Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi "tasata tilit" nuoruusvuosieni kiusaajan kanssa?
10.06.2020 |
Tämä mies kiusasi minua sekä lukioiässä että jopa vielä 23-vuotiaanakin. Pilkkaamista ulkonäöstä yms. En osannut antaa tuolloin mitenkään takaisin, koska itsetuntoni oli surkea. Muistot tuolta ajalta katkeroittaa edelleen.
Kommentit (64)
Menestymällä elämässä mahdollisimman hyvin ja unohtamalla hänet. Se on oikeasti ainoa tapa. Katkeruus on kuin joisit itse päivittäin pienen tilkan myrkkyä ja pilaisit sillä oman elämäsi ja hyvinvointisi. Hän ei sinun katkeruudestasi kärsi millään tavalla vaan mennä porskuttaa elämässä nauttien eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro hänen työnantajalleen perheelleen jne. tilaisuuden tullen millainen ku$ipää on/oli.
Onko kyse sukulaisesta vai poikaystävästä?
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse sukulaisesta vai poikaystävästä?
Ei kumpikaan. Aloitti ns. koulukiusaajana ja sattumalta jouduin samoihin ympyröihin hänen kanssaan myöhemminkin. Yksinkertaisesti hyvin ilkeä ihminen. Käytti hyväkseen sitä että olin hiljainen ja ujo, enkä osannut puolustautua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Menestymällä elämässä mahdollisimman hyvin ja unohtamalla hänet. Se on oikeasti ainoa tapa. Katkeruus on kuin joisit itse päivittäin pienen tilkan myrkkyä ja pilaisit sillä oman elämäsi ja hyvinvointisi. Hän ei sinun katkeruudestasi kärsi millään tavalla vaan mennä porskuttaa elämässä nauttien eteenpäin.
Juuri näin olin itsekin vastaamassa. Katkeruus jota tunnet kiusaa ainoastaan itseäsi. Tavallaan annat hänen yhä tehdä pahaa itsellesi hautomalla mennyttä ja täysin mitättömän, typerän ja sydämettömän ihmisen merkityksettömiä kommentteja. Se paljonko annat sen vaikuttaa itseesi riippuu kokonaan itsestäsi. Ala rakentaa itsetuntoasi ja ennen kaikkea keskity tulevaisuuteen, haaveisiisi ja hyvinvointiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohtaminen on vaikeaa siksi, että hänellä on nykyään firma samalla paikkakunnalla missä itse asun. Näen mainoksiaan jne. Tekisi mieli joskus mennä paikan päälle ja kysyä "muistatko"... Tai olla muina miehinä tekemässä häneltä isoa tilausta mutta kysyä sitten kesken kaiken "hetkinen, oletko SE "mikko" lukiosta X..."
Ap
Vierailija kirjoitti:
Unohtaminen on vaikeaa siksi, että hänellä on nykyään firma samalla paikkakunnalla missä itse asun. Näen mainoksiaan jne. Tekisi mieli joskus mennä paikan päälle ja kysyä "muistatko"... Tai olla muina miehinä tekemässä häneltä isoa tilausta mutta kysyä sitten kesken kaiken "hetkinen, oletko SE "mikko" lukiosta X..."
Ap
Mitä näistä sitten seuraisi. Miten fantasiasi jatkuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoida pääsi kuntoon. Hyväksy menneisyytesi , unohda se ja mene eteenin elämässäsi. Nämä tilien tasaamiset ja kostofantasiat estää vain omaa onnellisuuttasu. Let it go.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtaminen on vaikeaa siksi, että hänellä on nykyään firma samalla paikkakunnalla missä itse asun. Näen mainoksiaan jne. Tekisi mieli joskus mennä paikan päälle ja kysyä "muistatko"... Tai olla muina miehinä tekemässä häneltä isoa tilausta mutta kysyä sitten kesken kaiken "hetkinen, oletko SE "mikko" lukiosta X..."
Ap
Mitä näistä sitten seuraisi. Miten fantasiasi jatkuu
No ei nyt mitään raflaavaa, kunhan jättäisin sen "kymppitonnien tilauksen" siinä kohtaa tekemättä. Pieni näpäytys kuitenkin😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoida pääsi kuntoon. Hyväksy menneisyytesi , unohda se ja mene eteenin elämässäsi. Nämä tilien tasaamiset ja kostofantasiat estää vain omaa onnellisuuttasu. Let it go.
No pöh, pääni on kunnossa, kiitos huolenpidosta. En tätä mitenkään päivittäin tai edes kerran kuukaudessa mieti, tulipa taas vain mieleen kun henkilön pärstäkuva osui sattumalta silmiini...
Ap
Anna anteeksi vaikkei hän sitä pyytäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menestymällä elämässä mahdollisimman hyvin ja unohtamalla hänet. Se on oikeasti ainoa tapa. Katkeruus on kuin joisit itse päivittäin pienen tilkan myrkkyä ja pilaisit sillä oman elämäsi ja hyvinvointisi. Hän ei sinun katkeruudestasi kärsi millään tavalla vaan mennä porskuttaa elämässä nauttien eteenpäin.
Itse yritin samaa taktiikkaa. Lopputuloksena loppuunpalaminen, masennus, epävakaa persoonallisuushäiriö, itsemurhayritys ja mahdollisesti loppuelämän kestävä työkyvyttömyys. Mä olen joutunut hyväksymään sen, että kiusaajani on nyt vaan kyvykkäämpi ja menestyneempi ihminen kuin minä. Häikäilemättömyydellä pääsee pitkälle, terveen omatunnon omaavat eivät tässä maailmassa pärjää. Ei tarvi olla edes mikään liian kiltti, vaan terveen moraalikäsityksen omaava.
Vierailija kirjoitti:
Anna anteeksi vaikkei hän sitä pyytäisikään.
Jos olisi ollut keskenkasvuinen lapsi, niin olisikin helppo antaa ja kuitata kehittymättömyydellä, mutta aikuinen kiusaaja on vähän toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaista kokemusta koskaan pysty unohtamaan. Sen kanssa oppii ehkä elämään, mutta kyllähän muistot jäävät. Sehän on aina 1. asia, joka kiusaajasta tulee mieleen.
Ja ne hiljaiset siinä ympärillä hiljaisuudellaan hyväksyivät kiusaamisen. He olivat sillä tavalla kiusaamisessa mukana.
Jos yhteystiedot, firman tiedot ja henkilötunnus on tiedossasi, voit tehdä hänelle valtavasti kiusaa. Tavaran tilauksia, hotellivarauksia, lehtitilauksia, pikavippejä jne.
Salaat vain ip-osoitteesi näitä källejä tehdessäsi.
Tiedän tunteen. Käy tunkemassa sen postilaatikkoon jotain.
Meillä todella hankala naapuri. Aina valittamassa jostain tyyliin ”voi voi kun teidän...” tai arvosteli ulkonäköä yms
Keksin erään jutun jonka tiedän ärsyttävän tätä täydellistä ihmistä. Teen sen aina välillä, sillä mikään keskustelu ei tuollaisiin idiootteihin tehoa.
Itse muutin uudelle alueelle sillä perusteella, että tervehdin kaikkia ja elän sovussa.
Multa tuli entinen kiusaaja pyytämään "ystävänpalvelusta". Olisi pitänyt muka etsiä juristinplantuille joku opettamaan ruotsia halvalla. itse opiskelin enkkua.
Silmäilin häntä alentuvasti. Sanoin että tuskinpa kukaan ryhtyy noin vaativaan työhön ilman hyvää palkkaa. Yliopistosta löytyy ilmoitustaulu johon voi viedä työtarjouksen, minä kun en sinun ystäviäsi tunne.
Kyllä, tuntui hyvältä.
Katsoin tilien tasoittuneen.
Kokemani kiusaaminen oli ollut vähättelyä, eristämistä ja piikittelyä.
Jos se olisi ollut vakavampaa, olisi jätkä saattanut saada lisäksi punaviinit rinnuksilleen tai käsilaukun kulmasta ohimoon.
Ymmärrän tunteesi, ap. Minua kiusasi eräs tyttö ja hänen kaksi parasta kaveriaan koko peruskouluajan (olimme samalla luokalla). He jopa kaveerasivat kanssani kutosluokan lopun, jotta toivoisimme kaikki pääsyä samalle luokalle - ja kun sitten pääsimme, alkoi kiusaaminen uudelleen. Hain tarkoituksella aivan eri lukioon, jotta pääsisin ympyröistä pois, ja siihen piina loppui. Haaveilin pitkään tilien tasaamisesta, vaikka tiesin, ettei se tulisi tapahtumaan ainakaan suoralla kostolla.
Nyt olen itsekin ymmärtänyt, että paras kosto on nauttia omasta elämästään ja pyrkiä unohtamaan tuollaiset niljakkeet. Vaikeaa se tietysti on. Olen kuitenkin lohduttanut itseäni sillä tiedolla, että minulla on sittemmin mennyt työ- ja yksityiselämässä paremmin kuin heillä, ja ainakaan minun ei ole ikinä ollut niin paha olla itseni kanssa, että sitä olisi ollut pakko purkaa muihin.
Minulla kävi tuuri: hän haki töitä meiltä ja tuli haastatteluun, päästimme jopa toiselle kierrokselle johon nippanappa ylsi, mutta ei todellakaan ollut paras hakija.
Ai saakeli kuinka nautin tuosta tilanteesta, se kuinka hän haöusi unelmiensa homman meiltä ja oli samaan aikaan irtisanomisuhan alla edellisessä paikassa. Kehtasi vielä ihmetellä kuinka olin päässyt "itseäni merkittävämpään asemaan" kun sillo8n joskus ei vaan ollut edellytyksiä....
??