Lue keskustelun säännöt.
Ihastutteko te koskaan platonisesti?
07.06.2020 |
Siis ilman että ihastumiseen kuuluu seksuaalisia tunteita. Kenties jopa samaan sukupuoleen? Kuinka usein? Oletteko tekemisissä näiden ihmisten kanssa ihastumisen jälkeen vai välttelettekö? Onko teistä platoninen ihastuminen varattua kohtaan moraalitonta? Entä silloin jos tämän kanssa on tekemisissä?
Kommentit (42)
En oikeastaan koskaan ihastu täysin platonisesti. Joskus voin olla viehättynyt niin että en koe mitään pakkomiellettä päästä pöksyihin, mutta aina mulla seksi on mielessä.
Nainen 46v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin. Joo en välttele ihastuksia, paitsi jos toinen varattu tai tuntuu olevan sitä tyyppiä, joka haluaa pitää etäisyyttä muutenkin. Olen itse naimisissa. Mieheni tulee hulluksi siitä että olen aina ihastunut johonkin toiseen. Koskaan en ole pussaillut tai edes pitänyt kädestä kiinni.
Kyllä minulla on kyky pitää ihmisiä ystävinäni
Te teette näistä asioista aivan liian monimutkaisia ja usein olette tylsiä heteroita jotka haluatte tehdä itsestänne jotenkin erikoisia.
Minä rakastun vain amerikkalaisesti, en kreikkalaisesti, röyh! LoL :)
En ole tutkinut tarpeeksi antiikin kreikkaa jotta voisin puhua esimerkillisesti platonisesta rakkaudesta. Mielenkiintoista ehdottomasti.
Platoninen rakkaus on liian empaatitonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Platoninen rakkaus on liian empaatitonta.
*epäempaattista*
Vierailija kirjoitti:
Platoninen rakkaus on liian empaatitonta.
Wow, sinähän keksit ihan oman sanan vai oletko itätrolli, joka ei osaa suomea?
Mikä tekee platonisesta rakkaudesta epäempaattista? Eihän niillä asioilla ole mitään tekemistä keskenään. Vai tiedätkö, mitä tarkoittaa a) platoninen rakkaus ja b) empatia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Platoninen rakkaus on liian empaatitonta.
*epäempaattista*
Seksuaalinen himoko on sitten sitä empatiaa? Sanoisin että pikemminkin toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin. Joo en välttele ihastuksia, paitsi jos toinen varattu tai tuntuu olevan sitä tyyppiä, joka haluaa pitää etäisyyttä muutenkin. Olen itse naimisissa. Mieheni tulee hulluksi siitä että olen aina ihastunut johonkin toiseen. Koskaan en ole pussaillut tai edes pitänyt kädestä kiinni.
Eikö miestäsi haittaa yhtään nuo ihastumisesi? Ilmeisesti puhut niistä avoimesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihastun, sekä miehiin että naisiin. Uskon että platonisella ihastumisella on joku evoluutiopsykologinen funktio, jolla luodaan positiivisia tunteita ja vetovoimaa kanssaihmisiä kohtaan.
Esim. uudessa työpaikassa minulla on yleensä aina heti joku kiihkeä (platoninen) ihastus/ihastumisia, joka varmaankin edistää uuteen ryhmään sopeutumista. Samaan tapaan voin ihastua ihmiseen, joka on asemassa jossa itse haluaisi olla sosiaalisesti tai ammatillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan joku mies etsiä äidin korviketta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Platoninen rakkaus on liian empaatitonta.
Wow, sinähän keksit ihan oman sanan vai oletko itätrolli, joka ei osaa suomea?
Mikä tekee platonisesta rakkaudesta epäempaattista? Eihän niillä asioilla ole mitään tekemistä keskenään. Vai tiedätkö, mitä tarkoittaa a) platoninen rakkaus ja b) empatia?
Siinähän se vasta evolluutiobiologian itätrolli vasta onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina. En ole halunnut seksiä kuin seksuaalisen manipuloinnin seurauksena, oma ihastukseni kohdistuu aina luonteenpiirteeseen, taitoon tai fiilikseen. Luontaista tarvetta toteuttaa seksuaalisuutta ihastusten kohteiden kanssa ei ole. Fantasioita kyllä, mutta en haluaisi toteuttaa niitä tosielämässä.
Jos kohde on sinkku, välttelen, koska tuttavallisuus johtaa lähes poikkeuksetta romanttiseen tai seksuaaliseen lähestymiseen toisen osapuolen taholta. Sinkkumiehet kun usein eivät ole sitten muuten kunnioitettavia, vaan enemmänkin kokemusten perässä juoksentelijoita, jotka suhtautuvat huonosti pakkeihin, eivätkä ole halukkaita vakiintumaan. Itse taas en näe pointtia suhteessa, jossa pitäisi jollakin tavalla manipuloida toisen sitoutumishalukkuutta.
Jos ihastuksen kohde on vakaassa suhteessa tai muuten "tavoittamaton" ja kuitenkin ystävällinen, saatan tutustua. Tämä on ihan hauskaa, turvallista ja piristävää kaikille osapuolille. Mitään flirttiä en kuitenkaan harrasta, ystävällistä jutustelua vain. Esimerkiksi joidenkin varattujen miesten kohdalla olen joskus leikitellyt ajatuksella, että mitä jos he jättäisivätkin vaimonsa (oma-aloitteisesti, ilman minun puuttumistani peliin), ja tullut silti lopputulokseen, että tällöin myös kunnioitukseni miestä kohtaan putoaisi niin radikaalisti, että myös ihastus olisi todennäköisesti poissa. Varatuissa miehissä on myös se etu, että heillä on se vaimo, johon kohdistaa kaikki rasittavuutensa ja tarpeensa. Sinkkuutuessaan saattaisi itse joutua näiden odotusten kohteeksi, ja mies ei olisikaan enää niin kiva.
Uskon kyllä, että saatan vielä joskus elämäni aikana kohdata miehen, joka on sinkku ja kunnioitettava, ja pitää minustakin.
Ihasua platonisesti? - En tiedä,.. Sanosin, että on useampi ihailen tai olen ihallut. Kun taas Ihastuminen on minusta, jotain sanoisinko kokonaisvaltaisempaa... silloin ikäänkuin lentelee pilvilinnoissa ja sekoittaa (helposti) kaiken, kun ihastumisen tunne hämärtää järjen juokssun..
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihastun, sekä miehiin että naisiin. Uskon että platonisella ihastumisella on joku evoluutiopsykologinen funktio, jolla luodaan positiivisia tunteita ja vetovoimaa kanssaihmisiä kohtaan.
Esim. uudessa työpaikassa minulla on yleensä aina heti joku kiihkeä (platoninen) ihastus/ihastumisia, joka varmaankin edistää uuteen ryhmään sopeutumista. Samaan tapaan voin ihastua ihmiseen, joka on asemassa jossa itse haluaisi olla sosiaalisesti tai ammatillisesti.
Ihastuminenhan on ihailua. Useimmiten se kohdistuu johonkin piirteeseen, joka on pienellä keskittymisellä erotettavissa itse ihmisestä. Jotkut väittävät ihastuvansa kaikkiin kohtaaminsa ihmisiin, ja mielestäni tämä on ihan mahdollista - lähes kaikissa on jotakin ihailtavaa ja kehuttavaa. Hieno mindsetti olla ja elää, mutta haastava, jos on itse sinkku ja elää enemmän tai vähemmän rakkaudennälkäisten keskellä.
Olen itse hetero, mutta yläasteella olin melko romanttisessa suhteessa joihinkin tyttökavereihini. Mitään seksuaalista näissä ei ollut, mutta hellyyttä kyllä. En koe suhteessa miehiin sen kummempia tunteita, mutta iän myötä olen katsonnut fiksummaksi investoida miessuhteisiin, kuin naisten välisiin ystävyyssuhteisiin. Naisen ja miehen välinen suhde on kuitenkin hedelmällinen, toisin kuin naisen ja naisen.
Vierailija kirjoitti:
Ihasua platonisesti? - En tiedä,.. Sanosin, että on useampi ihailen tai olen ihallut. Kun taas Ihastuminen on minusta, jotain sanoisinko kokonaisvaltaisempaa... silloin ikäänkuin lentelee pilvilinnoissa ja sekoittaa (helposti) kaiken, kun ihastumisen tunne hämärtää järjen juokssun..
Sinkkumies
Tuo kuulostaa enemmänkin joltain huumaantumiselta.
Vaikka kuinka usein. Ihastun platonisesti sellaisiin kiltteihin "nallekarhumiehiin". En halua heidän kanssaan seksiä, vaan haluan että he pitävät minusta ihmisenä. Haluan tehdä heille pieniä, tai isojakin palveluksia, haluan ilahduttaa heitä, nähdä heidän nauravan. Valitettavasti harva mies haluaa vain tällaista ystävyttä.
Kyllä, olen ihastunut platonisesti sekä miehiin että naisiin. Ei-platonisesti olen ihastunut vain miehiin ja vain muutamaan heistä koko elämäni aikana. Olen nainen
Pelkään pahoin, että tällä palstalla et saa noin moniulotteiseen asiaan asiallisia vastauksia.