Syön yksinäisyyteen
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Sama, syöminen on minun päiväni kohokohta :/
Ap. Vastasit itsellesi. Syö edelleen. Vittuako se meille kuuluu. 😝😝😝😝😝😝😝
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tiedät sen, niin syö terveellisemmin.
En voi, kun halannut täällä paskaa änkyttää.
joo, tuli mullahi eilen nälkäiltyä pitkään ja sitten meni illassa skulaalevy, pussi sipsukoita ja muuta pikkusyntistä, sitten tänään soosiulostus ja aloitetaan alusta puhdasoloisena. Soljakkana olen silti pysytellyt, 171 cm ja 71 kg suunnilleen. En harrasta bulimiaa enkä anoreksiaa, t äijä42
Vierailija kirjoitti:
Sama, plus syön tyhjyyteen, masennukseen jne
Siinähän syö. Kiitos tiedosta 🤭
Vierailija kirjoitti:
Oon kans samanlainen. Ei mitään sosiaalista elämää kun en oo edes töissä käyvä. Tulee syötyä sitten kaikenlaista paskaa ja aivan liikaa. Vaaka näyttää 140 ja ylikin jos rehellisiä ollaan. :(
Kun vaan muistat, että se ei suinkaan ole pysyvä olotila. Eli aina on mahdollisuus valita toisin tänäänkin sen suhteen mitä valitsee illaksi. Sitten huominen on kokonaan uusi päivä valita vaikka kaikki uusiksi. Tutkimusten mukaan 20 minuutin kävelylenkki per päivä alkaa jo tehdä kokonaan liikkumattomalle henkilölle positiivisia muutoksia. Et kyllä maininnut, ettet liikkuisi, mutta laitan sen tähän samaan. Vaikka ensin kolme kertaa viikossa ja sitten siitä joka päiväksi. Sitten kerta viikkoon 1 pidempi lenkki ja sitten 2 pidempää jne. Eikä tarvitse repiä itseään, voi tehdä nautinnon kautta :)
Itse söin stressiin ja sairaan/sekavan/epäterveen on off-suhteen aiheuttamaan ahdistukseen.
Jossain vaiheessa olin melkein 20kg ylipainoinen :( ja huom siis ei niin että 20 kg ideaalipainosta vaan vähän alle 20kg yli vikan normaalin BMIn. Eli olo oli näin lyhyellä ihmisellä kyllä hyvin tukala, hengästyin töissä, hengästyin -yhä lyhenevillä- koiralenkeillä.
Itselläni kaikki laihdutusyritykset kaatui perheen paineeseen, siihen tiukkaan kuuriluontoisuuteen ja siihen, että en hoitanut juurisyytä ja koko yritys kumpusi häpeästä tai jostain...
Minulla auttoi lopulta että viilensin välejä tiettyihin perheenjäseniin ja katkaisin kokonaan välit toisiin (esimerkiksi äiti ja äidinäiti), mikä siis minun kohdallani hyvin perusteltua. Kun sain sitä kautta tietyn epäterveen kuvion raukeamaan, näin aika äkkiä että ns. "parisuhteeni" on ihan pimeä kuvio, eikä kukaan itseään kunnioittava ihminen sellaista katsele ja tarvitse.
Ihme kyllä, sitten ei enää työ stressannut ja elämäntapamuutos onnistui, ainakin aiempaan verrattuna, kuin itsekseen!
Toki kaikki käytännön näläntunteet, herkkuhimot, heikotukset ja väsymykset ja rasitukset jouduin käymään läpi, mutta nykyään terveen painon hoikemmalla laidalla, hyvässä kunnossa ja nautin elämästä, hyvästä ruuasta ja liikunnasta! Ja aiemmin en siis oikeasti edes nauttinut siitä syömisestä, enemmän se oli jotain ihan älytöntä ahmintaa ja "pakko".
Yksi mikä on parantunut tosi paljon on unenlaatu. Varmasti koska liikun enemmän eikä koko ajan pyöri kaikki älytön ja ahdistava päässä.
Vierailija kirjoitti:
jaahas, , hyvä selitys tuokin.
Noh,kai minä juon sitten yksinäisyyteen.
Eli tuo hyväksyttyä.
Kohta hakeen bissee taas.
Miten niin hyväksyttyä? Siitä ei ollut kyse. Totta se ainakin on, että moni juo yksinäisyyteen. Miksei siis myös söisi.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan sitä voi syyttää ihan mitä vaan siitä että syö liikaa. Yksinäisyyttä ym.
Itse myönnän ihan rehellisesti että syön liikaa, koska ruoka on vaan niin hyvää! Yksi suurimpia nautintoja elämässäni!
Pyrin kuitenkin siihen että arkena syön suht järkevästi. Viikonloppuisin ja lomalla voi sitten ottaa iisimmin hyvällä omallatunnolla.
Ei kai aloittaja mitään syyttänyt? Totesi vain, että hänen kohdallaan asia on niin.
Tekisin varmaan samoin mutta ei ole varaa syödä ees joka päivä kun olen näiden paskapäiden leikkausten kohde!
Entä jos saa oman ajattelun ja mielikuvituksen toimimaan. Ja löytää uutta seuraa joka tasokasta. Jos väärä seura, ei kannata.
Sinä olit mukana realitysarjassa satakiloiset siskokset.
Paljonko painat?
Tuohan on hyvä, et ole yksin kun on läskit seuranasi.
jaahas, , hyvä selitys tuokin.
Noh,kai minä juon sitten yksinäisyyteen.
Eli tuo hyväksyttyä.
Kohta hakeen bissee taas.