Lue keskustelun säännöt.
Vähän rauhoittunut mutta haluaisin silti paremmat aivot.
joku
12.06.2020 |
Tai edes saisiko näitä korjattua? Taitaa lottovoitto tosin olla enempi mahdollista kuin että minusta saataisiin fiksumpi. Ei tämä tyhmänä eläminen ole oikeasti yhtään kivaa, kun jokainen asia on vaikeata ja itsetunto on pohjamudissa ja häpeää itseään miljoona kertaa enemmän kuin pitää itsestään.
Kun jo lapsuudesta muistaa kaikenlaiset typeryydet tai mokat mitä on tehnyt tai sanonut ja sitten kaikki mokailu koulussa kun ei millään pärjännyt missään kokeissa ym. Sitten toinen asia sosiaalinen osaaminen mikä on todella ala-arvoista ettei voi olla, ei kavereita eikä koskaan ole ollut tyttöjen tai naisten kanssa juuri mitään, muutamilla tapaamisilla käynnyt mutta jännittänyt niin ja sosiaalinen kömpelyys varmistanut ettei niistäkään tullut mitään.
Töissä ei pärjää kun osaaminen ja muisti ja oppiminen on ala-arvoista, lisäksi olen todella hidas ja monesti minulle on tultu huutamaan tai oikeastaan raivoamaan sekä vit tu lemaan kun olen tehnyt hitaasti jotain hommaa, pyrin että olisin huolellinen koska nopeammalla tahdilla tulisi vain sekundaa. Lisäksi jos jossain hommassa on johonkin tahtiin päässyt niin aina on hoputettu nopeuttamaan jonka jälkeen alkaa taas tulla virheitä ja sitten alkoi huutaminen jne. No niissä hommissa ei määräänsä enempää jaksanut.
Miksei voi olla terve päästään? On asberger ja add sekä masennusta ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja saan myös paniikkikohtauksia. Näiden kanssa eläminen käy niin terveyden päälle että fyysisestikin oireilee eri tavoin ja joitakin töitä ei pysty tekemään koska kroppa ei kestä.
Sitten on ulkoinen paine että pitäisi vain mennä töihin ja kestää mutta en minä kestä, hyvä jos kuukauden pari vuodessa jaksan töissä ja sitten on ihan lopussa. Se että joutuisi vaikka sairaseläkkeelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle olisi sellainen häpeä minulle ja moni vielä alkaisi suoraan sanoen veetuilemaan tästä, sitä tulee jo tuolta mediasta sitä arvostelua kun ei käy töissä ihan tarpeeksi saamaan minut masentumaan entisestään.
Sitten kun minulla on kumminkin haaveita ja jotain elämänhalua vaikka itsensä lopettaminen on päivittäin mielessä ja aika voimistunut on voimistunut tämäkin ajatus parin vuoden aikana mutta jos pitäisi haaveista tai unelmistaan luopua niin en minä kyllä enää täällä halua elää, jo nyt on elämänhalu lähes lopussa niin sen jälkeen sitä ei enää olekaan.
Tuskin tämäkään aloitus täällä kauaa on mutta no jaa, tämäkin päivä on mennyt raivokohtausten saattelemana ja eipä noi rauhoittavat kaikkea saa pois. Eipä tästä tekstistä täällä mitään hyötyä ole ja ne muutamat tsemppiviestit mitä näihin minun ketjuihin tulee niin saavat minussa vaan sellainen itkunsekaisen tunteen päälle ja jos sanotaan vaikka "olet ihan hyvä tyyppi jne" niin alan vaan itkeä ja huuta itselleni että "en ole" Eiköhän se kerro jotain minun itsetunnostani.
No jaa.
Kommentit (31)
Toteat itse, ettei tekstistä täällä hyötyä ole. Olen samaa mieltä kanssasi ainakin osittain: siitä on hyötyä, jos se selventää asioita sinulle. En kuitenkaan usko, että täältä saisit tarvitsemaasi feedbackia, mitä se sitten ikinä onkin.
Oletko käynyt puhumassa ammattiauttajan kanssa? Ehkä kannattaisi kokeilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattiauttajalle puhuminen olisi tässä vaiheessa todella tärkeää. Myös jos käyt mielenterveystoimistolla niin kysele, voisitko osallistua johonkin ryhmään siellä.
Myös ei-aspergereilla on ongelmia sosiaalisten taitojen kanssa. Sosiaalisia taitoja tosin saa harjoitettua vain olemalla läsnä muiden ihmisten kanssa ja keskustelemalla heille, vaikka se hankalaa voikin olla. Siksi on tärkeää, että voisi osallistua johonkin ryhmään, jossa voisit keskustella muiden kanssa erilaisista asioista.
Toinen hyvä idea on lukea aspergeriin liittyviä kirjoja. Siellä on usein todella paljon hyviä vinkkejä ja ideoita omaan elämään ja suhtautumiseen niin itseen, kuin ympäristöön.
Tärkeintä varmasti tilanteessasi olisi tehdä jotain tuolle itsetunnolla. Kun itsetunto on matala on varmasti paljon vaikeampi oppia ja tehdä asioita, kun kaikki energia menee siihen itsetunnon kanssa kamppailuun.
Myös tulen miettineeksi.. Miksi rankaitset itseäsi tuolla tavalla? Miksi et voi hyväksyä sitä, että muiden mielestä olet hyvä tyyppi?
Vierailija kirjoitti:
Toteat itse, ettei tekstistä täällä hyötyä ole. Olen samaa mieltä kanssasi ainakin osittain: siitä on hyötyä, jos se selventää asioita sinulle. En kuitenkaan usko, että täältä saisit tarvitsemaasi feedbackia, mitä se sitten ikinä onkin.
Oletko käynyt puhumassa ammattiauttajan kanssa? Ehkä kannattaisi kokeilla?
Olen käynnyt puhumassa 15 kunnan mt-hoitajan kanssa, no eipä se mitään terapiaa ole mutta on ilmaista, muuhun minulla ei ole varaa koska jokainen euro ja sentti menee mikä tulee eikä terapiaan kyllä riitä ellei säästäisi vuosia niin ehkä muutaman kerran pystyisi käymään mutta siinäpä se kun ei ole jatkuvaa työtä vaan satunnaisesti miten terveys kestää ja miten on tarjolla, muuten olenkin sitten työttömänä.
ap
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Oletko tsekannut tämän sivuston?
Itsetuntoa voi treenata paremmaksi ja se ei tapahdu ihan sormia näpäyttämällä tai mikään varsinainen "valaistuminen" ei sitä myöskään hetkessä korjaa. Jos pääsi sanoo tällä hetkellä että "olen paska olen huono" sun täytyy kouluttaa se sanomaan "olen hyvä olen arvokas". Ajatuksetkin ovat vähän kuin hengitys ja se tapahtuu automaattisesti, mutta voit myös tietoisesti kontrolloida sitä. Ajatukset tekevät samaa, ne toteuttavat opittua ja tuttua kaavaa, joka joskus voi olla liian negatiivinen. Kun tietoisesti harjoittaa hyvien asioiden huomioimista, aivot alkavat pikkuhiljaa tekemaan sitä myös automaattisesti.
Treeniä siis, niin pystyt parantamaan itsetuntoasi. :)
https://areena.yle.fi/1-50095865
Tässä kans aika hyvä prisma-dokkari onnelisuudesta. Hyviä pointteja. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ammattiauttajalle puhuminen olisi tässä vaiheessa todella tärkeää. Myös jos käyt mielenterveystoimistolla niin kysele, voisitko osallistua johonkin ryhmään siellä.
Myös ei-aspergereilla on ongelmia sosiaalisten taitojen kanssa. Sosiaalisia taitoja tosin saa harjoitettua vain olemalla läsnä muiden ihmisten kanssa ja keskustelemalla heille, vaikka se hankalaa voikin olla. Siksi on tärkeää, että voisi osallistua johonkin ryhmään, jossa voisit keskustella muiden kanssa erilaisista asioista.
Toinen hyvä idea on lukea aspergeriin liittyviä kirjoja. Siellä on usein todella paljon hyviä vinkkejä ja ideoita omaan elämään ja suhtautumiseen niin itseen, kuin ympäristöön.
Tärkeintä varmasti tilanteessasi olisi tehdä jotain tuolle itsetunnolla. Kun itsetunto on matala on varmasti paljon vaikeampi oppia ja tehdä asioita, kun kaikki energia menee siihen itsetunnon kanssa kamppailuun.
Myös tulen miettineeksi.. Miksi rankaitset itseäsi tuolla tavalla? Miksi et voi hyväksyä sitä, että muiden mielestä olet hyvä tyyppi?
Osin edellisessä vastasinkin jotain mutta ryhmiä ei tällä hetkellä ole tarjolla koronan takia mitä olen ymmärtänyt. Joskus vuosia sitten varmaan jossain 2010-luvun vaihteessa minulle tarjottiin ryhmäjuttua sieltä mt-puolelta mutta koska minulla oli sosiaalisten tilanteiden pelko silloin todella pahempi kuin mitä nyt on en uskaltanut mennä, olisi varmaan kannattanut joo. Olishan se ihmisten kanssa juttelu hyvä mutta eipä ole juurikaan sellaisia tilanteita missä niitä sosiaalisia taitoja pääsisi harjoittamaan, ryhmäterapia olisi hyvä koska olisi nyt sen kokisi turvallisemmaksi ympäristöksi kuin ventovieraille puhuminen varsinkin kun on ahdistuneisuushäiriö kun kaikki uusi tuntematon ahdistaa paljon.
Niin mitähän tälle itsetunnolle voisi tehdä, neuvottu on niin hoitokäynneillä kuin täälläkin ettei pitäisi olla niin ankara itselleen mutta ei ole auttanut, muuta tähän en osaa vastata.
Enpä oikein tiedä, ainakin lapsuudessa on joitakin tapauksia missä pienestäkin virheestä on moitittu todella ankarasti ja koulussa parikin opettajaa on haukkunut minua koko luokan edessä kun oli joku tehtävä mitä en ollut tehnyt kun en ollut osannut joissa olisin tarvinnut apua. Sitten on töissä haukuttu kuten ensimmäisessä viestissä mainitsin sekä sosiaalissa tilanteissa mollattu jne. et niillä varmaan jotain vaikutusta ollut miten näin itseni ja haukun itseäni pienestäkin virheestä.
ap
"Töissä ei pärjää kun osaaminen ja muisti ja oppiminen on ala-arvoista"
Tuo voi johtua ihan uupumisesta tai masennuksesta. Silloin ei pää todellakaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Töissä ei pärjää kun osaaminen ja muisti ja oppiminen on ala-arvoista"
Tuo voi johtua ihan uupumisesta tai masennuksesta. Silloin ei pää todellakaan toimi.
Tietysti joo mutta eipä se muista ja oppiminen toiminut koulussakaan, ylä-aste meni läpi oliko se jollain 6.1 tai sitä luokkaa todistuksella missä kaikki aineet oli jotain 5 tai 6, liikunta ja tekninen ehkä pelasti sen ettei sentään ollut alle 6 mutta eipä niissäkään kehumista ollut. Kai noissakin näkyi se että on asberger ja add, tunnilla ei pystynyt keskittymään kunnolla vaan välillä ajatus oli ihan muualla ja vaikka kaikkensa yritti keskittyä ja kokeissakin lukea ei se autanut.
ap
En tiedä mitä kirjottaisin . Minulla aikuinen lapsi, adhdtä ja ehkäpä bipoa löytyy. Sekakäyttäjä.
Elämä on hällä tosi vaikeaa. Toivoisin että hakisi apua asiantuntijoilta. Ei pelkkä äidin rakkaus aina riitä. Ap, sinulla asiat kuitenkin sillä lailla hyvin että osaat sanoittaa ongelmasi. Ilmaiset itseäsi tosi hyvin kirjottamalla. Mietin käytätkö jotain lääkettä add täsi hoitamiseen? Mikähän ammatti voisi olla mukava, pidätkö eläimistä? Kasveista?
Äläkä välitä normi ihmisistä, heidän mielipiteistään. Elämähän heillä on useasti helppoa, vaikka eivät tätä itse myöntäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Töissä ei pärjää kun osaaminen ja muisti ja oppiminen on ala-arvoista"
Tuo voi johtua ihan uupumisesta tai masennuksesta. Silloin ei pää todellakaan toimi.
Tietysti joo mutta eipä se muista ja oppiminen toiminut koulussakaan, ylä-aste meni läpi oliko se jollain 6.1 tai sitä luokkaa todistuksella missä kaikki aineet oli jotain 5 tai 6, liikunta ja tekninen ehkä pelasti sen ettei sentään ollut alle 6 mutta eipä niissäkään kehumista ollut. Kai noissakin näkyi se että on asberger ja add, tunnilla ei pystynyt keskittymään kunnolla vaan välillä ajatus oli ihan muualla ja vaikka kaikkensa yritti keskittyä ja kokeissakin lukea ei se autanut.
ap
Olisit varmasti tarvinnut enemmän tukea ja apua silloin, mutta muista etteivät nuo numerot määritele sinua ihmisenä tai ylipäätään viisauttasi. Kannattaa keskittyä nyt siihen mitkä asiat tekevät sulle oikeasti hyvää ja kuinka voisit sitä itsetuntoa parantaa. Se on varmasti yksi iso avaintekijä tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattiauttajalle puhuminen olisi tässä vaiheessa todella tärkeää. Myös jos käyt mielenterveystoimistolla niin kysele, voisitko osallistua johonkin ryhmään siellä.
Myös ei-aspergereilla on ongelmia sosiaalisten taitojen kanssa. Sosiaalisia taitoja tosin saa harjoitettua vain olemalla läsnä muiden ihmisten kanssa ja keskustelemalla heille, vaikka se hankalaa voikin olla. Siksi on tärkeää, että voisi osallistua johonkin ryhmään, jossa voisit keskustella muiden kanssa erilaisista asioista.
Toinen hyvä idea on lukea aspergeriin liittyviä kirjoja. Siellä on usein todella paljon hyviä vinkkejä ja ideoita omaan elämään ja suhtautumiseen niin itseen, kuin ympäristöön.
Tärkeintä varmasti tilanteessasi olisi tehdä jotain tuolle itsetunnolla. Kun itsetunto on matala on varmasti paljon vaikeampi oppia ja tehdä asioita, kun kaikki energia menee siihen itsetunnon kanssa kamppailuun.
Myös tulen miettineeksi.. Miksi rankaitset itseäsi tuolla tavalla? Miksi et voi hyväksyä sitä, että muiden mielestä olet hyvä tyyppi?
Osin edellisessä vastasinkin jotain mutta ryhmiä ei tällä hetkellä ole tarjolla koronan takia mitä olen ymmärtänyt. Joskus vuosia sitten varmaan jossain 2010-luvun vaihteessa minulle tarjottiin ryhmäjuttua sieltä mt-puolelta mutta koska minulla oli sosiaalisten tilanteiden pelko silloin todella pahempi kuin mitä nyt on en uskaltanut mennä, olisi varmaan kannattanut joo. Olishan se ihmisten kanssa juttelu hyvä mutta eipä ole juurikaan sellaisia tilanteita missä niitä sosiaalisia taitoja pääsisi harjoittamaan, ryhmäterapia olisi hyvä koska olisi nyt sen kokisi turvallisemmaksi ympäristöksi kuin ventovieraille puhuminen varsinkin kun on ahdistuneisuushäiriö kun kaikki uusi tuntematon ahdistaa paljon.
Niin mitähän tälle itsetunnolle voisi tehdä, neuvottu on niin hoitokäynneillä kuin täälläkin ettei pitäisi olla niin ankara itselleen mutta ei ole auttanut, muuta tähän en osaa vastata.
Enpä oikein tiedä, ainakin lapsuudessa on joitakin tapauksia missä pienestäkin virheestä on moitittu todella ankarasti ja koulussa parikin opettajaa on haukkunut minua koko luokan edessä kun oli joku tehtävä mitä en ollut tehnyt kun en ollut osannut joissa olisin tarvinnut apua. Sitten on töissä haukuttu kuten ensimmäisessä viestissä mainitsin sekä sosiaalissa tilanteissa mollattu jne. et niillä varmaan jotain vaikutusta ollut miten näin itseni ja haukun itseäni pienestäkin virheestä.
ap
Nyt ne ryhmät varmaan alkavat tulemaan takaisin, koska rajoituksia on purettu. Suosittelen siis hakeutumaan uudelleen noihin ryhmiin. Pelkästään se, että olet siellä ryhmässä, vaikka et heti ensimmäisillä kerroilla mitään edes puhu helpottaa varmasti ahdistustakin.
Tuossa sosiaalisten tilanteiden pelossa on se ongelmana, että mitä enemmän alat välttelemään ihmisiä ja tilanteita, sitä suuremmaksi se pelko alkaa kasvamaan, jolloin uusiin tilanteisiin on vielä vaikeampi lähteä. Itselläni oli nuorempana juuri tuo sosiaalisten tilanteiden pelko, ei niinkään enää. Ainoa mikä siihen auttoi, oli itseterapia (sen ymmärtäminen, ettei kukaan muista mitä noloa olet joskus sanonut tai tehnyt) ja myös noihin ryhmiin lähteminen ja sieltä kautta ihmisille puhuminen.
Voi olla, että nimenoaman tarvitset toisenlaista ammattiauttajan apua, kuin mt-hoitajan. Sanoit olevasi töissä? Mihin sinulla menee palkkasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse vähän nörttityyppi ja arvostan paljon sitä että ihminen pystyy kirjoittamaan kiinnostavasti ja analyyttisesti. Ja sinä, ap, olet ihan tämän palstan huippuporukoissa sen suhteen. Osaatko arvostaa kykyäsi? Oletko koskaan ajatellut että iso osa ihmisistä kirjoittaa todella huonosti ja epäloogisesti?
Minä esimerkiksi en pysty muuta kuin arvostamaan sinua, koska olet tehnyt tässä avauksessasi suorituksen, jota minunlaiseni ihminen arvostaa. Joku sinulle karjunut pikkupomo ei ehkä osaisi kirjoittaa mitään mitä minä en hymähtäen ja vähän halveksuvasti lukisi.
Luulisin että tuollaisessa samanmielisten keskusteluryhmässä löytäisit tuntumaa siitä, että sinulla on oikeasti paljon annettavaa ja ansaitset ja saat arvostusta ihan omana itsenäsi.
Sellainen tietynlainen paska, mitä saamme vaikkapa työpaikalla niskaamme, johtuu itse asiassa muiden huonosta itsetunnosta eikä siitä, että ne muut ovat hyviä. Kukaan todella hyvä ei koe tarvetta lytätä ja mollata. En tunne tarpeeksi add:ta tai Aspergeria, joten en tiedä, onko sinun esim niiden takia vaikeampi nähdä muiden ihmisten heikkouksia ja sillä tavalla oppia asettamaan heidän huonoa käytöstä omaan (matalaan) arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä kirjottaisin . Minulla aikuinen lapsi, adhdtä ja ehkäpä bipoa löytyy. Sekakäyttäjä.
Elämä on hällä tosi vaikeaa. Toivoisin että hakisi apua asiantuntijoilta. Ei pelkkä äidin rakkaus aina riitä. Ap, sinulla asiat kuitenkin sillä lailla hyvin että osaat sanoittaa ongelmasi. Ilmaiset itseäsi tosi hyvin kirjottamalla. Mietin käytätkö jotain lääkettä add täsi hoitamiseen? Mikähän ammatti voisi olla mukava, pidätkö eläimistä? Kasveista?
Äläkä välitä normi ihmisistä, heidän mielipiteistään. Elämähän heillä on useasti helppoa, vaikka eivät tätä itse myöntäisikään.
Ei ole muuta lääkitystä kuin rauhoittavat ja melatoniini nukahtamiseen. Yksi ammatti minulla on mutta silläkin alalla en kyllä nykypäivänä pärjäisi lainkaan kun valmistumisesta on 15 vuotta ja senkin ammatin lukemisessa oli pahoja vaikeuksia, nyt ne kaikki on lähes unohtunut. Uutta olen pari kertaa yrittänyt opiskella mutta mielenterveys petti molemmilla kerroilla. No eläimet ja kasvit sillai tuttuja kun ala mille valmistuin niin ne kuului siihen mutta enää ei muista niistä mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Töissä ei pärjää kun osaaminen ja muisti ja oppiminen on ala-arvoista"
Tuo voi johtua ihan uupumisesta tai masennuksesta. Silloin ei pää todellakaan toimi.
Tietysti joo mutta eipä se muista ja oppiminen toiminut koulussakaan, ylä-aste meni läpi oliko se jollain 6.1 tai sitä luokkaa todistuksella missä kaikki aineet oli jotain 5 tai 6, liikunta ja tekninen ehkä pelasti sen ettei sentään ollut alle 6 mutta eipä niissäkään kehumista ollut. Kai noissakin näkyi se että on asberger ja add, tunnilla ei pystynyt keskittymään kunnolla vaan välillä ajatus oli ihan muualla ja vaikka kaikkensa yritti keskittyä ja kokeissakin lukea ei se autanut.
ap
Olisit varmasti tarvinnut enemmän tukea ja apua silloin, mutta muista etteivät nuo numerot määritele sinua ihmisenä tai ylipäätään viisauttasi. Kannattaa keskittyä nyt siihen mitkä asiat tekevät sulle oikeasti hyvää ja kuinka voisit sitä itsetuntoa parantaa. Se on varmasti yksi iso avaintekijä tässä.
Niin silloin ylä-asteella nämä ongelmat olisi viimeistään pitänyt huomata mutta eipä kukaan huomannut eikä minulla riittänyt äly hakea apua kun en tajunnut. Niin no keskittyminen niihin asioihin mitkä tekisi hyvää olisi varmasti hyvä asia mutta tässä maailmassa kaikki tahtoo maksaa ja työnteko jolla rahaa saisi on olematon, itsetuntoa ei oikein auta se ettei pysty elämään vaan pitää joka päivä sinnitellä eteenpäin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattiauttajalle puhuminen olisi tässä vaiheessa todella tärkeää. Myös jos käyt mielenterveystoimistolla niin kysele, voisitko osallistua johonkin ryhmään siellä.
Myös ei-aspergereilla on ongelmia sosiaalisten taitojen kanssa. Sosiaalisia taitoja tosin saa harjoitettua vain olemalla läsnä muiden ihmisten kanssa ja keskustelemalla heille, vaikka se hankalaa voikin olla. Siksi on tärkeää, että voisi osallistua johonkin ryhmään, jossa voisit keskustella muiden kanssa erilaisista asioista.
Toinen hyvä idea on lukea aspergeriin liittyviä kirjoja. Siellä on usein todella paljon hyviä vinkkejä ja ideoita omaan elämään ja suhtautumiseen niin itseen, kuin ympäristöön.
Tärkeintä varmasti tilanteessasi olisi tehdä jotain tuolle itsetunnolla. Kun itsetunto on matala on varmasti paljon vaikeampi oppia ja tehdä asioita, kun kaikki energia menee siihen itsetunnon kanssa kamppailuun.
Myös tulen miettineeksi.. Miksi rankaitset itseäsi tuolla tavalla? Miksi et voi hyväksyä sitä, että muiden mielestä olet hyvä tyyppi?
Osin edellisessä vastasinkin jotain mutta ryhmiä ei tällä hetkellä ole tarjolla koronan takia mitä olen ymmärtänyt. Joskus vuosia sitten varmaan jossain 2010-luvun vaihteessa minulle tarjottiin ryhmäjuttua sieltä mt-puolelta mutta koska minulla oli sosiaalisten tilanteiden pelko silloin todella pahempi kuin mitä nyt on en uskaltanut mennä, olisi varmaan kannattanut joo. Olishan se ihmisten kanssa juttelu hyvä mutta eipä ole juurikaan sellaisia tilanteita missä niitä sosiaalisia taitoja pääsisi harjoittamaan, ryhmäterapia olisi hyvä koska olisi nyt sen kokisi turvallisemmaksi ympäristöksi kuin ventovieraille puhuminen varsinkin kun on ahdistuneisuushäiriö kun kaikki uusi tuntematon ahdistaa paljon.
Niin mitähän tälle itsetunnolle voisi tehdä, neuvottu on niin hoitokäynneillä kuin täälläkin ettei pitäisi olla niin ankara itselleen mutta ei ole auttanut, muuta tähän en osaa vastata.
Enpä oikein tiedä, ainakin lapsuudessa on joitakin tapauksia missä pienestäkin virheestä on moitittu todella ankarasti ja koulussa parikin opettajaa on haukkunut minua koko luokan edessä kun oli joku tehtävä mitä en ollut tehnyt kun en ollut osannut joissa olisin tarvinnut apua. Sitten on töissä haukuttu kuten ensimmäisessä viestissä mainitsin sekä sosiaalissa tilanteissa mollattu jne. et niillä varmaan jotain vaikutusta ollut miten näin itseni ja haukun itseäni pienestäkin virheestä.
ap
Nyt ne ryhmät varmaan alkavat tulemaan takaisin, koska rajoituksia on purettu. Suosittelen siis hakeutumaan uudelleen noihin ryhmiin. Pelkästään se, että olet siellä ryhmässä, vaikka et heti ensimmäisillä kerroilla mitään edes puhu helpottaa varmasti ahdistustakin.
Tuossa sosiaalisten tilanteiden pelossa on se ongelmana, että mitä enemmän alat välttelemään ihmisiä ja tilanteita, sitä suuremmaksi se pelko alkaa kasvamaan, jolloin uusiin tilanteisiin on vielä vaikeampi lähteä. Itselläni oli nuorempana juuri tuo sosiaalisten tilanteiden pelko, ei niinkään enää. Ainoa mikä siihen auttoi, oli itseterapia (sen ymmärtäminen, ettei kukaan muista mitä noloa olet joskus sanonut tai tehnyt) ja myös noihin ryhmiin lähteminen ja sieltä kautta ihmisille puhuminen.Voi olla, että nimenoaman tarvitset toisenlaista ammattiauttajan apua, kuin mt-hoitajan. Sanoit olevasi töissä? Mihin sinulla menee palkkasi?
Täytyy kysyä jos niitä on tarjolla mutta en tiedä onko niitä vasta syksyllä ja kuinka niihin pääsee. Toisenlaista apua varmaan tarvitsisin mutta kuten tuolla aiemmin varmaan sanoin tämä sentään on ilmaista, muu sitten maksaa ja niihin ei oikein varaa ole ellei käy töissä. Olen silloin tällöin töissä mutta suuren osan vuodesta työttömänä ja työt yleensä on lyhyitä kausitöitä ja niihinkin meno on aina vaikeata kun ei huvita mennä aikaisin nukkumaan eikä myöskään herätä aikaisin ja jokainen päivä ahdistaa mitä se tuo tulleessaan niin aika paljon energiaa kuluu jo ennenkuin on työpäivä alkanut kun edellisenä iltana jo ahdistaa seuraava päivä. Tietysti kun näin vähän töitä ja kaikki rahat menee kituuttaen eteenpäin ja tämä on ollut meno jo monta vuotta ja sekin näkyy mielialassa kun ei ole muutakuin eteenpäin kituuttelua.
ap
Et vaikuta miltään tyhmältä. Kokeile vaikka rauhoittaa ensin negatiivista ajattelua, pysähtyminen voisi tehdä hyvää. Mielen rauhoittamiseen löytyy paljon hyviä konsteja, ihan vaikka YouTubesta ja ei tarvitse rahaa.
Oli se taas kiva herätä aamulla ja se stressi ja muu pas ka alkaa taas pyörimään päässä. Ei kestä sitä häpeää mikä tulee näistä jatkuvista mokista, nytkin taas stressaa rahasta vaikka oli kuukauden töissä ja sillä rahalla olisi edes jonkin verran saannut stressiä lievitettyä mutta koska on niin tyhmä ja heikkolahjainen niin kaikki ne rahat katoaa laskuihin ja omaan käyttöön edes johonkin itseä piristävään asiaan ei jää ollenkaan koska mokasin taas yhdessä asiassa jonka ymmärsin väärin ja tuli pari ylimääräistä laskua jotka vie päälle puolet tuosta palkasta, no typerä ihminen kun on niin näin siinä käy joka kerta. Enkä minä edes pysty nyt töihin vähään aikaan kun kaikki energia meni siihen viime kuun työurakkaan eikä virtaa ja mielenterveyttä riitä seuraavaan. Tosin niitä sopivia töitä ei ole eikä ole autoa mitä tarvitsisin kun asuu keskellä ei mitään. Töistä sain auton jolla kulkea mutta nyt joutuu lainaamaan jos haluaa kaupassa käydä mikä syö itsetuntoa ja lisää vaan häpeää kun ei ole omaa autoa ja minä haluan oman auton.
Tuskin näitä kukaan lukee mutta kirjoitan vaan, ei vaan pysty yksityiskohtaisemmin kertomaan mikä vaan lisäisi häpeää kun kertoisi tarkemmin, kriisipuhelimeen pystyy kertomaan tarkemmin mutta koska siellä on aina eri henkilö eri soittokerralla siinä ei ole jatkumoa ja mt-hoitajalla käyntikin on taas venynyt kun aikoja peruuntuu niin minä joudun omassa päässäni pyörittämään näitä asioita ja ne vaan pahenee siellä. Nytkin on melko ahdistunut olo kunnes alkaa tuo rauhoittava vaikuttamaan mutta sekin olisi suositeltava vain lyhytaikaiseen käyttöön mutta minulla se varmaan tulee olemaan vuosia käytössä että kiva.
Edellinen kirjoittaja neuvoi kokeilemaan rauhoittumista negatiivisesta ajattelusta mutta ei se auta. Tänään taidan tehdä useamman rivin jokeria jos saisi vaikka sieltä rahaa, epätoivoista mutta sellainen tilanne minulla vaan on. On melko varmaa että jokainen joka tätä ketjua lukee niin nauraa minulle mikä on ihan ok koska onhan minun tilanteeni naurettava jos voisin sen kokonaisuudessaan täällä kertoa.
ap
Eipä tässä taaskaan ole muuta ajatusta kuin halu k olla. Ei tuo ulkoilmakaan houkuta vaan istun sisällä mitä nyt jokusen ikkunan pesin mutta ei huvita mikään, menee vaan jossain vikasietotilassa ja odottaa koska ruoka on valmis niin syö ja taas istuu koneen ääreen ellei soita kriisipuhelimeen mutta sielläkin on varattua.
Ei minussa ole mitään hyvää tai hyödyllistä, pelkkä kuluerä. Sen verran energia vähissä ja rauhoittavan taas ottanut niin ei teksti mene taas siihen muotoon joka johtaisi tämänkin ketjun poistumiseen, kymmeniä niitä tänne tehnyt ja 99% niistä poistunut kun kirjoitus niissä on aika synkkää.
Ei tästä elämästä tule mitään kun on niin heikkolahjainen ja tyhmä niin aina joku saa hävetä minua kun mokailen tai sitten itse saan hävetä kun tajuaa taas että pieleen meni. Joku jossain kommentissa kysyi miksei saisi olla tyhmä tai se taisi olla jossain edellisessä ketjussa missä haukuin itseäni jne. No ei täällä oikein pärjää ollenkaan jos on tyhmä, työelämästä ei tule mitään eikä muustakaan elämästä jos on tyhmä ja mokailee jatkuvasti eikä ymmärrä lukemaansa tai kuulemaansa.
Ei jaksa.
ap
Nostetaan nyt muuten vaan, tuskin näitä kukaan lukee mutta no jaa.
ap