Mitä ajattelet viisikymppisestä naisesta joka ammattia kysyttäessä ilmoittaa olevansa koti-

En tahdo kutsua itseäni edustusrouvaksikaan, kun en ole kovin edustava;) Voisin tietenkin ottaa käyttöön erittäin arvostetun nimikkeen, sijoitusalanammattilainen tms, sillä sitähän kotona teen, kun lapset ovat jo kasvaneet. Hoidan siis sijoituksiamme täysipäiväisesti. Työtön en ole, koska en hae työttömyyskorvausta. Koulutus löytyy. Työkokemuksesta oman ajan töissä on jo aikaa.

kotiäiti

Työtön jos nostaa tukia on oikea termi. Kotiäiti tai rouva on ok, jos ns mies maksaa palkan tai elon eikä yhyteiskunta.

Ajattelisin, että puoliso on varmaan varakas ja/tai hyvätuloinen ja kadehtisin vähän.

Oma äitini oli tällainen kotirouva. Aivan ihanaa elämää eli. Taidemaalasi, golffaili, matkusteli, kävi huvikseen jollain käsityö yms kursseilla miten huvitti, kahvitteli ja konjakitteli iltapäivisin naapuruston muiden kotirouvien kanssa. 

Ja isäni tykkäsi että on kotirouvana, äiti mahdollisti isän hienon kansainvälisen urankin sillä että otti yksin kodin ja lapset hoitaakseen. Ei isälle olisi tullut mieleenkään, että äidiin olisi tarvinnut mennä rahan takia töihin, jos ei itse halua. Äiti taas nautti vapaammasta elämästä kuin työelämän aikatauluttamasta, kun oli taiteellisia taipumuksiakin.

Isällä ja äidillä ei ole myöskään koskaan olllut avioehtoa, joten jos isä olisi päättänyt häipyä, äiti ei todellakaan olisi jäänyt tyhjän päälle. Mutta nyt ovat jo eläkkeellä ja 45 vuotta onnellisesti naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Työtön jos nostaa tukia on oikea termi. Kotiäiti tai rouva on ok, jos ns mies maksaa palkan tai elon eikä yhyteiskunta.

Kyllä sillä naisella voi kuule olla omaakin rahaa.

Mun tuttuhan ilmoitti olevansa kotiäiti vaikka lapset olivat jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa. Mutta kotirouva ei ilmeisesti ole niin trendikäs ilmaisu.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että puoliso on varmaan varakas ja/tai hyvätuloinen ja kadehtisin vähän.

Oma äitini oli tällainen kotirouva. Aivan ihanaa elämää eli. Taidemaalasi, golffaili, matkusteli, kävi huvikseen jollain käsityö yms kursseilla miten huvitti, kahvitteli ja konjakitteli iltapäivisin naapuruston muiden kotirouvien kanssa. 

Ja isäni tykkäsi että on kotirouvana, äiti mahdollisti isän hienon kansainvälisen urankin sillä että otti yksin kodin ja lapset hoitaakseen. Ei isälle olisi tullut mieleenkään, että äidiin olisi tarvinnut mennä rahan takia töihin, jos ei itse halua. Äiti taas nautti vapaammasta elämästä kuin työelämän aikatauluttamasta, kun oli taiteellisia taipumuksiakin.

Isällä ja äidillä ei ole myöskään koskaan olllut avioehtoa, joten jos isä olisi päättänyt häipyä, äiti ei todellakaan olisi jäänyt tyhjän päälle. Mutta nyt ovat jo eläkkeellä ja 45 vuotta onnellisesti naimisissa.

Näin minunkin kotona oli :)

Minä jäin kotiin kolmeksi vuodeksi viisikymppisenä. Se on ihan fiksu veto koululaistenkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kotona ja lapset kouluikäisiä

onko silloin kotiäiti vai kotirouva?

Tätä aina mietin. Olen 47v ja nuorin lapsista eskarissa. En koe olevani kotiäiti, mutta töihin ei ole mitään hinkua eikä pakkokaan mennä. Mitä sitten pitäs vastata kysymykseen tittelistä? Kotirouva, siipeilijä, laiska, työtön (en edes ole työkkärin listoilla koska en ole hakemassa työtä), syrjäytynyt..? Miksi muualla maailmassa on ok olla kotona ja Suomessa se on halveksuttua? Miksi?

Tämä just vituttaa, ite aikoinani kotiäitinä oli hommaa ja tekemistä aamusta iltaan. Sitten töihin mentyäni ihmettelin, että onpa helppoo tämä työnteko, yleensä pari tuntia töitä ja loppuaika luppoaikaa töissä.

Ajattelisin että on lesta. Jos on päälle nelikymppisenä tehnyt nuorimmat, niin töitä riittää. Niillähän saattaa olla toiskymmentä lasta, käy kokopäivätyöstä.

Kotiäiti ei ole työ. Tai ainakaan en ole missään törmännyt ko ammattiin, työehtosopimuksiin jne. 

Että ajattelisin vaan, että etpä ole , koska moista ammattia ei olekkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kotona ja lapset kouluikäisiä

onko silloin kotiäiti vai kotirouva?

Tätä aina mietin. Olen 47v ja nuorin lapsista eskarissa. En koe olevani kotiäiti, mutta töihin ei ole mitään hinkua eikä pakkokaan mennä. Mitä sitten pitäs vastata kysymykseen tittelistä? Kotirouva, siipeilijä, laiska, työtön (en edes ole työkkärin listoilla koska en ole hakemassa työtä), syrjäytynyt..? Miksi muualla maailmassa on ok olla kotona ja Suomessa se on halveksuttua? Miksi?

Minua tuossa tökkii se, että odotetaan toisen ihmisen kustantavan oma elämä. Itselleni aivan käsittämätön ajatus. En yksinkertaisesti kehtaisi odottaa puolisoni käyvän töissä ja sitten antavan rahaa minulle, se olisi täysin poissuljettu ajatus.

Mutta näinhän ei ole kuin sinun olettamuksessa? Jospa mies on niitä jotka haluavat vaimonsa olevan kotona jottei itse pidä hoitaa kotihommia? Aika moni mies haluaa pullantuoksuisen kodin ja hyväntuulisen vaimon ilman työstressiä. Eiköhän tälläisistä ole puhuttu jo ennen lapsia, tuskin tulee yllätyksenä. Meitä on niin moneksi ja pitää olla vain iloinen että tämän naisen puolisona on samaa elämäntyyliä haluava mies. Olisihan se kamalaa jos vaikkapa sinun miehesi salaa toivoisi itselleen kotona viihtyvää puolisoa ja huomaisikin liian myöhään olevan naimisissa uratykin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kotona ja lapset kouluikäisiä

onko silloin kotiäiti vai kotirouva?

Tätä aina mietin. Olen 47v ja nuorin lapsista eskarissa. En koe olevani kotiäiti, mutta töihin ei ole mitään hinkua eikä pakkokaan mennä. Mitä sitten pitäs vastata kysymykseen tittelistä? Kotirouva, siipeilijä, laiska, työtön (en edes ole työkkärin listoilla koska en ole hakemassa työtä), syrjäytynyt..? Miksi muualla maailmassa on ok olla kotona ja Suomessa se on halveksuttua? Miksi?

Tämä just vituttaa, ite aikoinani kotiäitinä oli hommaa ja tekemistä aamusta iltaan. Sitten töihin mentyäni ihmettelin, että onpa helppoo tämä työnteko, yleensä pari tuntia töitä ja loppuaika luppoaikaa töissä.

Ja kun se työ kotona ei lopu lasten mennessä kouluun, melkeinpä vain lisääntyy samassa määrin aikataulujen kanssa.

Mä olin 20 vuotta kotiäitinä, tai loppuaikoina varmaan kotirouvana. Sitten ilmottauduin työttömäksi ja aloin tekemään töitä eri alalta miltä valmistuin nuorena ja päätin vuoden päästä alkaa opiskelemaan kyseistä alaa.

Olen edelleen opiskelija ja mies maksanut n. 15 vuotta myös mun elämisen. Ei ole koskaan valittanut ja on edelleen sitä mieltä, että jos en saa vakkaritöitä valmistumisen jälkeen, se ei haittaa häntä.

Kaikki miehet eivät ole kusipäitä, vaan rakastavat ja kunnioittavat puolisoitaan riippumatta siitä kuinka paljon rahaa he tuovat taloon.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on muuten vastaava termi miehelle? Ei pieniä lapsia muta kotona kun vaimo on töissä?

Kuinka paljon kunioitusta tällainen mies saa osakseen?

Vapaaherra. Löytäispä jostain rikkaan ja ymmärtäväisen naisen niin vois heittäytyä tällaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti ei ole työ. Tai ainakaan en ole missään törmännyt ko ammattiin, työehtosopimuksiin jne. 

Että ajattelisin vaan, että etpä ole , koska moista ammattia ei olekkaan. 

Ei kaikissa ammateissa ja työpaikoissa olekaan työehtosopimuksia. Ja ammatteja on myös sellaisia, joista et ole kuullutkaan.

Kotiäiti ei sinänsä ehkä ole ammatti, kuten ei ole opiskelijakaan, mutta ne kuvaavat ihmiset statusta sillä hetkellä. Mitäpä ensimmäistä tutkintoaan suorittava opiskelija laittaisi kohtaan, jossa kysytään ammattia, jos ei opiskelija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kotona ja lapset kouluikäisiä

onko silloin kotiäiti vai kotirouva?

Tätä aina mietin. Olen 47v ja nuorin lapsista eskarissa. En koe olevani kotiäiti, mutta töihin ei ole mitään hinkua eikä pakkokaan mennä. Mitä sitten pitäs vastata kysymykseen tittelistä? Kotirouva, siipeilijä, laiska, työtön (en edes ole työkkärin listoilla koska en ole hakemassa työtä), syrjäytynyt..? Miksi muualla maailmassa on ok olla kotona ja Suomessa se on halveksuttua? Miksi?

Minua tuossa tökkii se, että odotetaan toisen ihmisen kustantavan oma elämä. Itselleni aivan käsittämätön ajatus. En yksinkertaisesti kehtaisi odottaa puolisoni käyvän töissä ja sitten antavan rahaa minulle, se olisi täysin poissuljettu ajatus.

Kuule, joillakin on ihan omaa rahaa ja omia tuloja ilman töissä käymistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kotiäitiys ei ole ammatti.

Ellei mies maksa siitä palkkaa niin se ei ole tosiaan ammatti. Toivottavasti kukaan ei jää kotiin ilman palkkaa, vaan miettii omaa taloudellista tilannettaan ja eläkettään edes vähän. Jos nainen ei ole perinnöllisesti rikas niin tyhmähän tuollainen kotiäiti on, jos ei ymmärrä riskienhallinnasta. Säälittää tai pidän holtittomana.