et sinä myöskään esim. anna vastineeksi kuukausi- tai viikkorahaa.

En ole koskaan antanutkaan viikkorahaa joten siitä on vaikea lähteä sakottamaan. Mutta auttaisiko jos otan puhelimen pois ja kiellän tapaamasta ja puhumasta ystäville?

Ja vielä piti jatkaa, että yhteinen ruoka on toki kaikille. Ei ihan tuolla tavalla voi eristää toista vaikka uhmaileekin. Jos ne astiat ei pyydettäessä mene astianpesukoneeseen, niin kiikuta teinin huoneeseen. Ja jos niitä alkaa kerääntymään sinne koko viikon edestä niin ilmoita, että jokaiselle perheenjäsenelle on x määrä lautasia ja teinin kappaleet ovat siellä huoneessa odottamassa astianpesukoneeseen pääsyä.

Kun kaikki käskeminen ja kurittaminen on kielletty niin tuollaisia niistä sitten tulee. Luusereiden sukupolvi on kasvamassa.

Ne lapset on hyvä ihan pienestä asti totuttaa siihen, että kotityöt tehdään. Jos palvellaan ja paapotaan ja tehdään puolesta niin luuletteko että ne oppii itsekseen sillä hetkellä kun astuvat oman kämpän kynnyksen yli?

Jos pienestä asti lapsi laittaa astiansa tiskikonesseen, vaatteensa likapyykkiin, puhtaat kaappiin ja ulkoa tullessaan laittaa kengät ja takit niille kuuluville paikoille, siitä tulee tapa eikä velvollisuus. Pienikin lapsi osaa silputa salaattia tai kattaa pöydän (tarkoitan että suurin osa osaa, älkää pliis tulko avautumaan että juuri teidän lapsi on allerginen salaatille tai neliraajahalvaantunut)

Vanhemman tehtävä on opettaa lapsi pärjäämään omillaan, sekä ihmisillä että eläimillä. Lisäksi mikäs oisi enemmän perheen yhteistä aikaa kuin kodin yhteisten asioiden tekeminen?

Oon poikasi kanssa saman ikäinen ja vähän uskomattomalta kyllä kuulostaa. Peset siis 16-vuotiaan pyykit ja teet ruoan, Miksi? Oman huoneen siistinä pito ja pyykin pesu yms on ihan perusasioita, joiden pitäisi hoitua automaattisesti tuon ikäiseltä. Auktoriteettiä tässä tarvitaan, sanot miehellesi että sanoo asiasta. Voi toimia paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi, 12-vuotias valittaa dramaattisena "kyllä muidenkin lasten äidit laittaa ruokaa!!" jos sanon että pistä hellan levy päälle - pannulla valmiiksi tehtyä kylmää ruokaa, meillä ei mikroa. On se kauheaa heitteillejättöä kun kerran pyytää yhden asian tekemään. Tuota muidenkin äitien 12-vuotiaat kyllä pärjää hetkisen itsenäisesti ruokkien itsensä vaikka sillä aikaa kun äiti on töissä.

Tämän ikäisiin teineihin tepsii yleensä sama käytös eli alat dramaattisesti mesoamaan ja valittamaan kaikesta mitä pitää lasten vuoksi tehdä :D Ei ne kauan jaksa kuunnella ja tajuavat kuinka rasittavilta itse kuulostavat. 

Juu ei toimi. "Olisit tehnyt abortin", "itse olet lapsesi kasvattanut" kuului vastaus.

Ei-ap

Vierailija kirjoitti:

Oon poikasi kanssa saman ikäinen ja vähän uskomattomalta kyllä kuulostaa. Peset siis 16-vuotiaan pyykit ja teet ruoan, Miksi? Oman huoneen siistinä pito ja pyykin pesu yms on ihan perusasioita, joiden pitäisi hoitua automaattisesti tuon ikäiseltä. Auktoriteettiä tässä tarvitaan, sanot miehellesi että sanoo asiasta. Voi toimia paremmin.

Miksi oletat, että aloittajalla on mies?

Vierailija kirjoitti:

Oon poikasi kanssa saman ikäinen ja vähän uskomattomalta kyllä kuulostaa. Peset siis 16-vuotiaan pyykit ja teet ruoan, Miksi? Oman huoneen siistinä pito ja pyykin pesu yms on ihan perusasioita, joiden pitäisi hoitua automaattisesti tuon ikäiseltä. Auktoriteettiä tässä tarvitaan, sanot miehellesi että sanoo asiasta. Voi toimia paremmin.

Niinpä. Onnistui vielä 15-vuotiaana, mutta ei enää 16-vuotiaana. Pyykkien pesu ei ole ongelma, kunhan ne pyykit on pyykkikorissa. Kone pesee. Mutta tosiaan viime vuonna onnistui se pyykkien pesukin pienellä mukinalla. Ruoan tekee, kuten kirjoitin.

Se tuossa ärsyttääki, että nykyisin sanon melkein joka asian miehen kautta. Eli minä muistutan, pyydän ja huudan ja vasta sitten tapahtuu, kun mies käy sanomassa, että tottele äitiäsi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ne lapset on hyvä ihan pienestä asti totuttaa siihen, että kotityöt tehdään. Jos palvellaan ja paapotaan ja tehdään puolesta niin luuletteko että ne oppii itsekseen sillä hetkellä kun astuvat oman kämpän kynnyksen yli?

Jos pienestä asti lapsi laittaa astiansa tiskikonesseen, vaatteensa likapyykkiin, puhtaat kaappiin ja ulkoa tullessaan laittaa kengät ja takit niille kuuluville paikoille, siitä tulee tapa eikä velvollisuus. Pienikin lapsi osaa silputa salaattia tai kattaa pöydän (tarkoitan että suurin osa osaa, älkää pliis tulko avautumaan että juuri teidän lapsi on allerginen salaatille tai neliraajahalvaantunut)

Vanhemman tehtävä on opettaa lapsi pärjäämään omillaan, sekä ihmisillä että eläimillä. Lisäksi mikäs oisi enemmän perheen yhteistä aikaa kuin kodin yhteisten asioiden tekeminen?

Mun ei tarvinnut koskaan lapsena osallistua mihinkään kotitöihin, mutta olen kyllä aikuisena osannut ihan itse tiskata tiskini ja pestä pyykkini. Mutta viivyttelen molempia ihan viimeiseen asti, eli tapaa niistä ei ole tullut. Just pari päivää sitten pysähdyin viimeksi pyykkiä pestessäni miettimään, että on tää ihmisen elämä tympeää: samaa surkeaa työtä päivästä toiseen samoilla surkeilla työajoilla, samaa surkeaa pyykkikoneen pyörittämistä ja muita puuduttavia arjen rutiineja, jotka ei koskaan tule valmiiksi, vaikka niitä kuinka suorittaisi. Tavallaan olet siis mielestäni oikeassa lasten ottamisesta mukaan kotitöihin, mutta tavallaan ymmärrän teiniä, kun vielä itsekin sitä toisinaan miettii, että on tämä aikuisuus yhtä pakkopaitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa paljon enemmän se, miksi näin on kuin se, miten teiniä pitäisi rangaista. Mikä on toiminnan motiivi? Koska ei se rangaistus auta mitään, jos ongelman juurisyytä ei selvitä. Ei ihmissuhteissa muutenkaan tehdä niin, että kun toisen toiminta loukkaa, niin vastauksena on rankaiseminen, miksi teinin kanssa olisi toisin?

Puhu sille teinille, siis ihan oikeasti. Miksi hän kokee, että ei ole hänen asiansa tehdä jotain ja varmista, että hän ymmärtää, että eivät ne asiat sinunkaan lempihommiasi ole. Ne vain pitää tehdä ja perhe on yksikkö, jossa asiat tehdään yhteisesti.

Toisaalta voi myös vilkaista peiliin eli jos sinä katsot, että oma osuutesi tulee tehtyä työaikana ja että kotityöt kuuluvat lapsille, hehän vain makoilevat kotona, niin asenneongelmaa löytyy myös sinun korviesi välistä. Etenkin särähtää tuo, että tyttö tekee, poika ei. Olet siis jo valmiiksi asennoitunut niin, että vika on lapsen sukupuolessa ja että erityisesti poikia tuleekin pakottaa tekemään (sinulle itsellesikin) epämiellyttäviä asioita.

Opettele olemaan vanhempi vähitellen aikuistuville lapsillesi ja muista, että komentelemalla ei työelämässäkään saa hyvää aikaan.

Jos puhe ei auta eikä rangaista saa, niin lopputuloksena on se, että teini tekee mitä tykkää ja vanhemmat ovat voimattomia.

Vanhemmat ovat lastensa esivalta, eikä se suhde ole verrannollinen vaikkapa aikuisten parisuhteeseen.

Tosin mitä aikuisten suhteisiin muutenkin tulee, niin esimerkiksi työpaikalla rangaistaan potkuilla jos ei suostu tekemään määrättyjä työtehtäviä.

Työpaikalla ihan lainsäädännönkin puitteissa pitää ennen potkuja selvittää, miksi työntekijä ei tee hänelle määrättyjä tehtäviä. Miksi nykyvanhempien on ihan mahdotonta keskustella oman lapsensa kanssa, miksi mieluummin rangaistaan kuin selvitetään asia. Tämä on takuuvarmasti yksi syy lasten pahoinvointiin: kun pikkulapsivaiheen voi ulkoistaa päiväkodille ja koululaisen tulee huolehtia yksin itsestään, niin teinin kapinakin yritetään siirtää yhteiskunnan vastuulle.

Miksi nykyvanhemmista ei ole ede vanhemmiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon poikasi kanssa saman ikäinen ja vähän uskomattomalta kyllä kuulostaa. Peset siis 16-vuotiaan pyykit ja teet ruoan, Miksi? Oman huoneen siistinä pito ja pyykin pesu yms on ihan perusasioita, joiden pitäisi hoitua automaattisesti tuon ikäiseltä. Auktoriteettiä tässä tarvitaan, sanot miehellesi että sanoo asiasta. Voi toimia paremmin.

Niinpä. Onnistui vielä 15-vuotiaana, mutta ei enää 16-vuotiaana. Pyykkien pesu ei ole ongelma, kunhan ne pyykit on pyykkikorissa. Kone pesee. Mutta tosiaan viime vuonna onnistui se pyykkien pesukin pienellä mukinalla. Ruoan tekee, kuten kirjoitin.

Se tuossa ärsyttääki, että nykyisin sanon melkein joka asian miehen kautta. Eli minä muistutan, pyydän ja huudan ja vasta sitten tapahtuu, kun mies käy sanomassa, että tottele äitiäsi.

Ap

Miksi sinä muistutat, pyydät ja huudat keskustelun sijaan? Toimitko samoin puolison kanssa eli uhmaikäisen tavoin pyrit saamaan tahtosi läpi keinolla millä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Oon poikasi kanssa saman ikäinen ja vähän uskomattomalta kyllä kuulostaa. Peset siis 16-vuotiaan pyykit ja teet ruoan, Miksi? Oman huoneen siistinä pito ja pyykin pesu yms on ihan perusasioita, joiden pitäisi hoitua automaattisesti tuon ikäiseltä. Auktoriteettiä tässä tarvitaan, sanot miehellesi että sanoo asiasta. Voi toimia paremmin.

Samantien voisi vuokrata 16v:lle oman asunnon, jos tämän tulee oletusarvoisesti itse huolehtia pyykeistä ja ruuastaan. Kallistahan tuo on, jos yksi pesee vajaita koneellisia omia vaatteitaan, koska 16v:n kuuluu niin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kun kaikki käskeminen ja kurittaminen on kielletty niin tuollaisia niistä sitten tulee. Luusereiden sukupolvi on kasvamassa.

Miksi kesätöissä pärjäävät parhaiten ne nuoret, jotka on kasvatettu keskustelemalla? Ne käskytetyt ei oma-aloitteisesti tee mitään eikä edes pienestä ohjaavasta pyynnöstä, koska ne on kotona opetettu siihen, että vasta huutamalla ja uhkailemalla esitetty määräys on sellainen, että siihen reagoidaan. MIkä on sääli, koska monet näistä karjumalla kasvatetuista on oikeasti ihan kivoja tyyppejä, heille on vain kotoa annettu malli siitä, että he eivät ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa paljon enemmän se, miksi näin on kuin se, miten teiniä pitäisi rangaista. Mikä on toiminnan motiivi? Koska ei se rangaistus auta mitään, jos ongelman juurisyytä ei selvitä. Ei ihmissuhteissa muutenkaan tehdä niin, että kun toisen toiminta loukkaa, niin vastauksena on rankaiseminen, miksi teinin kanssa olisi toisin?

Puhu sille teinille, siis ihan oikeasti. Miksi hän kokee, että ei ole hänen asiansa tehdä jotain ja varmista, että hän ymmärtää, että eivät ne asiat sinunkaan lempihommiasi ole. Ne vain pitää tehdä ja perhe on yksikkö, jossa asiat tehdään yhteisesti.

Toisaalta voi myös vilkaista peiliin eli jos sinä katsot, että oma osuutesi tulee tehtyä työaikana ja että kotityöt kuuluvat lapsille, hehän vain makoilevat kotona, niin asenneongelmaa löytyy myös sinun korviesi välistä. Etenkin särähtää tuo, että tyttö tekee, poika ei. Olet siis jo valmiiksi asennoitunut niin, että vika on lapsen sukupuolessa ja että erityisesti poikia tuleekin pakottaa tekemään (sinulle itsellesikin) epämiellyttäviä asioita.

Opettele olemaan vanhempi vähitellen aikuistuville lapsillesi ja muista, että komentelemalla ei työelämässäkään saa hyvää aikaan.

Jos puhe ei auta eikä rangaista saa, niin lopputuloksena on se, että teini tekee mitä tykkää ja vanhemmat ovat voimattomia.

Vanhemmat ovat lastensa esivalta, eikä se suhde ole verrannollinen vaikkapa aikuisten parisuhteeseen.

Tosin mitä aikuisten suhteisiin muutenkin tulee, niin esimerkiksi työpaikalla rangaistaan potkuilla jos ei suostu tekemään määrättyjä työtehtäviä.

Työpaikalla ihan lainsäädännönkin puitteissa pitää ennen potkuja selvittää, miksi työntekijä ei tee hänelle määrättyjä tehtäviä. Miksi nykyvanhempien on ihan mahdotonta keskustella oman lapsensa kanssa, miksi mieluummin rangaistaan kuin selvitetään asia. Tämä on takuuvarmasti yksi syy lasten pahoinvointiin: kun pikkulapsivaiheen voi ulkoistaa päiväkodille ja koululaisen tulee huolehtia yksin itsestään, niin teinin kapinakin yritetään siirtää yhteiskunnan vastuulle.

Miksi nykyvanhemmista ei ole ede vanhemmiksi?

Nykyään nimenomaan keskustellaan aivan liikaa lasten kanssa. Lasten kanssa jankataan, tai suorastaan anellaan lasta tottelemaan vielä silloinkin, kun on aivan päivänselvää, ettei asiaa puhumalla kyetä ratkaisemaan.

Ennen jos ei normaali puhe tehonnut, niin sitten osoitettiin maljakossa olevaa vitsaa ja sanottiin, että tuolla on se vaihtoehto. Sillä sai aisoihin pahemmankin uhmailijan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon poikasi kanssa saman ikäinen ja vähän uskomattomalta kyllä kuulostaa. Peset siis 16-vuotiaan pyykit ja teet ruoan, Miksi? Oman huoneen siistinä pito ja pyykin pesu yms on ihan perusasioita, joiden pitäisi hoitua automaattisesti tuon ikäiseltä. Auktoriteettiä tässä tarvitaan, sanot miehellesi että sanoo asiasta. Voi toimia paremmin.

Niinpä. Onnistui vielä 15-vuotiaana, mutta ei enää 16-vuotiaana. Pyykkien pesu ei ole ongelma, kunhan ne pyykit on pyykkikorissa. Kone pesee. Mutta tosiaan viime vuonna onnistui se pyykkien pesukin pienellä mukinalla. Ruoan tekee, kuten kirjoitin.

Se tuossa ärsyttääki, että nykyisin sanon melkein joka asian miehen kautta. Eli minä muistutan, pyydän ja huudan ja vasta sitten tapahtuu, kun mies käy sanomassa, että tottele äitiäsi.

Ap

Miksi sinä muistutat, pyydät ja huudat keskustelun sijaan? Toimitko samoin puolison kanssa eli uhmaikäisen tavoin pyrit saamaan tahtosi läpi keinolla millä hyvänsä.

Eiköhän ole selvää, että keskusteltu on ja paljon. Keskustelu ei vaan johda mihinkään. Pojan perustelut laiskottelulle on kirjotettuna ekassa viestissä.

Muistutan ja pyydän, koska mielesäni niin on asiallista toimia. Poika ei varmaan ole ajatustenlukija, joten minusta on järkevää sanoa, että hei, nyt on menossa punaiset pyykit pesuun, tuo kamppeesi huoneesta. Tai kohta ei ole yhtään lasia puhtaana, tuo kakki lasit huoneestasi koneeseen pestäväksi. Ja kun tämä pyytäminen ei auta, niin karjaisen, että nyt ne lasit koneeseen. Ja sitten käy vielä isänsäkin toistamassa tuon käskyn.

Ap

Olin itse juuri tuollainen teini. Säästöjäkin oli sen verran, että saatoin jättää kotitöitä väliin ja sanoa etten tarvi viikkorahaa sitten jos sitä ei anneta. Ehkä minuun olisi tullut puhtia jos äiti olisi sitten tehnyt lakon vaatteideni pesemisestä...hän ei kuitenkaan tehnyt, ehkä pelkäsi että sitten kuljen likaisissa.

Älä pyykkää, älä tiskaa (jemmaa itsellesi ja kotitöistä huolehtivalle omat puhtaat astiat), älä siivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa paljon enemmän se, miksi näin on kuin se, miten teiniä pitäisi rangaista. Mikä on toiminnan motiivi? Koska ei se rangaistus auta mitään, jos ongelman juurisyytä ei selvitä. Ei ihmissuhteissa muutenkaan tehdä niin, että kun toisen toiminta loukkaa, niin vastauksena on rankaiseminen, miksi teinin kanssa olisi toisin?

Puhu sille teinille, siis ihan oikeasti. Miksi hän kokee, että ei ole hänen asiansa tehdä jotain ja varmista, että hän ymmärtää, että eivät ne asiat sinunkaan lempihommiasi ole. Ne vain pitää tehdä ja perhe on yksikkö, jossa asiat tehdään yhteisesti.

Toisaalta voi myös vilkaista peiliin eli jos sinä katsot, että oma osuutesi tulee tehtyä työaikana ja että kotityöt kuuluvat lapsille, hehän vain makoilevat kotona, niin asenneongelmaa löytyy myös sinun korviesi välistä. Etenkin särähtää tuo, että tyttö tekee, poika ei. Olet siis jo valmiiksi asennoitunut niin, että vika on lapsen sukupuolessa ja että erityisesti poikia tuleekin pakottaa tekemään (sinulle itsellesikin) epämiellyttäviä asioita.

Opettele olemaan vanhempi vähitellen aikuistuville lapsillesi ja muista, että komentelemalla ei työelämässäkään saa hyvää aikaan.

Jos puhe ei auta eikä rangaista saa, niin lopputuloksena on se, että teini tekee mitä tykkää ja vanhemmat ovat voimattomia.

Vanhemmat ovat lastensa esivalta, eikä se suhde ole verrannollinen vaikkapa aikuisten parisuhteeseen.

Tosin mitä aikuisten suhteisiin muutenkin tulee, niin esimerkiksi työpaikalla rangaistaan potkuilla jos ei suostu tekemään määrättyjä työtehtäviä.

Työpaikalla ihan lainsäädännönkin puitteissa pitää ennen potkuja selvittää, miksi työntekijä ei tee hänelle määrättyjä tehtäviä. Miksi nykyvanhempien on ihan mahdotonta keskustella oman lapsensa kanssa, miksi mieluummin rangaistaan kuin selvitetään asia. Tämä on takuuvarmasti yksi syy lasten pahoinvointiin: kun pikkulapsivaiheen voi ulkoistaa päiväkodille ja koululaisen tulee huolehtia yksin itsestään, niin teinin kapinakin yritetään siirtää yhteiskunnan vastuulle.

Miksi nykyvanhemmista ei ole ede vanhemmiksi?

Nykyään nimenomaan keskustellaan aivan liikaa lasten kanssa. Lasten kanssa jankataan, tai suorastaan anellaan lasta tottelemaan vielä silloinkin, kun on aivan päivänselvää, ettei asiaa puhumalla kyetä ratkaisemaan.

Ennen jos ei normaali puhe tehonnut, niin sitten osoitettiin maljakossa olevaa vitsaa ja sanottiin, että tuolla on se vaihtoehto. Sillä sai aisoihin pahemmankin uhmailijan.

Kaikki ihmissuhteisiin liittyvät ongelmat voidaan ratkaista puhumalla ihan kaikenikäisten kanssa.

Ongelmana on se, että monet vanhemmat eivät osaa keskustella! Jankkaaminen ei ole keskustelua, aneleminen ei ole keskustelua, uhkailu ei ole keskustelua. Tai jos sinulle on, niin olet todella rasittava keskustelukumppani!

Keskustelussa pyritään siihen, että molempien osapuolten kanta tulee esille. Ei siis jankata, vaan pyritään selvittämään, miksi se 16v katsoo, että hänen ei tarvitse tyhjentää tiskikonetta. Uhkailemalla ei saavuteta mitään muuta kuin se, että 16v katsoo entistä tiukemmin, että hän ei ole ihmisenä arvokas.

Jos puolisosi jättää sukkansa lattialle, niin uhkailetko häntä väkivallalla? Onko se sinusta merkki hyvästä parishteesta?

Jos miehellä on auktoriteettia, hän sitten käskee. Onhan nyt hyvänen aika isälläkin vastuu kasvatuksesta, ei äidin tarvitse kaikkea hoitaa.