Miksi kiusaajilla on paljon kavereita?
Tätä aloin miettimään. Kiusaajatyyppisillä ihmisillä on aina tosi paljon kavereita! Sitten itse olen ujo ja kiltti, ja kavereita on aivan älyttömän vähän. Eihän tuo ole kauhean loogista että epämiellyttävillä on paljon seuraa, mutta kukaan ei sitten halua olla minunlaisten kanssa. Siksipä jopa pohdin olenko edes niin mukava tyyppi. Ehkä minä olenkin ilkeä ja ne ilkeät onkin kivoja. Tai siis jokuhan tässä nyt mättää?
Kommentit (41)
Osittain ehkä johtuu siitäkin että kiusatut ovat usein arkoja ja ujoja ja eivät sen vuoksi pahemmin tutustu uusiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiusattiin lapsena, siksi olen nyt yksinäinen ja syrjäytynyt.
Zinc
Ei se siitä johdu. Monesta kiusatusta on tullut ihan normaali ihminen.
Ne vaan esittää kaveria, hännystelee. Sitten kun ei ole enää pakko olla tekemisissä (esim. työpaikka tai koulu vaihtuu) niin "kaveruus" loppuu. Aika mieletöntä showta monesti
Jotkut niistä aloittaa sen jo tosi nuorena, että ne kerää sellaisen turvaverkon ympärilleen, jonka turvin voi tehdä mitä vain.
Kiusaajilla voi olla paljon kavereita. Mutta kavereiden laatu ei välttämättä ole hyvä suhteessa määrään. Luulisin että moni kiusaajan kaveri haluaa kaveerata vain sen takia ettei joutuisi itse kiusatuksi ja se ei ole merkki todellisesta ystävyydestä.
Ne ovat kavereita, eivät ystäviä. Osaavat sosiaalisen pelin. Moni mielistelee näitä äänekkäitä koska pelkää joutuvansa itse silmätikuiksi. Salaa ajattelevat öykkäreistä samoin kuin sinä. Moni ehkä kaipaa tilaisuutta saada avautua öykkärin käytöksestä, mutta ei uskalla puhua siitä ensimmäisenä. Kokemusta on.
Monet ihmiset ovat myös tosi pinnallisia. Eivät kestä hiljaisuutta eivätkä syvällisempää, vakavaa keskustelua. He kaipaavat ihmissuhteilta viihdyttävyyttä, ja sanavalmiit tyypit osaavat monesti olla hauskoja - silloin kun heidän huumorinsa ei perustu muiden mollaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Osittain ehkä johtuu siitäkin että kiusatut ovat usein arkoja ja ujoja ja eivät sen vuoksi pahemmin tutustu uusiin ihmisiin.
tavallaan tutustuvat, kun niiltä "uusilta ihmisiltä" tulee turpaan.
Ah, mikä ihanuus ja helpotus, jos saisin maksaa perunat perunoina. Sitten voisin kuolla rauhassa. Siihen pyrin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ihmiset haluaa olla "vahvojen" kavereita ja "heikkojen" ei, koska pelkäävät tulevansa syrjityksi itsekin.
Laitoin lainausmerkkeihin koska en itse ole tuota mieltä mutta se on spekulaationi.
Tämä sama ilmiö pätee myös pariutumiseen miehillä. Huonosti käyttäytyvillä pelimiehillä riittää naisia kun taas kiltti ja hyväsydäminen mies on ikisinkkuna ja kuulee vain kivan kuuloisia selityksiä pakeille "löydät varmasti pian sen oikean"
Ärsyttävää tuo, että pelimiehet saavat naisia. Olen itsekin mennyt pelimiehen pauloihin monta kertaa. Lipeviä, pinnallisesti huomioivia, vaikka oikeasti itsekkäitä hyväksikäyttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Ne ei oikeastaan kavereita vaan hännystelijöitä. Ne myös esittää niin paljon ja sitä ei kaikki huomaa että se on vaan show. Ne myös tekee ihan tarkoituksella että jäisi yksin kun laittavat liikkeelle kaikenlaisia juoruja ja juttuja joissa ei mitään tolkkua mutta jotka toiset silti uskoo ja sitten ne levittelee. Koko touhussa ei mitään järkeäkään.
Juuri näin. Jos kiusaaja tai joku muu porukasta sairastuu vakavasti tai joutuu onnettomuuteen, silloin ei kyllä löydy yhtään kaveria enää. Ketään ei kiinnosta tyyppi, josta ei voi hyötyä näissä tapauksissa.
Kiusaajat on tavallaan karismaattisia ja vahvoja, omille kavereille tietysti ihan hyvää seuraa. Se vaan että niille kiusatuille he ovat aivan hirveitä vuosien ajan, ehkä aina. Kiusaajat ei ole hyviä ihmisiä eikä heidän kaveripiiri niin väitäkään. Heille sillä ei ole väliä.
Kiusaajat ovat toki kavereilleen mukavia ja jollain tavalla kiinnostavia tyyppejä. Varmaan se "vahvuus" vetoaa moniin?
Mutta siis ovat kavereilleen mukavia. Tällä palstallakin oli pari päivää sitten aloitus, jossa kiusaajaporukkaan kuuluva ihminen sanoi kavereidensa (siis kiusaajien) olevan "oikeasti ihan mukavia".
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Lapset ja nuoret rakastavat kiusaajia, koska he ovat nuorten ja lasten mielestä vahvoja, usein hauskoja (muiden kustannuksella) ja jos tällainen kiusaajatyyppi hyväksyy sinut piiriinsä, ei-kiusattavaksi, on se suurimmalla osalle nuorista ja lapsista taivaanlahja. Olla hyväksytty, ehkä jopa rakastettu. Saa olla ihan kuin muutkin ja ehkä jopa melko vapaastikin.
Kiusatut joutuvat hakemaan vaikeamman kautta vapautta olla oma itse, heitä pyritään polkemaan. Kiusatuksi joutuu usein sellaiset tyypit, jotka eivät osaa/pysty/halua peittää epävarmuutta, ja kun nuoret vihaavat kaikkein eniten juuri epävarmuutta, niin nämä kiusatut joutuvat eräänlaisiksi voodoo-nukeiksi. Heissä on se epävarmuus, jota muut halveksivat, sylkevät päin ja potkivat. Siitäs sai, älä vain minuun tartu, pois pois silmistä ja mielestä. Näin syntyy näitä kiusaamistapauksia, joissa kiusattu ei enää ole ihminen ollenkaan, ja kaikki oppilaat kokevat kiusaamisen oikeutettuna, oikeana asiana. Ja he voivat ajatella näin hautaan asti. Kiusattu ansaitsi kiusaamisensa, koska oli outo/epävarma/heikko jne jne.
Semmoista se on. Eikä kiusaamista pystytä kitkemään millään pois. Nykyisellään se kiusaamisvalistus on lähinnä naurettavaa. Jotkut sedät ja tädit sosottelee ettei saa kiusia ja joku täti- tai setälaulaja laulaa menevän kappaleen kuinka pahalta tuntuu siitä kiusatusta. Ja sitten on se todellinen viihde, jota nuoret ja lapset suurkuluttavat, ja joka on täynnä kiusaajia. Juuri niitä kiusaajia. Itsevarmuutta uhkuvia, toisia pilkkaavia, itsekehuskelevia, hmottelijoita, nartuttelijoita, hrittelijoita, nigasitä ja nigatätä ja sitten luetellaan kaikki tuotemerkit jotka on tällaiselle roskakulttuurille tärkeää. Heh.
Jos nuorille ja lapsille saisi jotenkin perille sen, että jo hyvinkin pian, kymmenen vuoden sisällä, kiusaajan maineesta ja/tai kiusaajan hännystelijämaineesta saattaa olla haittaa monessakin mielessä niin opiskelumaailmassa kuin työelämässäkin, mutta eipä nuoret tuollaisia taida ajatella.
Ei välttämättä ole vapaa-ajalla. Voi olla asemaan perustuvia tuttuja. Kiusaaja voi antaa itsestään myönteistä kuvaa. Jos solvaa muita mutta ei sisäpiiriläisiään, voivat rauhaan jäävät kokea hänet ihan ok:ksi.
Tiedän eräänkin, jonka kuultiin äkseeraavan muita, mutta silti sai vakityön ja myöhemmin yleni kun ei ollut selkeää syytä estää asiaa. Muut sitten kohtelivat häntä vakityöläisenä ja säälivät kohteiksi joutuvia.
Eivät ne ole kavereita vaan hännystelijöitä, jotka nuolevat kiusaajaa jotta olisivat itse turvassa. Kuin persut ja Halla-aho, kuin Turtiainen ja Putin.
Aidot kiusaajat kiusaavat vain syillä joihin on olemassa jostakin näkökulmasta oikeutus, vaikka se uhrin mielestä onkin suurin vääryys.
Aatteleppas siihen aikaan, kun oli noitavainoja, niin saatoit joutua poltetuksi kun yksi tällainen kiusaaja alkoi väittää sinua noidaksi. Ja sitten ne muut ei uskaltaneet väittää vastaan, koska pelkäsivät, että heitäkin aletaan pitää noitina. Aaatteleppa.
Olen huomannut, että ihmisillä on tapana nähdä muissa sellaisia asioita mitä itsessä on. Sanoo toista narsistiksi, eikä huomaa, että on itse aikamoinen narsisti. Tai väittää toista varkaaksi, mutta ei huomaa, että on itse aikamoinen näpistelijä :D Kannattaa miettiä ens kerralla mitä sanoo muista ihmisistä, koska on monesti itse se. Näihän sitä lapsenakin sanottiin, että jos toista sanoo niin on ite SE!
On niin helppoa olla täysi kusipää ja helpottavaa kun on joku muu joka on uhrina kuin sinä. Ei se sen kummempaa. Kiusatun siksikin kannattaa käyttää hyväksi Suomen lepsuja lakeja ja kostaa kiusaajalleen siten, että sellainen varmasti loppuu kertarysäyksellä.
Ei ole. Ihminen voi muuttua.