Lue keskustelun säännöt.
Miksi videopelaajien on niin vaikeaa myöntää että pelien ensisijainen kohderyhmä on lapset?
12.06.2020 |
Jopa "aikuisille" suunnatut pelit on useimmiten jotain toimintaräiskintää missä ammutaan avaruusörkkejä naamaan. Naurettavaa että pelaavat mieslapset yrittää puolustella lapsellista harrastustaan ja verrata vaikkapa kirjallisuuteen. Joopa joo, Karamazovin veljekset ja Witcher 3 on yhtä hienosti kirjoitettu, not.
Ne muutamat strategiapelit joita autistit pelailee ei tee videopeleistä yhtään sen kypsempiä. Niissäkin se pelimekaniikka on pohjiimmiltaan sitä samaa yksinkertaista skinner box klikkailua mihin jo hedelmäpelitkin perustuu. Se, että puet hedelmäpelisi ylle jonkun historiallisen hallitsijan kaavun ei tee siitä yhtään sen fiksumpaa.
Alapeukkuja odotellessa, koska mieslapset ei kestä kritiikkiä.
Kommentit (49)
Aikuisuuden merkki on se, kun joka ilta muumioituu telkkarin ääreen ja kääntää aivotoiminnan nollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, aikuisten hommaa on tosi-tv:n katselu ja kännääminen?
Valitsen mielummin pelaamisen.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen joka leikkii lasten leluilla jollain tapaa kehityksestä jäljessä.
Sinun mielipiteesi ja sinulla siihen oikeus. Kukin tyylillään. Itseäni ei muiden tekemiset useinkaan häiritse.
Ei täällä myönnetä muitakaan faktoja, edes tietteellisesti tutkittuja. Mies/naislapset elävät haavemaailmassa, jossa asiat ovat vain siten kuin heille sopii.
Siis pelaaks kuin monet aikuset oikeesti viel videopelei? Tiiän ainakin yhen +25v kundi joka fanittaa mario pelejä ,ei saaatana... Siis miks aikusille ei muka riittäis vaikka shakki "jos haluaa käyttää aivoja" tai pokeri jos haluaa jännitystä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua haittaa vaikka oliskin. Kun on itsetunto kunnossa niin voi harrastella vaikka lasten juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida olla pelkästään mieslapset alapeukuttaneet huklun aloitusta
Tähän taas tämä pakollinen C.S. Lewis -sitaatti:
“When I became a man I put away childish things, including the fear of childishness and the desire to be very grown up.”