Lue keskustelun säännöt.
Kovat on keskiarvorajat
Ressuun tänä keväänä 9,69 ja Norssiin (Ratakadun) 9,5 ja Viikin hieman matalampi. Nousi tuo Ressun raja keväästä-17 (9,42) jolloin omalla lapsellani asia oli ajankohtainen.
Kommentit (1531)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin yli ysin keskiarvolla "rupu"lukioon. Pääsin kahteen yliopistoon suoraan lukiosta. Lukiokavereissa oli monia myöhemmin työelämässä menestyneitä tyyppejä, jotka valitsivat kyseisen lukion sen takia, että asuivat sen lähellä. Kertoo minusta älykkyydestä jotain tämäkin, ettei ole pakko todistella mitään kenellekään ja mennä siihen "eliitti"lukioon, jotta vanhemmat pääsisivät asialla pätemään. Vaan valitsee lyhyet koulumatkat ja tutut kaverit. "Huippua" sekin, pitkät yöunet ja ystävät. Arvostuskysymyksiä.
Niiin tämä! Eliittilukio ei takaa yhtään mitään jatkosta. Ihan samalla linjalla on kaikki kolmannelle asteelle. T: ex-ressu
Tänä vuonna 1 impr. 4 A 17 B 68 C 170 M
299 E 246 L
Sitten ääripää Hgissä
50 kirjoitti
4 I 50 A 74 B 71 C 31 M 15 E 0 L
Etäkoulua oli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19 826 kevään ylioppilasta ei kirjoittanut yhtäkään ällää.
40 heistä oli Ressusta.
Vierailija kirjoitti:
Menin yli ysin keskiarvolla "rupu"lukioon. Pääsin kahteen yliopistoon suoraan lukiosta. Lukiokavereissa oli monia myöhemmin työelämässä menestyneitä tyyppejä, jotka valitsivat kyseisen lukion sen takia, että asuivat sen lähellä. Kertoo minusta älykkyydestä jotain tämäkin, ettei ole pakko todistella mitään kenellekään ja mennä siihen "eliitti"lukioon, jotta vanhemmat pääsisivät asialla pätemään. Vaan valitsee lyhyet koulumatkat ja tutut kaverit. "Huippua" sekin, pitkät yöunet ja ystävät. Arvostuskysymyksiä.
Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Jopa HY:lle pääsee tiettyihin tutkinto-ohjelmiin melko keskinkertaisilla pahveilla. Enemmän mua kiinnostaa mitkä arvosanat kirjoitit ja mistä yliopiston tutkinto-ohjelmasta valmistuit ja millaisilla arvosanoilla. Opiskelin eliittilukiossa ennen todistusvalintaa ja meillä oli porukkaa, jotka pääsivät _pääsykokeella_ sekä lääkikseen, oikikseen että kauppikseen. Minusta tuli vain pahainen DI.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä valtakunnallisesti aika epätasa-arvoista, kun maakunnissa pääsee lukioon, jos jaksaa hakea ja pääkaupunkiseudulla pitää olla kasin keskiarvo jotta pääsee mihinkään.
Kuinkas tasa-arvoista on, että erikoislukioon haluavan lahjakkaan pitäisi muuttaa monta sataa kilometriä pääkaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Tällainen nuorten jakaminen eliittiin ja rupuihin se lukion perusteella, jonka hän käy, on jokseenkin vastenmielistä ja kuvaa hyvin aikamme arvoja; kovuus ja narsismi. Mitä tulee myös mieleen on eläinlauma, joka taistelee selviytyäkseen. Hyvin kaukana minkäänlaisesta sivistyksestä, jota yliopistot ovat kautta historian edistäneet.
Kysynkin teiltä itseltänne, mistä kumpuaa kova tarve määritellä tietyt lukiot ja niistä valmistuvat eliittiin ja voittajiin, toisista lukioista valmistuneet heikompitasoiseen ainekseen? Olette kuitenkin aikuisia ihmisiä, teiltä luulisi löytyvän hyvät ja perustellut selvitykset syistä.
Nuorten kasvu ja kehitys on kuitenkin kesken ja tuossa iässä esim. poikien ja tyttöjen edistyminen itseohjautuvuudessa ja opinnoissa vaihtelee suuresti. Lisäksi vertaillaan nuoria, joilla saattaa olla jopa vuoden ikäero toisiinsa nähden. Tältä pohjalta kun asiaa tutkii ja ymmärtää tutkimaansa, huomaa, että peruskoulunsa päättävien niputtaminen elittiin ja rupuun ei ole osoitus pelkästään puutteesta empatiakyvyssä, mutta myös jonkinlaisesta kyvyttömyydestä tarkastella tilastoja laaja-alaisesti sekä tietämättömyydestä ihmisen kehityspsykologiasta.
Ei nuoren lukiovalinta tee nuorta rupuksi vaan rupunuoret tekevät lukion rupulukioiksi. Vähän kuten köyhyys ei aiheuta slummeja vaan slummit johtuvat slummiuttavista ihmisistä, joiden elämisen yhtenä seurauksena on köyhyys. Eriytyminen on täysin luonnollinen tila ja systeemi hakeutuu siihen ellei sitä ulkoa päin estetä. Fiksut nuoret haluavat olla toisten fiksujen nuorten kanssa ja suurissa kaupungeissa (etenkin pks) suurin osa valitsee lopulta lukion, jonka keskiarvoraja on lähellä omaa keskiarvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä valtakunnallisesti aika epätasa-arvoista, kun maakunnissa pääsee lukioon, jos jaksaa hakea ja pääkaupunkiseudulla pitää olla kasin keskiarvo jotta pääsee mihinkään.
Kuinkas tasa-arvoista on, että erikoislukioon haluavan lahjakkaan pitäisi muuttaa monta sataa kilometriä pääkaupunkiin.
No se on vähän niinkuin, että voivoi ja lämmin leipä.
Ei kaikki asu myöskään 250m2 omakotitalossa järven tai meren rannalla eikä kaikilla ole käyttää 1000e/kk ruokaan jne miljoona muuta esimerkkiä, tajunnet pointin?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen nuorten jakaminen eliittiin ja rupuihin se lukion perusteella, jonka hän käy, on jokseenkin vastenmielistä ja kuvaa hyvin aikamme arvoja; kovuus ja narsismi. Mitä tulee myös mieleen on eläinlauma, joka taistelee selviytyäkseen. Hyvin kaukana minkäänlaisesta sivistyksestä, jota yliopistot ovat kautta historian edistäneet.
Kysynkin teiltä itseltänne, mistä kumpuaa kova tarve määritellä tietyt lukiot ja niistä valmistuvat eliittiin ja voittajiin, toisista lukioista valmistuneet heikompitasoiseen ainekseen? Olette kuitenkin aikuisia ihmisiä, teiltä luulisi löytyvän hyvät ja perustellut selvitykset syistä.
Nuorten kasvu ja kehitys on kuitenkin kesken ja tuossa iässä esim. poikien ja tyttöjen edistyminen itseohjautuvuudessa ja opinnoissa vaihtelee suuresti. Lisäksi vertaillaan nuoria, joilla saattaa olla jopa vuoden ikäero toisiinsa nähden. Tältä pohjalta kun asiaa tutkii ja ymmärtää tutkimaansa, huomaa, että peruskoulunsa päättävien niputtaminen elittiin ja rupuun ei ole osoitus pelkästään puutteesta empatiakyvyssä, mutta myös jonkinlaisesta kyvyttömyydestä tarkastella tilastoja laaja-alaisesti sekä tietämättömyydestä ihmisen kehityspsykologiasta.
Ei nuoren lukiovalinta tee nuorta rupuksi vaan rupunuoret tekevät lukion rupulukioiksi. Vähän kuten köyhyys ei aiheuta slummeja vaan slummit johtuvat slummiuttavista ihmisistä, joiden elämisen yhtenä seurauksena on köyhyys. Eriytyminen on täysin luonnollinen tila ja systeemi hakeutuu siihen ellei sitä ulkoa päin estetä. Fiksut nuoret haluavat olla toisten fiksujen nuorten kanssa ja suurissa kaupungeissa (etenkin pks) suurin osa valitsee lopulta lukion, jonka keskiarvoraja on lähellä omaa keskiarvoa.
Itse sanoisin, että fiksu nuori ei halua olla pelkkien hikareiden joukossa. Tyypillisesti asiat menee elämässä niin, että keskiluokkaiset ja keskimääräiset ihmiset ovat onnellisimpia. Siinä ei ole mitään pahaa, jos keskiarvo on 9,9 ja lahjakkuutta riittää, mutta on se elämä vaan monipuolisempaa ja hauskempaa, kun se ei perustu pelkälle "fiksuudelle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen nuorten jakaminen eliittiin ja rupuihin se lukion perusteella, jonka hän käy, on jokseenkin vastenmielistä ja kuvaa hyvin aikamme arvoja; kovuus ja narsismi. Mitä tulee myös mieleen on eläinlauma, joka taistelee selviytyäkseen. Hyvin kaukana minkäänlaisesta sivistyksestä, jota yliopistot ovat kautta historian edistäneet.
Kysynkin teiltä itseltänne, mistä kumpuaa kova tarve määritellä tietyt lukiot ja niistä valmistuvat eliittiin ja voittajiin, toisista lukioista valmistuneet heikompitasoiseen ainekseen? Olette kuitenkin aikuisia ihmisiä, teiltä luulisi löytyvän hyvät ja perustellut selvitykset syistä.
Nuorten kasvu ja kehitys on kuitenkin kesken ja tuossa iässä esim. poikien ja tyttöjen edistyminen itseohjautuvuudessa ja opinnoissa vaihtelee suuresti. Lisäksi vertaillaan nuoria, joilla saattaa olla jopa vuoden ikäero toisiinsa nähden. Tältä pohjalta kun asiaa tutkii ja ymmärtää tutkimaansa, huomaa, että peruskoulunsa päättävien niputtaminen elittiin ja rupuun ei ole osoitus pelkästään puutteesta empatiakyvyssä, mutta myös jonkinlaisesta kyvyttömyydestä tarkastella tilastoja laaja-alaisesti sekä tietämättömyydestä ihmisen kehityspsykologiasta.
Ei nuoren lukiovalinta tee nuorta rupuksi vaan rupunuoret tekevät lukion rupulukioiksi. Vähän kuten köyhyys ei aiheuta slummeja vaan slummit johtuvat slummiuttavista ihmisistä, joiden elämisen yhtenä seurauksena on köyhyys. Eriytyminen on täysin luonnollinen tila ja systeemi hakeutuu siihen ellei sitä ulkoa päin estetä. Fiksut nuoret haluavat olla toisten fiksujen nuorten kanssa ja suurissa kaupungeissa (etenkin pks) suurin osa valitsee lopulta lukion, jonka keskiarvoraja on lähellä omaa keskiarvoa.
Itse sanoisin, että fiksu nuori ei halua olla pelkkien hikareiden joukossa. Tyypillisesti asiat menee elämässä niin, että keskiluokkaiset ja keskimääräiset ihmiset ovat onnellisimpia. Siinä ei ole mitään pahaa, jos keskiarvo on 9,9 ja lahjakkuutta riittää, mutta on se elämä vaan monipuolisempaa ja hauskempaa, kun se ei perustu pelkälle "fiksuudelle".
Mikä sitten selittää sen, että lukiot ovat niin eriytyneet? Eliittilukioiden tilat ja laitteet eivät erotu millään tavalla ja opetus on kaikkialla tasaista ja hyvää. Jokin saa sen itähelsinkiläisen nuoren valitsemaan Viikin norssin, keskustan norssin tai Ressun ihan vieressä olevan kielilukion/Vuosaaren lukion sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen nuorten jakaminen eliittiin ja rupuihin se lukion perusteella, jonka hän käy, on jokseenkin vastenmielistä ja kuvaa hyvin aikamme arvoja; kovuus ja narsismi. Mitä tulee myös mieleen on eläinlauma, joka taistelee selviytyäkseen. Hyvin kaukana minkäänlaisesta sivistyksestä, jota yliopistot ovat kautta historian edistäneet.
Kysynkin teiltä itseltänne, mistä kumpuaa kova tarve määritellä tietyt lukiot ja niistä valmistuvat eliittiin ja voittajiin, toisista lukioista valmistuneet heikompitasoiseen ainekseen? Olette kuitenkin aikuisia ihmisiä, teiltä luulisi löytyvän hyvät ja perustellut selvitykset syistä.
Nuorten kasvu ja kehitys on kuitenkin kesken ja tuossa iässä esim. poikien ja tyttöjen edistyminen itseohjautuvuudessa ja opinnoissa vaihtelee suuresti. Lisäksi vertaillaan nuoria, joilla saattaa olla jopa vuoden ikäero toisiinsa nähden. Tältä pohjalta kun asiaa tutkii ja ymmärtää tutkimaansa, huomaa, että peruskoulunsa päättävien niputtaminen elittiin ja rupuun ei ole osoitus pelkästään puutteesta empatiakyvyssä, mutta myös jonkinlaisesta kyvyttömyydestä tarkastella tilastoja laaja-alaisesti sekä tietämättömyydestä ihmisen kehityspsykologiasta.
Ei nuoren lukiovalinta tee nuorta rupuksi vaan rupunuoret tekevät lukion rupulukioiksi. Vähän kuten köyhyys ei aiheuta slummeja vaan slummit johtuvat slummiuttavista ihmisistä, joiden elämisen yhtenä seurauksena on köyhyys. Eriytyminen on täysin luonnollinen tila ja systeemi hakeutuu siihen ellei sitä ulkoa päin estetä. Fiksut nuoret haluavat olla toisten fiksujen nuorten kanssa ja suurissa kaupungeissa (etenkin pks) suurin osa valitsee lopulta lukion, jonka keskiarvoraja on lähellä omaa keskiarvoa.
Itse sanoisin, että fiksu nuori ei halua olla pelkkien hikareiden joukossa. Tyypillisesti asiat menee elämässä niin, että keskiluokkaiset ja keskimääräiset ihmiset ovat onnellisimpia. Siinä ei ole mitään pahaa, jos keskiarvo on 9,9 ja lahjakkuutta riittää, mutta on se elämä vaan monipuolisempaa ja hauskempaa, kun se ei perustu pelkälle "fiksuudelle".
Mikä sitten selittää sen, että lukiot ovat niin eriytyneet? Eliittilukioiden tilat ja laitteet eivät erotu millään tavalla ja opetus on kaikkialla tasaista ja hyvää. Jokin saa sen itähelsinkiläisen nuoren valitsemaan Viikin norssin, keskustan norssin tai Ressun ihan vieressä olevan kielilukion/Vuosaaren lukion sijaan.
Se on se elitistinen mielikuva ja suorittamisen tarve. On kyllä ok suoriutua hyvin ja olla motivoitunut, mutta tämä menee jatkuvasti ahdistavampaan ja suorituskeskeisempään suuntaan tämä meidän kilpailuyhteiskuntamme. Ehkä moni opiskelija voisi olla tyytyväisempi lyhyemmän matkan päässä olevassa lukiossa, jossa keskiarvo ei lähentelisi kymppiä, mutta jossa olisi silti monipuolista ja fiksua porukkaa. Ehkä jopa hauskaakin porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen nuorten jakaminen eliittiin ja rupuihin se lukion perusteella, jonka hän käy, on jokseenkin vastenmielistä ja kuvaa hyvin aikamme arvoja; kovuus ja narsismi. Mitä tulee myös mieleen on eläinlauma, joka taistelee selviytyäkseen. Hyvin kaukana minkäänlaisesta sivistyksestä, jota yliopistot ovat kautta historian edistäneet.
Kysynkin teiltä itseltänne, mistä kumpuaa kova tarve määritellä tietyt lukiot ja niistä valmistuvat eliittiin ja voittajiin, toisista lukioista valmistuneet heikompitasoiseen ainekseen? Olette kuitenkin aikuisia ihmisiä, teiltä luulisi löytyvän hyvät ja perustellut selvitykset syistä.
Nuorten kasvu ja kehitys on kuitenkin kesken ja tuossa iässä esim. poikien ja tyttöjen edistyminen itseohjautuvuudessa ja opinnoissa vaihtelee suuresti. Lisäksi vertaillaan nuoria, joilla saattaa olla jopa vuoden ikäero toisiinsa nähden. Tältä pohjalta kun asiaa tutkii ja ymmärtää tutkimaansa, huomaa, että peruskoulunsa päättävien niputtaminen elittiin ja rupuun ei ole osoitus pelkästään puutteesta empatiakyvyssä, mutta myös jonkinlaisesta kyvyttömyydestä tarkastella tilastoja laaja-alaisesti sekä tietämättömyydestä ihmisen kehityspsykologiasta.
Ei nuoren lukiovalinta tee nuorta rupuksi vaan rupunuoret tekevät lukion rupulukioiksi. Vähän kuten köyhyys ei aiheuta slummeja vaan slummit johtuvat slummiuttavista ihmisistä, joiden elämisen yhtenä seurauksena on köyhyys. Eriytyminen on täysin luonnollinen tila ja systeemi hakeutuu siihen ellei sitä ulkoa päin estetä. Fiksut nuoret haluavat olla toisten fiksujen nuorten kanssa ja suurissa kaupungeissa (etenkin pks) suurin osa valitsee lopulta lukion, jonka keskiarvoraja on lähellä omaa keskiarvoa.
Itse sanoisin, että fiksu nuori ei halua olla pelkkien hikareiden joukossa. Tyypillisesti asiat menee elämässä niin, että keskiluokkaiset ja keskimääräiset ihmiset ovat onnellisimpia. Siinä ei ole mitään pahaa, jos keskiarvo on 9,9 ja lahjakkuutta riittää, mutta on se elämä vaan monipuolisempaa ja hauskempaa, kun se ei perustu pelkälle "fiksuudelle".
Mikä sitten selittää sen, että lukiot ovat niin eriytyneet? Eliittilukioiden tilat ja laitteet eivät erotu millään tavalla ja opetus on kaikkialla tasaista ja hyvää. Jokin saa sen itähelsinkiläisen nuoren valitsemaan Viikin norssin, keskustan norssin tai Ressun ihan vieressä olevan kielilukion/Vuosaaren lukion sijaan.
Viikissä voi suorittaa saksan ja ranskan kielitutkinnot, joilla pääsee ulkomaille opiskelemaan. Viikki yliopiston kouluna myös tekee yhteistyötä yliopiston kanssa: lukio-opintojen aikana voi suorittaa yliopiston kursseja.
Kielilukion yhteistyöoppilaitokseksi valikoitunee Metropolia, kunhan kielilukio muuttaa näköetäisyydelle siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen nuorten jakaminen eliittiin ja rupuihin se lukion perusteella, jonka hän käy, on jokseenkin vastenmielistä ja kuvaa hyvin aikamme arvoja; kovuus ja narsismi. Mitä tulee myös mieleen on eläinlauma, joka taistelee selviytyäkseen. Hyvin kaukana minkäänlaisesta sivistyksestä, jota yliopistot ovat kautta historian edistäneet.
Kysynkin teiltä itseltänne, mistä kumpuaa kova tarve määritellä tietyt lukiot ja niistä valmistuvat eliittiin ja voittajiin, toisista lukioista valmistuneet heikompitasoiseen ainekseen? Olette kuitenkin aikuisia ihmisiä, teiltä luulisi löytyvän hyvät ja perustellut selvitykset syistä.
Nuorten kasvu ja kehitys on kuitenkin kesken ja tuossa iässä esim. poikien ja tyttöjen edistyminen itseohjautuvuudessa ja opinnoissa vaihtelee suuresti. Lisäksi vertaillaan nuoria, joilla saattaa olla jopa vuoden ikäero toisiinsa nähden. Tältä pohjalta kun asiaa tutkii ja ymmärtää tutkimaansa, huomaa, että peruskoulunsa päättävien niputtaminen elittiin ja rupuun ei ole osoitus pelkästään puutteesta empatiakyvyssä, mutta myös jonkinlaisesta kyvyttömyydestä tarkastella tilastoja laaja-alaisesti sekä tietämättömyydestä ihmisen kehityspsykologiasta.
Ei nuoren lukiovalinta tee nuorta rupuksi vaan rupunuoret tekevät lukion rupulukioiksi. Vähän kuten köyhyys ei aiheuta slummeja vaan slummit johtuvat slummiuttavista ihmisistä, joiden elämisen yhtenä seurauksena on köyhyys. Eriytyminen on täysin luonnollinen tila ja systeemi hakeutuu siihen ellei sitä ulkoa päin estetä. Fiksut nuoret haluavat olla toisten fiksujen nuorten kanssa ja suurissa kaupungeissa (etenkin pks) suurin osa valitsee lopulta lukion, jonka keskiarvoraja on lähellä omaa keskiarvoa.
Itse sanoisin, että fiksu nuori ei halua olla pelkkien hikareiden joukossa. Tyypillisesti asiat menee elämässä niin, että keskiluokkaiset ja keskimääräiset ihmiset ovat onnellisimpia. Siinä ei ole mitään pahaa, jos keskiarvo on 9,9 ja lahjakkuutta riittää, mutta on se elämä vaan monipuolisempaa ja hauskempaa, kun se ei perustu pelkälle "fiksuudelle".
Mikä sitten selittää sen, että lukiot ovat niin eriytyneet? Eliittilukioiden tilat ja laitteet eivät erotu millään tavalla ja opetus on kaikkialla tasaista ja hyvää. Jokin saa sen itähelsinkiläisen nuoren valitsemaan Viikin norssin, keskustan norssin tai Ressun ihan vieressä olevan kielilukion/Vuosaaren lukion sijaan.
näin oli meilläkin ja syytä ei kertonut mutta tiedän kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatus siitä, että nuori ihminen olisi jotenkin fiksattu 8.0-oppilas, 8.5-oppilas, 9-oppilas jne. ja kehityksen mahdollisuus on poissuljettu on jokseenkin typerä. Tuossa iässähän juuri ihminen kasvaa ja kehittyy, oppii ja opettelee.
toiset kasvaa aiemmin ja pojat kuulemme myöhemmin
Vierailija kirjoitti:
Nuo luvuthan kertovat siitä, että kymppejä pitäisi olla useampia, mikä on ihan mahdotonta joissain kouluissa. Onneksi asuin maaseudulla ja lähimmän lukion pääsyraja oli vain 7,4. Keskiarvoni 9,0 ei olisi riittänyt moneen lukioon. Eikä kyse ollut siitä, että olisin ollut huono koululainen. Kuuluin väärään sukuun, eikä muutenkaan koulussamme ollut tapana antaa kymppejä. Esimerkiksi sain yhdestä matikan kokeesta 10- niin en saanut kymppiä todistukseen. (Ja olin todellakin hikkeillyt extratehtäviä, ollut taululla näyttämässä, mitä osaan, viitannut ja käyttäytynyt tunneilla hyvin.) Vain täydellisestä suorituksesta sai 10.
Lukion päättötodistukseni ka oli 9,7 ja kirjoitin useamman L.
Tämäpä kun nykyäään oppimäärän hallitseminen oikeuttaa vasta 8-numeroon. 9 ja 10 tulee poikkeuksellisesta harrastuneisuudesta aineeseen ja muista henkilökohtaisita ominaisuuksista. Numerojakoperuste ei ole enää tasapuolinen kouluissa kun arvosteluun kuuluu muutakin kuin tuntiaktiivisuus ja kokeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen nuorten jakaminen eliittiin ja rupuihin se lukion perusteella, jonka hän käy, on jokseenkin vastenmielistä ja kuvaa hyvin aikamme arvoja; kovuus ja narsismi. Mitä tulee myös mieleen on eläinlauma, joka taistelee selviytyäkseen. Hyvin kaukana minkäänlaisesta sivistyksestä, jota yliopistot ovat kautta historian edistäneet.
Kysynkin teiltä itseltänne, mistä kumpuaa kova tarve määritellä tietyt lukiot ja niistä valmistuvat eliittiin ja voittajiin, toisista lukioista valmistuneet heikompitasoiseen ainekseen? Olette kuitenkin aikuisia ihmisiä, teiltä luulisi löytyvän hyvät ja perustellut selvitykset syistä.
Nuorten kasvu ja kehitys on kuitenkin kesken ja tuossa iässä esim. poikien ja tyttöjen edistyminen itseohjautuvuudessa ja opinnoissa vaihtelee suuresti. Lisäksi vertaillaan nuoria, joilla saattaa olla jopa vuoden ikäero toisiinsa nähden. Tältä pohjalta kun asiaa tutkii ja ymmärtää tutkimaansa, huomaa, että peruskoulunsa päättävien niputtaminen elittiin ja rupuun ei ole osoitus pelkästään puutteesta empatiakyvyssä, mutta myös jonkinlaisesta kyvyttömyydestä tarkastella tilastoja laaja-alaisesti sekä tietämättömyydestä ihmisen kehityspsykologiasta.
Ei nuoren lukiovalinta tee nuorta rupuksi vaan rupunuoret tekevät lukion rupulukioiksi. Vähän kuten köyhyys ei aiheuta slummeja vaan slummit johtuvat slummiuttavista ihmisistä, joiden elämisen yhtenä seurauksena on köyhyys. Eriytyminen on täysin luonnollinen tila ja systeemi hakeutuu siihen ellei sitä ulkoa päin estetä. Fiksut nuoret haluavat olla toisten fiksujen nuorten kanssa ja suurissa kaupungeissa (etenkin pks) suurin osa valitsee lopulta lukion, jonka keskiarvoraja on lähellä omaa keskiarvoa.
Itse sanoisin, että fiksu nuori ei halua olla pelkkien hikareiden joukossa. Tyypillisesti asiat menee elämässä niin, että keskiluokkaiset ja keskimääräiset ihmiset ovat onnellisimpia. Siinä ei ole mitään pahaa, jos keskiarvo on 9,9 ja lahjakkuutta riittää, mutta on se elämä vaan monipuolisempaa ja hauskempaa, kun se ei perustu pelkälle "fiksuudelle".
Mikä sitten selittää sen, että lukiot ovat niin eriytyneet? Eliittilukioiden tilat ja laitteet eivät erotu millään tavalla ja opetus on kaikkialla tasaista ja hyvää. Jokin saa sen itähelsinkiläisen nuoren valitsemaan Viikin norssin, keskustan norssin tai Ressun ihan vieressä olevan kielilukion/Vuosaaren lukion sijaan.
Kympin oppilas haluaa lukioon, jossa hän saa rauhassa olla sellainen kuin on miettimättä, miten hänen pitää muuttaa itseään, jotta hän tulisi hyväksyttyä luokkakavereiden porukkaan eikä ärsyttäisi muita. Lisäksi hän haluaa lukioon, jossa oppitunnit käytetään hänelle mielekkääseen opiskeluun eikä itsestään selvien perusasioiden jankkaamiseen ja kertaamiseen.
Aina on kova vaahtoaminen miten lukiosta pääsi yliopistoon.
Ei tuo ole mikään ihmeellinen juttu, harvemmin kuulee että amiksen papereilla pääsee yliopistoon.
Itse en kiinnostunut lukiosta, joten hain kiinnostavaan amikseen josta valmistuin koulun parhaalla keskiarvolla.
Hain tietojenkäsittelytieteisiin, ympäristötieteisiin ja johonkin kolmanteen paikkaan.
Valmistauduin ympäristötieteiden kokeeseen näin: luin kirpparilta ostetut 2 vanhaa biologian ja 2 vanhaa lukion kirjaa kerran läpi.
Tietojenkäsittelyyn valmistauduin vaihtamalla laskimeen uudet paristot, ja kynään lyijyt.
Molempiin pääsin heittämällä sisään, pisteissä olin kummassakin jossain top 10 %.
Ei tietojenkäsittely ja ympäristötieteet tietenkään ole vaikeimpia aloja päästä sisään, MUTTA pointtini onkin että jos "pahainen amis" pääsee muutoman kirjan kerran lukemalla tai ollenkaan valmistautumatta kahdelle alalle ensimmäisellä yrityksellä helposti sisään, niin kyllä tuota lukion osuutta selvästi liioitellaan.
Siis, että tarvitsisi opiskella vuosia, että pääsee yliopistoon, jos alle viikko valmistautumista riittää osalle aloista pääsykokeiden kautta.
Hankalinta oli valita kumpaa alan opiskelemaan, ja otin sitten toisen sivuaineeksi ja toisen pääaineeksi, valmistuin viime vuonna joten nykyisistä hakukäytännöistä en niin tiedä.
Mutta ainakin ennen yliopistoon pääsi helposti pelkkä amis + pääsykoe yhdistelmällä, joten ei sillä yliopistoonpääsyllä kannata liikaa kehua.
ps. hämmästyin siitä eniten, että luulin lukiolaisten olevan jotenkin "hienompia ja sivistyneempiä", mutta suurin osa antoi itsestään yhtä lapsellisen ja tyhmän kuvan kuin monet amiksessa. Yliopiston oppilaat oli jopa huonommin käyttäytyviä, esim. luennoilla ei juuri koskaan saanut kuunnella rauhassa, kun joidenkin piti selittää jostain ryyppybileistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen nuorten jakaminen eliittiin ja rupuihin se lukion perusteella, jonka hän käy, on jokseenkin vastenmielistä ja kuvaa hyvin aikamme arvoja; kovuus ja narsismi. Mitä tulee myös mieleen on eläinlauma, joka taistelee selviytyäkseen. Hyvin kaukana minkäänlaisesta sivistyksestä, jota yliopistot ovat kautta historian edistäneet.
Kysynkin teiltä itseltänne, mistä kumpuaa kova tarve määritellä tietyt lukiot ja niistä valmistuvat eliittiin ja voittajiin, toisista lukioista valmistuneet heikompitasoiseen ainekseen? Olette kuitenkin aikuisia ihmisiä, teiltä luulisi löytyvän hyvät ja perustellut selvitykset syistä.
Nuorten kasvu ja kehitys on kuitenkin kesken ja tuossa iässä esim. poikien ja tyttöjen edistyminen itseohjautuvuudessa ja opinnoissa vaihtelee suuresti. Lisäksi vertaillaan nuoria, joilla saattaa olla jopa vuoden ikäero toisiinsa nähden. Tältä pohjalta kun asiaa tutkii ja ymmärtää tutkimaansa, huomaa, että peruskoulunsa päättävien niputtaminen elittiin ja rupuun ei ole osoitus pelkästään puutteesta empatiakyvyssä, mutta myös jonkinlaisesta kyvyttömyydestä tarkastella tilastoja laaja-alaisesti sekä tietämättömyydestä ihmisen kehityspsykologiasta.
Ei nuoren lukiovalinta tee nuorta rupuksi vaan rupunuoret tekevät lukion rupulukioiksi. Vähän kuten köyhyys ei aiheuta slummeja vaan slummit johtuvat slummiuttavista ihmisistä, joiden elämisen yhtenä seurauksena on köyhyys. Eriytyminen on täysin luonnollinen tila ja systeemi hakeutuu siihen ellei sitä ulkoa päin estetä. Fiksut nuoret haluavat olla toisten fiksujen nuorten kanssa ja suurissa kaupungeissa (etenkin pks) suurin osa valitsee lopulta lukion, jonka keskiarvoraja on lähellä omaa keskiarvoa.
Itse sanoisin, että fiksu nuori ei halua olla pelkkien hikareiden joukossa. Tyypillisesti asiat menee elämässä niin, että keskiluokkaiset ja keskimääräiset ihmiset ovat onnellisimpia. Siinä ei ole mitään pahaa, jos keskiarvo on 9,9 ja lahjakkuutta riittää, mutta on se elämä vaan monipuolisempaa ja hauskempaa, kun se ei perustu pelkälle "fiksuudelle".
Mikä sitten selittää sen, että lukiot ovat niin eriytyneet? Eliittilukioiden tilat ja laitteet eivät erotu millään tavalla ja opetus on kaikkialla tasaista ja hyvää. Jokin saa sen itähelsinkiläisen nuoren valitsemaan Viikin norssin, keskustan norssin tai Ressun ihan vieressä olevan kielilukion/Vuosaaren lukion sijaan.
Kielilukion lähellä on varsin vähän asuntoja, joten "ihan vieressä" se ei ole kuin muutamille oppilaille.
Me asumme melko lähellä sitä, mutta saman matkan päässä on myös pari kolme muuta lukiota. Miksi nuoren olisi pitänyt valita juuri kielilukio, kun hänen keskiarvonsa riitti kaikkiin muihinkin lukioihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen nuorten jakaminen eliittiin ja rupuihin se lukion perusteella, jonka hän käy, on jokseenkin vastenmielistä ja kuvaa hyvin aikamme arvoja; kovuus ja narsismi. Mitä tulee myös mieleen on eläinlauma, joka taistelee selviytyäkseen. Hyvin kaukana minkäänlaisesta sivistyksestä, jota yliopistot ovat kautta historian edistäneet.
Kysynkin teiltä itseltänne, mistä kumpuaa kova tarve määritellä tietyt lukiot ja niistä valmistuvat eliittiin ja voittajiin, toisista lukioista valmistuneet heikompitasoiseen ainekseen? Olette kuitenkin aikuisia ihmisiä, teiltä luulisi löytyvän hyvät ja perustellut selvitykset syistä.
Nuorten kasvu ja kehitys on kuitenkin kesken ja tuossa iässä esim. poikien ja tyttöjen edistyminen itseohjautuvuudessa ja opinnoissa vaihtelee suuresti. Lisäksi vertaillaan nuoria, joilla saattaa olla jopa vuoden ikäero toisiinsa nähden. Tältä pohjalta kun asiaa tutkii ja ymmärtää tutkimaansa, huomaa, että peruskoulunsa päättävien niputtaminen elittiin ja rupuun ei ole osoitus pelkästään puutteesta empatiakyvyssä, mutta myös jonkinlaisesta kyvyttömyydestä tarkastella tilastoja laaja-alaisesti sekä tietämättömyydestä ihmisen kehityspsykologiasta.
Ei nuoren lukiovalinta tee nuorta rupuksi vaan rupunuoret tekevät lukion rupulukioiksi. Vähän kuten köyhyys ei aiheuta slummeja vaan slummit johtuvat slummiuttavista ihmisistä, joiden elämisen yhtenä seurauksena on köyhyys. Eriytyminen on täysin luonnollinen tila ja systeemi hakeutuu siihen ellei sitä ulkoa päin estetä. Fiksut nuoret haluavat olla toisten fiksujen nuorten kanssa ja suurissa kaupungeissa (etenkin pks) suurin osa valitsee lopulta lukion, jonka keskiarvoraja on lähellä omaa keskiarvoa.
Itse sanoisin, että fiksu nuori ei halua olla pelkkien hikareiden joukossa. Tyypillisesti asiat menee elämässä niin, että keskiluokkaiset ja keskimääräiset ihmiset ovat onnellisimpia. Siinä ei ole mitään pahaa, jos keskiarvo on 9,9 ja lahjakkuutta riittää, mutta on se elämä vaan monipuolisempaa ja hauskempaa, kun se ei perustu pelkälle "fiksuudelle".
On toisaalta myytti että huippulukioissa olisi pelkkiä "hikareita", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Moni fiksu nuori on lopulta hyvinkin tavallinen nuori eikä vain istu koko ajan nenä kiinni kirjassa. He ovat yleensä maailmasta ja asioista monipuolisesti kiinnostuneita ja sellaisina monesti varsin hienoja kavereita joilla on paljon annettavaa.
Esim. oma "huippulukion" käynyt poikani on ollut hyvin kiinnostunut urheilusta ja hänellä on paljon kavereita jotka eivät ole mitään huippuoppilaita. Samoin saman lukion kavereista moni oli hyvinkin tavallisen nuoren oloinen mitä heitä tapasin. Oma poikanikaan ei pingottanut lukiossa pariin vuoteen ja arvosanat olivat aika keskinkertaisia. Sitten otti loppukirin ja opiskeli tehokkaasti kirjoituksia varten ja kirjoitti huipputulokset. Se älykkyys siis näkyi lähinnä kykynä omaksua hyvin nopeasti se tarvittava tieto eikä siinä että olisi joku koko ajan pingottava hikari jolla ei olisi muuta elämää kuin koulu.
Vierailija kirjoitti:
Aina on kova vaahtoaminen miten lukiosta pääsi yliopistoon.
Ei tuo ole mikään ihmeellinen juttu, harvemmin kuulee että amiksen papereilla pääsee yliopistoon.
Itse en kiinnostunut lukiosta, joten hain kiinnostavaan amikseen josta valmistuin koulun parhaalla keskiarvolla.
Hain tietojenkäsittelytieteisiin, ympäristötieteisiin ja johonkin kolmanteen paikkaan.
Valmistauduin ympäristötieteiden kokeeseen näin: luin kirpparilta ostetut 2 vanhaa biologian ja 2 vanhaa lukion kirjaa kerran läpi.
Tietojenkäsittelyyn valmistauduin vaihtamalla laskimeen uudet paristot, ja kynään lyijyt.
Molempiin pääsin heittämällä sisään, pisteissä olin kummassakin jossain top 10 %.
Ei tietojenkäsittely ja ympäristötieteet tietenkään ole vaikeimpia aloja päästä sisään, MUTTA pointtini onkin että jos "pahainen amis" pääsee muutoman kirjan kerran lukemalla tai ollenkaan valmistautumatta kahdelle alalle ensimmäisellä yrityksellä helposti sisään, niin kyllä tuota lukion osuutta selvästi liioitellaan.
Siis, että tarvitsisi opiskella vuosia, että pääsee yliopistoon, jos alle viikko valmistautumista riittää osalle aloista pääsykokeiden kautta.
Hankalinta oli valita kumpaa alan opiskelemaan, ja otin sitten toisen sivuaineeksi ja toisen pääaineeksi, valmistuin viime vuonna joten nykyisistä hakukäytännöistä en niin tiedä.
Mutta ainakin ennen yliopistoon pääsi helposti pelkkä amis + pääsykoe yhdistelmällä, joten ei sillä yliopistoonpääsyllä kannata liikaa kehua.
ps. hämmästyin siitä eniten, että luulin lukiolaisten olevan jotenkin "hienompia ja sivistyneempiä", mutta suurin osa antoi itsestään yhtä lapsellisen ja tyhmän kuvan kuin monet amiksessa. Yliopiston oppilaat oli jopa huonommin käyttäytyviä, esim. luennoilla ei juuri koskaan saanut kuunnella rauhassa, kun joidenkin piti selittää jostain ryyppybileistään.
Tuo kertoo lähinnä siitä että sen "amiskiintiön" hakijoiden tasosta, ei yliopistoon sisäänpäässeiden yleisestä tasosta. Eipä lukiosta tulleita paljon pääse sisään vain vaihtamalalla laskimeen patterit tai lukemalla jotkut kirjat kertaalleen joten siellä on kilpailu todella paljon kovempaa ja yleistaso ihan eri luokkaa.
Toki tämä tarkoittaa että oikeasti fiksu voi päästä helpommin amiksen kautta yliopistoon mutta ei sitä kannata miksikään yleiseksi väyläksi yliopistoon mainostaa. Sieltä amiksesta ponnistavia kun on lopulta todella vähän suhteessa kaikkiin amiksen käyneisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä valtakunnallisesti aika epätasa-arvoista, kun maakunnissa pääsee lukioon, jos jaksaa hakea ja pääkaupunkiseudulla pitää olla kasin keskiarvo jotta pääsee mihinkään.
Alle kasin keskiarvolla se oikea paikka ei ole lukio. Meillä oli lukioluokalla kaksi, jotka ei päässeet oman kuntansa lukioon, heillä keskiarvo 7 ja jotain. Ei heillä ollut toivoakaan pärjätä lukiossa.
Pojalla oli lukioon mennessä hiukan alle 8 ka. Eka vuosi olikin vähän takkuinen, mutta vikana vuonna homma lähti sujumaan ja nyt kirjoittanut jo kaksi magnaa ja yhden C:n eli ihan kivasti. Syksyllä sitten loput, odotetaan kahta C:tä lisää.
Ja sitten suuntana amk.
Kyllä lukioon mahtuu monenlaisia, joskus se opiskeludraivin löytyminen kestää vähän pidempään.
Anteeksi negatiivinen kommentti, mutta miksi ihmeessä lukioon, jos kuitenkin seuraava on AMK?
Jos olisi mennyt amikseen, olisi valmistunut samassa 3 vuodessa, ja sitten päässyt AMK, ja amis opinnot olisi vielä hyväksiluettu. Kunhan kerran pääsee AMK sisään, sen pääsee kyllä läpi (tentit saa uusia 3 kertaa, täysin sama tentti samoilla kysymyksillä - jokainen pääsee läpi).
Lukio ei ole nykyään oikein järkevä valinta mihinkään, kun kaikkialle pääsee amispohjaisesti. Jos haluaa diplomi-insinööriksi, niin siihenkin on nykyään amis-amk-korkeakoulu linja, joka on ajallisestikin jopa lyhyempi, koska korkeakoulun kaikki vaikeat perusopinnot jäävät pois (2 vuodessa DI:ksi amk jälkeen).
Olen kyllä vähän eri mieltä. Amiksesta tullessa saa kyllä varsinkin teknisillä aloilla tehdä aika paljon lisätyötä matikan ja fysiikan ja kieltenkin eteen AMK:ssa. Kyllä se amiksen "yleisaineiden" vaatimustaso on jotain ihan muuta kuin lukiossa ja AMK:ssa kuitenkin oletetaan olevan se lukiotaso hallussa.
Ei toki mahdoton tehtävä kiriä näitä mutta en suosittele jos lukio kuitenkin sujuu.
Siis pointti on se, että nykyään noita on helpotettu valtavasti, jotta amis pääsee ne läpi. Prosenttilasku on vaikeinta, mitä AMK vaaditaan. Toki siellä on integrointia yms. mutta se ei ole läpipääsyn kannalta välttämätöntä. Ei siellä yksikään amis osaa integroida.
Sitten AMK jälkeen on noita DI polkuja amk-insseille, missä tosiaan perusopinnot kuitataan amk opinnoilla, eli sielläkään ei tarvi osata integroida valitsemalla sopiva linja - esimerkiksi tietotekniikka, missä varsinaisissa opinnoissa ei ole pahemmin matikkaa. Noin pystyy valmistumaan dippainssiksi osaamatta integroida.
Lukion kautta tuo sama polku on äärettömästi vaikeampi - tiedän kyllä, kun itse kuljin sen, ja aikaa meni 10 vuotta (3v lukio + 7 vuotta TKK). TKK perusmatikat olivat todella haastavat.
Nyt töissä tuota samaa suoritetaan tuota amis->amk->korkeakoulu polkua..
En ihan usko että se noin helppoa olisi nykyäänkään. Olen itse aikanaan suorittanut insinööritutkinnon AMK:ssa ja kurssillani oli pari amiksen kautta tullutta oppilasta ja kyllä heillä läpipääsy matikasta ja fysiikasta tuotti varsinkin alussa todella paljon lisätöitä. Ei se puhdas matikka tietenkään ollut meillä mitään rakenttitiedettä mutta siinä piti osata soveltaa monia eri asioita yhden tehtävän ratkaisemiseen. Monesti puhutaan vain siitä osaako integroida tai jotain muuta mekaanista mutta ei se ymmärtäminen ole mekaanista vaan sitä että oikeasti ymmärtää sitä mitä on tekemässä ja miksi. Ja sitä ei oikein ollut amiksessa opetettu toisin kuin lukiossa.
Tänä vuonna 1 impr. 4 A 17 B 68 C 170 M
299 E 246 L