Pienet ärsyttävät piirteesi -peukutusketju
Oletko joka paikasta aina myöhässä? Kelpaako sinulle kaupasta ainoastaan tietyn merkkiset oliivit ja kieltäydyt syömästä muita oliiveja? Haluatko aika riidellessä sanoa viimeisen sanan? Usein palstalla nuristaan muiden ärsyttävistä piirteistä, mutta nyt listataan tähän ketjuun ärsyttäviä piirteitä itsessämme. Yksi asia per viesti. Peukku ylös = mäkin oon samanlainen! Peukku alas = en itse käyttäydy näin.
Ap aloittaa:
Kun hankin tai saan jotain kivaa lahjaksi, niin säästelen sitä enkä raaski ottaa käyttöön. Jos saan esimerkiksi lahjaksi ihanalta tuoksuvan vartalovoiteen/kivan vaatteen/erikoisteetä tms, nostan sen kaappiin odottamaan käyttöä. Lopulta tuote jää käyttämättä (lähes kokonaan), kun se ehtii vanhentua, vaate käydä pieneksi jne. Tämä jaksaa ärsyttää itsessäni joka kerta.
Ap
Kommentit (24)
mulla jää aina viimetippaan kaikki mahdollinen mitä teen.
Leikatessani kynsiä viskaan irtileikatut kynnenkärjet sohvan alle ja imuroin ne sieltä myöhemmin. En jaksa heti viedä roskikseen.
Pahoitan mieleni herkästi ja inhoan itse tätä herkkyyttäni. Olisinpa ihminen, joka ei olisi moksiskaan tilanteissa, joissa toiset ovat tylyjä tms.
Ostan aina ruokatavarat hyvälaatuisilta merkeiltä enkä osaa kuvitellakaan ostavani esim X-tran tuotteita.
Mulla on tutkittu syndrooma, jossa on aina pakko ottaa muna esiin julkisella paikalla
https://open.spotify.com/track/3krp82LuA6pj1cl8I1Gi6B?si=-WgBE18HSYerlV…
Se on ihan perseestä
Olen hieman sokea omille pienille ärsyttäville piirteilleni, mutta joudun usein työpaikkakiusatuksi pomon toimesta. Minussa täytyy olla jotain ärsyttävää. En tiedä mitä.
Vierailija kirjoitti:
Kerron kaikki asiat kotona puolisolleni. Eli jos ystävä kertoo arkaluontoisiakin kuulumisiaan, niin kerron niistä puolisolleni ja juttelen niistä hänen kanssaan. Puoliso ei kerro asioita kenellekään eteenpäin (ei ole yhteisiä tuttuja), mutta silti en käytöksestäni kertoisi ystävilleni.
Mä vien tän vielä sille levelille, että saatan kritisoida kavereita selän takana puolisolleni. Esimerkiksi erään kaverini todella holtiton seksuaalikäyttäytyminen on asia, jota paheksun miehelleni, mutta kaverille en sano mitä oikeasti hänen touhuistaan ajattelen.
Jään jotenkin ”jumiin” sellaisiin pieniin ja mitättömiin asioihin, joista muut pääsevät yli helposti. Ei ole välttämättä kyse aina loukkaantumisesta, vaan esim. jollain työkaverilla on sellainen vaate jonka olisin itse halunnut mutta en sitten enää kehtaa ostaa. Tai joku saa työn jota itsekin olisin voinut hakea mutten hakenut.
Kyllä se varmaan lama ajan lapsena jokin selviytymisvietti puskeee aika voimakkaasti. Muttta olen yrittänyt pohtia sitä miten voiisi suhtautua asioihin eri tavalla.
Valitan monta kertaa samoista asioista. Esimerkiksi kotona jaksan usein jauhaa ärsyttävistä työkavereista ja miehellä tulee jo savu ulos korvista :D
olen usein kateellinen ihmisille, mutta en ääneen myöntäisi olevani
Tää ei oo ihan pieni asia, mutta oon todella paha suustani riitojen yhteydessä ja osaan sanoillani loukata toista tosi julmasti. Toivoisin, etten olisi verbaalisesti "näin lahjakas".
Olen sosiaalisessa ammatissa, joten vapaalla en jaksa mitään ylimääräistä sosiaalistelua. Jos kumppani/ystävä ehdottaa, että mentäisiin moikkaamaan hänen sukulaistaan/ystäväänsä, niin todella harvoin jaksan lähteä mukaan.
Mä hymyilen herkästi. Näyttää siltä, että toiset ei pidä siitä.
Olen mustasukkainen ystävistäni. Ärsyttää, kun tiedän heillä olevan läheisempiäkin ystäviä kuin minä. Itse olen enemmän sellainen kakkosvaihtoehto ystävilleni. En ikinä kehtaisi tunnustaa tätä heille ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Kerron kaikki asiat kotona puolisolleni. Eli jos ystävä kertoo arkaluontoisiakin kuulumisiaan, niin kerron niistä puolisolleni ja juttelen niistä hänen kanssaan. Puoliso ei kerro asioita kenellekään eteenpäin (ei ole yhteisiä tuttuja), mutta silti en käytöksestäni kertoisi ystävilleni.
Eiköhän tätä tee suurin osa naisista, vaikkei ääneen myöntäisikään. Kyllä mun mies on saanut kuulla ystävieni keskenmenoista, erikoisista yhdenyön jutuista sattumuksineen tai kerron, jos ystävä on tehnyt jotain todella typerää. Toisaalta kerron myös iloisista tai kivoista asioista ja miehelläni on realistinen kuva ystävistäni. Miksi toisten elämää pitäisi silotella tai salata?
Pidän kotona karkkipiiloa enkä todellakaan kerro siitä muille :D
Otan ruokapöydästä kuvia instaa varten ennen syömistä ja mieheni vihaa tätä tapaani yli kaiken 😁
Mä olen liian tarkka tekemisissäni, jopa töissä.
Kerron kaikki asiat kotona puolisolleni. Eli jos ystävä kertoo arkaluontoisiakin kuulumisiaan, niin kerron niistä puolisolleni ja juttelen niistä hänen kanssaan. Puoliso ei kerro asioita kenellekään eteenpäin (ei ole yhteisiä tuttuja), mutta silti en käytöksestäni kertoisi ystävilleni.