Lue keskustelun säännöt.
Vähän rauhoittunut mutta haluaisin silti paremmat aivot.
joku
12.06.2020 |
Tai edes saisiko näitä korjattua? Taitaa lottovoitto tosin olla enempi mahdollista kuin että minusta saataisiin fiksumpi. Ei tämä tyhmänä eläminen ole oikeasti yhtään kivaa, kun jokainen asia on vaikeata ja itsetunto on pohjamudissa ja häpeää itseään miljoona kertaa enemmän kuin pitää itsestään.
Kun jo lapsuudesta muistaa kaikenlaiset typeryydet tai mokat mitä on tehnyt tai sanonut ja sitten kaikki mokailu koulussa kun ei millään pärjännyt missään kokeissa ym. Sitten toinen asia sosiaalinen osaaminen mikä on todella ala-arvoista ettei voi olla, ei kavereita eikä koskaan ole ollut tyttöjen tai naisten kanssa juuri mitään, muutamilla tapaamisilla käynnyt mutta jännittänyt niin ja sosiaalinen kömpelyys varmistanut ettei niistäkään tullut mitään.
Töissä ei pärjää kun osaaminen ja muisti ja oppiminen on ala-arvoista, lisäksi olen todella hidas ja monesti minulle on tultu huutamaan tai oikeastaan raivoamaan sekä vit tu lemaan kun olen tehnyt hitaasti jotain hommaa, pyrin että olisin huolellinen koska nopeammalla tahdilla tulisi vain sekundaa. Lisäksi jos jossain hommassa on johonkin tahtiin päässyt niin aina on hoputettu nopeuttamaan jonka jälkeen alkaa taas tulla virheitä ja sitten alkoi huutaminen jne. No niissä hommissa ei määräänsä enempää jaksanut.
Miksei voi olla terve päästään? On asberger ja add sekä masennusta ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja saan myös paniikkikohtauksia. Näiden kanssa eläminen käy niin terveyden päälle että fyysisestikin oireilee eri tavoin ja joitakin töitä ei pysty tekemään koska kroppa ei kestä.
Sitten on ulkoinen paine että pitäisi vain mennä töihin ja kestää mutta en minä kestä, hyvä jos kuukauden pari vuodessa jaksan töissä ja sitten on ihan lopussa. Se että joutuisi vaikka sairaseläkkeelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle olisi sellainen häpeä minulle ja moni vielä alkaisi suoraan sanoen veetuilemaan tästä, sitä tulee jo tuolta mediasta sitä arvostelua kun ei käy töissä ihan tarpeeksi saamaan minut masentumaan entisestään.
Sitten kun minulla on kumminkin haaveita ja jotain elämänhalua vaikka itsensä lopettaminen on päivittäin mielessä ja aika voimistunut on voimistunut tämäkin ajatus parin vuoden aikana mutta jos pitäisi haaveista tai unelmistaan luopua niin en minä kyllä enää täällä halua elää, jo nyt on elämänhalu lähes lopussa niin sen jälkeen sitä ei enää olekaan.
Tuskin tämäkään aloitus täällä kauaa on mutta no jaa, tämäkin päivä on mennyt raivokohtausten saattelemana ja eipä noi rauhoittavat kaikkea saa pois. Eipä tästä tekstistä täällä mitään hyötyä ole ja ne muutamat tsemppiviestit mitä näihin minun ketjuihin tulee niin saavat minussa vaan sellainen itkunsekaisen tunteen päälle ja jos sanotaan vaikka "olet ihan hyvä tyyppi jne" niin alan vaan itkeä ja huuta itselleni että "en ole" Eiköhän se kerro jotain minun itsetunnostani.
No jaa.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kuolema, se olisi helpotus. En jaksa soittaa kriisipuhelimeen kun puhuminen ei nyt luonnistu kun on jotenkin laamaantunut siltä osin niin kirjoittaminen ainoastaan sujuu, sekin on lähinnä tällaista lopun odottelua ja toivonsa menettänyttä tekstiä.
Miten minä muka enää missään työelämässä pärjäisin? Ehkä lyhytaikaisessa työssä tai sitten jos kokoaikatyötä niin se pitäisi räätälöidä sellaiseksi että pärjäisin ja jaksaisin siinä mutta eipä tässä nyky-yhteiskunnassa tällaiseen ole aikaa, kaikki pitää tehdä 200% teholla ja 8 tunnin työ mieluiten tunnissa.
Mikä tämän elämän tarkoitus oikein on? Minulla ei riitä aivot enää tässä kohtaa pohtimaan mutta ainakin se on varma ettei tämä nykymaailma ole ainakaan se mikä olisi se oikea maailma. No joillekin se voi olla mutta ei tämä vielä valmis ole ja tuskin valmistuu satoihin vuosiin tosin onko täällä kukaan enää elossa sadan vuoden päästä. No jaa aivan sama, jos yrittäisin alkaa pohdiskelemaan asioita niin ketään ei kiinnosta ja jos jostain asiasta pidän se lytätään ja olen idiootti jne. No jaa.
ap
Sun pitää löytää itsesi.
Oma keskikohtasi. Moni on aivan ulalla kun etsii itseään ties mistä ja miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema, se olisi helpotus. En jaksa soittaa kriisipuhelimeen kun puhuminen ei nyt luonnistu kun on jotenkin laamaantunut siltä osin niin kirjoittaminen ainoastaan sujuu, sekin on lähinnä tällaista lopun odottelua ja toivonsa menettänyttä tekstiä.
Miten minä muka enää missään työelämässä pärjäisin? Ehkä lyhytaikaisessa työssä tai sitten jos kokoaikatyötä niin se pitäisi räätälöidä sellaiseksi että pärjäisin ja jaksaisin siinä mutta eipä tässä nyky-yhteiskunnassa tällaiseen ole aikaa, kaikki pitää tehdä 200% teholla ja 8 tunnin työ mieluiten tunnissa.
Mikä tämän elämän tarkoitus oikein on? Minulla ei riitä aivot enää tässä kohtaa pohtimaan mutta ainakin se on varma ettei tämä nykymaailma ole ainakaan se mikä olisi se oikea maailma. No joillekin se voi olla mutta ei tämä vielä valmis ole ja tuskin valmistuu satoihin vuosiin tosin onko täällä kukaan enää elossa sadan vuoden päästä. No jaa aivan sama, jos yrittäisin alkaa pohdiskelemaan asioita niin ketään ei kiinnosta ja jos jostain asiasta pidän se lytätään ja olen idiootti jne. No jaa.
ap
Sun pitää löytää itsesi.
Oma keskikohtasi. Moni on aivan ulalla kun etsii itseään ties mistä ja miten.
Niin no miten sen sitten tekee on onkin kysymys ja oikeasti minulla rupesi päässä lyömään tyhjää kun yritin päätellä mitä yritit sanoa. Enpä tiedä nyt ei aivot kyllä kulje mihinkään suuntaan vaikka tekstiä saan aikaiseksi niin muuten olen kuin zombi tällä hetkellä. En tiedä oikein mitään ja tässä tekstissä ei kohta ala olemaan mitään järkeä luulen niin koska tuntuu että ajatus alkaa kadota tai sitä ei ole ja tämä teksti tulee automaattisesti enkä edes ajattele mitä kirjoitan vaan kirjoitan ja vähän kyllä huolestuttaa, nytkin tuli stoppi äsken kun yritin ajatella mitä kirjoittaa niin ei tapahtunut mitään vaan tuijotin näyttöä.
Ehkä minä alan oikeasti menettää otteen tästä maailmasta.
ap
Saan usein itkuisia ahdistuskohtauksia mitkä tulevat milloin vain ilman mitään syytä mutta niitä saa helposti kun kuuntelee tiettyä musiikkia, se aktivoi herkästi tämän kohtauksen. Se liittyy jotenkin menneeseen kun siinä tulee jonkun sekunnin ajaksi joku tuttu olo mutta siitä ei saa kiinni mikä mutta se on ahdistava se on. Kai se liittyy yhteen asiaan mutta vaikka se olisi kuinka käyty tuolla hoitajakäynneillä läpi niin kai se vaan on jäännyt ja se tulee pintaan. No se loppuu kun lakkaa olemasta.
ap
Mullakin asperger ja kamppailen hyvin samanlaisten ongelmien kanssa. Enkä kyllä osaa neuvoa. Mutta, älä turhaan pidä itseäsi tyhmänä. Et siltä kuulosta. Eikä se ole vikasi, että sulla on neurologinen poikkeavuus. Olisit tarvinnut kouluaikoina tukea, ja se on muiden vika ettet sitä saanut.
Olennaista olisi varmaan löytää ala, jossa et uuvu ja joka olisi mielenkiintoista. Enpä itsekään sellaista ole vielä löytänyt, vaan viimeiset vuodet olen ollut lasten kanssa kotona.
Kyllä minä olen tyhmä siitä ei pääse mihinkään, ei sellaista työtä ole missä pärjäisin koska minulla on oma vuorokausirytmi ja kaikki ja töihin menisin omaan tahtiin ja tekisin siellä sen minkä pystyn ja olen sen aikaa mitä jaksan, tämä jos mikä kertoo että olen typerä ja yhteiskuntaan soveltumaton idiootti. Eikä kukaan tällaista pelleä palkkaa, halua kaveriksi tai nainen kiinnostuisi, jälkeenjäännyt idiootti joka ei muuta tee kuin mokaa ja onnistu pilaamaan koko elämä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä yhteiskuntaan sopeutumattomuudella ja kaikella sellaisella? Sulla on sun aivot ja sun elämä, ja elämällä on varmasti jotain annettavaa sullekin.
Minullakin add ja asperger, aloin tajuta elämän idean kun paras kaverini kuoli ja tajusin että kaikki saattaa loppua koska vaan, ja pitää elää nyt kun voi ja ottaa se irti mitä itselle on tarjolla. Jos voit, nauti ihan vaan just tästä hetkestä, vaikka kirjan lukemisesta tai jostain muusta yksinkertaisesta asiasta. Elämä on lahja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä yhteiskuntaan sopeutumattomuudella ja kaikella sellaisella? Sulla on sun aivot ja sun elämä, ja elämällä on varmasti jotain annettavaa sullekin.
Minullakin add ja asperger, aloin tajuta elämän idean kun paras kaverini kuoli ja tajusin että kaikki saattaa loppua koska vaan, ja pitää elää nyt kun voi ja ottaa se irti mitä itselle on tarjolla. Jos voit, nauti ihan vaan just tästä hetkestä, vaikka kirjan lukemisesta tai jostain muusta yksinkertaisesta asiasta. Elämä on lahja.
Suomessa kaikki ihmisarvo ja muu hyväksyntä perustuu sille että olet tuottava yhteiskunnan jäsen eli käyt töissä ja tuotat rahaa, tavaraa tai palveluita muille. Jos et mitään näistä tee sinua ei käytännössä ole olemassa ja olet halveksittu naapurista poliitikkoon joista jälkimmäinen tekee kaikkensa ettei sinulle enää maksettaisi mitään tukea missään muodossa ja joko hankit töitä tai katoat vaikka metsään, se on viesti minkä minä saan joka päivä jostain mediasta.
No älä lue mediaa on jonkun kommentti mutta kun kaikki ängetään nykyään someen ja nettiin niin eipä miltään uutisiltakaan voi välttyä.
Minä en tällä hetkellä nauti juuri mistään vaan kaikki on ankeata kakkaa minulle, ensi viikonloppu tulee olemaan vielä ahdistavampi kun on juhannus ja tähänkin kuuluu muiden hauskanpito. En edes haluaa mainita täällä mikä minulle olisi hauskaa ja tuottaisi iloa kun alkaisi samantien nälvintä, nauraminen ja haukkuminen. Joku sauvakävely tai muu luonnossa liikkuminen ei minua piristä millään vaikka liikkuminen terveellistä onkin, eipä tosin tuonne aurinkoon edes halua mennä kun koko viime kuu meni töissä ulkona ja varmaan sai usemman kerran auringonpistoksen vaikka kuinka joi vettä ja sai suolaista sekä suojasi itsensä mutta eipä auttanut, nyt ei edes halua mennä ulos kun koen auringon uhaksi.
Sitten kun ei edes ole jutteluseuraa ja nimenomaan omanikäistä, kaikilla on omat piirit eikä niihin oteta ulkopuolisia varsinkin jos tiedetään että olen tällainen. No jaa aivan sama.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä taas ole muuta kuin ahdistus ja ajatuksia kuolemasta.
ap
Ja kriisipuhelin on varattu. Haluan pois tästä maailmasta. Olen täysin epäonnistunut olio, ihminen minä en ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söin tänään viimeisen mämmilaatikon tyhjäksi, syönnyt sitä huhtikuun alusta asti, ajattelin että syödään niin kauan kuin kaupassa sitä piisaa ja pitkään piisasi, ilmeisesti olin ainut joka sitä söi tai varmaan joku muukin taisi sitä ostaa. En laskenut montako laatikkoa meni mutta lähelle 20 meni.
Välillä tuo opamox auttaa paljon ja välillä ei kuten edellinen viesti kertoo muutoksesta mielialassa.
Miksi puhun täällä? No eipä ole muutakaan tekemistä.
ap
Kuolema, se olisi helpotus. En jaksa soittaa kriisipuhelimeen kun puhuminen ei nyt luonnistu kun on jotenkin laamaantunut siltä osin niin kirjoittaminen ainoastaan sujuu, sekin on lähinnä tällaista lopun odottelua ja toivonsa menettänyttä tekstiä.
Miten minä muka enää missään työelämässä pärjäisin? Ehkä lyhytaikaisessa työssä tai sitten jos kokoaikatyötä niin se pitäisi räätälöidä sellaiseksi että pärjäisin ja jaksaisin siinä mutta eipä tässä nyky-yhteiskunnassa tällaiseen ole aikaa, kaikki pitää tehdä 200% teholla ja 8 tunnin työ mieluiten tunnissa.
Mikä tämän elämän tarkoitus oikein on? Minulla ei riitä aivot enää tässä kohtaa pohtimaan mutta ainakin se on varma ettei tämä nykymaailma ole ainakaan se mikä olisi se oikea maailma. No joillekin se voi olla mutta ei tämä vielä valmis ole ja tuskin valmistuu satoihin vuosiin tosin onko täällä kukaan enää elossa sadan vuoden päästä. No jaa aivan sama, jos yrittäisin alkaa pohdiskelemaan asioita niin ketään ei kiinnosta ja jos jostain asiasta pidän se lytätään ja olen idiootti jne. No jaa.
ap