Muita jotka pysyy miehen kanssa talon takia?

Vierailija kirjoitti:

Mistä aina luulette, että on yksin miehen talo?

Meillä kaikki puoliksi.

En halua menettää tätä taloa, lastemme kotia, jonka yhdessä rakensimme mieheni kanssa.

Vanhempani ovat maksaneet aivan valtavasti kaikkea taloon ym. liittyvää..tontista lähtien.

Avioehtoa ei ole. Olisi epäreilua, että mieheni kuitenkin saisi erossa puolet.

Eli tässä kidutaan.

Ymmärrän niin kovasti.

Täällä lähes sama tilanne.

Lisäksi olen perheen ainoa työssäkävijä.

Mies harrastaa työttömänä j jos jitakin a katselee päivät pitkät televisiota.

Minä hoidan lapset, kaiken.

Vanhempani myös taloudellisesti tukeneet meitä todella paljon, sekä lainan maksussa.

Erossa mieheni saisi puolet tuosta vain.

No way.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä aina luulette, että on yksin miehen talo?

Meillä kaikki puoliksi.

En halua menettää tätä taloa, lastemme kotia, jonka yhdessä rakensimme mieheni kanssa.

Vanhempani ovat maksaneet aivan valtavasti kaikkea taloon ym. liittyvää..tontista lähtien.

Avioehtoa ei ole. Olisi epäreilua, että mieheni kuitenkin saisi erossa puolet.

Eli tässä kidutaan.

Epäreilua, kun se on rakennettu YHDESSÄ? Ja vanhempiesi rahoilla, ei omilla?

Mikä tässä on epäreilua?

EPÄREILUA tässä on se, että aina oletetaan, että VAIN mies omistaa talon.

KUIN MYÖS SE, että minun sukuni on laittanut todella paljon rahaa meidän taloon.

Auttaneet rakentamisessa, remonteissa, sekä taloudellusesti.

Erossa mies saisi puolet kaikesta.

Lisäksi rakastan tätä paikkaa missä asumme ja kaunista kotiamme.

Tämä on enemmän kuin talo.

Vierailija kirjoitti:

95% parisuhteessa olevista naisista on parisuhteessa miehen omaisuuden takia. Nainen valitsee aina itseään rikkaamman miehen. Suhteen ainoa tarkoitus on nostaa naisen elintasoa.

Itse näkisin, että nainen haluaa samantasoisen miehen. Meillä on pariskuntana vuosien saatossa miehen palkka noussut enemmän kuin minun.

Ja vaikka olemme molemmat hyvätuloisia, niin kummallakaan ei olisi erikseen varaa asua satojen tuhansien eurojen talossa tasokkaalla asuntoalueella.

Ap ajattelee sentimentaalisesti ja ymmärrän senkin näkökulman. Esim. meidän lapset eivät halua muuttaa pois tästä talosta. Ja en oikein itsekään.

Jotenkin vain huvittaa, että silkaa omaa tyhmyyttään otetaan se moukka mies viereen yhteisillä tiluksilla, sitten katkeroidutaan ja aletaan vihaamaan koko mieskuntaa. Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaistun aloitukseen. Ihana talo josta en haluaisi luopua. Uskon että monella muulla sama. Sitähän se "talo ja lapset" syy eroamattomuuteen on.

Ihan kuin lapset ei pääsisi enää isänsä kotiin - jos hän jää sinne -eivätkä tottuisi uuteen.

Harvemmin erossäsa kumpikaan osapuoli pystyy jäämään taloudellisesti ajatellen yksin omakotitaloon asumaan.

Kumpa miehet tajuaisi erota tuollaisista naisista ja hommata uusi kumppani.

Lapsiparat. Ja niiden tulevat lapset. 

Te luotte pahan jatkumon joka on todella vaikea murtaa tulevaisuudessa.

T. samassa tilanteessa ollut mutta erosin lasten TAKIA. 

Voitko nyt lopultakin vastata mikset vain lunasta taloa itsellesi jos kerran sitä niin rakastat?

Et sinä sitä taloasi hautaan mukaan kuitenkaan saa. En todellakaan ymmärrä , että ollaan surkeassa parisuhteessa pelkän materian takia. Koti on siellä, missä pääkopalla on hyvä olla, eikä siellä missä on isoimmat neliöt.

Ja ennekuin kukaan tulee vinkumaan, niin minä erosin ja otin mukaani vain vaatteet. Enkä ole päivääkään katunut.

Ei lapset mihinkään joudu lähtemään kun jätät lapset isälle.

Taitaisi muutenkin olla kaikkien kannalta paras ratkaisu.

Älä nyt hemmetissä jää jonkin talon takia kauheaan suhteeseen. Lapset kärsii, vaikka kuinka yrität pitää iloista naamaa, kyllä ne tietää ettei ole kaikki ok. Seuraa vaan lapsille ongelmia kun käsitys parisuhteesta on että se on kärsimystä, itkua ja vihaa. Kaitselin lapsena ja teinitä tuollaista suhdetta, lopulta äiti lähti kun olin 22. Olen katkera ettei lähtenyt aiemmin, olisi ollut niin paljon helpompaa elää ilman että joka ilta sai kuunnella kun vanhemmat riiteli. Tosin eihän se mitään auttanut se lähtö kun nyt osituksests on tapeltu se 10 vuotta ja jatkuu vaan. Mutta jos olis lähteny 10 vuotta aiemmin olis ollu vähemmän sitä yhteistä omaisuutta ja muutama perintökin olis varmaan jääny sotkematta kuviota.

Vierailija kirjoitti:

Kumpa miehet tajuaisi erota tuollaisista naisista ja hommata uusi kumppani.

Nytkö niitä naisia riittää ihan jokaiselle miehelle noin vain? Se on miehen oma moka, jos haluaa erota, mutta ei saa sitä tehtyä.

Olen kerran lähtenyt ja jättänyt kaiken miehelle, ihan kaiken lapsia myöten. Myöhemmin sain kyllä lapset takaisin yksinhuoltajuuden kanssa, kun ei se lapsista yksin huolehtiminen oikein mieheltä onnistunut kun sehän on niin sitovaa, talonkin laittoi myyntiin kun on niin kovin työlästä.

Olen viettänyt hyvin liikkuvaista elämää, asunut ympäri Suomea työtilanteen mukaan, eli en ole helposti seiniin ja materiaan kiintyvää sorttia.

Nykyisessä talossa nykyisen miehen kanssa olen asunut jotain 18 vuotta. Talo on miehen, hän asui tässä jo kun muutettiin yhteen, eikä suostunut yhteiseen lainaan tai että ostaisin puolet talosta itselleni. Tämä on HÄNEN talo ja siitä muistetaan muistuttaa AINA kun tulee mistä aiheesta tahansa riitaa. Ihan tavallinen sata neliöinen 80-luvulla rakennettu lautatalo muuttotappiokunnassa, omakotialueella. Ei arvokas, vaikka mies kuvittelee olevansa kartanon omistaja.

Ja kyllä, pysyn tässä vain talon ja pihan takia, mies on täysin yhdentekevä tässä kuviossa. Tämä on mun ja kuopuksen koti, tätä on laitettu rakkaudella, mistään en tule saamaan vastaavaa enkä jaksa aloittaa jonkin toisen pihan tai talon laittoa alusta alkaen. Rahan menoa en ajattele, sekin on minulle täysin yhdentekevää, mutta se työ mitä kodin kauniiksi ja kodikkaaksi saattamiseen on mennyt, sitä vaalin.

Aika paljon enemmän pitäisi tapahtua miehen taholta, että tästä luopuisin. Pelkkä viinan kanssa läträäminen ja muu kevyen tason perseily, mitä mies harrastaa, ei ole riittävä syy minulle lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Minä pysyn huonossa avioliitossa talon ja puutarhan vuoksi.Olen laittanut pihan kauniiksi, monen vuoden uurastuksella. Rakastan taloa ja puutarhaani, en helposti lähde pois. Siedän monia asioita, että saan asua täällä.

Puutarhanhoitoa voi harrastaa vaikka vuokratulla puutarhapalstalla. Tai rivitalon takapihalla. Tiedän tuon tunteen. Kasveja ei heti saa uusia samanlaisia, tai varsinkaan hedelmäpuita. Silti täällä on vain yksi elämä. Millaista se elämä on siinä vaiheessa kun ollaan vanhoja ja ollaan yhdessä ja vihattu toisia jo vuosikausia? Ei tuo ole oikein mikään suunnitelma tuokaan, pysyä tuollaisessa tilanteessa. Mitä nuorempana lähtee, sitä paremmat mahdollisuudet on aloittaa alusta, taloudellisesti ja myös uudessa parisuhteessa jos sellainen vielä kiinnostaa. Aikaa ei ole kenelläkään loputtomasti pähkäillä.

Erosin ja olin tyytyväinen päästessäni eroon talosta. Yksin suunnittelin, tein ja maksoin pihaa ja remontteja. Ex vain möllötti. Hyi inhottaa ajatuskin entisestä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran lähtenyt ja jättänyt kaiken miehelle, ihan kaiken lapsia myöten. Myöhemmin sain kyllä lapset takaisin yksinhuoltajuuden kanssa, kun ei se lapsista yksin huolehtiminen oikein mieheltä onnistunut kun sehän on niin sitovaa, talonkin laittoi myyntiin kun on niin kovin työlästä.

Olen viettänyt hyvin liikkuvaista elämää, asunut ympäri Suomea työtilanteen mukaan, eli en ole helposti seiniin ja materiaan kiintyvää sorttia.

Nykyisessä talossa nykyisen miehen kanssa olen asunut jotain 18 vuotta. Talo on miehen, hän asui tässä jo kun muutettiin yhteen, eikä suostunut yhteiseen lainaan tai että ostaisin puolet talosta itselleni. Tämä on HÄNEN talo ja siitä muistetaan muistuttaa AINA kun tulee mistä aiheesta tahansa riitaa. Ihan tavallinen sata neliöinen 80-luvulla rakennettu lautatalo muuttotappiokunnassa, omakotialueella. Ei arvokas, vaikka mies kuvittelee olevansa kartanon omistaja.

Ja kyllä, pysyn tässä vain talon ja pihan takia, mies on täysin yhdentekevä tässä kuviossa. Tämä on mun ja kuopuksen koti, tätä on laitettu rakkaudella, mistään en tule saamaan vastaavaa enkä jaksa aloittaa jonkin toisen pihan tai talon laittoa alusta alkaen. Rahan menoa en ajattele, sekin on minulle täysin yhdentekevää, mutta se työ mitä kodin kauniiksi ja kodikkaaksi saattamiseen on mennyt, sitä vaalin.

Aika paljon enemmän pitäisi tapahtua miehen taholta, että tästä luopuisin. Pelkkä viinan kanssa läträäminen ja muu kevyen tason perseily, mitä mies harrastaa, ei ole riittävä syy minulle lähteä.

Niin, sinä saat pysyä siellä ja vaalia puutarhaasi tasan niin kauan kunnes se mies päättää heivata sinut mäelle. Ihan samalla tavalla sitten joudut aloittamaan alusta. Miksi ihmeessä luulet, että vain sinun erolla on väliä, kun sen eropäätöksen voi tehdä myös se mies ja mitä ilmeisimmin jossain vaiheessa niin tekeekin, kun löytää uuden naisen, kun sinua ei enää kerran kiinnosta. Melko ääliömäinen ajattelutapa sinulla kyllä on. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran lähtenyt ja jättänyt kaiken miehelle, ihan kaiken lapsia myöten. Myöhemmin sain kyllä lapset takaisin yksinhuoltajuuden kanssa, kun ei se lapsista yksin huolehtiminen oikein mieheltä onnistunut kun sehän on niin sitovaa, talonkin laittoi myyntiin kun on niin kovin työlästä.

Olen viettänyt hyvin liikkuvaista elämää, asunut ympäri Suomea työtilanteen mukaan, eli en ole helposti seiniin ja materiaan kiintyvää sorttia.

Nykyisessä talossa nykyisen miehen kanssa olen asunut jotain 18 vuotta. Talo on miehen, hän asui tässä jo kun muutettiin yhteen, eikä suostunut yhteiseen lainaan tai että ostaisin puolet talosta itselleni. Tämä on HÄNEN talo ja siitä muistetaan muistuttaa AINA kun tulee mistä aiheesta tahansa riitaa. Ihan tavallinen sata neliöinen 80-luvulla rakennettu lautatalo muuttotappiokunnassa, omakotialueella. Ei arvokas, vaikka mies kuvittelee olevansa kartanon omistaja.

Ja kyllä, pysyn tässä vain talon ja pihan takia, mies on täysin yhdentekevä tässä kuviossa. Tämä on mun ja kuopuksen koti, tätä on laitettu rakkaudella, mistään en tule saamaan vastaavaa enkä jaksa aloittaa jonkin toisen pihan tai talon laittoa alusta alkaen. Rahan menoa en ajattele, sekin on minulle täysin yhdentekevää, mutta se työ mitä kodin kauniiksi ja kodikkaaksi saattamiseen on mennyt, sitä vaalin.

Aika paljon enemmän pitäisi tapahtua miehen taholta, että tästä luopuisin. Pelkkä viinan kanssa läträäminen ja muu kevyen tason perseily, mitä mies harrastaa, ei ole riittävä syy minulle lähteä.

Miten niin mistään et tule saamaan vastaavaa. Tuollaisia taloja annetaan pois n. 80 000 eurolla muuttotappiokunnissa. Niitä on myös vuokrattavana, koska ne ei tahdo mennä kaupaksi. Lapsihan saa pidettyä sen yhteyden taloon jos isänsä siellä asuu. Ei sinun tarvitse siellä sitä varten asua. Usein nuoret ei sitä paitsi ole noin kiintyneitä niihin taloihin kuin vanhempansa. He ovat joka tapauksessa muuttamassa pois ja hankkimassa omat riesansa.

Just joo ja hoh hoijaa. Minä en voi tajuta miksi roikutaan huonoissa suhteissa/liitoissa omaisuuden takia ! Sinäkin ap voit ottaa lapset ja lähtee liitään siitä talosta ja hankkia teille oman kodin, kodin jossa sinulla ja lapsillasi on hyvä olla ! Miksi asut ja elät miehen kanssa jota et rakasta ?! Se on aivan turha edes luulla että on vain tuo yksi talo jota rakastat ja jossa voit asua.  Koti on siellä aina missä on sydän !! Muista tämä . 

ja ps. minä jätin hienon ison lukaalin ja lähdin 2 lasta mukanani liitosta jossa voin huonosti. Ja vuokralle mentiin, ukko jäi ent.kotiin. Ja päivääkään EN ole tätä ratkaisua katunut ! 

Tunnen naisen, joka asuu miehensä vanhempien kerrostaloasunnossa, eikä suostu eroon ”lasten takia”= asunnon ja oman elintasonsa takia.

Perheen ilmapiiri on täysin myrkyttynyt ja molemmat lapset ovat jo kaistapäitä (huumeita, sosiaalisia ongelmia, opiskeluongelmia).

Perheessä on tosi paljon riitoja, mutta kulisseja yritetään pitää hinnalla millä hyvänsä. Minusta liian kovalla hinnalla!

Ymmärrettävää ja varmaan monilla näin. Ei se ero aina autuaaksi tee, ei vaikka parisuhde olisi per seestä. Ihmiset pysyvät yhdessä eri syiden takia, aika monilla siihen liittyy raha ja valmiiksi rakennettu elämä, jota ei halua hajottaa.