Tiedättekö henkilökohtaisesti ketään, joka olisi parantunut rukouksella?

En tunne. - Sen sijaan tunnen useammankin, jolle rukoileminen ja usko ovat tuoneet lohtua ja toivoa paremmasta. Eikä olisi tullut mieleenkään alkaa arvostelemaan heitä siitä, että halusivat rukoilla, osa myös silloin kun minä olin läsnä. Ei heisät koskaan kukaan ole vaatinut sitä muilta; tai ainakaan minulta. - Muutama heistä on kyllä kysynyt (eri aikoina), että rukoilimmeko yhdessä. - Eräälle en ennättänyt vastata kun hän ennätti jatkamaan, että haittaako minua (vierailemaan ja tapaamaan tullutta perustervettä miestä) että hän  89 vuotias rukoilisi nyt kun olen siinä vierellä.      

Kyllä mummi rukoili ja parani. Toisaalta hän myös juo kahvia päivittäin, ja syö ruisleipää useasti. Kiroaa jatkuvalla syötöllä poliitikkoja, nuorisoa, nykymenoa ja p****** tv-ohjelmia myös. Että vaikea sanoa mikä noista hänet sitten paransi - rukoilu, kahvi vai poliitikkojen kiroaminen. Kemoterapialla saattoi olla myös osuutensa asiaan.

Sanotaan niin, että oma psyykkinen traumaoireiluni on lähes parantunut kahdessakymmenessä vuodessa. Siis olen tehnyt valintoja jotka ovat edistäneet eheytymistä (myös paljon huteja), mutta ilman rukousta (joskus hyvinkin harvakseltaan, välillä tiheämmin) en olisi jaksanut elää. En ole kiihkeä kristitty mutta jokin kiitollisuus onnkehittynyt siitä, että elämä on helpottunut ja olen uskaltanut ottaa uusia askeleita.

Ei rukous voi nousta muusta kuin hädästä ja ahdingosta, epätoivon hetkinä. Se on toivoa Jumalan olemassaolosta. Ehkä jonkinlaista armon anelua, kun oma tilanne tuntuu pysähtyneeltä umpikujalta. Rukoilen vieläkin, jotenkin se liittyy oman syvimmän olemuksen ja itsensätoteuttamisen kaipuuseen. Itsellä ei ole oikein läheisiä joiden puolesta voisin rukoilla.

Kolme tiedän. Kahdella avautui hengitystiet (eri syyt miksi olivat tukehtua) ja yhdellä parani jalka. Jalan paranemisen todistin itse, kun olin silloin paikalla monen muun kanssa.

Olen nähnyt lukemattomia kertoja miten rukoiltaessa jalka pitenee samanpituiseksi kuin toinen.

Kaikki eivät kuitenkaan parane. Sitä ei pysty kukaan selittämään miksi Jumala parantaa yhden, muttei toista. Se ei ole meidän päätettävissä, eikä ymmärrettävissä. Kaikki eivät parane.

Näille ilkkujille, jos teillä ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, tai otsikon mukaisia kokemuksia kerrottavana, pysykää poissa tästä keskustelusta. Olette ilkeitä.