Lue keskustelun säännöt.
Tinder on pilannut loputkin mahikset tavismiehille.
07.06.2020 |
Nykyisin useimmat kauniit naiset eivät edes koskaan mene baareihin tai muutenkaan miesten ilmoille. Ne voivat pysytellä paikoissa joissa kukaan iljettävä tavismies ei edes vahingossa pysty tulemaan pokaamaan. Punttis on joku leidylaine tms. Ja jos taas joku työntekijä kaupassa tms erehtyy yrittämään jotain niin se on heti valitus pomolle jotta se sika saadaan ruotuun.
Sitten kun ne haluavat miehen niin vetävät vaan jonkun 0.001% top miehen tinderissä oikealle. Jos et kuulu heihin, mahiksesi ovat nollaa.
Yritä siinä nyt sitten päteä luonteellasi. Roolisi on tyytyminen johonkin 30v alkkis yhoo naiseen. Ja sekin odottaa että käyttäydyt niinkuin se olisi joku tosi haluttava kaunotar. Jos et, niin tinderistä löytyy joku toinen luuseri joka on halukas vetää tuollaisia rooleja.
Kommentit (2120)
Ap esineellistää naisia, ja silti keskustelua ei olla poistettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa jauhetaan taas instamisseistä.
Ap:n ongelma on ettei hän voi kisata kauniista naisista, koska Tinderissä nämä rajaavat ei-komeat heti pois. Ei siis voi kompensoida soidinmenotaidoilla. Ok.
Useimmille miehille ongelma on että Tinderissä tavisnainen on yhtä suosittu kuin instamissi livenä. Matcheja tulee helposti, samoin kuin viestejä ja treffejä. Case in point: perusnätti kolmekymppinen suomalainen perheenäiti tykkäsi 300 miehestä, 250+ tykkäsi takaisin.
Kysymys on aiheuttaako Tinder sen että tavisnaiset nostavat rimaa? Tiedän naisia jotka ovat nostaneet, huomattuaan millaiset komistukset heistä tykkäilevät. Vaikkeivat he tavoittelisi kalsarimalleja, niin saadut tykkäykset ovat motivoineet katselemaan niitä vähän komeampia taviksia, vaikka he ovat itse tuikitavallisia ja vain Tinder-kuvissa luokkaa 8/10.
Jos tavisnainen nostaa rimaa Tinderin takia, niin mitä sitten? Onko siinä jotain väärin? Onko siitä jotain haittaa?
Mitäs nyt pienestä. Foorumit täyttyy tavismiesten ulinasta ja naisista jotka valittaa että miehet ovat kaikki pettäviä sikoja. Sukupuolitaudit lisääntyy. Yh äitien määrä lisääntyy. Ulkona kävellessä pitää varoa kaikenmaailman elliot rodgersien luotisadetta...
Kuinka minä tavisnaisena voin oikeaoppisesti määritellä sekä oman tasoni että niiden miesten tason, joiden profiileista tykkään, jotta tietäisin, onko mies korkeatasoisempi kuin minä vai samaa tasoa? Tähän mennessä olen aina ajatellut, että jos treffeille asti päädytään, niin sen verran samantasoisia kai ollaan ettei asiaa tarvitse pohtia. Mutta ilmeisesti tämä ei olekaan totta, vaan korkeatasoiset miehet ryhtyvät vakaviin parisuhteisiin ja tekevät lapsia tavisnaisten kanssa, ja sitten pettävät ja jättävät naisen yksinhuoltajaksi. Ja kaikki tämä sen takia, että se syntinen nainen kehtasi korottaa rimaa Tinderissä!
Tavallisena naisena haluan tietenkin välttää tällaisen kohtalon, joten opettaisitko minua arvioimaan oman tasoni ja miesten tasot oikein, jotta voin pysytellä varmasti vain omantasoisissani miehissä?
Tämä tulee saamaan valtavasti miinusta, mutta olen huomannut että naiset valittavat kovasti siitä kuinka miehet eivät etsi täydellistä naista vaan tyytyvät johonkin. Tämähän on naisille selvää, kun mies on heidän mielestään epäviehättävä, mutta odotappa kun mies on komea ja tavallinen nainen on siihen palavasti rakastunut. Voiko tällainen mies tyytyä? No monen naisen mielestä ei todellakaan, vaan tämä mies on vähintäänkin yhtä rakastunut tähän naiseen, mitä nainen mieheen. Kyseessä on naisen mielestä täydellinen parisuhde. Suhteen tekee jopa spesiaaliksi se, että huippumies on "valinnut" juuri tämän tavallisen naisen kaikkien muiden naisten joukosta. Jos vielä mies on aikaisemmin pyörittänyt haaremia ja ruletti on pysähtyny naiseen, niin nainen saa mielestään ekstra sulan hattuunsa. Sitten kun ruletti lähtee jälleen pyörimään, niin kaikki miehet ovat petturisikoja ja etsivät instamalleja. Monen parisuhdetta etsivän naisen tulisikin miettiä etsivätkö he täydellistä parisuhdetta vai itselleen mahdollisimman tasokasta miestä, koska nämä eivät monestikaan ole sama asia.
Et vastannut esittämääni kysymykseen ollenkaan. Onpa kurjaa. Olin toivonut, että jospa nyt vihdoin ja viimein joku tasot tunteva mies viitsisi kertoa, kuinka ne oikeaoppisesti määritellään.
Palstalta olen saanut ainakin sen käsityksen, että sellainen mies josta nainen kiinnostuu, on naiseen verrattuna liian tasokas. Aina. Sopivan tasoinen mies on sitten sellainen, josta nainen ei viehäty ollenkaan.
Tinderin omien tilastojen mukaan top 80% naisista pitää top 11,5% miehistä.
Te väitätte kiven kovaan ettei ole tasoja, eikä Tinder-suosio vaikuta riman korkeuteen vaan naiset pitävät siitä mistä pitävät.
Miten sitten on mahdollista että Tinderissä suosio rajautuu vain miesten eliitille? Livenähän se 80% miehistä löytää parin lopulta.
Järjellisin hypoteesi on ettei naisten enemmistö ole parisuhteessa miehen kanssa joka olisi lähtökohtaisesti kiinnostavin, etenkään ulkonäön osalta. Koska naiset saavat tykkäyksiä komeammilta miehiltä, oman tasoiset eivät kelpaa. Siis Tinderissä.
Tämähän se on.
Itsekin tiedän tasan tarkkaan etten ole ollut kenellekään ulkoisesti sitä mitä he halusivat. Eka tyttöystävä olisi halunnut rotevamman, toinen pidemmän. Eivät he sitä minulle toitottaneet, mutta molemmilla oli epävarmuuksia kokonsa suhteen.
Mutta livenä ihastuivat kuitenkin.
Jos nämä naiset olisivat menneet Tinderiin, he olisivat saaneet läjäpäin tykkäyksiä ja olisin rajautunut jo kättelyssä pois.
Samaan törmää kun kuuntelee naisia. Enemmistön, pl. hyvin kauniit naiset jotka saavat mitä haluavat, tarina on tyyliin:
"Nuorempana olisin torjunut miehen"
"Ennen ajattelin että miehen pitää olla pidempi"tms. Eli todellisuudessa on tyydytty puutteisin koska kokonaispakettina mies miellytti. Jos tavoittelemassa olisi sata miestä (niin kuin Tinderissä myös on), eli olisi tyydytty.
Ymmärsinkö nyt oikein, kahdella edellisellä tyttöystävälläsi oli itsetunto-ongelmia oman kokonsa suhteen, ja sinä tulkitset tämän niin, että he olisivat halunneet sinun muuttuvan? Vai millä tavalla he tarkalleen ottaen kertoivat että sinun koossasi ja ulkonäössäsi on jotain vikaa heidän mielestään? Vai koetko sinä, että jos et ole maailman komein mies naisesi mielestä, niin hän ei oikeasti rakasta sinua?
Entä mitä ihmeellistä siinä on, että ihmisellä on nuorempana ollut toisenlaisia toiveita kumppanin suhteen? Oletatko sinä että ihmiset eivät vuosien varrella ja elämänkokemuksen karttuessa yhtään muutu ja kehity? Että joka iässä ja elämänvaiheessa arvottaa samoja asioita elämässä ja elämänkumppanissa?
Ehkä yksi ongelma on sitten siinä että naiset pysyvät teini-ikäisinä kolmekymppisiksi asti. Siihen asti ollaan pinnallisia, etsitään niitä kokemuksia ja elämyksiä.
Kun perhevietti iskee päälle, kasvetaan aikuisiksi ja hupsistakeikkaa tavismies onkin hyvä. Paitsi toki jos ulkonäköä riittää niin kummasti ne pituus- ja komeusvaatimukset säilyvätkin, ja yhdeksässä tapauksessa kymmenestä mies "vain sattuu" menestymäänkin. Sattumaa tietysti, koska eihän raha ja status kiinnosta, puhumattakaan nyt hyvistä puitteista.
Naiset eivät asiaa hyväksy koska toki haluavat monivaiheisen elämän jossa saadaan kaikki - eri vaiheissa. Parisuhteiden kannalta on kuitenkin vähän ongelmallista jos se mitä halutaan lopulta, ei kelpaa kuin vasta kalkkiviivoilla.
Palstan teoriamiehet ovat nimittäin oikeassa siinä että kokemus- ja elämysrallissa Pareton jakauma pätee. Siitä pääsee nauttimaan enemmistö naisista ja vähemmistö miehistä. Ne komeat ja viihdyttävät.
Tässä on täydellinen esimerkki siitä, miksi tämä ei ole keskustelua ja miksi yksikään ihminen ei tämän kirjoittajan kanssa jaksaisi olla tekemisissä live-elämässä. Naiset sitä, naiset tätä ja tämä on fakta. En minä näe pienintäkään syytä alkaa kirjoittaa omia henkilökohtaisia ajatuksiani, kommenttejani ja kokemuksiani ihmiselle, joka ei itse kykene tuon parempaan. Mitäpä tuohon muuta toteamaan kuin "OK". Harmi, että edelleen on naisia, jotka alkavat kertoa omia parisuhdekokemuksiaan ja siten asettuvat vain pilkan ja ivan kohteeksi.
Jos ei ole mitään muuta tietoa, kun omat kokemuset, silloin se voi olla vaikea keskustella aiheesta laajemmin. Ymmärrän.
Onko sinulla sitten jotain luotettavaa tilastotietoa tukemaan näitä naisista esittämiäsi väitteitä, jotta voidaan keskustella aiheesta laajemmin kuin kokemuspohjalta?
Aloita vaikka C. Rudderin kirjasta Dataclysm, oikeasti päihittää täysin akateemiset tutkimuksetkin. Niin paljon kokeiluja ihmisillä, ilman että he tiesivät joutuneensa kokeiluun, siihen harva sos/psyk akateemikko pystyy (Rudder oli muistaakseni matemaatikko). Ja pakko myöntää, että vaikka Ansari/Klinenberg:in Modern Romance on kirjoitettu kielellä, jota naisetkin voi hyväksyä, eli kaunistellen ja pehmentäen ja poisjättäen kulmikkaat asiat, sekin sisälti paljon kiinnostavaa, vaikka ei minulle ollut uutta silloin (2016).
Aloitus on saanut yli 400 alapeukkua, mutta te jatkatte teorioitanne ihan muina miehinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Teille jotka kyselitte mikä nostaa miehen tasoa.
Tässä ominaisuuksia jotka nostavat miehen tasoa.
Mitä enemmän A-ominaisuuksia, sitä enemmän kiinnostunaita naisia. Ja päin vastoin.
Käytännössä listan A mies menisi kaupaksi kuin kuumille kiville, kun taas listan B mies olisi takuuvarma ikisinkku.
A) haluttuja ominaisuuksia
- pituus, 185-195cm optimi
- raamikkuus, leveät hartiat, V-mallinen kroppa, voimakkaat kädet, pitkät sormet
- tuuheat hiukset, tummat miellyttävät naisten enemmistöä
- suora nenä, hyvät hampaat
- matala ääni
- voimakkaat leukaperät, ns. metsästäjän katse (naisten kielessä "intensiivinen katse", tässä liioiteltu esimerkki: https://i.imgur.com/DTbYmpg.png)
- korkea sosioekonominen asema (koulutus, ammatti, kaveripiirit, jne), varallisuus
- rohkea ja reipas käytös
- itsevarmuus, kunnianhimo, määrätietoisuus, sosiaalinen nokkeluus, valppaus suojelijana
- soidinmenotaidot: aloitteellisuus, sulavuus, varmat otteet
- dominoiva seksuaalisuus, "mies osaa ottaa naisen"B) ei-haluttuja ominaisuuksia
- lyhyys, etenkin jos alle 170cm
- hintelyys
- pullohartiat, leveä lantio, heikot kädet, nakkisormet/pienet sormet
- kaljuuntuminen, etenkin nuorena
- pottunenä tai siro nenä, vinot hampaat
- korkea ääni
- olematon tai siro leuka, ns. saaliin silmät
- matala sosioekonominen asema, köyhyys
- hiljainen ja arka käytös
- vähään tyytyminen, muut ensin-asenne, epävarmuus, ujous, sosiaalinen hitaus tai jurous, ajatuksissaan oleminen
- varovaisuus etenemisessä seksuaaliselle tasolle, luvan kyseleminen, jännittäminen, kömpelyys
- alistuva seksuaalisuus, "nainen vie kun mies vikisee"Listoja voisi jatkaa, mutta tässä olennaisimpia asioita.
Aika mielenkiintoista. Löysin ei-haluttujen ominaisuuksien listalta paljon asioita, joita pidän enemmänkin positiivisena kuin negatiivisena. Lähes kaikki käyttäytymiseen liittyvät ovat tällaisia, myös ulkoisissa piirteissä joitakin. Miesmakuni taitaa tämän perusteella olla jokseenkin poikkeava.
Mielenkiinnosta, mutta mitkä ne ominaisuudet tarkalleen olivat? Ujo, ajatuksissaan oleminen, vähään tyytyminen ja muut ensin?
Esimerkiksi hiljainen ja arka käytös, ujous, ajatuksissaan oleminen, miksei myös vähään tyytyminen, kunhan ei aivan kaikissa asioissa. Jurous: pidän vakavista miehistä, muka-hauskat läpänheittäjät eivät kiinnosta. Varovaisuus etenemisessä toivottavaa. Korkeaa miesääntä olen aina pitänyt viehättävämpänä kuin matalaa. Lyhyys ei tiettyyn pisteeseen asti haittaa, yleensä olen kiinnostunutkin melko lyhyistä miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on sillä kuinka paljon jollain on teoreettista kysyntää, kun oikeassa elämässä (josta tasoteoreetikot tosin ovat täysin pihalla) on vain yksilöitä jotka pariutuvat yksilöllisistä mieltymyksistään lähtien?
Mitä hyötyä minulle on tietää, kuinka monta miestä minusta olisi teoriassa kiinnostunut, kun haluan löytää vain yhden sopivan? Miksi minun pitäisi olla huolissani siitä etten viehätä sitä 99% (tai mitä vaan prosenttia) miehistä, jotka eivät ole minulle match? Eikö ole fiksumpaa koittaa miettiä, missä voisin taata juuri niitä joiden kanssa voisi synkata?
Tosin tässä tämä tasoteorian yksi huutava puute on: siinä ei ole mitään "synkkaamista", vaan parinhaku on kuin postimyyntikuvaston selaamista ja kiukuttelua siitä että Tinderin katalogi ei toimi kun sieltä ei toimitetakaan kotiovelle kestotilausta tietyn tuotekuvauksen täyttäviä naisia jotka tuottavat luotettavasti odotetun määrän seksiä...
Minäpä kerron omalta osaltani mikä se ongelma on.
Olen löytänyt useitakin naisia joiden kanssa synkkaa. On samanlaiset ajatukset ja arvot, samoja harrastuksiakin. Huumori menee yksiin. Yksikään ei ole kiinnostunut parisuhdemielessä. Ainoastaan kavereina.
Kiinnostuneita naisia 0 kpl, kunnes olin 30+.
Sen jälkeen kiinnostuneita ollut muutama. Kaikki eri tyyppisiä kuin minä, siis ei yhteistä puhuttavaa. Kaikilla erilaiset tavoitteet (perhearki, minä vela). Ei yhteisiä harrastuksia, naisia kiinnostaisi kotijutut ja hemmottelujutut, minua enemmänkin liikunta ja sen sellaiset. Kaikki reippaasti ylipainoisia, ylimääräinen suurimmaksi osaksi sektorilla vatsa&vyötärö.
Totuus on yksinkertainen ja karu. Minun hengenheimolaisnaiseni ovat minua kysytympiä. Mielenkiintoisia, ja koska samat harrastukset, yleensä normaalipainoisia.
Miehet joiden kanssa he ovat pariutuneet, tulevat kanssani hyvin juttuun. On vain kaksi eroavaisuutta: he ovat minua komeampia, ja usein myös menestyneempiä.
Naiset jotka kiinnostuvat minusta, vaikuttavat epätoivoisia. Perhe olisi saatava, yksin ei haluta jäädä. Ymmärrän sen, mutta en ole mitä he hakevat, eivätkä he mitä minä haen.
Minua kiinnostavien naisten kanssa kiinnostus on jäänyt yksipuoliseksi. Ja koska ikää on jo 38v, muutosta ei välttämättä ole luvassa.
Esitän väitteen: jos olisin pidempi ja komeampi, tilanne olisi eri.
-eri, m/38
Niin? Ja jos minä olisin uimapukumalli tai edes hoikka ja kaunis, niin ympärilläni olisi kiehnännyt paljon miehiä. En silti sen nopeammin olisi löytänyt puolisoani, joten mitä iloa siitä olisi ollut?
Jokainen voi olla hoikka, se on valinta.
Niin? Ja luitko ja ymmärsitkö mitä kirjoitin? En silti olisi sen nopeammin löytänyt puolisoani.
Niin, esittämäsi naispuoleiset vastineet eivät vastanneet lainaamasi miespuoleisia synnynnäisiä ominaisuuksia. Itse väitteestäsi, se perustuu siihen uniikkiin, "the one" fantasiaan, en viitsinyt sitä kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on saanut yli 400 alapeukkua, mutta te jatkatte teorioitanne ihan muina miehinä?
Pitäisikö olla hiljaa, koska enemmistö ei pidä jostain aiheesta? Eikö siitä saisi silloin keskustella? Pitäisi ymmärtää olla hiljaa? Jos et halua tätä lukea, älä lue. Ei sinua kukaan pakota. Ei tämä ketju tule postiluukustasi sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on sillä kuinka paljon jollain on teoreettista kysyntää, kun oikeassa elämässä (josta tasoteoreetikot tosin ovat täysin pihalla) on vain yksilöitä jotka pariutuvat yksilöllisistä mieltymyksistään lähtien?
Mitä hyötyä minulle on tietää, kuinka monta miestä minusta olisi teoriassa kiinnostunut, kun haluan löytää vain yhden sopivan? Miksi minun pitäisi olla huolissani siitä etten viehätä sitä 99% (tai mitä vaan prosenttia) miehistä, jotka eivät ole minulle match? Eikö ole fiksumpaa koittaa miettiä, missä voisin taata juuri niitä joiden kanssa voisi synkata?
Tosin tässä tämä tasoteorian yksi huutava puute on: siinä ei ole mitään "synkkaamista", vaan parinhaku on kuin postimyyntikuvaston selaamista ja kiukuttelua siitä että Tinderin katalogi ei toimi kun sieltä ei toimitetakaan kotiovelle kestotilausta tietyn tuotekuvauksen täyttäviä naisia jotka tuottavat luotettavasti odotetun määrän seksiä...
Minäpä kerron omalta osaltani mikä se ongelma on.
Olen löytänyt useitakin naisia joiden kanssa synkkaa. On samanlaiset ajatukset ja arvot, samoja harrastuksiakin. Huumori menee yksiin. Yksikään ei ole kiinnostunut parisuhdemielessä. Ainoastaan kavereina.
Kiinnostuneita naisia 0 kpl, kunnes olin 30+.
Sen jälkeen kiinnostuneita ollut muutama. Kaikki eri tyyppisiä kuin minä, siis ei yhteistä puhuttavaa. Kaikilla erilaiset tavoitteet (perhearki, minä vela). Ei yhteisiä harrastuksia, naisia kiinnostaisi kotijutut ja hemmottelujutut, minua enemmänkin liikunta ja sen sellaiset. Kaikki reippaasti ylipainoisia, ylimääräinen suurimmaksi osaksi sektorilla vatsa&vyötärö.
Totuus on yksinkertainen ja karu. Minun hengenheimolaisnaiseni ovat minua kysytympiä. Mielenkiintoisia, ja koska samat harrastukset, yleensä normaalipainoisia.
Miehet joiden kanssa he ovat pariutuneet, tulevat kanssani hyvin juttuun. On vain kaksi eroavaisuutta: he ovat minua komeampia, ja usein myös menestyneempiä.
Naiset jotka kiinnostuvat minusta, vaikuttavat epätoivoisia. Perhe olisi saatava, yksin ei haluta jäädä. Ymmärrän sen, mutta en ole mitä he hakevat, eivätkä he mitä minä haen.
Minua kiinnostavien naisten kanssa kiinnostus on jäänyt yksipuoliseksi. Ja koska ikää on jo 38v, muutosta ei välttämättä ole luvassa.
Esitän väitteen: jos olisin pidempi ja komeampi, tilanne olisi eri.
-eri, m/38
Oon muutaman vuoden sua nuorempi, mutta mulla on ihan samanlaisia kokemuksia. Huumorin ja ajatusten kanssa ollaan samalla aallonpituudella, mutta nainen ei koe kemiaa. Mun mielestä ollaan perfect match. Mitä tämä naisten kemia sitten on, kun se on selkeästi eri asia kuin minun kemiani. Nainen kuitenkin halusi olla kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria lienee sukua flatearth-teoria, mikä alkanut ihan vitsinä ja osa sitten hurahtaa siihen.
Kyllä tekin silti tasoja käytätte vaikkette puhu niillä termeillä. Ruma mies ei ole tasoisenne, vaikka sanotkin sen kauniimmin, ettei vaan ollut kemiaa
Millainen on ruma mies ja kuka sen rumuuden määrittelee? Entä jos jonkun kanssa vaan ei ole kemiaa, vaikka hänen ulkonäössään ei mitään vikaa olisikaan?
Tinderissähän tuo on helppo testata. Itse ainakin olen. Naisethan sen siellä määrittelee. Kemiasta ei voida puhua kun ei ole edes keskusteltu.
M37
Joo, Tinder onkin oiva otanta kaikista naisista. Sama kuin menisit johonkin uskonnolliseen yhteisöön ja tekisit sillä kokemuksella päätelmäsi kaikista naisista.
Tinder ei ole yhtä kuin kaikki naiset. Esimerkiksi ujot ja arat naiset eivät ole siellä. Eikä varmaan uskovaisetkaan sitä hirveästi käytä. Saati ne naiset jotka saavat helposti seuraa tosielämässä.Tinderissä tuskin on myöskään ne naiset, jotka eivät tykkää ulkonäkökeskeisestä parinvalinnasta. Tai ne, joilla ei ole haku päällä niin kovasti, että kiinnostaisi parisuhdetta erikseen etsiä. Tai ne naiset, jotka ovat hyvin varovaisia sen suhteen, millaisia ihmisiä päästävät elämäänsä, kenties aiempien kokemusten perusteella. Tai itse ulkoisesti vähemmän viehättävän näköiset naiset. Tai ne naiset jotka ovat kokeilleet Tinderiä eivätkä tykänneet siitä.
Ja muutenkin varmaan siellä Tinderissä muutkin asiat miehen kiinnostavuuteen vaikuttaa. Eli tuskin se jos ei jollekin tykkäystä anna mitenkään automaattisesti sitä tarkoittaa, että pitää miestä rumana.
Ei niin, mutta jos mies on ruma (alle top 20%), tarkoittaa se automaattisesti sitä ettei nainen anna tykkäystä.
Yhäkään se ei auta yhtään sitä epäsuosittua miestä jos komeakaan mies ei saa tykkäystä ihan jokaiselta naiselta.
Siis komeakaan mies ei saa tykkäystä ihan jokaiselta naiselta?? No ei tietenkään saa! Kai tuon nyt jo normaali järki kertoo, ettei sellaista ihmistä olekaan, joka saisi ihan jokaiselta vastakkaisen sukupuolen edustajalta tykkäyksen? Koko ajatushan on täysin absurdi. Miksi ihmeessä edes otit tuollaisen vertailukohdaksi, kun on käytännössä mahdotonta että jokainen Tinderiä käyttävä nainen tykkäisi jostain yhdestä superkomeasta miehestä??
Ja jos muutenkin sinun väitteesi pitäisi paikkansa, että naiset tykkäisivät ainoastaan top 20% miehistä Tinderissä, niin sehän tarkoittaisi sitä, että 80% Tinderiä käyttävistä miehistä ei olisi koskaan saanut yhtään ainutta tykkäystä, mätseistä nyt puhumattakaan. Jos tilanne on miehille Tinderissä näin surkea, niin mitä ihmettä te siellä teette itseänne kiusaamassa? Miksi käytätte koko Tinderiä, jos se ei kerran palvele sitä mitä haette?
Niin noh, miksi ihmiset lottoaa vaikka rahat vaan hävii siinä?
- ap
Ihmiset jotka lottoavat harvemmin laativat katkeria ja vihaisia valituksia siitä, kuinka Veikkaus Oy on ilkeä ja epäreilu kun ei koskaan salli lottovoittoa juuri minulle. Tai kuinka Veikkaus Oy syrjii "tavallisia lottoajia" ja jakaa voittoja vain top 20%:lle lottoavista. Jos lottoavasta ihmisestä alkaisi se lottoaminen noin pahalta ja katkeralta tuntumaan, niin etkö sinä kehottaisi unohtamaan koko lottoamisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on sillä kuinka paljon jollain on teoreettista kysyntää, kun oikeassa elämässä (josta tasoteoreetikot tosin ovat täysin pihalla) on vain yksilöitä jotka pariutuvat yksilöllisistä mieltymyksistään lähtien?
Mitä hyötyä minulle on tietää, kuinka monta miestä minusta olisi teoriassa kiinnostunut, kun haluan löytää vain yhden sopivan? Miksi minun pitäisi olla huolissani siitä etten viehätä sitä 99% (tai mitä vaan prosenttia) miehistä, jotka eivät ole minulle match? Eikö ole fiksumpaa koittaa miettiä, missä voisin taata juuri niitä joiden kanssa voisi synkata?
Tosin tässä tämä tasoteorian yksi huutava puute on: siinä ei ole mitään "synkkaamista", vaan parinhaku on kuin postimyyntikuvaston selaamista ja kiukuttelua siitä että Tinderin katalogi ei toimi kun sieltä ei toimitetakaan kotiovelle kestotilausta tietyn tuotekuvauksen täyttäviä naisia jotka tuottavat luotettavasti odotetun määrän seksiä...
Minäpä kerron omalta osaltani mikä se ongelma on.
Olen löytänyt useitakin naisia joiden kanssa synkkaa. On samanlaiset ajatukset ja arvot, samoja harrastuksiakin. Huumori menee yksiin. Yksikään ei ole kiinnostunut parisuhdemielessä. Ainoastaan kavereina.
Kiinnostuneita naisia 0 kpl, kunnes olin 30+.
Sen jälkeen kiinnostuneita ollut muutama. Kaikki eri tyyppisiä kuin minä, siis ei yhteistä puhuttavaa. Kaikilla erilaiset tavoitteet (perhearki, minä vela). Ei yhteisiä harrastuksia, naisia kiinnostaisi kotijutut ja hemmottelujutut, minua enemmänkin liikunta ja sen sellaiset. Kaikki reippaasti ylipainoisia, ylimääräinen suurimmaksi osaksi sektorilla vatsa&vyötärö.
Totuus on yksinkertainen ja karu. Minun hengenheimolaisnaiseni ovat minua kysytympiä. Mielenkiintoisia, ja koska samat harrastukset, yleensä normaalipainoisia.
Miehet joiden kanssa he ovat pariutuneet, tulevat kanssani hyvin juttuun. On vain kaksi eroavaisuutta: he ovat minua komeampia, ja usein myös menestyneempiä.
Naiset jotka kiinnostuvat minusta, vaikuttavat epätoivoisia. Perhe olisi saatava, yksin ei haluta jäädä. Ymmärrän sen, mutta en ole mitä he hakevat, eivätkä he mitä minä haen.
Minua kiinnostavien naisten kanssa kiinnostus on jäänyt yksipuoliseksi. Ja koska ikää on jo 38v, muutosta ei välttämättä ole luvassa.
Esitän väitteen: jos olisin pidempi ja komeampi, tilanne olisi eri.
-eri, m/38
Niin? Ja jos minä olisin uimapukumalli tai edes hoikka ja kaunis, niin ympärilläni olisi kiehnännyt paljon miehiä. En silti sen nopeammin olisi löytänyt puolisoani, joten mitä iloa siitä olisi ollut?
Jokainen voi olla hoikka, se on valinta.
Niin? Ja luitko ja ymmärsitkö mitä kirjoitin? En silti olisi sen nopeammin löytänyt puolisoani.
Niin, esittämäsi naispuoleiset vastineet eivät vastanneet lainaamasi miespuoleisia synnynnäisiä ominaisuuksia. Itse väitteestäsi, se perustuu siihen uniikkiin, "the one" fantasiaan, en viitsinyt sitä kommentoida.
Näin aina: rakastuminen = fantasia.
Näkisinpä kerrankin jonkun tasoteoreetikon kertovan siitä, kuinka hän oli ihastunut tai jopa rakastunut johonkin tiettyyn naiseen.
Tekisi jälleen mieli vinkata:
#autismi #asperger #aleksitymia
Ihan vilpittömästi: suurin osa meistä muista ihmisistä ei jaa tuota teidän maailmankuvaanne ja siinä on se ongelma, miksi ette opi ymmärtämään meitä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on saanut yli 400 alapeukkua, mutta te jatkatte teorioitanne ihan muina miehinä?
Pitäisikö olla hiljaa, koska enemmistö ei pidä jostain aiheesta? Eikö siitä saisi silloin keskustella? Pitäisi ymmärtää olla hiljaa? Jos et halua tätä lukea, älä lue. Ei sinua kukaan pakota. Ei tämä ketju tule postiluukustasi sisään.
Tätä on alapeukutettu, koska tässä keskustelussa ei ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on sillä kuinka paljon jollain on teoreettista kysyntää, kun oikeassa elämässä (josta tasoteoreetikot tosin ovat täysin pihalla) on vain yksilöitä jotka pariutuvat yksilöllisistä mieltymyksistään lähtien?
Mitä hyötyä minulle on tietää, kuinka monta miestä minusta olisi teoriassa kiinnostunut, kun haluan löytää vain yhden sopivan? Miksi minun pitäisi olla huolissani siitä etten viehätä sitä 99% (tai mitä vaan prosenttia) miehistä, jotka eivät ole minulle match? Eikö ole fiksumpaa koittaa miettiä, missä voisin taata juuri niitä joiden kanssa voisi synkata?
Tosin tässä tämä tasoteorian yksi huutava puute on: siinä ei ole mitään "synkkaamista", vaan parinhaku on kuin postimyyntikuvaston selaamista ja kiukuttelua siitä että Tinderin katalogi ei toimi kun sieltä ei toimitetakaan kotiovelle kestotilausta tietyn tuotekuvauksen täyttäviä naisia jotka tuottavat luotettavasti odotetun määrän seksiä...
Minäpä kerron omalta osaltani mikä se ongelma on.
Olen löytänyt useitakin naisia joiden kanssa synkkaa. On samanlaiset ajatukset ja arvot, samoja harrastuksiakin. Huumori menee yksiin. Yksikään ei ole kiinnostunut parisuhdemielessä. Ainoastaan kavereina.
Kiinnostuneita naisia 0 kpl, kunnes olin 30+.
Sen jälkeen kiinnostuneita ollut muutama. Kaikki eri tyyppisiä kuin minä, siis ei yhteistä puhuttavaa. Kaikilla erilaiset tavoitteet (perhearki, minä vela). Ei yhteisiä harrastuksia, naisia kiinnostaisi kotijutut ja hemmottelujutut, minua enemmänkin liikunta ja sen sellaiset. Kaikki reippaasti ylipainoisia, ylimääräinen suurimmaksi osaksi sektorilla vatsa&vyötärö.
Totuus on yksinkertainen ja karu. Minun hengenheimolaisnaiseni ovat minua kysytympiä. Mielenkiintoisia, ja koska samat harrastukset, yleensä normaalipainoisia.
Miehet joiden kanssa he ovat pariutuneet, tulevat kanssani hyvin juttuun. On vain kaksi eroavaisuutta: he ovat minua komeampia, ja usein myös menestyneempiä.
Naiset jotka kiinnostuvat minusta, vaikuttavat epätoivoisia. Perhe olisi saatava, yksin ei haluta jäädä. Ymmärrän sen, mutta en ole mitä he hakevat, eivätkä he mitä minä haen.
Minua kiinnostavien naisten kanssa kiinnostus on jäänyt yksipuoliseksi. Ja koska ikää on jo 38v, muutosta ei välttämättä ole luvassa.
Esitän väitteen: jos olisin pidempi ja komeampi, tilanne olisi eri.
-eri, m/38
Oon muutaman vuoden sua nuorempi, mutta mulla on ihan samanlaisia kokemuksia. Huumorin ja ajatusten kanssa ollaan samalla aallonpituudella, mutta nainen ei koe kemiaa. Mun mielestä ollaan perfect match. Mitä tämä naisten kemia sitten on, kun se on selkeästi eri asia kuin minun kemiani. Nainen kuitenkin halusi olla kaveri.
Et herätä naisessa seksuaalista kiinnostusta jostain syystä. Se ei tarkoita että olisit ruma. Joidenkin kanssa ei vaan tule mitään seksuaalisia väristyksiä ja ihastumisen tunteita. Ei voi mitään. Oletko sinä ihastunut naiseen? Onko hän sinusta seksuaalisesti sytyttävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on sillä kuinka paljon jollain on teoreettista kysyntää, kun oikeassa elämässä (josta tasoteoreetikot tosin ovat täysin pihalla) on vain yksilöitä jotka pariutuvat yksilöllisistä mieltymyksistään lähtien?
Mitä hyötyä minulle on tietää, kuinka monta miestä minusta olisi teoriassa kiinnostunut, kun haluan löytää vain yhden sopivan? Miksi minun pitäisi olla huolissani siitä etten viehätä sitä 99% (tai mitä vaan prosenttia) miehistä, jotka eivät ole minulle match? Eikö ole fiksumpaa koittaa miettiä, missä voisin taata juuri niitä joiden kanssa voisi synkata?
Tosin tässä tämä tasoteorian yksi huutava puute on: siinä ei ole mitään "synkkaamista", vaan parinhaku on kuin postimyyntikuvaston selaamista ja kiukuttelua siitä että Tinderin katalogi ei toimi kun sieltä ei toimitetakaan kotiovelle kestotilausta tietyn tuotekuvauksen täyttäviä naisia jotka tuottavat luotettavasti odotetun määrän seksiä...
Minäpä kerron omalta osaltani mikä se ongelma on.
Olen löytänyt useitakin naisia joiden kanssa synkkaa. On samanlaiset ajatukset ja arvot, samoja harrastuksiakin. Huumori menee yksiin. Yksikään ei ole kiinnostunut parisuhdemielessä. Ainoastaan kavereina.
Kiinnostuneita naisia 0 kpl, kunnes olin 30+.
Sen jälkeen kiinnostuneita ollut muutama. Kaikki eri tyyppisiä kuin minä, siis ei yhteistä puhuttavaa. Kaikilla erilaiset tavoitteet (perhearki, minä vela). Ei yhteisiä harrastuksia, naisia kiinnostaisi kotijutut ja hemmottelujutut, minua enemmänkin liikunta ja sen sellaiset. Kaikki reippaasti ylipainoisia, ylimääräinen suurimmaksi osaksi sektorilla vatsa&vyötärö.
Totuus on yksinkertainen ja karu. Minun hengenheimolaisnaiseni ovat minua kysytympiä. Mielenkiintoisia, ja koska samat harrastukset, yleensä normaalipainoisia.
Miehet joiden kanssa he ovat pariutuneet, tulevat kanssani hyvin juttuun. On vain kaksi eroavaisuutta: he ovat minua komeampia, ja usein myös menestyneempiä.
Naiset jotka kiinnostuvat minusta, vaikuttavat epätoivoisia. Perhe olisi saatava, yksin ei haluta jäädä. Ymmärrän sen, mutta en ole mitä he hakevat, eivätkä he mitä minä haen.
Minua kiinnostavien naisten kanssa kiinnostus on jäänyt yksipuoliseksi. Ja koska ikää on jo 38v, muutosta ei välttämättä ole luvassa.
Esitän väitteen: jos olisin pidempi ja komeampi, tilanne olisi eri.
-eri, m/38
Niin? Ja jos minä olisin uimapukumalli tai edes hoikka ja kaunis, niin ympärilläni olisi kiehnännyt paljon miehiä. En silti sen nopeammin olisi löytänyt puolisoani, joten mitä iloa siitä olisi ollut?
Jokainen voi olla hoikka, se on valinta.
Niin? Ja luitko ja ymmärsitkö mitä kirjoitin? En silti olisi sen nopeammin löytänyt puolisoani.
Niin, esittämäsi naispuoleiset vastineet eivät vastanneet lainaamasi miespuoleisia synnynnäisiä ominaisuuksia. Itse väitteestäsi, se perustuu siihen uniikkiin, "the one" fantasiaan, en viitsinyt sitä kommentoida.
Näin aina: rakastuminen = fantasia.
Näkisinpä kerrankin jonkun tasoteoreetikon kertovan siitä, kuinka hän oli ihastunut tai jopa rakastunut johonkin tiettyyn naiseen.
Tekisi jälleen mieli vinkata:
#autismi #asperger #aleksitymia
Ihan vilpittömästi: suurin osa meistä muista ihmisistä ei jaa tuota teidän maailmankuvaanne ja siinä on se ongelma, miksi ette opi ymmärtämään meitä muita.
Tottakai olen ollut ihastunut.
Suurin osa naisista ei jaa realistista maailmankuvaa, emmekä "me" totuuksia tietenkään porukassa lauota, tai netissä omalla nimellä kovin usein. Koska "te" ette siedä sitä, ja yritätte rangaista. Sinunlaisten maailmankuva perustuu kaunisteluun, itselle edulliseen tarinointiin. Meidän muiden kaunistelemattomiin tietoihin, niin lähelle faktaa kuin tässä asiassa voi päästä. Todistusaineisto omista piireistä ei riitä, mutta kun oppii ymmärtämään enemmän, huomaa että oho, noin se menee myös omissa piireissä, tuohan pätee omiin kokemuksiinikin. Sitä ei vaan nähnyt kun oli vielä sinisilmäinen idealisti. Romantikko, jopa.
Miksi koko keskustelua ei saisi olla? Ap kiertää kehää ja toistaa jankkauksiaan, mutta muuten ok jutustelua arvoista, ihmisistä, käytöksestä ja ilmiöistä. Tässä on paikoitellen paljonkin opittavaa kenelle tahansa, jolla toimivat aivot ja kyky vastaanottaa infoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on sillä kuinka paljon jollain on teoreettista kysyntää, kun oikeassa elämässä (josta tasoteoreetikot tosin ovat täysin pihalla) on vain yksilöitä jotka pariutuvat yksilöllisistä mieltymyksistään lähtien?
Mitä hyötyä minulle on tietää, kuinka monta miestä minusta olisi teoriassa kiinnostunut, kun haluan löytää vain yhden sopivan? Miksi minun pitäisi olla huolissani siitä etten viehätä sitä 99% (tai mitä vaan prosenttia) miehistä, jotka eivät ole minulle match? Eikö ole fiksumpaa koittaa miettiä, missä voisin taata juuri niitä joiden kanssa voisi synkata?
Tosin tässä tämä tasoteorian yksi huutava puute on: siinä ei ole mitään "synkkaamista", vaan parinhaku on kuin postimyyntikuvaston selaamista ja kiukuttelua siitä että Tinderin katalogi ei toimi kun sieltä ei toimitetakaan kotiovelle kestotilausta tietyn tuotekuvauksen täyttäviä naisia jotka tuottavat luotettavasti odotetun määrän seksiä...
Minäpä kerron omalta osaltani mikä se ongelma on.
Olen löytänyt useitakin naisia joiden kanssa synkkaa. On samanlaiset ajatukset ja arvot, samoja harrastuksiakin. Huumori menee yksiin. Yksikään ei ole kiinnostunut parisuhdemielessä. Ainoastaan kavereina.
Kiinnostuneita naisia 0 kpl, kunnes olin 30+.
Sen jälkeen kiinnostuneita ollut muutama. Kaikki eri tyyppisiä kuin minä, siis ei yhteistä puhuttavaa. Kaikilla erilaiset tavoitteet (perhearki, minä vela). Ei yhteisiä harrastuksia, naisia kiinnostaisi kotijutut ja hemmottelujutut, minua enemmänkin liikunta ja sen sellaiset. Kaikki reippaasti ylipainoisia, ylimääräinen suurimmaksi osaksi sektorilla vatsa&vyötärö.
Totuus on yksinkertainen ja karu. Minun hengenheimolaisnaiseni ovat minua kysytympiä. Mielenkiintoisia, ja koska samat harrastukset, yleensä normaalipainoisia.
Miehet joiden kanssa he ovat pariutuneet, tulevat kanssani hyvin juttuun. On vain kaksi eroavaisuutta: he ovat minua komeampia, ja usein myös menestyneempiä.
Naiset jotka kiinnostuvat minusta, vaikuttavat epätoivoisia. Perhe olisi saatava, yksin ei haluta jäädä. Ymmärrän sen, mutta en ole mitä he hakevat, eivätkä he mitä minä haen.
Minua kiinnostavien naisten kanssa kiinnostus on jäänyt yksipuoliseksi. Ja koska ikää on jo 38v, muutosta ei välttämättä ole luvassa.
Esitän väitteen: jos olisin pidempi ja komeampi, tilanne olisi eri.
-eri, m/38
Oon muutaman vuoden sua nuorempi, mutta mulla on ihan samanlaisia kokemuksia. Huumorin ja ajatusten kanssa ollaan samalla aallonpituudella, mutta nainen ei koe kemiaa. Mun mielestä ollaan perfect match. Mitä tämä naisten kemia sitten on, kun se on selkeästi eri asia kuin minun kemiani. Nainen kuitenkin halusi olla kaveri.
Et herätä naisessa seksuaalista kiinnostusta jostain syystä. Se ei tarkoita että olisit ruma. Joidenkin kanssa ei vaan tule mitään seksuaalisia väristyksiä ja ihastumisen tunteita. Ei voi mitään. Oletko sinä ihastunut naiseen? Onko hän sinusta seksuaalisesti sytyttävä?
Olen ihastunut ja on. Mistä seksuaalinen kiinnostus sitten syntyy naisilla? Ilmeisesti teen jotain väärin enkä tiedä mitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on sillä kuinka paljon jollain on teoreettista kysyntää, kun oikeassa elämässä (josta tasoteoreetikot tosin ovat täysin pihalla) on vain yksilöitä jotka pariutuvat yksilöllisistä mieltymyksistään lähtien?
Mitä hyötyä minulle on tietää, kuinka monta miestä minusta olisi teoriassa kiinnostunut, kun haluan löytää vain yhden sopivan? Miksi minun pitäisi olla huolissani siitä etten viehätä sitä 99% (tai mitä vaan prosenttia) miehistä, jotka eivät ole minulle match? Eikö ole fiksumpaa koittaa miettiä, missä voisin taata juuri niitä joiden kanssa voisi synkata?
Tosin tässä tämä tasoteorian yksi huutava puute on: siinä ei ole mitään "synkkaamista", vaan parinhaku on kuin postimyyntikuvaston selaamista ja kiukuttelua siitä että Tinderin katalogi ei toimi kun sieltä ei toimitetakaan kotiovelle kestotilausta tietyn tuotekuvauksen täyttäviä naisia jotka tuottavat luotettavasti odotetun määrän seksiä...
Minäpä kerron omalta osaltani mikä se ongelma on.
Olen löytänyt useitakin naisia joiden kanssa synkkaa. On samanlaiset ajatukset ja arvot, samoja harrastuksiakin. Huumori menee yksiin. Yksikään ei ole kiinnostunut parisuhdemielessä. Ainoastaan kavereina.
Kiinnostuneita naisia 0 kpl, kunnes olin 30+.
Sen jälkeen kiinnostuneita ollut muutama. Kaikki eri tyyppisiä kuin minä, siis ei yhteistä puhuttavaa. Kaikilla erilaiset tavoitteet (perhearki, minä vela). Ei yhteisiä harrastuksia, naisia kiinnostaisi kotijutut ja hemmottelujutut, minua enemmänkin liikunta ja sen sellaiset. Kaikki reippaasti ylipainoisia, ylimääräinen suurimmaksi osaksi sektorilla vatsa&vyötärö.
Totuus on yksinkertainen ja karu. Minun hengenheimolaisnaiseni ovat minua kysytympiä. Mielenkiintoisia, ja koska samat harrastukset, yleensä normaalipainoisia.
Miehet joiden kanssa he ovat pariutuneet, tulevat kanssani hyvin juttuun. On vain kaksi eroavaisuutta: he ovat minua komeampia, ja usein myös menestyneempiä.
Naiset jotka kiinnostuvat minusta, vaikuttavat epätoivoisia. Perhe olisi saatava, yksin ei haluta jäädä. Ymmärrän sen, mutta en ole mitä he hakevat, eivätkä he mitä minä haen.
Minua kiinnostavien naisten kanssa kiinnostus on jäänyt yksipuoliseksi. Ja koska ikää on jo 38v, muutosta ei välttämättä ole luvassa.
Esitän väitteen: jos olisin pidempi ja komeampi, tilanne olisi eri.
-eri, m/38
Oon muutaman vuoden sua nuorempi, mutta mulla on ihan samanlaisia kokemuksia. Huumorin ja ajatusten kanssa ollaan samalla aallonpituudella, mutta nainen ei koe kemiaa. Mun mielestä ollaan perfect match. Mitä tämä naisten kemia sitten on, kun se on selkeästi eri asia kuin minun kemiani. Nainen kuitenkin halusi olla kaveri.
Et herätä naisessa seksuaalista kiinnostusta jostain syystä. Se ei tarkoita että olisit ruma. Joidenkin kanssa ei vaan tule mitään seksuaalisia väristyksiä ja ihastumisen tunteita. Ei voi mitään. Oletko sinä ihastunut naiseen? Onko hän sinusta seksuaalisesti sytyttävä?
On yksi sana jota naiset rakastavat.
Se on "vain".
Esimerkkejä:
"Jotkut vain sytyttävät"
"Joidenkin kanssa vain on sitä kemiaa"
"Jotkut eivät vain löydä parisuhdetta"
Tuota sanaa käytetään kun ei osata eikä haluta selittää jotain asiaa. Se nyt vain on niin.
Näihin kysymyksiin me tasoteorian asiantuntijat vastaamme. Me pyrimme selvittämään miksi sitä "kemiaa" ei naisten puolelta ole. Tietyn yksilön kohdalla kyse voikin olla henkilökemioista, silloisesta mielentilasta tai jopa MCH-geeneistä siinä vaiheessa kun ollaan lähinkontaktissa.
Mutta siinä vaiheessa kun ihmetellään miksei yksikään nainen kiinnostu, kun taas on miehiä joista kiinnostutaan jatkuvasti, se ei liity kemioihin vaan tasoon. Stereotyyppisen maskuliinisiin ominaisuuksiin joista osan listasin aikaisemmassa viestissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on sillä kuinka paljon jollain on teoreettista kysyntää, kun oikeassa elämässä (josta tasoteoreetikot tosin ovat täysin pihalla) on vain yksilöitä jotka pariutuvat yksilöllisistä mieltymyksistään lähtien?
Mitä hyötyä minulle on tietää, kuinka monta miestä minusta olisi teoriassa kiinnostunut, kun haluan löytää vain yhden sopivan? Miksi minun pitäisi olla huolissani siitä etten viehätä sitä 99% (tai mitä vaan prosenttia) miehistä, jotka eivät ole minulle match? Eikö ole fiksumpaa koittaa miettiä, missä voisin taata juuri niitä joiden kanssa voisi synkata?
Tosin tässä tämä tasoteorian yksi huutava puute on: siinä ei ole mitään "synkkaamista", vaan parinhaku on kuin postimyyntikuvaston selaamista ja kiukuttelua siitä että Tinderin katalogi ei toimi kun sieltä ei toimitetakaan kotiovelle kestotilausta tietyn tuotekuvauksen täyttäviä naisia jotka tuottavat luotettavasti odotetun määrän seksiä...
Minäpä kerron omalta osaltani mikä se ongelma on.
Olen löytänyt useitakin naisia joiden kanssa synkkaa. On samanlaiset ajatukset ja arvot, samoja harrastuksiakin. Huumori menee yksiin. Yksikään ei ole kiinnostunut parisuhdemielessä. Ainoastaan kavereina.
Kiinnostuneita naisia 0 kpl, kunnes olin 30+.
Sen jälkeen kiinnostuneita ollut muutama. Kaikki eri tyyppisiä kuin minä, siis ei yhteistä puhuttavaa. Kaikilla erilaiset tavoitteet (perhearki, minä vela). Ei yhteisiä harrastuksia, naisia kiinnostaisi kotijutut ja hemmottelujutut, minua enemmänkin liikunta ja sen sellaiset. Kaikki reippaasti ylipainoisia, ylimääräinen suurimmaksi osaksi sektorilla vatsa&vyötärö.
Totuus on yksinkertainen ja karu. Minun hengenheimolaisnaiseni ovat minua kysytympiä. Mielenkiintoisia, ja koska samat harrastukset, yleensä normaalipainoisia.
Miehet joiden kanssa he ovat pariutuneet, tulevat kanssani hyvin juttuun. On vain kaksi eroavaisuutta: he ovat minua komeampia, ja usein myös menestyneempiä.
Naiset jotka kiinnostuvat minusta, vaikuttavat epätoivoisia. Perhe olisi saatava, yksin ei haluta jäädä. Ymmärrän sen, mutta en ole mitä he hakevat, eivätkä he mitä minä haen.
Minua kiinnostavien naisten kanssa kiinnostus on jäänyt yksipuoliseksi. Ja koska ikää on jo 38v, muutosta ei välttämättä ole luvassa.
Esitän väitteen: jos olisin pidempi ja komeampi, tilanne olisi eri.
-eri, m/38
Niin? Ja jos minä olisin uimapukumalli tai edes hoikka ja kaunis, niin ympärilläni olisi kiehnännyt paljon miehiä. En silti sen nopeammin olisi löytänyt puolisoani, joten mitä iloa siitä olisi ollut?
Jokainen voi olla hoikka, se on valinta.
Niin? Ja luitko ja ymmärsitkö mitä kirjoitin? En silti olisi sen nopeammin löytänyt puolisoani.
Niin, esittämäsi naispuoleiset vastineet eivät vastanneet lainaamasi miespuoleisia synnynnäisiä ominaisuuksia. Itse väitteestäsi, se perustuu siihen uniikkiin, "the one" fantasiaan, en viitsinyt sitä kommentoida.
Näin aina: rakastuminen = fantasia.
Näkisinpä kerrankin jonkun tasoteoreetikon kertovan siitä, kuinka hän oli ihastunut tai jopa rakastunut johonkin tiettyyn naiseen.
Tekisi jälleen mieli vinkata:
#autismi #asperger #aleksitymia
Ihan vilpittömästi: suurin osa meistä muista ihmisistä ei jaa tuota teidän maailmankuvaanne ja siinä on se ongelma, miksi ette opi ymmärtämään meitä muita.
Tottakai olen ollut ihastunut.
Suurin osa naisista ei jaa realistista maailmankuvaa, emmekä "me" totuuksia tietenkään porukassa lauota, tai netissä omalla nimellä kovin usein. Koska "te" ette siedä sitä, ja yritätte rangaista. Sinunlaisten maailmankuva perustuu kaunisteluun, itselle edulliseen tarinointiin. Meidän muiden kaunistelemattomiin tietoihin, niin lähelle faktaa kuin tässä asiassa voi päästä. Todistusaineisto omista piireistä ei riitä, mutta kun oppii ymmärtämään enemmän, huomaa että oho, noin se menee myös omissa piireissä, tuohan pätee omiin kokemuksiinikin. Sitä ei vaan nähnyt kun oli vielä sinisilmäinen idealisti. Romantikko, jopa.
Niin, lisään vielä, että "the one" fantasiasta luopuminen, tosiasioiden myöntäminen, ei estä ihastumista tai rakastumista. Ja kyllä, olen sekä rakastunut, että rakastanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on sillä kuinka paljon jollain on teoreettista kysyntää, kun oikeassa elämässä (josta tasoteoreetikot tosin ovat täysin pihalla) on vain yksilöitä jotka pariutuvat yksilöllisistä mieltymyksistään lähtien?
Mitä hyötyä minulle on tietää, kuinka monta miestä minusta olisi teoriassa kiinnostunut, kun haluan löytää vain yhden sopivan? Miksi minun pitäisi olla huolissani siitä etten viehätä sitä 99% (tai mitä vaan prosenttia) miehistä, jotka eivät ole minulle match? Eikö ole fiksumpaa koittaa miettiä, missä voisin taata juuri niitä joiden kanssa voisi synkata?
Tosin tässä tämä tasoteorian yksi huutava puute on: siinä ei ole mitään "synkkaamista", vaan parinhaku on kuin postimyyntikuvaston selaamista ja kiukuttelua siitä että Tinderin katalogi ei toimi kun sieltä ei toimitetakaan kotiovelle kestotilausta tietyn tuotekuvauksen täyttäviä naisia jotka tuottavat luotettavasti odotetun määrän seksiä...
Minäpä kerron omalta osaltani mikä se ongelma on.
Olen löytänyt useitakin naisia joiden kanssa synkkaa. On samanlaiset ajatukset ja arvot, samoja harrastuksiakin. Huumori menee yksiin. Yksikään ei ole kiinnostunut parisuhdemielessä. Ainoastaan kavereina.
Kiinnostuneita naisia 0 kpl, kunnes olin 30+.
Sen jälkeen kiinnostuneita ollut muutama. Kaikki eri tyyppisiä kuin minä, siis ei yhteistä puhuttavaa. Kaikilla erilaiset tavoitteet (perhearki, minä vela). Ei yhteisiä harrastuksia, naisia kiinnostaisi kotijutut ja hemmottelujutut, minua enemmänkin liikunta ja sen sellaiset. Kaikki reippaasti ylipainoisia, ylimääräinen suurimmaksi osaksi sektorilla vatsa&vyötärö.
Totuus on yksinkertainen ja karu. Minun hengenheimolaisnaiseni ovat minua kysytympiä. Mielenkiintoisia, ja koska samat harrastukset, yleensä normaalipainoisia.
Miehet joiden kanssa he ovat pariutuneet, tulevat kanssani hyvin juttuun. On vain kaksi eroavaisuutta: he ovat minua komeampia, ja usein myös menestyneempiä.
Naiset jotka kiinnostuvat minusta, vaikuttavat epätoivoisia. Perhe olisi saatava, yksin ei haluta jäädä. Ymmärrän sen, mutta en ole mitä he hakevat, eivätkä he mitä minä haen.
Minua kiinnostavien naisten kanssa kiinnostus on jäänyt yksipuoliseksi. Ja koska ikää on jo 38v, muutosta ei välttämättä ole luvassa.
Esitän väitteen: jos olisin pidempi ja komeampi, tilanne olisi eri.
-eri, m/38
Oon muutaman vuoden sua nuorempi, mutta mulla on ihan samanlaisia kokemuksia. Huumorin ja ajatusten kanssa ollaan samalla aallonpituudella, mutta nainen ei koe kemiaa. Mun mielestä ollaan perfect match. Mitä tämä naisten kemia sitten on, kun se on selkeästi eri asia kuin minun kemiani. Nainen kuitenkin halusi olla kaveri.
Tiedän kyllä mitä se on ja miltä se tuntuu ja silti se on vaikeaa selittää. Kemia on se miltä se toinen saa sinut tuntemaan. Eli jos mies herättää naisessa tunteita, että olet kuin veli tai lapsi tai ehkä jopa homo, niin ne tunteet ovat niitä ja silloin kaikki seksuaalinen pyyhkiytyy pois. Siksi esimerkiksi toisille ujous tai vaikka pituus ei ole ongelma, koska mies näyttäytyy kuitenkin seksuaalisena olentona. Jos taas mies tuntuu lapselta tai vaikka omalta isältä, niin se on yksi ja sama onko hän 187cm pitkä ja rotevat hartiat omaava tapaus.
Monet naiset elävät myös fantasioita päässään ja jos mies ei sovellu käytöksellään ja olemuksellaan sinne, jää friendzoneen.
Suosittelisin katsomaan tuon 365 dni netflixissä, jossa on stereotyyppinen super seksikäs mies ja sen jälkeen vaikka jonkun atypicalin netflixistä ja verrata näitä kahta ääripäätä. Tietenkin on paljon naisia, joille tuo 365 mies on liikaa, mutta monelle atypicalin pääosan esittäjä on vaan liian vähän.
Julma totuus on, että jos haluaa seksiä on oltava seksikäs ja tehtävä sen eteen jotain. Enkä nyt tarkoita rikoksia.
Vierailija kirjoitti:
😂😂 On tämä kyllä nyt hankala asia. Jos tavallisena naisena annan tykkäyksiä itseäni tasokkaammille miehille, lopputuloksena on se, että Yksinhuoltajien määrä kasvaa, naiset valittavat että kaikki miehet ovat petturisikoja ja tavalliset miehet eivät näe muuta vaihtoehtoa kuin alkaa ampumaan ihmisiä. Jos taas en tykkää itseäni tasokkaammista miehistä, romahdutan heidän tasonsa ja aiheutan Tinderin konkurssin ja koko yhteiskunnan romahduksen.
Ja sitten miehet vielä ruikuttavat, kuinka helppoa naisille kaikki on...
Näihin tasoteoriajuttuihin taitaa kuulua olennaisena osana väittää, että naisille on kaikki helppoa. Kuuntelin vuosia sitten itsensä Laasasen esitelmän jossain miesjärjestöjen tms. seminaarissa. Tyyppi väitti pokkana, että miehen markkina-arvon ratkaisee varallisuus ja status tyyliin ammatti. Naisen lähinnä ikä. Ja jollain logiikalla tämä oli kauhea vääryys juuri miehiä kohtaan. Näin nelikymppisenä naisena (jos tuohon teoriaan uskoisin) tuntuisi aika epäreilulta, että ikäisenä mies voi nostaa statustaan kouluttautumalla, paiskimalla töitä, hakemalla parempia töitä yms. Naisena ei voi mitään sille, että ei ole enää alle 25 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on sillä kuinka paljon jollain on teoreettista kysyntää, kun oikeassa elämässä (josta tasoteoreetikot tosin ovat täysin pihalla) on vain yksilöitä jotka pariutuvat yksilöllisistä mieltymyksistään lähtien?
Mitä hyötyä minulle on tietää, kuinka monta miestä minusta olisi teoriassa kiinnostunut, kun haluan löytää vain yhden sopivan? Miksi minun pitäisi olla huolissani siitä etten viehätä sitä 99% (tai mitä vaan prosenttia) miehistä, jotka eivät ole minulle match? Eikö ole fiksumpaa koittaa miettiä, missä voisin taata juuri niitä joiden kanssa voisi synkata?
Tosin tässä tämä tasoteorian yksi huutava puute on: siinä ei ole mitään "synkkaamista", vaan parinhaku on kuin postimyyntikuvaston selaamista ja kiukuttelua siitä että Tinderin katalogi ei toimi kun sieltä ei toimitetakaan kotiovelle kestotilausta tietyn tuotekuvauksen täyttäviä naisia jotka tuottavat luotettavasti odotetun määrän seksiä...
Minäpä kerron omalta osaltani mikä se ongelma on.
Olen löytänyt useitakin naisia joiden kanssa synkkaa. On samanlaiset ajatukset ja arvot, samoja harrastuksiakin. Huumori menee yksiin. Yksikään ei ole kiinnostunut parisuhdemielessä. Ainoastaan kavereina.
Kiinnostuneita naisia 0 kpl, kunnes olin 30+.
Sen jälkeen kiinnostuneita ollut muutama. Kaikki eri tyyppisiä kuin minä, siis ei yhteistä puhuttavaa. Kaikilla erilaiset tavoitteet (perhearki, minä vela). Ei yhteisiä harrastuksia, naisia kiinnostaisi kotijutut ja hemmottelujutut, minua enemmänkin liikunta ja sen sellaiset. Kaikki reippaasti ylipainoisia, ylimääräinen suurimmaksi osaksi sektorilla vatsa&vyötärö.
Totuus on yksinkertainen ja karu. Minun hengenheimolaisnaiseni ovat minua kysytympiä. Mielenkiintoisia, ja koska samat harrastukset, yleensä normaalipainoisia.
Miehet joiden kanssa he ovat pariutuneet, tulevat kanssani hyvin juttuun. On vain kaksi eroavaisuutta: he ovat minua komeampia, ja usein myös menestyneempiä.
Naiset jotka kiinnostuvat minusta, vaikuttavat epätoivoisia. Perhe olisi saatava, yksin ei haluta jäädä. Ymmärrän sen, mutta en ole mitä he hakevat, eivätkä he mitä minä haen.
Minua kiinnostavien naisten kanssa kiinnostus on jäänyt yksipuoliseksi. Ja koska ikää on jo 38v, muutosta ei välttämättä ole luvassa.
Esitän väitteen: jos olisin pidempi ja komeampi, tilanne olisi eri.
-eri, m/38
Niin? Ja jos minä olisin uimapukumalli tai edes hoikka ja kaunis, niin ympärilläni olisi kiehnännyt paljon miehiä. En silti sen nopeammin olisi löytänyt puolisoani, joten mitä iloa siitä olisi ollut?
Jokainen voi olla hoikka, se on valinta.
Niin? Ja luitko ja ymmärsitkö mitä kirjoitin? En silti olisi sen nopeammin löytänyt puolisoani.
Niin, esittämäsi naispuoleiset vastineet eivät vastanneet lainaamasi miespuoleisia synnynnäisiä ominaisuuksia. Itse väitteestäsi, se perustuu siihen uniikkiin, "the one" fantasiaan, en viitsinyt sitä kommentoida.
Oletko sinä koskaan ollut rakkaussuhteessa? Siis sellaisessa parisuhteessa, jossa molemmat puolisot rakastavat toisiaan ja nimenomaan toisiaan, eivät ketä tahansa tarpeeksi kivannäköistä ja luonteeltaan mukiinmenevää tyyppiä, jolta saisi seksiä. Parisuhteessa jossa kumpikaan puolisoista ei halua ketään muuta, jossa molemmat rakastavat toista sellaisena kuin tämä on ja juuri siksi että hän on sellainen kuin on. Onko sinulla kokemusta tällaisesta parisuhteesta? Tai ylipäätään rakkaudesta?
Olen eri, mutta minä olen aika ujo, rauhallinen ja harkitsevainen tyyppi. Olen usein omissa ajatuksissani ja tykkään olla hiljaa omissa ajatuksissani. Tällaiset piirteet miehessä olisi minulle plussaa.
Vähään tyytyväisyys on mielestäni myös positiivista. Olen vähään tyytyväinen itsekin enkä esimerkiksi tunne tarvetta kerätä kauheasti materiaa ympärilleni. En tunne tarvetta kaukomatkailla vaan pari viikkoa mökillä keskellä metsää hyttysten syötävänä on oikeasti suunnilleen unelmieni loma. Itseni kaltainen mies kelpaisi paremmin kuin hyvin toiseksi hyttyssyötiksi sinne mökille.
Varovaisuus seksuaaliselle tasolle etenemisessä on myös ehdottomasti positiivinen asia. Olen itse varovainen siinä suhteessa ja useimmissa tapailemissani miehissä seksiin pyrkiminen ja sen "vonkaaminen" on saanut minut perääntymään ja jopa ahdistumaan. Jännittäminen ja kömpelyys seksissä uuden ihmisen kanssa on minusta luonnollista. Kyllä se siitä suttaantuu ajan kanssa.
Ulkonäköön liittyvät asiat ovat minulle aika toisarvoisia parisuhteessa. Ei noista luetelluista mikään olisi minusta niin kauheaa, että se oikeasti haittaisi jos mies olisi muuten just minulle ihana.