Mitä ajattelet viisikymppisestä naisesta joka ammattia kysyttäessä ilmoittaa olevansa koti-
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Että hän on kotiäiti. Ja sitten toivon hänelle pahaa, kuten että mies jättää puille paljaille ja lähtee nuoremman matkaan eikä lapsetkaan enää välitä äiteestä.
Miksi toivot toiselle ihmiselle pahaa?
Luultavasti ei ole opiskellut mitään tutkintoa eikä ollut samalla alalla töissä paria vuotta pidempään kutsuakseen sitä ammatikseen. Lisäksi on aikamoinen hedelmällisyyden ihme, jos on yli 40-vuotiaana tehnyt lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että hän on kotiäiti. Ja sitten toivon hänelle pahaa, kuten että mies jättää puille paljaille ja lähtee nuoremman matkaan eikä lapsetkaan enää välitä äiteestä.
Miksi toivot toiselle ihmiselle pahaa?
Koska tätähän tällä haettiin, niin olin vain avulias heti ekassa vastauksessa. Jatkakaa.
Mietin onko hänellä pieniä hoitoikäisiä lapsia vai onko "kotiäiti" kiertoilmaus sanalle työtön.
Eräs yli 60-vuotias nainen ilmoitti ammatikseen kotiäiti, vaikka kaikki lapset olivat aikuisia eikä kukaan heistä enää asunut kotona. Naisella oli kyllä koulutus ja hän oli ollut työelämässä ennen lasten syntymää.
Vierailija kirjoitti:
Nuori, jolla koulut käymättä.
Ai että viiskymppinen on nuori, sehän on kiva, yleensä meitä haukutaan vanhoiksi haaskoiksi.
Jos on kotona ja lapset kouluikäisiä onko silloin kotiäiti vai kotirouva?
No ihmettelisin. Äitihän hän toki on, jos on lapsia, mutta ennemmin sitten vaikka kotirouva tai oloneuvoksetar. Tai "kotona".
Ettei hän ole hankkinut (ainakaan kaikkia) lapsiaan kovin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Jos on kotona ja lapset kouluikäisiä
onko silloin kotiäiti vai kotirouva?
Tätä aina mietin. Olen 47v ja nuorin lapsista eskarissa. En koe olevani kotiäiti, mutta töihin ei ole mitään hinkua eikä pakkokaan mennä. Mitä sitten pitäs vastata kysymykseen tittelistä? Kotirouva, siipeilijä, laiska, työtön (en edes ole työkkärin listoilla koska en ole hakemassa työtä), syrjäytynyt..? Miksi muualla maailmassa on ok olla kotona ja Suomessa se on halveksuttua? Miksi?
Rehellisesti: ajattelen, että
- toivottavasti hän on hoitanut raha-asiat järkevästi eli vapaaehtoinen eläkevakuutus juoksee ja puoliso antaa omaa rahaa riittävästi (ja että se on aidosti omaa eli hän ei ole siitä miehelle millään lailla tilivelvollinen)
- toivottavasti hän ei kutsu itseään kotiäidiksi ja nosta kuitenkin yhteiskunnan tukia
- meillä on kovin erilaiset toiveet elämältä, jos hän elää tässä iässä vasta pikkulapsivaihetta
Että siitäpä varmasti Suomessa saadaan aikaan kiihkeä palstakeskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kotona ja lapset kouluikäisiä
onko silloin kotiäiti vai kotirouva?Tätä aina mietin. Olen 47v ja nuorin lapsista eskarissa. En koe olevani kotiäiti, mutta töihin ei ole mitään hinkua eikä pakkokaan mennä. Mitä sitten pitäs vastata kysymykseen tittelistä? Kotirouva, siipeilijä, laiska, työtön (en edes ole työkkärin listoilla koska en ole hakemassa työtä), syrjäytynyt..? Miksi muualla maailmassa on ok olla kotona ja Suomessa se on halveksuttua? Miksi?
Minua tuossa tökkii se, että odotetaan toisen ihmisen kustantavan oma elämä. Itselleni aivan käsittämätön ajatus. En yksinkertaisesti kehtaisi odottaa puolisoni käyvän töissä ja sitten antavan rahaa minulle, se olisi täysin poissuljettu ajatus.
En voi ajatella koska minulle on tehty aikoinaan lobotomia.
Työtön joka ei kestä tosiasiaa, että on työtön.
Mikä on muuten vastaava termi miehelle? Ei pieniä lapsia muta kotona kun vaimo on töissä?
Kuinka paljon kunioitusta tällainen mies saa osakseen?
Että hän on kotiäiti. Ja sitten toivon hänelle pahaa, kuten että mies jättää puille paljaille ja lähtee nuoremman matkaan eikä lapsetkaan enää välitä äiteestä.