Lue keskustelun säännöt.
Ihastutteko te koskaan platonisesti?
07.06.2020 |
Siis ilman että ihastumiseen kuuluu seksuaalisia tunteita. Kenties jopa samaan sukupuoleen? Kuinka usein? Oletteko tekemisissä näiden ihmisten kanssa ihastumisen jälkeen vai välttelettekö? Onko teistä platoninen ihastuminen varattua kohtaan moraalitonta? Entä silloin jos tämän kanssa on tekemisissä?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Kuinka ihastuminen varattuun ylipäätään on moraalitonta? Ei tunteille mahda mitään. Eri asia jos varattua yrittää havitella itselleen, se on moraalitonta.
Ja vielä moraalittomampaa on ajatella ihmistä ylipäätään kenenkään omaisuutena. Voi voi näitä normeja, joita ihmiset eivät edes halua tai osaa miettiä sen enempää.
Eikö itseäänkään saa ajatella kumppaninsa omaisuutena, jos tuntee sitä olevansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko menee ennkuin persuhullu tulee tähänkin ketjuun sekoilemaan ?
En koskaan, tuskin huomaisinkaan niin tapahtuvan koska sellainen ei tunnu miltään.
Minä koen kivirakkautta sekä kotilonkuorirakkautta, nämä rakkaustarinar aloivat jo teininä eräällä Välimeren kuumalla ja kostealla rannalla.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin. Joo en välttele ihastuksia, paitsi jos toinen varattu tai tuntuu olevan sitä tyyppiä, joka haluaa pitää etäisyyttä muutenkin. Olen itse naimisissa. Mieheni tulee hulluksi siitä että olen aina ihastunut johonkin toiseen. Koskaan en ole pussaillut tai edes pitänyt kädestä kiinni.
Vanha kommentti, näen, mutta mitäh? Siis mies kärsii syvästi, ja tuo vaan toteaa kepeästi että mitä siitä, mies tulee hulluksi, kun mielessäni houraan läpi elämän muita miehiä. Tuo ihminenhän harjoittaa rankkaa henkistä väkivaltaa miestään kohtaan, jos nyt oletetaan että mies uskollisesti rakastaa vain häntä eikä itse pelaa likaisia pelejä. Täysin häiriintynyttä, että ollaan muka parisuhteessa ja tuhlataan siinä sen toisen osapuolen elämä, ei sen vähempää, kun henkisesti on aina jonkun toisen kanssa. :( Ala-arvoista ja sanoinko jo; sairasta.
Mitäpä jos päästäisit miehesi elämään hyvää elämää, koska tuolla jossain on aivan varmasti joku ihana lojaali nainen, joka rakastaisi häntä kuten kunnollinen nainen rakastaa, eli pitää tärkeimpänä yli kaiken. Normaali enemmistö osaa edelleen elää itse valitsemassaan parisuhteessa siten, että oma puoliso on tärkeintä ja rakkainta elämässä ja se myös osoitetaan kaikin tavoin arjessa, eikä sellaisessa liitossa petetä, millään tavalla. Ei siis edes emotionaalisesti, koska se on yhtä paha asia, vaikkei toistaiseksi olisi fyysiseksi asti edennyttä. Ja siitähän on enää lyhyt matka fyysiseen, jos on noin paatunut mieli kuin tuolla kirjoittajalla.
Mutta ettehän te narsistit koskaan kykene normaaliin parisuhteeseen, vaan toinen osapuoli kärsii kuten tuon mies. Miehen olla traumataustainen, kun ottaa tuollaista vastaan yhtään enempää. Kas kun et nimenomaan varattuja miehiä ahdistele, koska se kuuluu teillä yleensä taudinkuvaan. On näitä nimittäin nähty. Miettikää nyt, miten kamalan loukkavaa ja rikkovaa olisi jos oma kumppani olisi tuollainen sadisti ja empatiakyvytön. Elätte yhdessä ja menette ja teette paljon asioita, jaatte koko elämän, mutta koko ajan tiedät, että toinen on petollinen, eikä hän ajattele sinua. Sinä et ole tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti en ihastu enää ikinä tässä elämässä kehenkään. On se niin paskamaista kun on itse niin paska ja hyödytön että ei kelpaa eikä saa asioille mitään tehtyäkään. Parempi pysyä kaukana joka ainoasta vastakkaisen sukupuolen edustajasta.
Jotkut täysin vieraat ihmiset jäävät joskus mieleeni pitkäksikin aikaa. Lämpimät, itsensä kanssa sinut olevat, pitkäkatseiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä moraalittomampaa on ajatella ihmistä ylipäätään kenenkään omaisuutena. Voi voi näitä normeja, joita ihmiset eivät edes halua tai osaa miettiä sen enempää.