Lue keskustelun säännöt.
Jos on vielä 45-vuotiaana sinkku, onko syy epärealistisissa odotuksissa?
13.06.2020 |
Olen viime aikoina taas deittaillut ja tutustunut miehiin, jotka odottavat salamarakastumista ensimmäisillä treffeillä (eivät suostu toisille treffeille) ja näitä, joilla on tietyt kriteerit. Kaikkien tulee täyttyä. Ihan kuin puoliso olisi vain näyttelyesine eikä toinen ihminen. Kieltämättä tuli mieleen, että tällaiset tyypit jahtaavat haavekuviaan ja sitten katkeroituvat jäätyään yksin. Oletteko törmänneet tällaisiin miehiin ja naisiin?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Siis en tiedä, mutta mene harrastamaan ja tutustu ihan tavallisessa ympäristössä ihmiseen ja ihmisiin.
Anna mahdollisuus tutustua sinuun. Noi deitit on kyllä yks keinotekoisuus. En osaisi ollenkaan.
Monelle nettideittailu on se viimeinen oljenkorsi, kun muualla ei ole napannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en tiedä, mutta mene harrastamaan ja tutustu ihan tavallisessa ympäristössä ihmiseen ja ihmisiin.
Anna mahdollisuus tutustua sinuun. Noi deitit on kyllä yks keinotekoisuus. En osaisi ollenkaan.Monelle nettideittailu on se viimeinen oljenkorsi, kun muualla ei ole napannut.
Ja se sinkkuuden juurisyy löytyy juuri siitä, että "normaalissa elämässä" ei ole napannut. Miksi ei ole? Miten on mahdollista elää 45-vuotiaaksi ilman että kohtaa elämänsä aikana kiinnostavia ihmisiä?
Itse oon pitäny aina vähän pulleimmista naisista. Erityisesti sellasista joilla ylimääränen on kertyny tanaosaston puolelle. Kun sellanen pyllistää, niin kyllä siinä taivaat aukee.
Riippuu ihan siitä, onko ongelma olla sinkku vai onko se valinta. Itse ajattelisin, että jos valikoivuuden tai nirsouden takia on tuossa iässä sinkku niin se on oma valinta. En oikein usko , että jos on korkeat kriteerit kumppanille, eikä ensimmäistäkään ole tuohon ikään mennessä löytynyt niin ihmisellä ei edes ole kykyä ja halua olla tasaveroisessa suhteessa. Ne omat ajatukset ja käytösmallit ovat jo niin urautuneet ja sitä toista haetaan ikäänkuin koristeeksi. Vaikka kumppani olisi täydellinen matchi niin parisuhteessa joutuu silti venymään ja joustamaan ja huomioimaan sen kumppanin toiveet ja sietämään "virheet". Uskoisin, että tämä on opittava nuorempana kun ei ole vielä niin urautunut omaan ajatteluunsa.
Mä löysin mieheni nimenomaan nettitreffeiltä. En törmää ”oikeassa” elämässä koskaan kehenkään. Okei. Joskus.
Vuonna 2005. Vuonna 2018. Nää on olleet suuria ihastuksia, mutta mitään ei ole tapahtunut.
2006 löysin miehen sieltä nettitreffeiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en tiedä, mutta mene harrastamaan ja tutustu ihan tavallisessa ympäristössä ihmiseen ja ihmisiin.
Anna mahdollisuus tutustua sinuun. Noi deitit on kyllä yks keinotekoisuus. En osaisi ollenkaan.Monelle nettideittailu on se viimeinen oljenkorsi, kun muualla ei ole napannut.
Ja se sinkkuuden juurisyy löytyy juuri siitä, että "normaalissa elämässä" ei ole napannut. Miksi ei ole? Miten on mahdollista elää 45-vuotiaaksi ilman että kohtaa elämänsä aikana kiinnostavia ihmisiä?
Minä kyllä olen tavannut, mutta jäin pohdiskelemaan noiden kohtaamieni miesten kannalta. Pitäisikö tuossa ikäluokassa deittailla vain eronneita, kun niin moni ikusinkku tuntuu odottavan edelleen täydellistä prinsessaa. Ap.
Siis olet itsekin suunnilleen samaa ikäluokkaa ja ilmeisesti sinkku, mutta vain nillä miehillä on mielestäsi epärealistiset odotukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en tiedä, mutta mene harrastamaan ja tutustu ihan tavallisessa ympäristössä ihmiseen ja ihmisiin.
Anna mahdollisuus tutustua sinuun. Noi deitit on kyllä yks keinotekoisuus. En osaisi ollenkaan.Monelle nettideittailu on se viimeinen oljenkorsi, kun muualla ei ole napannut.
Ja se sinkkuuden juurisyy löytyy juuri siitä, että "normaalissa elämässä" ei ole napannut. Miksi ei ole? Miten on mahdollista elää 45-vuotiaaksi ilman että kohtaa elämänsä aikana kiinnostavia ihmisiä?
Ihan helposti. Itse olen lasten takia jumahtanut pienelle paikkakunnalle ja tällä ei todellakaan tapaa yhtään ketään, varsinkin jos on introvertti, kuten minä.
Jos ei ole lainkaan seurustelukokemusta 45-vuotiaana, niin "syy" on todennäköisesti hyvin syvällä sielussa eikä asia tule muuttumaan. Kiintymyssuhdehäiriö, mielenterveydenhäiriö, antisosiaalinen persoonallisuus, autisti jne. Voihan se olla, että on epärealistiset odotukset, mutta kyllä tervepäinen osaa säätää ne vastaamaan arkitodellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voipi olla tai voipi olla olemati. Osa jää koko elämänsä ajaksi sinkuiksi kun sopivaa ei vain osu kohdalle. Tai jos osuu, niin se toinen on jo varattu jne. Eihän kaikki muutenkaan saa kaikkea mistä on haaveillut tai minkä eteen on tehnyt töitä vuosikaudet. Elämä menee joskus yksinkertaisesti vain eri tahtiin kuin itse haluaisi tai mitä on ajatellut.
Olen eri mieltä kuin mitä tuossa ylempänä joku on heittänyt. Ei sinkkuteen todellakaan tarvita mt-ongelmia, melko röyhkeää väittää sellaista. Päinvastoin, ehkä sinkulla on vahvempi itsetunto että kestää sinkkuuden nurjapuolen eikä tyydy mihin tahansa vain välttääkseen sinkkuelämän. Sinkkuus ei myöskään tarkoita etteikö vastakkaiseen sukupuoleen olisi kontakteja, moni tuntemistani ikisinkuista on jossain vaiheessa seurustellut, ollut kihloissa tms. Yhteen ei ole muutettu tai avioon asti päästy. Surullista että täytyisi elää tietyllä "hyväksyttävällä" tavalla ettei joidenkin kommentoijien tapaan osa ihmisistä leimaisi mt-ongelmaiseksi.
Lopuksi voin kertoa esimerkin omasta sukulaisesta. Hän eli onnellisena sinkkuna (käytännössä sinkku) ja seurusteli on/off useamman henkilön kanssa eläkeikäiseksi saakka, ei mitään aikomustakaan vakiintua. Eläkkeelle jäätyään hän totesi että täytyy tässä avioliittokin kokea ennen hautaa ja mennä räväytti avioon silloisen heilansa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikisinkku ja sinkku ovat nykypuheessa ihan eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
moni tuntemistani ikisinkuista on jossain vaiheessa seurustellut, ollut kihloissa tms. Yhteen ei ole muutettu tai avioon asti päästy.
Ikisinkku ei tarkoita ihmistä, joka on seurustellut tai ollut kihloissa. Sinä vääristät termiä, jos väität sen tarkoittavan niitä, jotka eivät ole koskaan olleet naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
moni tuntemistani ikisinkuista on jossain vaiheessa seurustellut, ollut kihloissa tms. Yhteen ei ole muutettu tai avioon asti päästy.
Ikisinkku ei tarkoita ihmistä, joka on seurustellut tai ollut kihloissa. Sinä vääristät termiä, jos väität sen tarkoittavan niitä, jotka eivät ole koskaan olleet naimisissa.
Minusta ikisinkku voi myös olla sellainen, joka on seurustellut ehkä joskus vuosikymmen sitten mutta nykyään pitää itseään vanhanapiikana tai -poikana ja on jo luopunut toivosta. Sitä voi siis ottaa itselleen tuon nimikkeen asenteenkin puolesta, ei pelkän historian.
Itse pidän itseäni ikisinkkuna, vaikka seurustelinkin vuodet 2000–2009. Kun sen koommin en ole mieheen koskenut enkä usko enää koskaan koskevanikaan, mitä muutakaan olen kuin vannoutunut ikisinkku. Vanhapiika on ruma sana enkä sellaista määritteekseni halua.
Ja millaisiin miehiin ap on tutustunut?
Voisiko olla että olet itse raakannut sellaisia miehiä joilla on korkeat odotukset?
Ei oo parisuhdekamaa miehet joilla useita lyhyitä suhteita ja mikään ei kelpaa. Säälittävää yli nelikymppiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en tiedä, mutta mene harrastamaan ja tutustu ihan tavallisessa ympäristössä ihmiseen ja ihmisiin.
Anna mahdollisuus tutustua sinuun. Noi deitit on kyllä yks keinotekoisuus. En osaisi ollenkaan.Monelle nettideittailu on se viimeinen oljenkorsi, kun muualla ei ole napannut.
Ja se sinkkuuden juurisyy löytyy juuri siitä, että "normaalissa elämässä" ei ole napannut. Miksi ei ole? Miten on mahdollista elää 45-vuotiaaksi ilman että kohtaa elämänsä aikana kiinnostavia ihmisiä?
Olen 46-vuotias. Olen kyllä kohdannut nuoruudessani muutaman kiinnostavan, mutta he eivät olleet kiinnostuneita minusta enkä itsekään ole enää heistä kiinnostunut. Henkisesti ihminen kypsyy vuosi vuodelta, joten ajan myötä on yhä vaikeampi löytää sellaista kumppania, jonka kanssa olisi samalla aaltopituudella. Joskus nuorena ja tyhmänä viehättyy monista sellaisistakin, jotka eivät myöhemmin viehätä.
Vierailija kirjoitti:
Itse oon pitäny aina vähän pulleimmista naisista. Erityisesti sellasista joilla ylimääränen on kertyny tanaosaston puolelle. Kun sellanen pyllistää, niin kyllä siinä taivaat aukee.
Eli etsit siis pllua, joka toteuttaa fantasiasi. WAU, onpa tosiaan jännä juttu, kun et ole parisuhdetta löytänyt. Tuohan on joka naisen unelma, ihan sama, kuin minä sanoisin etsiväni miestä, jolla on 20cm pitkä, ja joka jaksaa ja jaksaa
Olen 53-vuotias sinkku. Syy sinkkuuden: olen pitkä, läski, ruma ja älykäs nainen. Parisuhde markkinoilla naisen tärkein ominaisuus on ulkonäkö
Siis en tiedä, mutta mene harrastamaan ja tutustu ihan tavallisessa ympäristössä ihmiseen ja ihmisiin.
Anna mahdollisuus tutustua sinuun. Noi deitit on kyllä yks keinotekoisuus. En osaisi ollenkaan.