Lue keskustelun säännöt.
Ihastutteko te koskaan platonisesti?
07.06.2020 |
Siis ilman että ihastumiseen kuuluu seksuaalisia tunteita. Kenties jopa samaan sukupuoleen? Kuinka usein? Oletteko tekemisissä näiden ihmisten kanssa ihastumisen jälkeen vai välttelettekö? Onko teistä platoninen ihastuminen varattua kohtaan moraalitonta? Entä silloin jos tämän kanssa on tekemisissä?
Kommentit (42)
Kai sitä voi jotenkin ”kaveri-ihastua”. Muistan että kun tapasin parhaan ystäväni niin niin meillä synkkasi heti tosi hyvin, ja hänelle puhuminen oli helpompaa kuin kenellekkään muulle aikasemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja 20 jatkaa: En välttele platonisen ihastumisen kohteita, miksi ihmeessä välttelisin? Heidän lähellä on hyvä olla, saavat hymyilemään. Todennäköisesti he ovat myös erilaisia kuin minä ja voin oppia heiltä jotain uutta ja kehittää itseäni paremmaksi. Siksi varmaan ihastun, näen heissä jotain mitä haluisin itse oppia tai millaiseksi haluan itse kehittyä. Jos se ei ole mahdollista, sitten vain ihailen sitä ominaisuutta heissä. En pidä sitä millään tasolla moraalittomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Platoninen rakkaus on liian empaatitonta.
Wow, sinähän keksit ihan oman sanan vai oletko itätrolli, joka ei osaa suomea?
Mikä tekee platonisesta rakkaudesta epäempaattista? Eihän niillä asioilla ole mitään tekemistä keskenään. Vai tiedätkö, mitä tarkoittaa a) platoninen rakkaus ja b) empatia?
Siinähän se vasta evolluutiobiologian itätrolli vasta onkin.
Tämän palstan taso on kyllä laskenut entisestäänkin tässä muutaman kuukauden sisällä. *huokaus* Tiedätkö, mistä puhut vai oletko edes suomenkielinen?
Voi kyllä! Ihastun usein naisiin platonisesti (olen nainen). Mies ihastukset on useimmiten vähemmän platonisia, mutta kyllä niitäkin on.
En välttele, vaikkakin kyllä miesten suhteen väärinkäsitysvaara on ihan käsinkosketeltavaa. Siis myös itselläni. Vaikka en tavallaan olekaan kiinnostunut seksuaalisesti niin se ihastumisen tunne saa aikaan sen että alkaa itsekin luulla että on kiinnostunut muutenkin kuin platonisesti :D. Tätä ei varmaan oikein voi ymmärtää, ellei itse ole kokenut samaa, joten en edes yritä selittää tämän paremmin.
Minulla on ollut platoninen suhde miehen kanssa jo 13vuotta. Olen jo vanhempi nainen. Olen tosi onnellinen tästä ystävyydestä,kuin veli-sisar suhde ,sanoisinpa niin. Olemme molemmat sinkkuja. Kunnioitus ja arvostus. Elämme omillamme,eri paikkakunnilla. Suosittelen ,Elämää kaikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiva välillä, ja juuri samaan sukupuoleen. Romanttiset ihastumiseni ovat yleensä koskeneet vastakkaista sukupuolta.
Samalta kirjoittajalta:
En yleensä välttele heitä. Ihania ihmisiä ovat ja haluan olla heidän kanssaan. Joskus kuitenkin katsekontaktia yritän välttää, punastun nimittäin hieman liian helposti, ja siitä seuraa välillä väärinkäsityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
+En olekoskaan ihastunut platonisesti vaan ihastumiseen liittyy aina myös seksuaalinen viehtymys. Kanssani samaa sukupuolta oleviin en ole koskaan ihastunut ja nyttemmin, kun olen kokenut, että naiset ovat yrittäneet todistella minulle olevan samanlaisia kuin miehet joihin olen ollut ihastunut ja rakastunut, on arvostukseni heiä kohtaan laskenut. Kyllä jokaisen aikuisen luulisi jo tajuavan ettei seksuaalinen suuntautuminen vaihdu vaikka kuinka vänkäisi. Lisäksi on erittäin typerää yrittää matkia ketään, jotta saisi huomiota.
Kyllä. En mieti seksiä ihmisen kanssa, jota en ole tapaillut pidempään suhde mielessä. Minulla on ollut 5 täysin Platonista ihastumista koko elämän aikana. Ne on kestänyt pitkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ihastumiset ovat enemmän sokraattisia.
En ei ja ihan sama. Se on kaikki tai ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi harvinaista se on, mutta kyllä, vain samaan sukupuoleen. Naisia kohtaan se ei jää platoniseen. -M48
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä voi jotenkin kaveri-ihastua. Muistan että kun tapasin parhaan ystäväni niin niin meillä synkkasi heti tosi hyvin, ja hänelle puhuminen oli helpompaa kuin kenellekkään muulle aikasemmin.
Eikö se nyt ole ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa platoninen ihastus ei tarkoita sitä, ettei voi olla seksuaalisia tunteita, vaan sitä, että seksiä ei ole harrastettu sen ihastuksen kohteen kanssa.
Olen ihastunut platonisesti vain Keanu Reevesiin. On niin kaunis ja puhtoinen, että tuntuisi ihan raiskajatella jotain seksuaalista hänen kanssaan. Eihän sitä illuusiota enkelistä halua pilata.
Kyllä jotkut piirteet ja ominaisuudet saa olon vaikkapa hyvin luottavaiseksi ja kokee vaikka olevansa erityisen ns hyvissä käsissä. Silloin myös pystyy antamaan itsestään enemmän kuin jos esim luottamusta ei synny ja kokee tulevansa vaikka petetyksi.
Ihastun useinkin platonisesti vastakkaiseen sukupuoleen. Tämä on minusta ihan ok, olen onnellisesti naimisissa ja aina silloin tällöin huomaan olevani ihastunut esim työkaveriin, kaverin kaveriin jne mutta en koskaan ajattele heistä mitään seksuaalissävytteistä vaan haaveiluni on enemmän kiltin pikkutytön haavetasoa :). Omasta miehestäni sen sijaan ajattelen paljonkin seksuaalissävytteisiä ajatuksia. Enpäs ollut koskaan ajatellut että tämä olisi jotenkin poikkeavaa.
En. Kuinka ihastuminen varattuun ylipäätään on moraalitonta? Ei tunteille mahda mitään. Eri asia jos varattua yrittää havitella itselleen, se on moraalitonta.
Itselläni raja seksuaalisten ja ei-seksuaalisten tunteiden välillä on enemmän veteen piirretty viiva kuin mikään sementoitu rajalinja. Ihmissuhteissa ja ihastuksissa voi olla seksiä tai olla olematta, mutta ei se ole mikään kaiken määrittävä juttu.
Hyvin kiteytetty,,, sitähän"huumaanumista" ihastuminen pahimmillaan, vai parhaimmillanko sittenkin on.... Järjellä ajatellen suorastaan vaarallista(!)
Sinkkumies