Lue keskustelun säännöt.
Erimielisyyttä lapsi luvusta ja
10.06.2020 |
koen, että en myöskään halua enää läheisyyttä tämän vuoksi. Onko tämä mitenkään normaalia?
Kommentit (40)
Onko teillä muuten välit kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kenelläkään muulla kokemusta tästä, että on vaikea jatkaa normaalisti yhdessä tälläisen vastaavan asian kanssa? Onko läheisyys jatkunut ja kaikki ollut kuten ennenkin?
Ja sekin, että mieheni haluaa minua, mutta ei halunnut lasta kanssani on itselle ollut vaikeaa käsitellä. Minun on tosi hankalaa luopua esim. Lasten vanhoista tavaroista ja koen loukkaavana kun mies ei tätä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Ja sekin, että mieheni haluaa minua, mutta ei halunnut lasta kanssani on itselle ollut vaikeaa käsitellä. Minun on tosi hankalaa luopua esim. Lasten vanhoista tavaroista ja koen loukkaavana kun mies ei tätä ymmärrä.
Olet aivan liian kiinni lapsissasi ja lapsiasiassa. Mitä olet itse? Ainakaan et ole kouluttautunut pitkälle. Olisiko aika keskittyä pieneen opiskeluun? Voisit päästä elämässä vähän eteenpäin. On järkyttävää havaita, että jotkut elävät elämäänsä lastensa kautta.
Sinulla on nyt pakkomielle siitä kolmannesta lapsesta. Sinulla on kuitenkin jo ikääkin jonkin verran. Mietipä, jos miehesi nyt kuitenkin suostuisi lapsentekoon, mutta lasta ei alkaisikaan kuulua. Painostaisitko häntä myös lapsettomuushoitoihin? Miten pitkälle oikeasti olisit valmis menemään lapsihaaveesi/pakkomielteesi toteuttamisessa?
Minusta sinun kannattaisi nyt joka tapauksessa lähteä keskustelemaan asiasta jonkun ammattiauttajan kanssa, jotta pääsisit pakkomielteestäsi yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sekin, että mieheni haluaa minua, mutta ei halunnut lasta kanssani on itselle ollut vaikeaa käsitellä. Minun on tosi hankalaa luopua esim. Lasten vanhoista tavaroista ja koen loukkaavana kun mies ei tätä ymmärrä.
Halusi jo kaksi lasta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä siis lähinnä koen, että tämä asia tulee niin iholle. Ja se on se suurin ongelma. Talous ei ole se mitä mietitään tässä. Ap
Niin, oletko mies vai nainen? Sitä täällä mietitään.
Olen nainen. Ja se suurin ongelma ei tosiaan ole muu kuin tuo, että tosiaan haluaisin lapsen ja mies ei halua. Ja tämän seurauksena minua ahdistaa läheisyys, koska alan siinä miettiä, että hän ei sitä lasta halua ja se ei nyt ole seurausta tästä... Tuo olisi kolmas ja ikää on sen verran, että sekin tekee olon tukalaksi kun ei voi enää odotella asian kanssa.
Sulla on jo 2 lasta mun mieheni suostui vsin yhteen lapseen. Olisit onnellinen.
Jos sä annat periksi, niin muidenkin pitäisi? eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos mielipidettä täältä kysyt niin sanon, että älkää hankkiko lisää. Miestä et voi pakottaa, ja vaikka lopulta suostuisikin niin todennäköisesti ei haluaisi oikeasti (suostuisi, koska ajattelisi periksi antamalla pääsevän helpommalla) ja se taas erittäin todennäköisesti rikkoisi parisuhteenne.
Tietenkin vastapainona on sitten sinun onnellisuutesi, mutta lapsihaaveita pystyy kuitenkin jotenkuten paikkaamaan: sijaisvanhemmuus, sellainen työ jossa paljon tekemisissä lasten kanssa yms.. Teillä on kuitenkin jo kaksi lasta, joten siinäkin suhteessa mies on tullut sinua jo vastaan (olettaen, ettei mies ole alunperinkään halunnut montaa lasta). Joten ehkä sinäkin voisit tulla miestä vastaan ja tyytyä siihen kahteen.
Toki jos miellät, että mikään vaihtoehto ei pysty paikkaamaan omaa (kolmatta) lasta, niin siinä tapauksessa ainut vaihtoehto on ero.
Vierailija kirjoitti:
Ja sekin, että mieheni haluaa minua, mutta ei halunnut lasta kanssani on itselle ollut vaikeaa käsitellä. Minun on tosi hankalaa luopua esim. Lasten vanhoista tavaroista ja koen loukkaavana kun mies ei tätä ymmärrä.
Oletko nyt aivan varma, että haluat itse oikeasti sen kolmannen lapsen? Vai voisiko olla niin, että kun joskus olet heittänyt ilmoille puoliksi tosissaan ajatuksen kolmannesta lapsesta ja mies on sen jyrkästi kieltänyt, niin koet nyt itsessäsi olevan jotain vialla kun mies ei sun kanssa halua sitä kolmatta lasta?
Ja jos mies itsekin olisi halunnut kolmannen lapsen, olisiko lapsen hankinta nyt sinulle silti yhtä tärkeää kuin mitä se on tässä tapuksessa, kun mies ei sitä halua?
Eli yksinkertaistettuna: haluatko lapsen vain, koska kokisit että jos miehesi haluaisi myös, et tuntisi itseäsi hänen silmissään jotenkin huonoksi?
Saatan olla aivan väärässä ja kivittäkää minut toki, jos puhun aivan hölmöjä, mutta tulipa vain mieleen yllä lainatusta kommentista.
Teet niin kuin useammat naiset eli älä edes kysele ja sitten myöhemmin sanot vaan, että hupsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sekin, että mieheni haluaa minua, mutta ei halunnut lasta kanssani on itselle ollut vaikeaa käsitellä. Minun on tosi hankalaa luopua esim. Lasten vanhoista tavaroista ja koen loukkaavana kun mies ei tätä ymmärrä.
Oletko nyt aivan varma, että haluat itse oikeasti sen kolmannen lapsen? Vai voisiko olla niin, että kun joskus olet heittänyt ilmoille puoliksi tosissaan ajatuksen kolmannesta lapsesta ja mies on sen jyrkästi kieltänyt, niin koet nyt itsessäsi olevan jotain vialla kun mies ei sun kanssa halua sitä kolmatta lasta?
Ja jos mies itsekin olisi halunnut kolmannen lapsen, olisiko lapsen hankinta nyt sinulle silti yhtä tärkeää kuin mitä se on tässä tapuksessa, kun mies ei sitä halua?Eli yksinkertaistettuna: haluatko lapsen vain, koska kokisit että jos miehesi haluaisi myös, et tuntisi itseäsi hänen silmissään jotenkin huonoksi?
Saatan olla aivan väärässä ja kivittäkää minut toki, jos puhun aivan hölmöjä, mutta tulipa vain mieleen yllä lainatusta kommentista.
Tässä on jotain mitä jäin miettimään. Toki haluaisin sen lapsen, mutta on siinä mukana jotain tämänkin suuntaista. Ap
Tottakai se profiloituu jos mietit seksiä ja läheisyyttä vaan jonain esiasteena lapsen saamiseen. Jos te olette puhuneet asiasta eikä mies halua, sen päätöksen kanssa sinä joudut elämään tai sitten joudut lähtemään. Mutta tässä kannattaa miettiä, onko sulle se ajatus lapsen saamisesta se mikä tän aiheuttaa, ei ehkä se todellinen tilanne. Jos sulla on jo ikää "sen verran ettei voi odotella" niin mieti nyt järjellä sitäkin kuviota että eron tullessa sun pitäisi ensin käydä läpi kaikki siihen liittyvä. Sitten hommata uusi mies mikä suostuu uusioperhe-elämään, sovitella se puoli kuntoon ja sittenkään teille ei välttämättä tulisi lasta. Koko tuohon prosessiin tuhrautuisi helposti vuosi tai pari. Sitten päälle lasten mahdollinen oireilu alunperin sinusta johtuvista syistä. Pahimmassa tapauksessa voisi käydä niin että rikkoisi perheenne ja jäisit yksin ilman lasta (sanon nyt yksin vaikka lasten isä olisikin kuvioissa), tai vielä pahempaa, jäisit yksin lasten ja vauvan kanssa kun uusi perhekuvio ei kestäisikään. Miehesi tuskin enää tässä vaiheessa haluaisi sinua takaisin kolmannen, ei edes oman lapsen kanssa, vaan saattaisi hyvinkin olla siirtynyt elämässään eteenpäin.
Toisaalta saattaa käydä niin, ettei osaa prosessoida sitä ettet saa kolmatta lasta vaan katkeroidut ja teille tulee lopulta ero kuitenkin joko sen takia tai muista syistä. Sitten jäät miettimään vaihtoehtoa a) entä jos olisinkin eronnut ja saanut sen haluamasi lapsen kun nyt on jo myöhäistä. Tämä vaihtoehto ei silti ole mikään automaattinen asia, sillä tahtoessasi pääset käsittelemään asiaa ammattilaisen kanssa ja aika varmasti saat sopivat työkalut ja ymmärrät itsekin tehneesi hyvän päätöksen kun tyydyit kahteen lapseen. Plus, voit mahdollisuuksien mukaan silti päästä osaksi lasten elämää vaikka ottamalla selvää tukiperhe- tai muusta toiminnasta.
Aina kannattaa punnita vaihtoehdot ja mennä sen mukaan, mikä voisi olla se pahin skenaario. Ja ehdottomasti pitää realismi mukana. Elämää on hankala suunnitella ja harvoin ajatukset vastaavat todellisuutta.