Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?

Vierailija kirjoitti:

Bichon frisbee, on älykäskin

xD

Jackrussel ehdottomasti, sosiaalinen ja kuin unelma, ensimmäinen vuosi oli vaikeinta, mutta siitä se lähti, ja on hyvin lapsirakaskin.

Bisseshoffen on kova räksyttäjä eikä tykkää muista koirista. Pomeranian on myös kova räksyttäjä sekä myös usein vähä-älyinen ja tyhmä. Pieni koira ei hyvä.

Ota Irlanninsusikoira. Ovat lempeitä, kilttejä ja älykkäitä.

Englanninspringerspanieli. Iloinen ja empaattinen, huumorintajuinen. Ei karkaile, pyörii näköetäisyydellä. Osallistuu pihahommiin, kotona makaa jossain lähellä laumaansa mutta ei tee itseään tykö koko ajan. Ottaisin samanlaisen vielä jos en olisi näin vanha, tarvitsee liikuntaa aika paljon.  Varma ja rauhallinen toisten koirien kanssa, ei kuten kääpiövillakoira jonka kiljunta pelästytti monet ihmiset, oli myös liian seurallinen ja saattoi vahtia yhtä mansikkaa koko päivän. Jotenkin niin lelumainen vrt springeri. Uroskoiraa ei enää ikinä, koiven nostelu vähän väliä, narttujen virtsan nuoleskelu ja lemmensairas uikutus aina kun kylän nartut oli juoksullaan. Ei ei ei. Nartun juoksut pari krt vuodessa on paljon helpompaa, ellei steriloi.

Newfoundlandinkoira, lempeä jätti.

Pitääkö koiran olla lempeä ja kiltti vain omalle laumalle ja tutuille, vai kaikille vieraille.

Suurin osa roduista on meinaan aivan ihania omalle laumalleen, useimmat myös tutuille. Enemmän eroavaisuuksia löytyy sitten suhtautumisessa ventovieraisiin ihmisiin ja koiriin, tosin tämäkin vaihtelee roduittain niin että osalle kaikki vieraatkin ovat ok oman alueensa ulkopuolella.

Ja viimeiseksi. Vaikka se kultsu, villakoira tai labbis onkin monesti kiltti luonteinen, tämä ei päde todellakaan aina. Myös näistä roduista löytyy muita koiria dominoivia ärhäköitä yksilöitä sekä ihmisiin epäillen suhtautuvia tai ylipelokkaita yksilöitä.

Koira on ensisijaisesti yksilö, vasta toissijaisesti rotunsa edustaja. Rotumääritelmät ovat hyvin viitteellisiä mitä tulee yksittäiseen koira yksilöön.

Vierailija kirjoitti:

Kultainen noutaja.

Jonka nimi on Bella.   Yyyyyyööööök........

Pitbull

Ei ainakaan amstaffia lapsiperheeseen. Naapurillani on sellainen. Se on ihan raivohullu koira, joka murisee kaikille ja yrittää jopa purra. Kulkee ulkona kuonokopan kanssa. Haukkuu myös paljon. Ääni raikaa jatkuvasti kerrostalossa. Se rotu pitäisi oikeasti kieltää. Liian paljon riskejä, vaikka olisikin omistajalleen lempeä.

Englanninbulldoggi

Vierailija kirjoitti:

Novascotiannoutaja ja Walesin springerspanieli ovat oman kokemukseni mukaan todella iloisia, reippaita, aktiivisia koiria, mutta avoimia, ihmisrakkaita, hellyydenkipeitä ja lapsirakkaita myös. Suosittelen molempia! Ei kovin isoja koiria, mutta eivät toisaalta jää jalkoihinkaan vrt. joku Tiibetinspanieli saati Chihuahua. 

Itsellä ollut kaksi punaista cockeria, lupsakoita nekin spanielit. Mutta molemmilla sairauksia, toinen sai sydänkohtauksen.. söi samoja nesteenpoistolääkkeitä, kuten sydämen vajaatoimintaa sairasta äitini. Jos ottaisin vielä koirulin Walesin spanieli, siis yleensä lempeä lintukoira.

Tosin Unkarin vizsla myös kiinnostaisi väri kauniin ruskea, hieman ehkä keskikokoista koiraa isompi mutta hoikka vartaloltaan. Lyhytkarva ei tarvitse trimmausta. 👍

Nopealla selauksella en ainakaan löytänyt mutta samojedinkoira. Haukkuherkkiä on kyllä suurin osa ainakin innostuessaan mutta tosi sopeutuvaisia ja harvemmin agreja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.

Springersspanielit ovat tietääkseni terveempiä rotuja. Spanieleissa on monia vaihtoehtoja. Boykinin spanieli olisi aika ihana, pienehkö ja kiltti.

Springerspanieleja ei suositella pelkäksi seurakoiraksi. Niiden kanssa pitäisi harrastaa jotain, metsästystä, agilityä tms.

Hyvin huomaa,etteivät ihmiset joko hallitse luetun ymmärtämistä taikka eivät tiedä koirista yhtään mitään.

Yksikään spanieli ei ole rauhallinen,koska metsästysvietti,eikä leonberg ole pieni/ keskikokoinen koira.

Irlannin susikoira. On hiljainen, ei hauku, ei murise, mutta silloin kun se sen kuitenkin tekee, noin joka toinen vuosi, saat vaihtaa housusi. Niin, vaikka koira ei haukkuaan sinulle kohdistaiskaan, vaan jollekin oudolle hiipparille, joka ei osaa käyttäytyä.

Uskollinen, lempeä ja rauhallinen, koirassa on kokoa niin, että on mitä halata. Hanki asiantuntevasta, luotettavasta kennelistä.

On olemassa sellainen koiramaailman sääntö, että mikäli missään kukaan pieni hento nainen, jolla on kotona vauva ja taapero, kysyy helppoa ja ystävällistä koirarotua ensikoiraksi, jotkut PIPIPÄÄT aina tulevat suosittelemaan taistelukoirarotuja. AINA. Ja sitten joku toinen valopää tulee ehdottamaan, että eikös olisikin kiva ottaa sellainen aikuinen koira jostain löytöeläintalosta 🙄 tai joku rescue katukoira

Vaikka just se teidän pittbullamistaffisusikoira olis maailman kultaisin pikku höpsykkä, se ei poista sitä tosiasiaa että, että nuo rodut on huomattavasti herkempiä upottamaan hampaistonsa maassa mönkivään pieneen otukseen, oli se sitten kissa, koira tai lapsi. Ja jos se niin tekee, sitä ei saa irti.

Miten olisi englanninspringerspanieli?

Meillä ollut 11 vuotta ja parempaa saa hakea.

Kiltti, tottelevainen, pysyy kotona( narttu) , pitää lapsista, aina iloinen eikä hauku.

Pentuna tietenkin villi mutta hyvällä koulutuksella saa uskollisen ystävän.

Vierailija kirjoitti:

Ei kultaista noutajaa. Liian paljon lonkkavikaa, allergiaa ja muita sairauksia.

Pitää katsoa mistä ottaa koiransa. Hyviä kultsuja voi joutua jonottamaan pitkä aikoja, me odotettiin vuosi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei staffia, mies ei halua kuulemma missään tapauksessa.

Kultainen noutaja mietityttää sen monien sairauksien takia nykyään.

Vielä ehdotuksia?

Entä joku vähän vähemmän suosittu rotu, jolla ei olisi niin paljon perinnöllisiä sairauksia?

Ap

Pitkäkarvainen collie

Jos sulla on ollut pikkuisia sylikoiria ja haluat isomman koiran, niin muista sitten, että ne pitää kouluttaa. Pikkukoiria ei vaivauduta kouluttamaan vaan se saa hyppiä ja haukkua mielin määrin. Iso koira ei voi tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Jackrussel ehdottomasti, sosiaalinen ja kuin unelma, ensimmäinen vuosi oli vaikeinta, mutta siitä se lähti, ja on hyvin lapsirakaskin.

Meidän talossa asuu kaksi russelia. Ovat tosi itsepäisiä.