Millaista lasten elämä on kerrostalossa?

Mun lapset kasvoivat kaupungin keskustassa kerrostalossa. Eipä valittamista. Lapsia kyllä asuu keskusta-alueella kuten lähiöissäkin.

Meidän lapset ovat viihtyneet oikein hyvin. Välillä jouduin rauhoittelemaan, jos meno alkoi mennä villiksi, mutta onneksi lapset olivat rauhallisia. Pihalla oli paljon kavereita ja lapset leikkivätkin leikkipihalla kesällä aamusta iltaan. Itse elin lapsuuteni omakotitalossa eikä naapurustossa ollut lapsia. Olin lapsena hyvin yksinäinen, joten olen nauttinut siitä, että omilla lapsilla oli kavereita lähellä.

Kasvoin lähiössä omakotitalossa ja olin äärettömän kateellinen serkuille kun asuivat kerrostalossa. Pihalla oli kaikkea jännnää, paljon kavereita ja iso leikkipaikka. Meillä ei asunut kavereita lähellä ja oli vain keinu ja hiekkalaatikko pihalla. Lapset näkevät asiat ihan toisin kuin aikuiset :) 

Mä vietin ihanan lapsuuden kerrostaloalueella. Koulu, harrastukset ja ulkoilumaastot ihan vieressä. Paljon kavereita ja aina pelattiin ja leikittiin. Siinä vaiheessa kun minua huomattavasti nuorempi siskoni aloitti koulun muutimme okt-alueelle. Kaikki oli kaukana ja kavereita vain muutama hassu koko alueella. Säälin siskoani joka ei saanut kokea kaikkea sitä kivaa mitä minä sain.

Jäädä paitsi mistä? Jokainen ratkaisu, minkä elämässänne teette, rajaa jotain ulkopuolelle. 

Olen itse maalta, asunut isohkossa omakotitalossa keskellä metsää lapsuuden. Nyt perheen kanssa Espoossa keskeisellä paikalla. 

Ihan ensimmäisenä nostona ihmetyttää tuo "naapurin lapset kiusaa ja rikkoo leluja". Mistä te tulette, jos toiset lapset on ensisijaisesti vihollisia eikä potentiaalisia kavereita? Kyllä meille rikkaus oli juuri se, että kun pihalle mentiin, niin siellä oli kavereita aina. Tämä siis silloin kun lapset olivat pieniä. 

Nyt kerrostaloasuminen mahdollistaa tiiviin asumisen. Samassa korttelissa ei enää kavereita ole, mutta n. 1 km säteellä asuu kaikki parhaat luokkakaverit ja isommat lapset sopivat tapaamiset helposti. 

Koskaan ei myöskään ole lapsilta jääneet mitkään leikit kesken. Taloissa on niin hyvät äänieritykset, ettei sisäleikit naapuriin kuulu ja pihaleikkeihin nyt kukaan ole puuttunut. 

Itse jäin lapsena paitsi juuri siitä, että kavereita saattoi nähdä spontaanisti illalla - aina piti sopia ja säätää kuljetuksia yms.., kunnes aloin olla tarpeeksi vanha pyöräilemään itse (kouluun kyllä kuljin, mutta ensimmäisillä luokilla yli 3 km matka oli aika pitkä kulkea moneen kertaan). 

Mutta tämäkään ei ole kyllä/ ei kysymys. Jos naapurit pelottaa, niin niitä voi olla omakotitalossakin, jos asutte taajamassa.

Ainoat asiat, joista lapsenne voivat jäädä kerrostalossa paitsi on: trampoliini, leikkimökki ja mahdollisuus pihaviljelyyn. Mutta tuskin nämä nyt ovat isoja asioita. 

Possuja voi pitää kerrostalossakin, wamoin kanoja ja koiria. Piltti saa maalaistunnelmaa ja hengissä pysyy

Eipä valittamista. Ulos täältäkin pääsee :) metsikköä vieressä ja useampikin leikkikenttä sekä ranta kävelymatkan päässä. Lasten yksi lemppari juttu on hakea jätskit lähikaupasta.

Kotiin tullaan löhöilemään, piirtelemään, juttelemaan, katsomaan telkkaria ja pelaamaan. Mitä ikinä nyt keksiikään.

Eli noilla seikoilla ei ole mitään tekemistä asumismuodon kanssa niin miksei lapset ja aikuiset voisi viihtyä kerrostalo ympäristössä.

Lapset eivät nykyään juurikaan leiki kerrostalojen pihoilla.

Kun itse olin lapsi, pelasimme pelejä (viisi tikkua laudalla, rönttönen yms.) muiden pihojen lasten kanssa. Asuimme tehtaan varjossa kerrostaloalueella.

Omat lapseni eivät juurikaan leikkineet ulkona isoissa lösseissä vaan yhden kahden muun lapsen kanssa ja mitä vanhemmaksi tulivat lapsia ei juurikaan pihalla näy. Eli on sattuman kauppaa onko talossa kavereita ja yksikin mätä omena (aikuinen) voi pilata iloiset pihaleikit. Tosin jos pihalla on leikkipaikka, saa sielä leikkiä ja omiensa puolia voi pitää sulkemalla valittajien suut omalla perustellulla mielipiteellään. Älkää siis olko hissukoita.

Ja jos ei tullut selväksi niin olemme jo kolmannen polven kerrostaloasujia.

Kertsis on  just iha jees. Ainaki Hesan mestoil, en tiiä sit miten vaik Leppä vaaras..

Kerrostaloissa asuu niin onnellisia ja tyytyväisiä lapsia, kuin onnettomiakin.

Samoin omakotitaloissa.

Lapsen onnellisuuteen tai onnettomuuteen vaikuttavat seikat ovat yleensä riippuvaisia ihan muusta kuin seinistä ympärillään.

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät nykyään juurikaan leiki kerrostalojen pihoilla.

Kun itse olin lapsi, pelasimme pelejä (viisi tikkua laudalla, rönttönen yms.) muiden pihojen lasten kanssa. Asuimme tehtaan varjossa kerrostaloalueella.

Omat lapseni eivät juurikaan leikkineet ulkona isoissa lösseissä vaan yhden kahden muun lapsen kanssa ja mitä vanhemmaksi tulivat lapsia ei juurikaan pihalla näy. Eli on sattuman kauppaa onko talossa kavereita ja yksikin mätä omena (aikuinen) voi pilata iloiset pihaleikit. Tosin jos pihalla on leikkipaikka, saa sielä leikkiä ja omiensa puolia voi pitää sulkemalla valittajien suut omalla perustellulla mielipiteellään. Älkää siis olko hissukoita.

Ja jos ei tullut selväksi niin olemme jo kolmannen polven kerrostaloasujia.

Näen useinkin lapsia leikkimässä kerrostalojen pihoilla.

Asuin itse koko lapsuuteni kerrostalossa, ja minusta se oli hyvä paikka kasvaa. Asuimme tilavassa asunnossa, jossa jokaiselle lapselle oli oma huone. Kylpyhuoneitakin oli kaksi. Pihalla oli kiva leikkialue sekä pieni metsä. Lisäksi tilavalla pihalla oli kiva leikkiä kymmentä tikkua laudalla, hyppiä narua ja leikkiä muita pihaleikkejä. Pihapiirin muista lapsista oli lähes aina seuraa, ja vanhemmat auttoivat toisiaan esimerkiksi vahtimalla toistensa lapsia silloin tällöin. Mitään muistikuvia lapsiin mahdollisesti nihkeästi suhtautuneista naapureista minulla ei ole, vaan myös taloyhtiön aikuiset muistan mukavina ihmisinä.

Ei se oikeastaan muuten eroa kuin, että täytyy muistutella välillä hiljaisista leikeistä ja ulos ei voi päästää itsenäisesti ihan yhtä nuorta kuin omakotitalon pihalle ehkä voisi. Kerrostalossa sitten taas pihalla on useammin leikkikavereita ja meillä esim. on talon yhteinen jumppasali ja kuntosali alakerrassa. Sellaisia ei tietenkään omakotitalossa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloissa asuu niin onnellisia ja tyytyväisiä lapsia, kuin onnettomiakin.

Samoin omakotitaloissa.

Lapsen onnellisuuteen tai onnettomuuteen vaikuttavat seikat ovat yleensä riippuvaisia ihan muusta kuin seinistä ympärillään.

Olisipa sinunlaisia ihmisiä enemmän jotka ymmärtäisivät tämän.

Ainoat asiat, joista lapsenne voivat jäädä kerrostalossa paitsi on: trampoliini, leikkimökki ja mahdollisuus pihaviljelyyn. Mutta tuskin nämä nyt ovat isoja asioita. [/quote]

Nämä ovat juurikin niitä asioita mitä miehen kanssa on paljon mietitty, kun omat rakkaat lapsuusmuistot ovat sitä, että oli se oma piha missä sai rauhassa kavereiden kanssa touhuta ja rakentaa majoja tai pystyi jättämään leikit siihen ja jatkaa seuraavana päivänä. Asutaan pienellä paikkakunnalla eikä olla kumpikaan yhtään kaupunki ihmisiä. Haaveissa olisi joko se oma talo jostain missä todennäköisesti asuu lapsiperheitä, eli koulu lähellä yms. tai kerrostalo asunto jostain vähän sivummasta ei keskustassa.

En pidä ketään vihollisena, mutta se on selvää, että kun samassa talossa asuu paljon erilaisia ihmisiä ja perheitä on todennäköistä ettei kaikilla ole samat tavat ja esimerkiksi arvot miten lapsia kasvattaa. Tällä tarkoitan sitä, että siinä yhteisellä pihalla voi olla hankalaa olla leikkimässä jos samaa pihaa käyttää joku häirikkö lapsi. Eikä lapselle voi opettaa että on ok jättää joku ulkopuolelle, jos leikkiin yrittää mukaan joku josta ei niin pidä. Omalla pihalla voi leikkiä kenen kanssa haluaa.

Siskoni asuu myös kerrostalossa jossa asuu nainen kolmen lapsen kanssa joista kaksi kiusaavat muita ja sotkevat sekä rikkovat paikkoja. Ovat muutenkin todellinen ongelma siinä talossa. Tämä ollut yksi syy miksi näitä mietitään.

Jos huoneistossa on tarpeeksi neliöitä niin kerrostaloasuminen on ok. Meillä asuttiin lapsuudessa kerrostalossa ja kesät vietettiin omalla mökillä/ puuhapaikoissa. Kun oli omat huoneet lapsilla niin ei sitä eroa huomaa asuuko kerrostalossa vai omakotitalossa. Kaverit pyyti ulos/ leikkimään eikä ollut pitkä matka kun asuttiin samassa rapussa. Kavereita riitti ja oli mukavaa kun pihassa kaunis puisto, naapureita, pelikentät ja lenkkipolut lähellä. Yleensä omakotitaloalueen lapset tulivat meille päin leikkimään koska ei heidän pihassaan lapset viihtyneet niinkuin kerrostalojen jännissä paikoissa 😊🌼muistan kuinka kaverini tuolta alueelta sanoikin että meillä on aina kaikkea kivaa, niin olikin 😊👍

Siis kamalaahan se on kun eivät pääse toteuttamaan luontaisia taipumuksiaan. En tämän takia ikinä suosita hankkimaan kerrostaloon. Luonnotonta olla siellä sisällä päivät pitkät ja päästä vain lyhyille lenkeille. Maalla on parempi, vaikka juoksunarussa, tai ulkoiluhäkissä.

Vierailija kirjoitti:

Ainoat asiat, joista lapsenne voivat jäädä kerrostalossa paitsi on: trampoliini, leikkimökki ja mahdollisuus pihaviljelyyn. Mutta tuskin nämä nyt ovat isoja asioita. 

Nämä ovat juurikin niitä asioita mitä miehen kanssa on paljon mietitty, kun omat rakkaat lapsuusmuistot ovat sitä, että oli se oma piha missä sai rauhassa kavereiden kanssa touhuta ja rakentaa majoja tai pystyi jättämään leikit siihen ja jatkaa seuraavana päivänä. Asutaan pienellä paikkakunnalla eikä olla kumpikaan yhtään kaupunki ihmisiä. Haaveissa olisi joko se oma talo jostain missä todennäköisesti asuu lapsiperheitä, eli koulu lähellä yms. tai kerrostalo asunto jostain vähän sivummasta ei keskustassa.

En pidä ketään vihollisena, mutta se on selvää, että kun samassa talossa asuu paljon erilaisia ihmisiä ja perheitä on todennäköistä ettei kaikilla ole samat tavat ja esimerkiksi arvot miten lapsia kasvattaa. Tällä tarkoitan sitä, että siinä yhteisellä pihalla voi olla hankalaa olla leikkimässä jos samaa pihaa käyttää joku häirikkö lapsi. Eikä lapselle voi opettaa että on ok jättää joku ulkopuolelle, jos leikkiin yrittää mukaan joku josta ei niin pidä. Omalla pihalla voi leikkiä kenen kanssa haluaa.

Siskoni asuu myös kerrostalossa jossa asuu nainen kolmen lapsen kanssa joista kaksi kiusaavat muita ja sotkevat sekä rikkovat paikkoja. Ovat muutenkin todellinen ongelma siinä talossa. Tämä ollut yksi syy miksi näitä mietitään.Tähän sanoisin sen että näitä häirikköjä tulee sitten eteen myös aikuisena joten liiallinen lasten suojeleminen pahalta maailmalta voi olla karhun palvelus lapselle.

Asuin koko lapsuuteni kerrostalossa ja se oli ihanaa, minulla on todella kultaiset muistot siitä miten kaikki "meidän mäen" lapset leikittiin yhdessä ulkona, seikkailtiin lähimetsässä, pelattiin pihapelejä ja kyläiltiin toistemme luona. Talvella lähiön isät jäädytti kentälle pienen luisteluradan ja kesäisin yleensä jonkun kaverin luota löytyi mehua tai jätskiä. Toki tämä tapahtui 90-luvulla, ja silloin lapset saivat käydä vapaasti ulkona leikkimässä - en tiedä onko nykyään ok että lapset leikkii koko päivän keskenään metsässä?

Vierailija kirjoitti:

Ainoat asiat, joista lapsenne voivat jäädä kerrostalossa paitsi on: trampoliini, leikkimökki ja mahdollisuus pihaviljelyyn. Mutta tuskin nämä nyt ovat isoja asioita. 

Nämä ovat juurikin niitä asioita mitä miehen kanssa on paljon mietitty, kun omat rakkaat lapsuusmuistot ovat sitä, että oli se oma piha missä sai rauhassa kavereiden kanssa touhuta ja rakentaa majoja tai pystyi jättämään leikit siihen ja jatkaa seuraavana päivänä. Asutaan pienellä paikkakunnalla eikä olla kumpikaan yhtään kaupunki ihmisiä. Haaveissa olisi joko se oma talo jostain missä todennäköisesti asuu lapsiperheitä, eli koulu lähellä yms. tai kerrostalo asunto jostain vähän sivummasta ei keskustassa.

En pidä ketään vihollisena, mutta se on selvää, että kun samassa talossa asuu paljon erilaisia ihmisiä ja perheitä on todennäköistä ettei kaikilla ole samat tavat ja esimerkiksi arvot miten lapsia kasvattaa. Tällä tarkoitan sitä, että siinä yhteisellä pihalla voi olla hankalaa olla leikkimässä jos samaa pihaa käyttää joku häirikkö lapsi. Eikä lapselle voi opettaa että on ok jättää joku ulkopuolelle, jos leikkiin yrittää mukaan joku josta ei niin pidä. Omalla pihalla voi leikkiä kenen kanssa haluaa.

Siskoni asuu myös kerrostalossa jossa asuu nainen kolmen lapsen kanssa joista kaksi kiusaavat muita ja sotkevat sekä rikkovat paikkoja. Ovat muutenkin todellinen ongelma siinä talossa. Tämä ollut yksi syy miksi näitä mietitään.

Kai te olette miettineet sitäkin, että ei kannata ostaa omakotitaloa alueelta, jossa asuu vain vanhuksia tai lapsiperheitä, jossa lapset ovat jo isoja teinejä? Ei se oma sisarus kavereita korvaa lapsuusvuosina.