Onko paljonkin 40v ihmisiä joilla ei ole omaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä millaisilla elämänvalinnoilla pääsee keski-ikään asti ilman, että kertyy mitään omaisuutta? t: Utelias 45v, joka on pelkästään jo juomalla hukannut yhden omakotitalon verran ja on silti vaurastunut yli keskiarvon

Perimälläkö rikastuit kun juoppo olet?

Ihan kuule töitä tekemällä. Toki olen pitänyt itseni työmarkkinakelpoisena opiskelemalla ja valitsemalla asuinpaikkani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä millaisilla elämänvalinnoilla pääsee keski-ikään asti ilman, että kertyy mitään omaisuutta? t: Utelias 45v, joka on pelkästään jo juomalla hukannut yhden omakotitalon verran ja on silti vaurastunut yli keskiarvon

Esim syntymällä huonoin perheeseen jok ei tukenut mitenkään, opintolainaa piti ottaa ja maksaa vuosia takaisin. Vaikka akateeminen tutkinto ja asiantuntijatyö onkin niin ei vaan jää mitään säästöön, olen ”pääelättäjä” perheessä. Pari kertaa muuttanut työn perässä (pakolla) ja pitänyt myydä silloinen asunto persnetoll, kahdesta asunnon myynnistä tuli jo 50ke tappiota.

Olen tehnyt ns kaiken oikein, opiskellut ja ollut työssä ja ollut ahkera, mutta huonot lähtökohdat jätti jälkensä. Esim ekaa omistusasuntoa piti säästää 9v että sai omarahoitusosan katettua koska vanhempia ei ollut takaajina. Ne joilla vanhemmat takasi pääsi omaan asuntoon jo 10v minua aikaisemmin kerryttämään omaa pääomaa.

Aina ei ahkerakaan saa omaisuutta.

No miksi et ole esim sijoittanut jo alusta asti pieniä summia saadaksesi pääomatuloja.

No 10 vuotta säästin että saisin sen asunnon! Sitten oli epäonnea ja huonoja asuntokauppoja. Olet ilmeisesti perheetön kun et tajua että koko nettopalkka menee perheen elättämiseen.

Mulla menee koko 1400e nettopalkka itseni elättämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun omaisuus on 2000 euron arvoinen auto, huonekalut, vähän elektroniikkaa ja mitä nyt perus elämiseen tarvitaan. Opintolainaa on maksettavana 20 000 ja sekin ahdistaa niin paljon, etten voisi kuvitella edes sitoutuvani mihinkään satojen tuhansien asuntolainaan. En edes halua omistaa mitään, turhaa huolta ja vaivaa, vakuutusmaksuja ja pelkoa arvon alentumisesta. Omaisuuden ylläpitämiseksi on raadettava niska limassa koko elämänsä ja omistusasunnon kanssa on jumissa samalla paikkakunnalla. En halua tuollaista elämää.

öö.. Miten niin on jumissa samalla paikkakunnalla. Olen asunut 6:lla eri paikkakunnalla elämäni aikana (vielä useammassa osoitteessa) eikä omistusasuminen tätä ole mitenkään estänyt.

Onhan se nyt ihan eri homma alkaa myydä omistusasuntoa kuin irtisanoa vuokrasopimus. Pahimmassa tapauksessa myyntiaika voi olla vuosia.

Minulla on ollut pahimmassa tapauksessa 2 kk. Se otetaan huomioon jo OSTAESSA. Nopeimmillaan olen myynyt asunnon viikossa.

Olemme nelikymppinen lapseton pariskunta, ja asumme vuokralla, eikä autoakaan ole. Mies on tällä hetkellä lomautettuna, ja itse olen opintovapaalla töistä opiskelemassa uutta ammattia.

Rahaa ei siis ole käytössä kovin paljon, mutta olemme tottuneet tulemaan toimeen aika vähällä, emmekä oikeastaan edes haaveile asioiden omistamisesta. Säästötilillä on pari tonnia pahan päivän varaa, mutta siinäpä se.

Ainoa omaisuus on säästöt (n. 50 000 eur).

En ole koskaan omannut motivaatiota kamppailla siitä kuka saa hienoimman pirtin, uusimman auton ja kalleimmat lomamatkat (ja näiden ansiosta kauneimman naisen).

Omaa yksinkertaista ja vaatimatonta elämääni elelen niin kuin parhaaksi näen.

Vierailija kirjoitti:

Olemme nelikymppinen lapseton pariskunta, ja asumme vuokralla, eikä autoakaan ole. Mies on tällä hetkellä lomautettuna, ja itse olen opintovapaalla töistä opiskelemassa uutta ammattia.

Rahaa ei siis ole käytössä kovin paljon, mutta olemme tottuneet tulemaan toimeen aika vähällä, emmekä oikeastaan edes haaveile asioiden omistamisesta. Säästötilillä on pari tonnia pahan päivän varaa, mutta siinäpä se.

No miksi ette sijoita tuota paria tonnia. Silläkin jo vajaan satasen saisitte lisätuloa vuodessa. Eihän se paljon ole mutta pienistä puroista syntyy suuri joki... Ainiin... "vähentää tukia"....

Asun vuokralla. Säästöt on osakkeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunne pari ihmistä, jotka elävät lähes kuin AP. Eli asuvat vuokralla, ei autoa. Tämä tietoinen valinta. Tosin sijoittavat säästöön jääneet varat.

 

Mahdottoman fiksu tapa paitsi että se ensimmäinen asunto ehkä kannattaisi ostaa ja myydä sitten kun alkaa olla maksettu. Sijoittaa ne myyntitulot ja ottaa vähän käyttövaroiksi ja jatkaa edelleen tuloista ja etenkin siitä sijoitussalkun tuotoista sijoittamista. Mihinkään ei jää niin paljoa kuukaudessa rahaa säästöön kuin asuntolainaa poismaksamalla. Jossain vaiheessa sitä varallisuutta kannattaa siirtää esim. osakkeisiin myymällä se asunto. 

Osakkeisiin sijoittamalla tekee voittoa vain pieni vähemmistö. 

Vierailija kirjoitti:

Osakkeissa 22 k, pankkitilillä 30 k, asumisoikeustalon panttina 23 k. Ei autoa, ei omaisuutta, kalustus arvoton. Elän 400 e budjetilla/kk, elarit ja vastike lukuunottamatta tietysti.

Eihän tämä nyt ole kuin asennekysymys. Voisin kuvitella tilille vaikka 0 e tai 500000 e, silti käytännön elämäni standardi olisi sama.

Mitä järkeä pitää 30k pankkitilillä?

Ei ole autoa, säästöjä tai muuta omaisuutta.

54v.

Mitään ei saa mukaansa, kun lähdön hetki tulee. Valtiolle kaikki jää ja niin on hyvä. Valtio pitää pojastaan huolen. -1982-

Suomessa elää lähes miljoona ihmistä köyhyysrajan alapuolella, ja hyvin niukoilla tuloilla varmasti enemmän.

On kai niitä senkin ikäisinä joitakin jotka ovat jo tuhlanneet omaisuutensa.

Itselläni on ollut toisenlainen elämäntyyli ja olen säästänyt ihan syntymästäni asti ja pikkuhiljaa sitä omaisuutta on vain kertynyt.

Ihan pikkusummista aloitin, säästämällä kaikki lapsilisäni ja vanhempani alussa auttoivatkin laittamalla niistä osan talteen korkeakorkoiselle tilille ja osan sijoittivat johonkin.

En nyt niin tarkkaan muista mihin koska olin silloin niin hyvin pieni. Jotkut taas ovat käyttäneet lapsilisärahansa turhuuteen. Se on ihan ihmisestä itsestään aina kiinni millaista elämää haluaa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osakkeissa 22 k, pankkitilillä 30 k, asumisoikeustalon panttina 23 k. Ei autoa, ei omaisuutta, kalustus arvoton. Elän 400 e budjetilla/kk, elarit ja vastike lukuunottamatta tietysti.

Eihän tämä nyt ole kuin asennekysymys. Voisin kuvitella tilille vaikka 0 e tai 500000 e, silti käytännön elämäni standardi olisi sama.

Mitä järkeä pitää 30k pankkitilillä?

Jos on tiedossa joku suurempi menoerä? Itselläni on tuotakin enemmän tilisäästöinä, koska en tiedä paljonko lapsettomuushoitoihin tulee menemään rahaa. Muutoin kyllä pitäisin vähemmän rahaa säästössä ja enemmän sijoituksissa.

Tuloni ovat olleet aina liian pienet ja epäsäännölliset lainan saamiseksi, vaikka töissä olen. Omaisuutta ei siis ole eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä millaisilla elämänvalinnoilla pääsee keski-ikään asti ilman, että kertyy mitään omaisuutta? t: Utelias 45v, joka on pelkästään jo juomalla hukannut yhden omakotitalon verran ja on silti vaurastunut yli keskiarvon

Käymällä yliopiston erinomaisin arvosanoin. Olemalla liian kiltti ja ystävällinen muille. Tekemällä liikaa.

tunnen paljon keski-ikäisiä ja vanhempia, jotka ei omista juuri mitään syy.ei perintöjä ja usein jonkinlainen pitkä sairashistoria. ei jää säästöön kun esim.lääkkeet maksaa useita satoja kuukaudessa.

yksinasuvat,sairaat,köyhästä perheestä ponnistaneet ym. on usein melko varattomia, koska kaikki on itse hankittu ilman vanhempien apua. jos on velaton se on aika hyvin.

sijoittaa voi esim.kulta koruihin,taiteeseen,antiikkiin,tonttiin, kun ei ole varaa esim.asuntoon.osakkeetkin on aika arpapeliä ja riskialtiita. sijoitusvaihtoehtoja olis hyvä opettaa koulussa.käytännössä ne sijoittaneet ,on usein hyvä osaisten lapsia...

näkemys

jos joku omistaa velkaisen asunnon,velkaisen auton ja pikavippejä.niin silloin varallisuus on pankin omistuksessa ,hyvin pitkälti...eli ei se asuntovelka, aina takaa että sen pystyy hoitaan jos tulee sairaus tai työttömyys.moni rikas on menettänyt myös omaisuuden talousromahduksessa.asuntokuplassa jne.

joskus se ,ettei ole velkaa, myös takaa yksinkertaisen ja stressittömän elämän,ei tarvi olla paskassa työpaikassa,parisuhteessa jne.velan takia...toisaalta ei ole taakkaa niskassa ja elämä voi olla liikkuvampaa,voi muuttaa jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä millaisilla elämänvalinnoilla pääsee keski-ikään asti ilman, että kertyy mitään omaisuutta? t: Utelias 45v, joka on pelkästään jo juomalla hukannut yhden omakotitalon verran ja on silti vaurastunut yli keskiarvon

Esim syntymällä huonoin perheeseen jok ei tukenut mitenkään, opintolainaa piti ottaa ja maksaa vuosia takaisin. Vaikka akateeminen tutkinto ja asiantuntijatyö onkin niin ei vaan jää mitään säästöön, olen pääelättäjä perheessä. Pari kertaa muuttanut työn perässä (pakolla) ja pitänyt myydä silloinen asunto persnetoll, kahdesta asunnon myynnistä tuli jo 50ke tappiota.

Olen tehnyt ns kaiken oikein, opiskellut ja ollut työssä ja ollut ahkera, mutta huonot lähtökohdat jätti jälkensä. Esim ekaa omistusasuntoa piti säästää 9v että sai omarahoitusosan katettua koska vanhempia ei ollut taka

En tuossa ymmärrä miten ne vanhemmat liittyvät mitenkään asiaan. Olet kuitenkin saanut opiskeltua akateemisen tutkinnon. Onko elämä sitten järjestetty jollekin kuolleelle paikkakunnalle, kun on takkiin otettu asuntokaupoissa, tiedä häntä.

Lapsuudella ja vanhemmilla on asian kanssa hyvinkin paljon tekemistä. Kun vanhemmat ovat väkivaltaisia narsisteja, jotka vaativat paljon, mutta eivät missään kohtaa tue mitenkään, omanarvontunto on jäänyt matalaksi. Yliopiston käyminen erinomaisin arvosanoin ei auttanut taloudellisesti, päinvastoin opinnoista syntyi velkaa, stressisairauksia ja pitkä takamatka ikätovereihini, Ahkeruus ja uupumukseen asti tekeminen ei auttanut myöskään rikastumaan, päinvastoin. Annoin ihmisten kohdella itseäni huonosti, hyväksikäyttää.

Valitsin hyväksikäyttävän narsistin myös kumppaniksi, jota jouduin vauvan kanssa pakenemaan turvakotiin. Väkivaltainen ex vainosi eron jälkeen yli 10 vuotta aktiivisesti ja yhä edelleen ajoittain. En tuntenut omaa arvoani, vasta myöhemmin olen tiedostanut asian. Nelikymppisenä näin nälkää, asuin yksinhuoltajana vuokralla kaupungin asunnossa ja kaikesta oli puutetta. Opintovelkaa lyhensin toimeentulotuesta. Nyt käyn kuuttakymppiä, elämä on tasaantunut enkä näe enää nälkää, mutta ei tässä omaisuuksia ole missään vaiheessa päässyt kertymään. Elämä on mennyt nopeasti ja erinäisten sotkujen selvittelyyn, hengissä selviämiseen. Siinä sinulle selitystä.

Ei heitä montaa ole. Suurimmalla osalla tuon ikäisistä suomalaisista on kuitenkin ainakin oma asunto, oma auto ja vaihteleva määrä sijoituksia. Poikkeuksia ja surkimuksia on aina, mutta ei heitä pitäisi laskea mukaan.